niin elämää

kuusitoista vuotta aviota perjantaina.

Olin töissä, menin sairaalaan, kävin hampparikioskilla hakemassa roskaruokaa, kävin ruokkimassa kotilapset, palasimme yhdessä sairaalaan hampparikioskin kautta. Katsoimme kaikki kun potilapsi ravitsi itseään.
HraH kaivoi repustaan minikokoiset leivokset, kippistimme niillä.
Niin elämää.

Joskus silloin - kuusitoista vuotta sitten, ja tietysti vielä paljon sitä ennenkin - kaikessa nuoruuden ylimielisyydessä rakastumisen huumassa taisin kuvitella, että avioelo on yhtä suurta rakkauden ilotulitusta ja roihua: sylityksin aamuisin heräämistä, yhteistä ruuanlaittoa, vieretyksin illoin nukkumaankäymistä, lintusten laulua ja suklaatia, pirskahtelevaa kuohujuomaa ja lempeitä katseita, käsikädessä auringonlaskuun hyppelehtimistä.

Enimmäkseen päivät ovat täysiä.
Arki kiskoo puoleensa, pakottaa muottiinsa: ruuanlaittoon, kurarukkasiin, vatsatauteihin ja uhmaikiin.
Arki taivuttaa ihmisen makaronilaatikkoon, väsymykseen, tohinaan jossa seisoo lähdönselvittäjänä keskellä eteistä, työntämässä yhtä lasta ovesta ulos ja kutsumaan toista sisään ja syömään.
Ja se toinen ihminen, se jonka kanssa on luvannut päivänsä jakaa, se kulkee yhtä syvällä omassa urassaan, siinä arjessa joka väkisin muokkaa ihmisen kulkemaan uomassaan.

Perjantai-iltana kotisohvassa nostin jalkani hraH:n syliin, maistoin viiniä.
Sydämen syrjällä häivähtää muisto katseesta päivällä sairaalassa, lasten päiden yli: tämä päivä on nyt tällainen. Me olemme tässä.
Ei aivan sitä, mitä tilattiin. Ei suklaasydämiä eikä orkesterin täydeltä paisuvaa viulujensoittoa.
Mutta elämää, mitä suurimmassa määrin.
Täyttä, polveilevaa elämää.


**

ps. lauantaina lauma tuli taas täysilukuiseksi, potilapsi kotiutui.
Ja sunnuntaina juhlittiin hääpäivää.

9 kommenttia:

  1. Onnea hääpäivästä ja täydestä elämästä ja etenkin siitä, kuitenkin, että potilapsi kotiutui.

    VastaaPoista
  2. Onnea hääpäivän johdosta. Romance :)
    Sun kirjoituksesta mä tajusin mikä aviossa on parasta. Se katse päiden yli. Kun tietää mitä toinen sanoo. Vaikka ei sano, katsoo vaan.
    Sitä ei tiennyt ennalta. ja tosiaan, luuli tuollaisin kummallisia juttuja. HHHEHEH

    VastaaPoista
  3. Onnea vuosista - upea saavutus! <3

    VastaaPoista
  4. Sydänlämpöiset onnittelut! Täyttä, polveilevaa elämää- hienosti sanottu.

    Sitä kohti mä haluan.

    VastaaPoista
  5. Onnea yhteisistä vuosista ja siitä, että lapsikin palutui ehjänä kotiin. Useampi vuosi yhdessä, jälkikasvu ja kaikenmoinen tuppaa muuttamaan käsitystä siitä, mikä on oikeasti tärkeää yhdessäolossa.

    VastaaPoista
  6. Onnea yhteisistä vuosista!
    Ei se lapsiperheen arki kovin usein näe shampanjaa ja auringolaskuja, vaan jotain paljon rankempaa mutta samaan aikaan ihanampaa.

    Mutta on se jotenkin hurjaa, kuinka vuodet rientävät eteenpäin. Meillä tulee miehen kanssa ensi vuonna 20 vuotta ensimmäisistä treffeistä :)

    VastaaPoista
  7. Onnea merkkipäivän johdosta ja vielä kotiutumisesta. Pitkästi olette jo yhdessä jaksaneet sitä urautunuttakin polkua kulkea <3

    Tuntuu, että fb-tutuissakin nyt taas tänä syksynä todella moni lapsellinen pariskunta on eronnut..) :/

    VastaaPoista
  8. Kiitos onnitteluista, kaikki!

    P ja RvaK: kumma juttu, miten arki voi olla niin paljon rankempaa kuin ikinä on osannut kuvitella, ja silti samalla ihan käsittämättömän paljon parempaa!
    RvaK: meillä 20-v yhdessäoloa tänä syksynä, josta ajasta aviota 16 v.
    Kummallista.

    Etna: jonkin verran uraa on ihan hyväkin juttu. Kunhan ei tule ura liian syväksi :)

    VastaaPoista
  9. Paljon onnea! Kuulosta hyvältä, lämpöiseltä ja rakkaalta :)

    VastaaPoista