maanantai 24. huhtikuuta 2017

unihäiriömaksiimi

Saavutin jonkinasteisen huipun unihäiriössäni: näin unta että valvoin huolestuneena murehtimassa päivänpolttavia murheita.
Luonnollisesti jatkoin murehtimista heti herättyäni.

Kyllä niin ei ole hyvä että valvoo unissaankin murhettumassa.


6 kommenttia:

  1. Voi hurja. Tuplamurehdus. Toivottavasti on vain väliaikainen olotila kyseessä.

    Mulla on joskus (harvoin ja vakavasta syystä) ollut yöllistä murehtimaan heräilyä. On rankkaa semmoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä puolestani harjoitan yöllistä murehtimista ihan lakkaamatta, ja pikemminkin niin päin, että en vain osaa pysyä nukuksissa, ja koska yöllä ei muutakaan tekemistä ole, rupean murehtimaan. Kyllä aiheita aina löytyy, valitettavasti (suurin osa niistä on turhia murheita, ja viime aikoina olen ruvennut tyhjien öideni täytteeksi murehtimaan takaperoisesti - siis asioita jotka ovat jo tapahtuneet. Jee)

      Poista
    2. Pystytkö kääntämään yöllä aivoja 180 astetta toiseen asentoon? Eli sen sijaan että murehdit jo tapahtuneita tylsiä asioita, alkaisitkin fiilistellä ja suunnitella tulevia, kivoja?

      Mulla tuollainen toimii joskus, jos sattumalta herään. (Murheet kyllä usein yrittävät saada kaistaa ajatuksissa.) Mutta joo. Silloin kun olen _aivan oikeasti_ kärsinyt yöllä valvoskelusta, niin huolet ovat olleet suuria, eikä mikään juhannusmenun yksityiskohtainen suunnittelu ole pystynyt niitä harhauttamaan.

      Poista
    3. Taidan olla vähän huono nukkumisessa. Tai oikeammin nukuksissa pysymisessä.

      Yleensä minulla auttaa äänikirja. Kuuntelen yö toisensa jälkeen Ylen podcastina ladattua Matti Rämön Rengasrikkoja Saharassa tai vaihtoehtoisesti Matti Rämön Polkupyörällä Intiassa.
      Yksi jakso kestää n. 30 min, ja keskimääräisenä yönä nukahdan kymmenen minuutin sisään.
      Mutta toisina öinä uni vain ei tule, ja siinä vaiheessa kun räplään kolmannen jakson pyörimään, tulee vähän halju olo.
      Tällä systeemillä ajatukset eivät yleensä pörise murheissa, mutta hereillä olen kumminkin.

      Poista
  2. Tota voi kutsua murehdukseksi kyllä. Näkee unta urehtimisesta! Höh ja pöh.

    Jaa meille murheet ja me sit sanotaan et "kaikki selviää, älä murehdi".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kun oliskin jotain jaettavaa, mutta kun murehdin ihan vain kaiken varalta. Kun ei muutakaan tekemistä ole.

      Poista