keittiökriizi

Yritän kaivella keittiöinnoitusta talvisäilöstään - jostain syystä olen talven aikana unohtanut, mitä ruokia oikein osaankaan tehdä. Olen myös unohtanut miten ruokaa tehdään.
Leipomisesta puhumattakaan: eiks meilläoo äidinleipää? No ei ole, kun ei vain ole.
Jee.

Keittiöherätys lähti liikkeelle yllättävältä taholta: nuorimmaisen valmentaja pohdiskeli, mahtaako lapsi syödä riittävästi. Muutaman päivän verran ruokapäiväkirjaa paljasti, että eipä hyvinkään, sehän elää pelkillä nuudeleilla ja aamiaismuroilla.
Jee.
huonoäitihuonoäitihuonoäiti.

Olen koko talven - keittoblokista huolimatta - jodlannut solkenaan laulua sun pitää syödä kunnolla, sä tarviit proteiinia, syö, syö, syö.
Valmentaja oli jutellut nuoren kanssa. Arvatkaapa mitä laulua nuorimmainen nykyään laulaa?
mun pitää syödä kunnolla, mä tarviin proteiinia, syön, syön, syön.
Jee sillekin.

Jääkaapista löytyy nykyään jättirasiallinen raejuustoa ja puurokattilan seurana hellalla asustelee vakituisesti mr. Munakaspannu.
Päädyin hetkellisessä keittiöinnoituksessa täydentämään kodinkonevalikoimaammekin vohveliraudalla. Ajattelin että tulee vähän vaihtelua niille munakkaille.

Kaksi vanhempaa vihjaisi, että ehkäpä heidänkin valmentajansa ovat tuota pikaa yhteydessä minuun. He tarvitsevat kuulemma enemmän suklaata, suklaata ja suklaata.
Muuten ei suju tanssi tahi kiipeily.

Pitkästä pitkästä aikaa käytin muutaman minuutin ruokalistasuunnitteluun tällä viikolla.
Yhtenä päivänä syödään bolopastaa se on toinen niistä ruuista joita vielä osaan valmistaa ja toisena päivänä kanakiusausta sen olinkin jo talven aikana ehtinyt unohtaa.

Kylläpäs heti tuli sellainen olo että on talouden ruokahuolto hallussa ja elämä hymyilee taas.



*
Yksi on lähdössä kohta Lontooseen, toinen Tukholmaan ja kolmas Ahvenanmaalle.
Minä sanoin hraH:lle että kyllä kuuluu minunkin päästä johonkin kun kaikki muutkin.