Talouspohdinto

...tai jotain sinnepäin.

Ihana-ihana P haastoi kirjoituksellaan taas kerran pohtimaan rahaa ja säästäväisyyttä.

Kirskuttelen hampaitani kaikista mahdollisista näin säästät aivan huomaamatta kymppitonnin vuodessa -jutuista.
Kun bruttotulot jäävät suunnilleen puoleen suomalaisesta mediaanista, ei vuodessa ole kymppitonnia ylimääräistä.
Hyvä kun on kymppitonni käyttörahaa.

Ja kun ei säännönmukaisesti osta käsinjauhettua noutokahvia, ei noutokahvin ostamattajättämisellä ole kovinkaan suurta säästövaikutusta.

holtiton esimerkkiviikko
Holtittomalla esimerkkiviikolla olen ostanut (taas) uudet kiipeilytossut teinille, maksanut puhelinlaskun (minä+kolme nuorta), käynyt naisverkoston aamiaisella ja ruokkinut nuorisoa pizzoilla. Ja mikä on tuo kahvila? Ei mitään muistikuvaa.

ne tossut näyttävät tältä


"Ruokaan" - eli kaikkeen mitä voi ostaa marketista (ruoka, kempparikama, kissanruuat ja vastaavat) menee viikossa noin 200.
En osta karkkia.
En osta (kovin usein) alkoholia.
En käytä tupakkatuotteita.
En juo noutokahvia, enkä käy kahviloissa viikottain.
En syö työpaikkalounasta (minulla on eväät!)
En tee vaateheräteostoksia.
En tee kirjaheräteostoksia.
En tee sisustusheräteostoksia.

Talousmenoissa huomaa tällä hetkellä selvästi sen, että yksi aikuinen syöjä (=sotapoika) puuttuu vahvuudesta. En ihan täysin vielä hallitse tätä äkisti pienentynyttä ruokamäärää, ja toisaalta Isoveljen vapaaviikonloppuina ruuankulutus nousee täysin toisenlaisiin sfääreihin.

Voisimme luultavasti syödä huomattavasti halvemmalla.
Ruokahävikkiä tulee edelleen, kaikista ponnisteluista huolimatta, aivan liikaa.
Se olisi ensimmäinen selkeä terästäytymiskohde.

Joka kuukausi minulta menee automaattisesti 50e rahastosäästöön.
Jokaisesta pankkikorttiostoksesta minulla menee 1€ jemmatilille, lisäksi viikon alussa tasaan käyttötilillä olevan summan lähimpään tasakymppiin. (Jos käyttötilillä on esim. 126,5 e, laitan 6.5 e jemmaan)
Jos täytyy rokottaa jemmatiliä, yritän pysyä kuukaudessa säästyneiden killinkien puitteissa.

Kulutustottumuksieni perusteella olen maailman huonoin #melkeinostinmuttenkuitenkaan - haastettava, mutta mikäpä siinä.
Olen mukana Pinkin melkein ostin mutten kuitenkaan -haasteessa.
Luultavasti ajaudun johonkin #ostinpassittenkin -kurimukseen.

*

Millaista on sinun arkitaloutesi?
Onnistuuko kymppitonnin säästäminen vaivattomasti?
Jätätkö noutolatten ostamatta?

...ja pysy taajuudella: tulossa kauppapäivärapo!


10 kommenttia:

  1. Voi tätä onnen määrään, kun sain lukea sun talouskatsauksen. Mä rakastan niitä. Ja tosi luksusta, kun sultakin puuttuu ne kalliit maitokahvit.
    Ne 10000 vuodessa säästöjutut on lähes aina fuulaa. " säästin satasen kuussa mut sit tuli noi bonarit ja lomarahat ja pieni perintökin".
    Mä kilpailutin just puhelimet. Niillä tulee säästöä 11e kuussa. Mistä tulikin mieleen et tarttee laittaa toiselle tilille sekin 11 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :)

      bonareitten ja perinnön lisäksi poikaystävä vei ravintolaan syömään ja kaveri lahjoitti kassillisen merkkivaatteita. Niin se menee :)

      Lasten määrällä ja iällä on kanssa vaikutusta talouteen: yksi pieni tarhaikäinen syö huomattavasti vähemmän kuin kolme aikuisenkokoista. On ihan eri juttu elättää kahden aikuisen ja yhden tarha-/alakouluikäisen perhettä kahden aikuisen palkalla kuin neljän-viiden käytännössä aikuisen perhettä yhdellä (tai meidän tapauksessa puolellatoista) palkalla.

