torstai 20. marraskuuta 2014

Elämä on yhtä juhlaa

Tällä viikolla on jo vietetty

Maailman keskoslasten päivää (17.11.)


Kansainvälistä miesten päivää (19.11) ja Kansainvälistä käymäläpäivää (19.11)
en kertakaikkiaan kykene kuvittamaan, en.
mutta lätkäistään tähän nyt kaikesta huolimatta jokin kuva





ja tänään vietämme
Kansainvälistä lapsen oikeuksien päivää (20.11.) sekä Kansainvälistä filosofiapäivää (marraskuun kolmas torstai), joista varsinkin jälkimmäinen aiheuttaa keskenkasvuisissa suunnatonta angstia. perhesyyt, nähkääs



Filosofiassa voidaan pohtia vapaan valinnan probleemaa: otanko punaista vai keltaista?


Ja lapsukaisilla, noilla elintasokkaasti elävillä pikku pulluraposkilla vapaa valinta kohdistuu lapsen jälkiruokaoikeuteen


**

Eilen kävi semmoisella tavalla, että lähdin Isosiskon kanssa kävelylle, mutta päädyimme shoppailemaan kai sekin lasketaan liikunnaksi.
En katsonut yhtään kelloa koko aikana, ja kun tulimme kotiin kello oli yli yhdeksän.
Yhdeksän?!
Olen viime aikoina joutunut toteamaan ja jotenkin kivuliaasti myös hyväksymään sen, että olen perheen ainoa ihminen, jonka mielestä ulkona on sopimatonta liikkua seitsemän jälkeen ja nukkumassa tai ainakin vaakatasossa ja kirja käpälässä pitäisi olla viimeistään kymmeneltä.

Mitä vielä, mitä illemmas tullaan sitä kovemmaksi kartanossamme tahti kiihtyy ja kuhina käy, keittiön ruokasalin pöydälle ilmestyy mitä mielikuvituksekkaampia kattauksia ja asialistalle toinen toistaan tärkeämpiä toimitettavia asioita.
Täytyy jotenkin opetella uudelleensäätämään päätään: minä voin hoitaa iltahommani ennen keskenkasvuisia.
Ja vaikka lapsilla tietysti onkin rajoittamaton oikeus kaikenmoiseen iltasählinkiin, niin minulla on oikeus vetäytyä lämpöisen peiton alle lukemaan.
Nih.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti