torstai 27. marraskuuta 2014

urasuunnitelmia

työilmapiiristressi.
Olin eilen aivan rikkipoikkipuhki. UPM on lähdössä vuorotteluvapaalle vuoden alusta, eikä hetkeäkään liian aikaisin, Voi stressi viedä ison miehen. ja pienen naisen. Ajattelin, että jos ei meno täällä verstaalla kohta muutu, saan hepulikohtauksen, alan ensin huutaa suoraa huutoa ja sitten sanon että jompi kumpi meistä lähtee loppuvuodeksi saikulle.
No, ehkä se tästä taas.
Me tulemme UPM:n kanssa noin periaatteessa ihan hyvin juttuun, pakkokin: kahden hengen (tai edes neljän, meitä on nykyään täällä neljä!) työyhteisössä ei ole kovin suuriin sisäisiin kriiseihin varaa. Kriisit ja stressi tulevat ulkopuolelta.

Tiedättekö mikä auttaa työilmapiiristressiin?
Ei, ei auttanut rapsakka kävely halki kaupungin.
Eikä Pikkusiskon alati iloinen seura.
Ei omistautunut ruuanlaitto.
Eikä kauppareissukaan.
Ei hraH:n säkenöivän intelligentti seurakaan tuonut kuin hetkellistä helpotusta.

Mutta kissaeläimen pesu.
Se jos mikä on avain ihmisen sielunrauhaan ja luultavasti myös maailmanrauhaan. vaikka kissaeläin tietysti vähän protestoi ja huusi. Luultavasti siksi että kissaeläimen protestoinnin takia täytyy koko ajan olla skarppina ja kiinni hetkessä ja kissassa. Ja myös siksi että kovaäänisesti äiti tule heti pelastamaan minut valittava läpimärkä kissaeläin on aika huvittava.

*

Tänä aamuna keksin mitä minusta tulee isona.
Malliäiti.
Koska onhan aivan selvä että olen superäiti ja superkasvattaja ja että maailma olisi paljon parempi paikka jos kaikki tekisivät niin kuin minä sanon.

Kaikki alkoi siitä, kun paheksuin Isosiskon iltamyöhällä pompottavaa kännykkää.
Aparaatti oli äänettömällä ja eteisessä, enkä olisi tiennyt yömyöhäisistä pompotuksista mitään, ellei se mokoma olisi hyppinyt ja välkkynyt itsekseen kuin amerikkalainen joulukuusi.

HraH ehdotti, että voisin laatia kaikille vanhemmille ja oppilaille semmoisen kirjeen, joka alkaisi että "emmeköhän vain kaikki yhdessä nyt sitoudu siihen..."
Siitä intoutuneena keksin että voisin perustaa sellaisen malliäidin vastaanoton johonkin kaupunkimme lukuisista yläkouluista. Kaikki koululaiset tulisivat juosten minua vastaan nauttimaan hyvistä neuvoistani ja vanhemmat myös.

Isosisko siihen: "Et varmana tule, nyt lopetat heti, mua alkaa ahdistaa ja jalat tärisee!"

Höh, lapseni ovat urakehitykseni tiellä.

*


4 kommenttia:

  1. Mun pään tyhjentää treenit. Jos en keskity, tulee nyrkistä tälli koppaan ja sitten ainakin on pää tyhjä. Oon kuitenkin keskittyny tähän asti, en tiä miks...

    VastaaPoista
  2. Nyt täytyy panna kissa hankinta listalle. Ja naamakirja hävityslistalle, koska sieltäkös vasta stressi tulee ja paha mieli.

    VastaaPoista
  3. Harmi, ettei ole kissaa. Täytyypäs testata, että onko kilpikonnan pesemisellä minkäänlaista rentouttavaa vaikutusta ;)

    Itse olen syvästi kateellinen kaikille vuorotteluvapaasta. Olisi niin ihanaa pitää 6kk breikkiä tai edes 4kk. Oma työnantaja sanoo kategorisesti, että ei käy. Viimeksi tuli perustelu, että työantajalle urakierrättäminen on kohtuuttoman hankalaa, koska kyseinen työtehtävä vaatii erikoisosaamista, johon johtavaa koulutusta ei järjestetä säännöllisesti edes kolmansien osapuolien taholta. Ihmettelen edelleen, että mitä ihmeen piilokoulutusta olen saanut ja aika piilossa on se erikoisosaaminenkin.

    VastaaPoista
  4. Kissan pesun rentoutumonentti liittyy varmaan tuohon Kuplan maintsemaan taisteluun: jos ei keskity, tulee tälli. Tai märkä saippuainen kissa karkaa :)

    RvaK: arvaa, olenko minä kateellinen vuorotteluvapaasta? Kelpaisi kyllä...

    VastaaPoista