sunnuntai 4. lokakuuta 2015

muotibloggaus

Muistanette, että omistan noin viisi pitkähihaista paitaa, muutaman kulahtaneen neuleen ja parit ei-priimakuntoiset farkut?

Viimeksi kuluneen viikon aikana olen käynyt jokseenkin kaikissa tuntemissani vaatekaupoissa ja sovittanut jokseenkin jokaista myynnissä olevaa kohtuullisen hintaista trikoo- tai muuta paitaa, neuletta sekä kaikkia mahdollisia alaosia.
Sovitusurakkani johdosta olen kärsinyt
1. selkäkyömystä miksi jotkut vaatteet tekevät ihmiselle kyttyrän, miksi?
2. kelmestä naamasta miksi-miksi-miksi
3. viitoset-kohtsiltään-syntymässä -vatsasta eieieieiei
4. kaksoisleuasta
5. kadonnesta kaulasta
6. epämuodostuneesta rintavarustuksesta
7. lyhentyneistä jaloista
8. leventyneestä ahterista
9. lukuisista muista notredamen kellonsoittaja -tyylisistä vaivoista.

Ilokseni voin ilmoittaa, että tilani ja tilanteeni on huomattavasti korjaantunut.
Kuljettuani hämärän tien sovituskoppiahdistuksesta ja angstista ja epämuodostuneesta kehosta aiheutuneista lievää suuremmista masennustunteista, olen vihdoin ja viimein saanut vaatekaappini jonkinmoiseen talvikuntoon.

Tästä iloksenne kuvarapo:

huomaa kissaeläin!

näillä rynnisteään kohti alkavaa sesonkia

siis ihan tosi hei, mikä voi olla tärkeämpää kuin kissaeläin?

Kolme uutta paitaa, yksi neule, kaksi alaosaa. Omasta takaa löytyvät ne muutamat kelvolliset paidat, pari käypää neuletta ja yksi farkkuklänninki en koskaan muista mikä on mekko ja mikä on hame, siksi on pakko sanoa klänninki, yhdeltä lapselta kähvellän trikoisen jakun (?) muotisanasto lievästi hakusessa,  saan aikaan parisenkymmentä erilaista yhdistelmää.
Tyyliä ylläpitääkseni hankin vielä tennaritkin. Semmoisen myönnytyksen jouduin vanhuuden päivilleni tekemään, että ujutin henkilökohtaiset sisäpohjalliseni muotitossuihin, etten tule tämän enempää jalkavaivaiseksi.

Vielä ehkä tarvitsen jonkun edestä avattavan neuleen ja jonkun jutun kaulaani lämmittämään.
Ja ihan varmasti tarvitsen ja myös hankitsen vielä talvitakin ja talvikengät.

Tällä hetkellä kärsin shoppailukrapulasta ja hillittömän rahanmenon aiheuttamasta tuskanhiestä.





8 kommenttia:

  1. Hyvä sinä! Hieno suoritus!
    Saalis näyttää hyvältä!

    VastaaPoista
  2. Hienoa! Mun pitäisi ehdottomasti matkia sua ja ottaa riski kyttyräselästä ja raskausmahasta ja raahautua vaatekaupoille. (Saako siitä hyvästä palkita itsensä suklaalevyllä?)

    VastaaPoista
  3. Hyvä sinä!!! Ihana toi raitapaita :D!!!!!!

    VastaaPoista
  4. No niin. Hyvinhän se meni! :) Huomattavasti paremmin kuin mun shoppailuni, josta sain lähinnä migreenin.

    Mä ostin siis myös itselleni kaupasta raitapaidan ja sain tuolta melkeinteiniltä osakseni silmien pyörittelyä ja kohtuupahaa pottuilua aiheesta "oletko äiti kuullut, että maailmassa on muitakin värejä kuin musta ja valkoinen ja että jotkut käyttävät muitakin kuvioita kuin raitoja..." hah, raitapaita on klassikko

    VastaaPoista
  5. Kati: meillä nuoriso oli yllättävän rohkaisevaa: varsinkin tennareista sain osakseni kiitosta. Ja pikkumekosta.

    Tuula: rohkeasti ja päättäväisesti vain! Yksi reipas täsmäisku kauppaan, nopeassa tahdissa - vähän niin kuin avantoon hyppäisi.

    Kyllä oon tyytyväinen omaan uudistettuun lookiini :)

    VastaaPoista
  6. Mä en tiedä mistä olen vaikuttunein. Siitä et ostit noi kerralla, vai siitä, että osasit laskea monta asukokonaisuutta saat. Mä en osaa yhdistellä. Aina on samat housut saman paidan kanssa tai jotain.
    Pisteet raitapaidasta. Sitä on elisan blogia luettu sitten :D

    MIkä teitä laihoja vaivaa. MIstä te saatte kyttöröitä ja mahoja?????
    HULLUT!

    VastaaPoista
  7. Vaatteista viis, kissa on kaunis!!

    VastaaPoista
  8. P: mä ostan aina kerralla - suunnilleen saman setin: muutaman paidan, pari neuletta, pari alaosaa. Niillä mennään koko tuleva tuotantokausi, sen jälkeen ne ovatkin niin käytettyjä että pakko pistää pois ja uudet tilalle.
    Ja kyllä en tiedä, mistä kyttyrät ja muhkurat ilmestyvät. Kotona olin ihan säällisen näköinen, mutta kun pääsin kauppaan, muutuin notredamen rumaksi isoäitipuoleksi. Käsittämätöntä.

    Partapappa: niin on, se on nätti kissaeläin!

    VastaaPoista