tiistai 10. helmikuuta 2015

Hyvä näin

puhelu kesken työpäivän

moi äiti, voiks I ja Ässä tulla meille jos me tehdään ens läksyt ja mennään sit eläinkauppaan yhdessä?
Lupaan.

Rahjustan ajatuksissani bussipysäkiltä kotiin, minua vastaan pompahtelee kolme pikkutyttöä välissään iso eläinkaupan kassi.
Kato mitä me ostettiin, me juhlitaan tänään Jokerin synttäreitä. Me ostettiin sille jyrisijöiden nallekarkkeja, kato!

Saan hätinä kengät riisuttua. Nuoriso-osasto uiluttaa hartaasti ja täydestä sydämestään gerbaarin vieressä paljononneavaanJokeri.

äitikiltti, voidaaksme leipoa jotain?
Lupaan.
Kunhan ensin saan ruuan aluilleen.
no hyvä, sillä aikaa me suunnitellaan se puumaja minkä toi Ässän pappa rakentaa ja sit me nostetaan se kesällä puuhun kun me mennään sinne viikoksi (ai menette vai?)

Tajuan että ruokapöydässä on +2 syöjää, joltinenkin kiire ja leipurihiiva-jono.
Eipä muuta kuin kokkisota käyntiin.

Nuoriso-osasto vetelehtii keittiöön: ihana tuoksu, mitä siellä uunissa on? Yksi vieraista kurkistaa uuniin.

Organisoin keskenkasvuiset muffinsinleivontaan: ne saavat aikaan eksistentiaalipohdinnan siitä, minkävärisiin muffinsivuokiin leipomukset tehdään.
Törmäilemme toisiimme, minä porkkananraastossa, keskenkasvuiset suklaataikinassa.
Häivähtävästi tajuan, että tämä on parasta mitä on.
Vaikka päästä heittääkin silkasta nälästä.

Pistän keskenkasvuiset kattamaan pöydän ja syömään, odotamme hraH:n kanssa vuoroa.
Viimeinenkin kotiutuu: äitihei onks meillä tummaa pukua, huomenna meillä on koulussa pukuteema. Mä sain paljon kehuja mun tän päivän asusta (yöpuku ja aamutakki, paljaat jalat). Me ollaan kavereiden kanssa matrix.

Pakkaan kotiinlähteville keskenkasvuisille muffinsit mukaan, etsin bussirahan sille jolta se puuttuu, katson matrixheeboa isänsä vihkipuvussa: on se isänsä mittainen mutta ei vielä niin harteva, pohdimme harH:n kanssa tuhkarokkorokottamattomuutta ja muuta maailmanpolitiikan arkipäivää, juomme kahvia.

Niin hyvä näin.



2 kommenttia: