Arvaan että olette hyvinhyvin huolissanne pohtineet, missä luurailen. no ette ole, kyllä minä tiedän!
Tiedättekö sen, kun voi pisteyttää elämässä kyteviä kriizejä?
Tiedättekö sen, kun miettii että kuinka monta juttua voi tulla peräkkäin kun yhdessäkin olisi tarpeeksi?
 |
| alkuviikosta työmatkan varrelta |
Entä jos osa kriizeistä on kivoja ja tavallaan hyviä juttuja mutta kuitenkin stressikerrointa kuormittavia, ja taas osa todella tyhmiä ja ahdistavia?
Jos omia kriizejä ei löydy kriizilistaustaulukosta, saako itse keksiä pisteet niille?
Onko paljon vai vähän jos vallitsevien kriizien puitteissa kriizipistekeskiarvo on noin 30?
minusta se on onneksi aika vähän
Että kun sanotaan ei kahta ilman kolmatta niin mitkä kaksi lasketaan?
Lasketaanko vain kivat ja niitä pitää tulla kolme, vai lasketaanko tyhmät ja niitä pitää olla kolme?
Entä jos on yhteensä jo paketissa vaikka neljä, niin onko se seuraava kiva kriizi vai tyhmä kriizi?
Kuinka paljon siinä kohtaa saa pottuuntua flunssasta joka ei melkein tule, mutta sen verran että kurkussa on kurja olo ja ei voi mennä edes uimaan?
Saako pottuuntua siitä kun osa on epämääräisen pitkäaikaisia ja pitkävaikutteisia kriizejä ja niille tietysti toivoisi äkkiratkaisuja jotka vain eivät ratkea ja jotka rajoittavat olemista enemmän kuin haluaisi?
 |
| terapialeivontaa: luen kirjaa Hehtaari. Siinä syödään posiolaisia kampanisuja: piti testata. |
Silleesti kyllä oikeastaan aika hyvä, kun minulla on taipumus panikoitua pienistä asioista, niin nyt ei kerkeä, kun on niin monta panikeerattavaa yhteensä.
Olen jakanut kriizeille jonotusvuoronumerot.
Omituisesti olen vähemmän ahdistunut kriizikimpasta kuin olisin yhdestä ainoasta, tai siis olin ahdistuneempi silloin kun oli vain yksi kriizi.
Nyt vain kelluskelen.
Koska kumminkin mietitte että mitä ihmettä on tapahtunut, niin esimerkki kivasta kriizistä:
teini lähtee kesävaihtoon.
Kiva juttu, eiköstä vain? Minusta ainakin tosi mahtavaa.
Se lähtee Uuteen Seelantiin.
Christchurchiin (maoriksi Ōtautahi).
 |
| sitaatti Mauno Koivistolta naisverkoston(*) kollega sanoi että on ottanut sen motokseen yritän oppia elämään näin |
*
(*) perustimme yhden kilpailevan puljun kollegan kanssa kahden hengen naisverkoston. Käymme muutaman kerran vuodessa naisverkostomme nimissä aamiaisilla tai kakkukesteillä tai jotain ja tilitämme kaikki työkauheudet isolla kertaryöpsäytyksellä. Ja toisinaan laitamme perjantaivitsin tai lomallelähtövitsin: ajattelin tänään lähteä ajoissa töistä.
Uuteen-Seelantiin <3 Oi <3 Sekin on omalla matkalistalla ja majoituskin olisi jo tiedossa erään paikallisen blogiystävän luona :)
VastaaPoistaminä olen lievästi kateellinen teinilleni. (mutta kyllä se lentomatka on ihan turkasen mahdottoman pitkä)
PoistaNo jopas oli taulukko. Luin muutaman ensimmäisen ja kelasin sitten loppuun, josta selvisi, että vähäpätöinen lakirike stressaa vähemmän kuin joulu :).
VastaaPoistaMutta siis joo, tunnistan hyvinkin sen, että myös hyvät ja kivat asiat voi olla (tai siis usein on) kriisin paikkoja, joten oikein hyvin ymmärrän Uuteen Seelantiin (kriiseilen tässä vähän, että onko oikea muoto kuitenkin Uusi-Seelantin?) lähtemisen aiheuttamat fiilikset, jotka varmaan hetkittäin ailahtelee nollapisteistä sinne taulukon kärkipäähän, riippuen siitä, mitä muita kriisejä mahdollisesti on sillä hetkellä meneillään.
juuh, tässä on ilmassa ollut muutama mukava kriizi (mallia Uusi Seelanti) ja muutama aika vakava.
PoistaMelkoista tunnemylläkkää...
Oho, eikö se teini voi lähteä yhtään kauemmaksi :D?
VastaaPoistaVoimia ja avaloa kriizeilyyn, toivon, että asiat selviävät pian.
Kiitos <3!
