Kirjastokriizi

Rupesin opiskelemaan ihan vain huvikseni.

Työnantaja /esimies oli joviaalilla tuulella ja homma onnistuu ihan vain työtunteja järjestelemällä, ei tarvinnut ottaa opintovapaata; työaikani on 30h/vko, sen pystyy järjestelemään

Kivaa on ollut ensimmäiset pari viikkoa.
Ihan innoissani olen.

Nyt pitäisi hommata opiskelukirja.

Omassa kaupunginkirjastossa jonotan sitä kirjaa vuoronumerolla 11. 

Ihan siedettävä ja hyvä numero, paitsi että kurssin lopputyö pitää jättää suunnilleen kahdeksan lainan päästä.

Rupesin sitten metsästämään sitä samaa opusta muualta.

Sähköversiota ei ole.

Kirjakaupoissa ei ole.

Antikoissa ei ole.

Muistelin että olen joskus hakenut kirjastokortin paikallisen yliopiston kirjastoon, missälie opiskeluintoisissa huumapäissäni.
Löysin kirjastokortin kaapista sieltä mistä pitikin ja kirjankin osasin etsiä yliopiston tietokannasta.

Siellähän sitä opusta oli hyllyssä ihan metritolkulla.

Aivan mahtavaa.

Priimuspinkeät saparoni heti pörhistyivät ja päätin hakea kirjan jonain päivänä töistä kotiin mennessä.

Paitsi että akateeminen koronakauhu on sulkenut vapaakappalekirjaston ovet tavallisilta kuolevaisilta.

Sisään pääsee vain kulkulätkällä, johon oikeutettuja ovat opiskelevat isänmaan toivot, eivät tällaiset puolipulleat huvikseen opiskelevat täti-ihmiset.

Tai kyllä kulkulätkän saisi jos

ensin tekisi siitä anomuksen ja selvityksen siihen että onko kulkuoikeutta vai ei

odottaisi ratkaisua

menisi hakemaan kulkulätkän joltain palvelutiskiltä jonne asioimaan luultavasti pääsee vain kulkulätkällä

aktivoisi sen kopiokoneella (?) utu-tunnuksellaan (?)

odottaisi 1-3 päivää

menisi kirjastoon selvittämään miten sen kirjan saa lainattua.

Juuei.

Kysyin, voisiko kaupunginkirjasto kaukolainata sen opuksen minulle yliopistolta.

Ei käy, koska kirjaa löytyy kirjaston omista valikoimista (jonotusnumero edelleen 11)

Takaisin lähtöruutuun ja kulkulätkään.

Voisiko opiskeleva teini hommata kirjastokortin kun kulkulätkä hänellä jo on?

No kait, tai minä voisin lainata opiskelijan kulkulätkää.

Olin jo melkein menossa Isoveljenä kirjastolle haahuilemaan, mutta sitten ajattelin että jos jään siitä hiippailusta kiinni, joutuu vaikeuksiin se isänmaan toivo, en minä.

Ja taas takaisin lähtöruutuun.

Vaan kas hei, yliopistokaupunki kun ollaan, on täällä myös toiskotimaiskielinen akatemia.

Kirja löytyy sieltä hyllystä.

Ovet ovat auki kenen tahansa kulkea.

Ei tarvitse olla kulkuoikeutta ja saa olla tavallinen kuolevainen ja puolipullea huvikseen opiskeleva täti-ihminen.

Hommasin sitten uuden kirjastokortin.

keräilykorttisarja

Vähän sitä pohdin että kun rakkaan alma materini tunnuslause on vapaan kansan lahja vapaalle tieteelle niin ei ole ihan kovin vapaata tuo kulku tiedon lähteille.

*

Lisäkriizit: 

viimeisin kirjastokortti turvottaa kukkaron muodottomaksi, eikä vetoketju mene enää kiinni.
pitääkö hommata uusi kukkaro?

pitäisikö opiskella vielä jotain lisääkin? Kun onnistuin löytämään jopa ne utu-tunnukseni ja totesin että minulta puuttuu noin puolet kasviksen aineopinnoista, niin jaksaisinko ja viitsisikö.

Viimeksi hermostuin proseminaariin. Että pystyisinkö olemaan hermostumatta nyt.
Ainakin olisi kirjastokortteja että löytyisi materiaalia.

en muuten olisi hermostunut mutta kun olen erilaiselta tieteenalalta parikymmentä vuotta sitten niin ne metodit ja muut olivat niin liian karsinoituja tällaiselle hippihenkiselle humanistille. 

tämmöistä opiskelen

*

ajastettu postaus