kulttuurivaihtoa

kulttuurivaihto jatkuu myönteisissä merkeissä.

Selvästikin pienillä ihmisillä on päivittäin oma teemansa, eilisen teema taisi olla kartta.
Tiistai-illalla nimittäin pieni ihminen tuli kartta kädessä luokseni ja kysyi, voisinko suositella hänelle muutamia nähtävyyksiä Tampereella tamperella; kuka sinne nyt haluaa mennä? heillä kun oli edessään keskiviikkona retkipäivä.
Suosittelin hätäpäissäni kirkkoa ja kirjastoa. Katsoimme yhdessä kartasta paikat.
Keskiviikkon retki- ja vapaapäivän kunniaksi pieni ihminen tuli huoneestaan lippis takaperin päässään.

Illan suussa menin asemalle häntä vastaan. Tyytyväisen näköinen nuorukainen vilkutti iloisesti ja opettajien puhuttelun jälkeen tuli iloisena kertomaan että kirjastossa oli ollut hienoa, ja Muumimuseossa. Hampurilaisia olivat syöneet ja maailman parhaita donitseja myös.
Oli ollut mukavaa jutella kavereiden kanssa omalla kielellä ja shoppailla tuliaisia kotiin.

Jatkoimme yksissä tuumin Isosiskon tanssiharjoituksia katsomaan.
Isosisko on vuoden päivät ollut ohjaajana omassa lajissaan pienten ryhmässä; pääsimme vieraan kanssa katsomaan neli-viisivuotiaiden ryhmän harjoituksia.
Hetken päästä jo treenasimme yhdessä vielä pienempien ihmisten kanssa laukkaa ja tanhukäsiä: laukkati-laukkaa ja hansvili vaan kaikille! Jopas olikin hauskaa ja rentouttavaa ja ihmeellistä itsellekin.
ihan salaisesti olin järjettömän ylpeä Isosiskosta, ikinä aiemmin en ole häntä ohjaajan roolissa nähnyt, mutta niinpä vain oli edessäni yhtäkkiä iloinen ja innostava opettaja.
Tanssiharjoitukset jatkuivat vähän vielä kotonakin, ensin eteisessä tanssittiin suomalaista tikkuristiä ja sen jälkeen japanilaisia tansseja. Kaunista oli, ja voimallista. Ylpeää ja rohkeaa.

*

Tänään sain urkittua selville että pieni ihminen on opiskellut englannin kieltä suunnilleen vuoden ajan. *särk*