PoistaKovin tuttua tuo, että stressiä pukkaa milloin mistäkin (aika usein sellaisesta, josta muut eivät korvaansa lotkauta). Mutta jännä kohta tuossa listassa: "Erinomainen henkilökohtainen saavutus / 28"? Ei ole itsellä kokemusta moisesta, mutta kai siitäkin voi stressiä repiä :D
VastaaPoistaIhana vaihtaripaikka teinille, mutta tosiaan - toiselle puolelle maapalloa on eri asia lähteä kuin nyt vaikkapa naapurimaahan. Mutta ihana kokemus varmasti tulossa <3
Teinille se on kyllä huikea kokemus! (mutta hirmu kaukana se on)
PoistaMeillä oli eilen pullapiirissä kampanisuja Torniolaisella perinnereseptillä, jossa nisut ovat ehdottomasti neljällä sakaralla. Minä pöhkö luulin, että kampanisut ovat pullataikinasta ja toinen pöhkö, että ne ovat viineritaikinasta. Sivistyttiin molemmat :)
VastaaPoistaTiesin jo valmiiksi, että kriisejä voi pisteyttää :) On olemassa myös sellainen taulukko, joka kertoo, että millaisia tuntetumuksia tai oireita mihinkin pisteväliin tyypillisesti liittyy. Sen lueskelusta on ollut minulle joskus hyötyäkin, se auttoi ehkä eniten ymmärtämään omaa kuormitusta ja olemaan itselleni armollisempi.
Onpas jännää - kesävaihto Uudessa-Seelannissa! Uskon, että kaikki menee hyvin ja reissusta tulee aivan mahtava. Onhan se tietysti äidin kannalta todella kaukana, mutta nykyisellä kommunikaatioteknologialla yhteydenpito sujuu ja välimatka typistyy.
Oma esikoiseni ei oikein jaksa kiinnostua mistään. Olisin todella tyytyväinen, jos hän haluaisi jonnekkin tai kiinnostuisi jostain. Oon melkein kateellinen, kun teidän lapset ovat aktiivisia ja kaikilla omat kiinnostuksen kohteet.
minunkin mielestäni nisu on sama asia kuin vehnänen eli pullataikina. Oppia ikä kaikki, näköjään.
PoistaTuollaisesta tuntemuslistauksesta voisi tosiaan olla apua, nyt on ollut meneillään niin monenlaisia juttuja.
Mä uskon että esikoisesi sieltä vielä havahtuu. (me ollaan tuon samanikäisen kanssa takuttu koko syksy ja talvi.)
Auts. Minusta tuntuu jotenkin pahalta pisteyttää asioita. Ja eihän kaikille sama asia tuota jotakin määrää stressipisteitä? Taidan valittaa noille tyypeille. Heh.
VastaaPoistaWau, Uusi-Seelanti. Huippua! Lapselle, kyllä. Äidille, kamalaa ja samalla ihanaa lapsen puolesta, eikö?
Ostin eilen optimistisena hiivaa. Saa nähdä, päätyykö se uuniin vai pakastimeen. Tuskin nisuja tulee, mutta ehkä edes jotain?
<3
PoistaMinusta tuo pisteytys on siksi lohdullinen, että siinä on myös iloisia asioita. Että myös iloiset asiat voivat samalla olla stressaavia. Kuten nyt tuo Uusi Seelanti. Ihan mahtava juttuhan se on, mutta kyllä siinä niitä stressitekijöitäkin riittää.
Uusi-Seelanti kuulostaa mahtavalta! Tosin äitinä matka herättää varmasti monia tunteita. Muistan, että me oltaisiin jo yläasteella tai lukiossa tutkittu eri elämäntapahtumien kriisipisteitä. En tiedä oliko asiasta hyötyä. Ainakin olen kiitettävästi kerännyt noita pisteitä elämäni aikana.
VastaaPoistaRentoa viikonloppua!
Minä kai kriiseilen ties mistä, kun uni loppui aikaisin ja kukun hereillä.
Kiitos!
PoistaMahtavatkohan nuo stressipisteet koskaan nollaantua?
Kriizit ja negatiivinen stressi ei ole mun juttu. Inhoan niitä, vaikka niistä osa on muuttunut ajan kanssa hyviksikin asioiksi. Paras keino mullekin lievittää etukäteen stressiä on juurikin tuo Koiviston ajatusmalli.
VastaaPoistaUusi-Seelanti. Mahtavaa :)
Joo, ja se on kaukana, mutta kesä on kesän pituinen ja kun muistelen työkaverin "lapsen" lähtöä kesävaihtoon Intiaan jonnekin pieneen paikkaan, niin tuo NZ tuntuu tosi hyvältä vaihtoehdolta :D
Juuei, en tykkää stressistä ja kriizeistä. Mun ensimmäinen reaktio mihin tahansa on aina ihan järjetön ahdistus, ja se ei todellakaan ole mukavaa.
PoistaEi vaikka nyt olen jo oppinut sen verran itsestäni, että ensin ahdistun ja sitten vasta ilostun tai mitä nyt milloinkin.
Nyt yritän opetella Koivistolaiseksi :)
Juu, eihän tuo vaihto ole kuin muutaman viikon. En minä sitä aikaa sure. Enkä varsinaisesti paikkaakaan, vaan sitä että se on niin hirmu kaukana. En pääse puhaltamaan pipeihin jos niitä tulee :)
Ihan mahtava idis laittaa kriizeille vuoronumerot! Tattis.
VastaaPoistaKampanisuja olen syönyt viimeksi vuonna...ööö...ehkä 1997? Pitäiskö kokeilla? :D
kampanisu on aivan mainiota kastia kahville, parempaa (ja varmaan epäterveellisempää myös) kuin pulla.
Poista