perjantai 7. marraskuuta 2014

päivän plään ja parit nillit

1. verst-verst-verst. Töitä.

2. Kirppiksen kautta

3. apteekkiin

4. sieltä kirjastoon

5. ja kotiin

6. ruokaa keskenkasvuisille ja muille nälkäisille varsikin niille muille nälkäisille 

7. perjantaisiivous kyllä niin nakitan nuorison tähän ja makaan itse sohvassa heiluttelemassa varpaitani. 

8. gerbilaarin siivous jos ei tänään niin huomenna. Ai pahus, täytyykin lisätä apteekin ja kirjaston väliin jyrsijänpurukauppa. grr.

9. kissanpesentä ks. yllä. mieluummin tänään.

10. iltarauha eli opiskelu, sauna, opiskelu

*huokaus*

*

Opiskelunilli
Harrastusopiskeluihin tarttuminen on tänä syksynä tökkinyt oikein kunnolla. Pitäisi nykertää kasaan tutkimussuunnitelma, suunnilleen huomiseksi.
En ole lainkaan motivoitunut. Ei nappaa. Ei kiinnosta. Ei innosta.
Sisäiskamppailen sisäisen tunnollisuuteni ja sisäisen laiskuuteni välimaastoissa.
Aiheesta se johtuu. En kertakaikkiaan keksinyt mitään tutkimusaihetta, josta olisin voinut innostua, kiinnostua ja syttyä, ja josta olisi ollut edes jonkinmoista hyötyä, mieluiten tietysti minimaalisella vaivannäöllä.

*

Rahanilli.
Kyllä on kumma juttu, miten hupaa tavaraa tuo raha on.
Piti hankkia hanskoja ja pipoja ja kaikenmoista lämmittävää roipetta keskenkasvuiselle nuorisolle.
Ihan semmoisia tavallisia, en mitään kultakurarukkasia hankkinut, ja silti oli kassakuitin loppusumma melkein kahdeksankymppiä.
Se on melkein viisisataa viimevuosituhantista rahayksikköä! Saman verran meni kissanperustamiskulunkeihin eläintarvikekauppaan. kissani käyttää hienompaa shampoota kuin minä. vaikka kyllä sen tiesinkin jo ennakkoon. mutta se onkin aatelinen. minä en. 
Järks. järkkyneen mielen aiheuttama ääni ihmisen päänupissa

*

Tyylinilli
Tytöt mallasivat pipoja, pipoja ja vielä lisää pipoja.

Jos hamassa minun nuoruudessani joku olisi semmoisessa pipossa mennyt kouluun, olisi pipo ja sen omistaja  viipymättä viety koulun taakse ja sen päätä olisi uitettu lumihangessa ja sitten olisi kerääntynyt rinki siihen ympärille lällättelemään.
Ja luokassa vielä olisi ammuttu kuminmurusilla sitä.

Minulla oli semmoinen pipo, lisäksi siinä oli sellainen roikkuva tupsu, ja että nöyryytys olisi täydellinen, se pipo oli punavalkoraidallinen.
Ainoa mikä pelasti koululaisminut kaamealta nörttikohtalolta oli se, että olin muuten kyllä ihan kiva ihminen.

Mutta kyllä on aivan epää, että minä näytin nuijalta ja jostain lastensäilytyslaitokselta karanneelta lastensuojelutapaukselta.
Minun typykkäni näyttävät kauniilta ja trendikkäiltä.
Niin on väärin.
Vieläkin näytän jostain laitoksesta karanneelta. Höh ja pöh.

*

5 kommenttia:

  1. Voi nilli ;) Niinhän se on. Kun minä menin yläkouluun, oli keskusradion vihaisin komento ylleensä siitä, että pitäkääs lapset ne pipot päässä - ei pahemmin puhuttu tupakoinnista tai muusta.. Nyt taitaa olla niin, että ottakaa ne pipot POIS päästä edes luokassa, pliis.

    VastaaPoista
  2. Rahanillistä: Kyllä, munkin koirani käyttää kalliimpaa shampoota kuin minä, vaikka minäkin käytän erikoisshampoota. Tosin koiralla sitä shampoota kuluu paljon vähemmän kuin mulla.

    Pipoasiaa: Juuri eilen taivastelin urheiluvälinekaupassa sitä toinen toistaan rumempien pipojen arsenaalia!! Yksi nuori poika (tai ainakin luulen, että oli poika) kokeili sellaista kammotusta siinä silmieni edessä, että en olisi kuuna kullan valkeana moista päähäni pistänyt. Ehei, meillä kuljettiin ilman pipoa teinixinä.

    VastaaPoista
  3. Ei herrammujjee mää repesin tolle "ainakin luulen että oli poika" -jutulle :D :D Kiitos!!!

    VastaaPoista
  4. No oikeesti! :D
    Ekaks olin ihan varma, että se on poika, mutta sitten näin molemmissa korvissa sellaiset blingbling-nappikorvakorut, että en enää ollutkaan ihan varma. Jälkikäteen kysyin Siipalta, että kumpi se hänen mielestään oli ja Siippa oli ihan yhtä hämmentynyt kuin minäkin. Päätimme kuitenkin lähinnä pukeutumisen vuoksi, että poika se taisi sittenkin olla. ;D

    VastaaPoista