Pientä liioittelua menossa elämässä: melkein joka viikonloppu on ollut jotakin juhlantynkää ja jos nyt ei suorastaan juhlaa, niin ainakin jotain keskimääräistä korkealentoisempaa toimintaa.
Appiukon synttärit, omat synttärit, kummipojan synttärit, siskon synttärit, Isoveljen kahvittelut jotka hän halusi ihan itse järjestää, Isosiskon synttärit, anopin synttärit, hraH:n synttärit.
Onko meillä ihan totta joka kevät näin paha juhlaputki?
Miten muka en ole aiemmin huomannut sitä, että täytekakkua tursuaa korvistakin siinä vaiheessa kun päästään suvivirteen asti?
Tähän päälle vielä nuorison yliaktiivinen leirimatkailuelämä.
Seison joka viikonloppu kermavaahdot suupielistä valuen keskellä eteistä lähtöselvittäjänä: leirikeskukseen-ahvenanmaalle-rovaniemelle.
Joka viikonloppu vedetään kakkua ja kun joku on aina joukosta poissa, joudutaan juhlimaan vähintään kahteen kertaan.
Jee.
*
Minä en pahemmin vietä äitienpäivää.
Eikä koulun päättäjäisiä.
Tai niitä nyt sentään vähän.
*
Anopin synttäreiden keskeinen ohjelmanumero on pressan hautajaiset.
Kyllä haluan juhlia anoppia ja nähdä hautajaiset, mutta onko se kumminkin vähän kummallista nassuttaa mansikkakakkua ja katsella hautajaisia telkkarista?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti