perjantai 21. marraskuuta 2014

viikonloppuhaave

täytyy ladata akkuja
täytyy ladata akkuja
täytyy ladata akkuja

Juuri nyt, tällä nimenomaisella minuutilla haaveilen vain siitä, että voisin maata koko viikonlopun lukemassa.
Mihikään en liikahtaisi, paitsi siemailisin kaakaota aamupäivällä ja viintä iltapäivällä.
Ja vähän vaihtaisin kirjaa aina välillä.

Ja sillä aikaa kun minä lönöttäisin, kuin ihmeen kaupalla Joku Muu pyyhältäisi läpi kaoottisen elämäni, pukisi ylleni pörröisen unipuvun ja kaataisi mukiini aina vain lisää höyryävää kaakaota. Sitten se Joku tyhjentäisi tursuilevat tasot ja täydentäisi keskenkasvuisen nuorison päät kouluhyödyllisellä tiedolla sekä heidän kaappinsa puhtoisilla vaatteilla.
Ja minä sen kuin vain löhvöttäisin kuin mehiläiskunigatar viileän seesteen keskellä.
Lapset voisivat välillä käydä näyttäytymässä ja vaikka vähän laulehdella tullessaan.

no höh.
Jos nyt vielä minä pystyisinkin makoamaan aloillani opossumimaisessa levollisuudessa, niin kisu kumminkaan ei pysty.
Sen mielestä silmien avaaminen (tai itse asiassa edes heräämishenkinen kääntyily) on kutsu iloiseen leikki- ja/tai ruokailuhetkeen. Yleensä päinvastaisessa järjestyksessä, mielellään kiitos.
Koska onhan selvä, että nälkäkuolo voi pienen kissaeläimen korjata muassaan hetkenä minä hyvänsä. Ja jos nälkäkuololta välttyy, täytyy ihan pikkuriikkisen riehaantua, esim. jahdata häntää ja/tai varpaksia.

Sitä paitsi, en kumminkaan pysty.
Lojumaan.

Mutta saahan sitä ihminen haaveilla.

Haaveilen myös siitä, että minulla ja tytöillä olisi samanlaiset jouluhenkiset neulemekot, semmoiset norjalaisvillapaitatyyliset ja me yhdessä laulellen paistelisimme pipparskaakkuja. ei viitsitä takertua siihen yksityiskohtaan, että mikään villavaate ei käy minulle. eikä siihen että toinen viehättävistä tyttäristäni katergorisesti kieltäytyy käyttämästä hameita/mekkoja/leninkejä.

Saahan sitä ihminen haaveilla.

*

Todellisuudessa saan viimeistään kymmeneltä aamulla ahtaan- ja suljetunpaikan kammon, ja ajaudun johonkin kurimukseen, kissanäyttelyyn opiskelemaan kissanäyttelemistä tai kirjastoon ihan muuten vain.
Sitä paitsi, yhdellä on treenit ja peli, kahdella kokeita ja kylppärissä jättisuuri Pyykkerhorn.
Ja loppujen lopuksi olen kumminkin paljon tyytyväisempi, jos teen kaiket kurimukset, koska siltikin jää ihmiselle vielä rutkasti aikaa lojumiseen ja lukemiseen.

3 kommenttia:

  1. Hyvät on haaveet sulla. Nyt vaan alat hiljaa hivuttamalla toteuttaa niitä. :)

    Mua niin nauratti tää postaus...:D

    VastaaPoista
  2. Ihania haaveita. Muistan kuinka aikanaan mulla ja L:llä oli haave et sit kun saadaan lapset hoitoon me vaan istutaan sohvalla eikä tehdä yhtään mitään... näin kävi et lapset saatiin hoitoon ja me istuttiin siihen sohvalle. Sitä kesti kymmenisen minuuttia ennen kuin kyllästyttiin istumiseen ;)

    VastaaPoista
  3. leppoisat haaveet.. kävis mullekin :P

    VastaaPoista