Olen jotenkin sitkeästi pitänyt itseäni kolmen pienen lapsen puolipulleana kotiäitinä.
Pitää vissiin alkaa tarkentaa mielikuvaa itsestään.
Kun on ollut saman työnantajan palveluksessa niin kauan, ettei ikälisiä (kokemuslisiä) ole olemassakaan enää enempää (ts. kukaan ei jaksa tällaista työtä näin pitkään?)...
Kun saa lapsilisää vain yhdestä...
Kun tulee kolmannen kerran kutsu rippileirin vanhempainiltaan...
Kun wilma muistuttaa, että täysi-ikäisen pitää myöntää huoltajalle katseluoikeus...
Kun talouteen tulee neljä kertaa äänioikeusilmoitus...
Kun neuvoo yhdelle kuinka vuokravakuus maksetaan...
...niin voiko enää pitää itseään pienten lasten puolipulleana kotiäitinä?
Ennallaan on korkeintaan puolipulleus.
*
Tajusin viime viikolla, että juhannuksen jälkeen yksi on riparilla, toinen Uudessa Seelannissa ja kolmas omassa kodissaan.
Toi äänioikeuslappukuva on ihan paras :) Ja jotenkin haikea samaan aikaan. Juhannuksen jälkeinen aika kuulostaa kyllä aika taivaalta (jos nyt ehditte lehtorin kanssa sopeutua ajatukseen ennen sitä).
VastaaPoistaMahtavaa vappua Marika, mitä teillä siihen sitten kuuluukaan!
"ehdimme sopeutua" -hah-haa! Olen jo nyt sitä mieltä, että se ajanjakso on ihan liian lyhyt! (varsinkin kun sillä välillä täytyy käydä töissä ja rakentaa rippijuhlat...)
PoistaKiitos, vappu oli verkkainen.
Kääk!
VastaaPoistaKääks! Miten ne nyt noin kasvavat ja miten lapsukaisille lähetetään äänioikeustiedotuksia? Ymmärrän, että tilanteessa voi muodostua ihan jopa identiteettikriisi.
VastaaPoistaMinä haaveilen huolettomasta ajasta, jolloin pojat ovat omillaan tai pärjäävät kotona ilman huoltojoukkoja. Mies varoittelee, että meille iskee armoton tyhjyys kun tämä 24/7 pölhöshow joskus päättyy. Ei tiedetä, mitä tehdään kaikella vapaa-ajalla eikä etenkään kestetä sitä suloista hiljaisuutta ;)
Kivaa vapunpäivää!
Lievää identiteettikriiziä on kieltämättä ilmassa.
PoistaTeillä on jo aika lähellä ne ajat, jolloin voi vähän hengähtää.
Ja onneksi pesä tyhjenee vähän kerrallaan. Jos olisi vain yksi lapsukainen, joka lähtisi, iskisi tyhjyys taatusti paljon voimallisemmin. Tämän kolmen koplan kanssa ehtii ehkä pikkuhiljaa totuttautua ajatukseen omillaan olemisesta.
Aika hyvin kietytit myös minun ajatukset, vaikka kaksi on vielä äänioikeudettomia :)
VastaaPoista:)
PoistaAikamoista! Elämä kuluu niin vaihdikkaasti, että pian mekin ollaan tuossa tilanteessa.
VastaaPoistaMukavaa loppuviikkoa!
Tuntuu ihan maanantailta, vaikka on jo torstai.
Totta, aika menee valtavaa vauhtia!
PoistaKolmas KÄÄK täältä minultakin! Huh. Mä alan oikeasti hieman angstata sitä että minäkään en ole enää kolmen pienehkön äiti. Jos nuorinkin on jo 12 niin oi että. Onneksi esikoinen täyttää 18 vasta joulukuussa. Kukaan ei vielä muuta pois. Eihän?
VastaaPoistaOn sulla kyllä jännä kesä tulossa, kun kaikki muualla. Hui!
No onhan tämä kieltämättä vähän KÄÄK.
PoistaToisaalta tosi hienoa, että niillä on omia juttuja ja halua ja uskallusta tehdä ja lähteä.
Kuluuko siellä lännessä aika nopeampaan kuin täällä?
VastaaPoistaMeillä ei ikälisiä, mutta pitkästä työrupeamasta saa vielä lomapidennysoikeuksia. Ikävä kyllä niissä on yläraja. Ajattelin ehdottaa ideapankissa, että jokaisesta uudesta työvuodesta voisi saada yhden vuosilomapäivän lisää. Voi olla, että antavat palkinnoksi lämmintä kättä ja ulko-oven ;-)
Taidetaan olla jollain pika-aikavyöhykkeellä :)
PoistaVoisin ehdottaa meille sama käytäntöä: lisää lomia, paremmat liksat ja vähemmän työtä. Sitten olisi kaikki kohdillaan!
Ai mikä täydellinen lause. Mä lisään nuo "paremmat liksat ja vähemmän työtä" ideapankin ehdotukseeni :)
Poista