Ammatinvalinnallispohdintoja, osa2

kuten joku tarkkaavainen sielu saattaa muistaa, ovat keskenkasvuiseni jo melko isoja. Nuorimmainenkin on sivuuttanut alakoulun puolivälin ja sillä isoimmalla on edessään ensimmäisiä uravalintoja. Tai ainakin koulutusvalintoja.

Isoveljen innostamana ja rohkaisemana päädyin tekemään oikein virallisen ammatinvalintatestin itsekin, ihan niissä toiveissa että saisin elämääni jonkin sortin ryhtiä ja järjestystä.
Ajattelin että nytpä selviää itselleni, olenko turnipsinviljeilijä, yksityisyritteliäs vaiko jotain muuta ylevää ja juhlavaa, esim. notaari tai maanmittaaja.

No höh ja pöh.

Arvatkaapa mitä minusta tulee isona?

Kielenkääntäjä.

Voe helekatan kuustoista.

Niin olen aktiivisesti yrittänyt unohtaa sover- ja nesovershennyji vidin, gerundin, gerundiivin ja ACI-rakenteen, agglutinoivat kielet, sibilantit ja tremulantit sekä astevaihtelun, että kyllä en varmalla rupea.
Tyhmä testi.
Höh.
(sitäpaitsi, olen ihan surkea tulkki, koska pistän aina puolet omiani ja päädyn kuuntelemaan sen tulkattavan osapuolen tilityksiä ankeasta elämästä tmv.) (enkä edes ole kääntäjä, vaan sellainen toisenmoinen kielinero)


Ei auta muu kuin ruveta taas tavaamaan ammatinvalinnallisopasta yhdessä nuorison kanssa.

*

Lapselle pitää erikseen antaa lupa mennä tutustumaan ammattikouluun.

Kysyttiinkö lupia silloin ennen, häh?
Mitään kysytty, laahattiin kylmäkkökouluun vain.

Ja meneekö lapsi siitä pilalle, jos joutuu kylmäkkökoulua katsomaan?
Ei varmalla mene, vaikka tietysti voi olla että se lapsi itse olisi mieluummin koulussa jäsentämässä lauseita.

Kysyin Isoveljeltä, mitä paperiin ruksitaan.
Se katsoi minua ja alkoi heilutella käsiään: "ihan tosi hei"
Minä sanoin, että kyllä minä sen tiedän, ja tiedän senkin, että olet jo päättänyt mihin olet pyrkimässä, mutta olisiko yleissivistyksen ja yleisen kiinnostuksen kannalta hyvä mennä, tai tekisikö muuten vain mielesi olla poissa koulusta.
"eikse olis vähän huijausta?"
Se haluaa mieluummin jäsentää lauseita laskea mitälie trigonometriaa.