sisustuspohdinto

Minulle on tapahtumassa jotain. 

Olen ruvennut huumaantumaan vanhoista huonekaluista.

Kaikki alkoi muutamia vuosia sitten, kun tongimme Lehtorin mamman autotallia ja sieltä löytyi vanha myymälälipasto.

myymälälipasto vielä autotallissa ja autenttisena

Lehtorin pappa oli ominut /saanut /jotain sinnepäin/ sen vanhan Wiklundin purkuhommiin osallistuessaan, tuonut sen autotalliinsa ja säilyttänyt siinä nippeleitä, nappeleita ja vaikka mitä.

Meillä meni useampi vuosi että saimme ajatuksen ajateltua loppuun asti, kunnes kerran ihan vahingossa näin uimahallin lähellä huonekaluentistäjän mainoksen. 
Soitimme entistäjälle, tyhjensimme lipaston, huollatimme sen ja nyt se on meillä keittiössä ja on ihana.
Elintarvikkeita siitä ei oikein voi säilyttää; vuosikausien nippelit ja nappelit ovat tehneet laatikoille hallaa, enkä oikein uskalla niitä kovin järein välinein pestä. Olen hiljalleen paperoinut laatikoita ja säilyttelen niissä kaikenlaista sälää ja roipetta, lautasliinoja ja muuta.

Haluaisin muutamia apteekkarikylttejä vielä laatikoihin.

laatikoissa on reikiä, koska myytävät tuotteet on kiinnitetty
laatikoihin näkyville

 

Kurkista miltä se näyttää nyt.

No, meni muutamia vuosia, enkä kauheasti ajatellut vanhoja - tai edes uusia - huonekaluja. Kunnnes lapsilauma alkoi vähetä ja meille alkoi tulla uutta tilaa ja uusia mahdollisuuksia.

Saimme vihdoin oman makuuhuoneen ja olkkarista tuli ihan oikea olohuone.

olohuone muutosvaiheessa kesällä 2019

olkkari joulukäytössä 2019

Tykkään tai tykkäämme vaaleasta, avarasta, suomalaisesta.

Olkkarissa on suuri ruokapöytä. Sen ympärille mahtuu vaivatta kuudesta kahdeksaan henkilöä ja yksitoistakin vielä kohtalaisen mukavasti. 
Olkkarissa on myös telkkari-vetelehtimistila: nojatuolit, sohva ja teeveetaso.
Seinät ovat vaaleat ja paljaat (säästämme taiteeseen, mutta matkailu tuntuu menevän ohi prioriteeteissa)

Viime aikoina olen alkanut yhtäkkiä haaveilla vanhoista huonekaluista.

Joskus viime kesänä juttelimme mamman kanssa ties mitä huonekalujuttuja, ehkä sitä että meillä olisi käyttöä vuodesohvalle, ja mamma muisti yhtäkkiä että jossain vintillä sellainen olisi.

Tongimme vinttiä...

vuodesohva 1960-70 luvulta

... ja löytyihän sieltä juuri passeli vuodesohva. Tukeva, mukavan matala ja ryhdikäs.

Löytyi myös nojatuoli, jossa istuminen on äärettömän mukavaa. 

nojatuoli, harmi kun näitä oli vain yksi jäljellä

huollettu nojatuoli on minun 

Soitimme entistäjälle, veimme istuimet huoltoon ja nyt meillä on uusi tukeva sohva ja kukaties maailman mukavin nojatuoli. 

Olkkari joutui uuteen myllerrykseen.

Emme ihan malttaneet luopua vanhasta kulmasohvasta, mutta sille löytyi väliaikaispaikka.

uudistettu olotila ja ihana sohva

vanhasta kulmasohvasta tuli pitkä sohva 
tässä se on väliaikaispaikallaan

Nyt kun on alkanut näyttää siltä, että keskimmäinen on lähtökuopissaan ja matkalla maailmalle enempi-vähempi pysyvästi, olen alkanut haaveilla olkkarin uudistamisesta vielä kertaalleen ja omasta kirjasto-vieras-työhuoneesta toistaiseksi sellaisesta, johon tarvittaessa nuori voi palata ilman että tulee ihan kamala kaaos

Mamman vintillä on nimittäin senkki...

Jos sen kunnostaisi ja laittaisi sohvan paikalle. 

Tai ehkä teeveetasoksi? 

Jos antaisi olkkarin muuttua vähän tummemmaksi? 

Voisiko nojatuolit ryhmitellä uudelleen?

Miten hienon uuden sohvan saisi paremmin esille ja käyttöön? 

Nythän me kökötämme nojatuoleissamme tai lönötämme lessusohvalla, nuoriso nauraa kummallekin vaihtoehdolle.

Ja mitä laitan kirjasto-vierashuone-työhuoneeseen?

Löydänkö jostain sellaisen kivan kirjoituslipaston?