      Poista
  2. Possu ei osta kahvia. Sitä on niin helppo keittää itsekin. Sen sijaan Possu syö kyllä välillä jossain edullisessa lounaspaikassa. Siinä saa aika kätevästi monipuolisen lounaan. Itselle ei viitsisi esim niin hyviä salaatteja väkertää ja aineita jäisi helposti yli.
    Mutta säästöön jäisi luultavasti paljon enemmän, jos ei olisi rahasyöppöä nimeltä auto.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. luultavasti saattaisin itsekin syödä lounaan, mutta lyhyeen työpäivään ei kuulu lounastaukoa, eikä työmaan lähistöllä ole oikein sellaisia mukavia lounaspaikkojakaan. Niin että lounasta on helppo (?) vältellä.

      Auto on kuulemma oikea syöppöjen syöppö, välillä mietin, mistä ihmiset oikein repivät rahansa auton ylläpitoon.

      Poista
  3. Ei noutokahveja. Punasia lappuja hyödynnän kaupassa, pakkaseen asti. Töissä saan ilmaisen ruuan ja joskus tuon sitä kotiinkin. Miehellä kotiruokaeväät.

    Bensaa kuluu. Just maksoin 450 autokorjaamolle. Yök.
    Ehkä voisin säästää kirppiskeräilykohteestani (mulla on itselle asetettu hintaraja 10,- /kpl)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. höh korjaustarpeiselle autolle :(
      Autoihin tuntuu tosiaan kuluvan pitkä penni.

      Poista
  4. Mun isoja rahasyöppöjä on ruoka, auto, lasten harrastukset. Siis niiden tavallisten elinkustannusten lisäksi. Tiedän, että voisin nipistää pikkaisen ruuasta ja satunnaisista Lidl-heräteostoista (kaikki ne ihana paistotuotteet ja pakettijäätelöt sekä jumppavaatteet, joita mulla on muutenkin tarpeeksi). Jos ihan hullunaan nuukailisin ja alkaisin supermartaksi, niin varmaan joku satanen-parisataa kuussa voisi säästyä. Noutolatteja en juo, mutta joskus olen höveli ja törsään euron liikuntatalon pannukahviin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. harrastukset! Niistä vasta kuluja tuleekin. (ja meilläkin nuorisolla on oikeasti aika halvat lajit, ei mitään jääaikaa vaativaa juttua)

      Monessa mielessä keskituloisen (tai juuri ja juuri sen alle jäävän) oleminen on aikamoista taiteilua ajan- ja rahansäästön välimaastossa. Säästääkö rahaa ajan kustannuksella vai päinvastoin?

      Poista
  5. Meidän perheen rahasyöppöjä on asuminen ja kolme lasta :) Pojat syövät, kasvavat ja kuluttavat vaatetta ja kenkää ja jonkin verran rahaa menee myös harrastuksiin ja heidän elektroniikkaansa. Minulla perusmenojen ohella ainoa rahareikä on matkailu. Toki matkailuun voi laittaa rahaa ihan niin paljon kuin on mahdollista. Niin ja kuluuhan rahaa myös autoon. Sinänsähän minulla on käynyt hyvä tuuri, valitsemani Toyota Corolla on ollut todella vähävikainen, mutta kuluuhan ne jarrut ja renkaat yms joka tapauksessa.

    Minä olen suomalaista keskipalkkaa hiukan paremmalla teknologiateollisuuden palkalla ja ei siitä ole mahdollista perheellisen ja asuntovelallisen mitenkään säästää kymppitonnia vuodessa. Ei edes teoriassa. Miehen kanssa yhdessä voisi olla mahdollista. Tinkimällä matkailusta ja ruokakuluista minun olisi kyllä mahdollista säästää ihan merkittävä summa vuosittain.

    Noutolattestani en ole vielä luopunut :) Ainakin torstaisin juon sen, joskus myös keskiviikkoisin. Siitä huolimatta, että työnantaja tarjoaa ilmaista kahvia, mutta mun maha ei kestä sitä. Torstaisin lähden 07 uimaan ja olen klo 18 maissa takaisin, päivästä ei tulisi mitään ilman iltapäiväkahvia. Meillä on työpaikkaruokalassa halvemmat erikoiskahvihinnat kuin kahviloissa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ehkä sinun ei tarvitse niinkään säästää, kun pystyt toteuttamaan tuota matkailuharrastustasi :) Minulla kun säästämishaaveet yleensä liittyvät siihen, että pääsisi reissuun! (vaikka en ihan kovasti matkailusta tykkääkään, niin silti tykkään. Vinkeä ristiriita)

      Asuminen on kieltämättä rahasyöppö sekin.
      Me asumme tietoisesti todella halvasti. Haaveilen toisinaan vähän hulppeammista olosuhteista. Tai siitä että asuisi poissa lähiöstä.

      Poista