yleinen haljuus

Haistelen säätä: bussikorttia on jäljellä pari viikkoa.

Mietin, joko kohta pääsee pyöräilemään.

Mietin, onko pakko jos ei halua.

En osaa päättää, kumpi on voimakkaampi halu: mukavuudenhalu vaiko vapaudenkaipuu.

Fillarilla ei ole kiinni bussien aikatauluissa. 

Mutta voiräkä miten tyhmää on pyöräillä ylämäessä vastatuuleen räntäsateessa. 

Tulenpa mitä tahansa reittiä kotiin, joudun ihan loppumetreillä semmoiseen ylämäkeen jossa on aina vastatuuli ja räntäsade.

Pyöräilyä pohtiessani lykkäsin vähän haikein mielin hetkeksi sivuun kauniin veskani ja otin testiin pikku-kånkenrepun: siihen mahtuvat eväät ja muut työpäivän välttämättömät härpättimet. 

Ei tarvitse kahta nyssäkkää raahata mukanaan: eväskassia ja käsiveskaa.

Veska on kyllä nätimpi.

Ja kånkenissa sälä ja roipe on harmillisesti levällään pitkin repun pohjaa.

Haaveilen uudesta fillarista, vaikka pyöräkorjaamon kivat pojat vaihtovat syksyllä kaikki kuluneet osat uusiin. 

Vanhasta fillarista on jäljellä vain runko. Renkaatkin ovat vielä ihan uudenkarvaiset kun en ole koko talvena pyöräillyt.

Olisi kyllä voinut, paitsi että ei kun on märkää kylmää ja pimeää.

En tykkää pyöräillä pimeässä.

Haaveilen että joku lahjoittaisi minulle sähköfillarin kun ne ovat niin tolkuttoman kalliita.

Voisin ottaa semmoisen citymallisen, mutta käsijarrut pitää olla.

Sellaisia citymallisia pyöriä - sähköllä tai ilman - joissa on käsijarrut, on luokattoman vähän.

Minä tykkään näteistä citymallisista designpyöristä, mutta joudun ostamaan hybridejä, koska vain niissä on käsijarrut.

(haaveilen esim tämmöisestä turkulaisesta; vähänkö on ihana väri! sähköistys olisi kiva plussa. ja ne käsijarrut myös taakse)

(kelpaisi tämäkin  kävin kuikkimassa ikkunan takaa. käsijarrut puuttuvat!)

(ja nämä! sähköistys olisi kiva plussa.)

(ei tule bonuksia linkkien klikkaamisesta, käyn ihan vain itsekseni niistä aina haaveilemassa)

Olen ihan liikenneturvallisuusriski jos minulla on jalkajarrullinen pyörä.

*

Ajattelin että en pysty potemaan ilmastoahdistusta.

En pysty ajattelemaan koko asiaa lainkaan.

Tiedän että pitäisi osallistua yhteisiin talkoisiin ja olla huolissaan ja rouskuttaa porkkanoita ja ties vaikka mitä.

En muuten miettisi, mutta paastonaika alkaa.

Viime vuonna en kyennyt edes ajattelemaan paastonaikaa. 

Pikemminkin vuosi sitten vietin jonkinlaista antipa(a)stoa.

Ystävä lähetti linkin paastokalenteriin. 

Siinä on jotain perin lohdullista ja lämmintä. 

Sekä ystävässä että kalenterissa.

*