kadonneet supersankarivoimat

maanantai on yleinen huoltopäivä.
Minulla on käytettävissäni rajallinen määrä arkienergiaa ja näppäränä ihmisenä käytän sen kaiken heti maanantaina, ei tarvitse sitten enää loppuviikosta arpoa että tekisikö vaiko eikö. Ei.
Eilen tein sammiollisen pastaa sitä jäi pieni surullinen kipollinen, padallisen poronkäristystä sitäkin jäi pieni surullinen kipollinen ja perunamuusia jäljelläolevista perunoista ei jäänyt yhtään muusia, eikä perunoita, tein jälkkäriä ja leivoin sämpylöitä niin että jauhot loppuivat, kokkasin mysliä, pesin koneellisen paripuolia sukkia, kampasin toisen kissan ja leikkasin sen kynnet. Ohimenevän hetken harkitsin myös imuroimista, mutta päättelin että on ihan liian märkää, kylmää ja pimeää siihen touhuun aina hyvä tekosyy, toimii joka kerta.

Kuka tahansa listaa lukeva ymmärtää, että tänään ei kuuluisi tehdä yhtään mitään.
Paitsi että on pakko, koska teininälkä. Ja teinisukkahiki.
Grr.

*

Supersankarivoimani osaan löytää kaikenmoisia tavaroita keskeltä lattiaa ovat ehtymässä. Viime päivinä kartanomme uumeniin on kadonnut mm. seuraavanlaista omaisuutta:
1 kpl tuomaripilli
1 kpl harmaa pipo
1 kpl batmantreeniteepaita

Olen melko varma siitä, että tuomaripilli roikkuu yhden sängyn tolpassa, harmaa pipo on eteisen penkillä ja treenipaita omistajansa nojatuolin uumenissa.
Mutta ei. Ei auta vaikka taskulampun kanssa huhuilee niillä tietämin.
Ei auta vaikka seisoo keskellä lattiaa.
Eikä sekään että konttaa sängyn alla paitsi kissoista se on kivaa ja niitä alkaa riehuttaa.

Otin jo käyttöön järeämmät aseet: menin kauppaan ja ostin uuden tuomaripillin (2,9€).
Eikä sitä löytynyt sittenkään! Käsittämätöntä.
Olen hyvin usein ainakin kolme kertaa löytänyt kadonneen hraHakkaraispipon välittömästi sen jälkeen kun olen sydämellisenä ja välittävänä vaimona hankkinut hänelle uuden täsmälleen samanlaisen.
Mitä ihmettä nyt teen?
Millä eheytän supersankarivoimani?

Mitä jos jonain yönä sänkyni viereen ilmiintyy joku kilpaileva supersankari pipoon ja treenipaitaan verhoutuneena ja puhaltaa kimakasti pilliin?

*

Teimme Isosiskon kanssa valinnaisainekoevalintoja. Ykkösvalinnat oli jo valmiiksi mietitty, varavalinnat harasivat kovasti vastaan. ("tyhmä ope, tyhmä ope, tyhmä ope, kieliaine, kieliaine, tyhmä ope")
Sanoin, että laita kakkosvalinnoiksi vähiten tyhmimmät, tämä on vasta esivalinta.

Niillä on valtavan mukavia valinnaisaineita.
Mitä sulla sitten oli, kysyi lapsukainen?

Kaupallisia - grr, grr ja vielä kerran grr. Meidän ryhmässä oli kaksi poikaa ja minä sekä korillisen verran kanalaumaa muilta luokilta. Mitä on jäänyt mieleen? No. Isoon siniseen kirjanpitovihkoon tehtiin kirjanpitoa aivan lakkaamatta, enkä sitä vieläkään osaa taikka ymmärrä. Aika hyvin muistan myös piispanmunkit, joita tarjoiltiin ihan kaikilla yritys- ja pankkivierailuilla. Mutta kaikkein parhaiten muistan sen, kun yhden paikallisen silmäätekevän tytär päätti esitellä upouudet rintsikkansa luokan edessä. Poloinen aikamiespoikaope yritti maastoutua opettajanpöydän alle. Kyllä oli hyödyllistä. Grr.

Venäjän valitsin, koska kaikki muut ottivat saksan koska se on tulevaisuuden kieli (jee, vietin kaksi vuotta elämästäni potentiaalisena kommunistina ja outona, lukiossa sentään vähän hellitti). Lopputulema: inhoan sydämeni pohjasta heikki kinnusta pozaluista-kirjasarjan hersyvän hauska päätähti, jee. No jaa, on kai siitä vähän enempi hyötyä kuitenkin: heti ymmärsin kun silloin olympialaisten avajaisissa se paikallisen olympiakomitean puheenjohtaja tai mikälie puhui englanniksi ihan muita juttuja kuin venäjäksi. Ja voin vakuuttaa että enin osa venäjänkielisestä juhlapuheesta oli koko lailla paljon nationalistisempaa kun taas englanninkielinen ei.

Sanoin Isosiskolle saman kuin veljelleenkin: allekirjoitan ihan minkä tahansa valinnan. Koulu on ihan tarpeeksi työlästä muutenkin, valinnaisaineen ei tarvitse olla hyödyllinen, eikä sellaista kannata ottaa, jonka ope on tylsä. Monia asioita ehtii halutessaan opetella myöhemminkin.

(hraH:lla oli maa- ja metsätaloutta ja saksaa. Meillä pystyi myös ottamaan konekirjoitusta. Jee)

*
HraH ilmoitti aamulla haluavansa vaihtaa nimeä. Hänestä tulee kuulemma Tapio Virtanen.
Minä sanoin että ei käy, koska Tapiosta tulee aina mieleen Tappio.
Enkä muutenkaan pysty olemaan naimisissa Tapio Virtasen kanssa.