Silmäilin vuoden takaisia merkintöjäni. (helmikuu2020)
Voiko ihminen oikeasti muuttua vuodessa niin paljon?
Minusta on vuodessa tullut ikävä kärttykääkkä.
Syytän ilman muuta heittelehtivää hormonistoa, vaikka en vielä todistettavasti olekaan mikään ikäloppu rusina.
Jotkut asiat ovat näköjään ajattomia: pohdin pyöräilyä ja kirjastossa käymistä.
Nykyäänkin.
Mietin, että kohta bussikortin voimassaolo päättyy ja pääseekö pyöräilemään. Ja onko pakko pyöräillä jos ei yhtään halua.
Mietin, että olisi mukavaa löytää hyvää luettavaa, paitsi että tällä hetkellä ei pääse hyllyjen väliin tekemään löytöjä.
Nykyäänkin.
Mietin, että kohta bussikortin voimassaolo päättyy ja pääseekö pyöräilemään. Ja onko pakko pyöräillä jos ei yhtään halua.
Mietin, että olisi mukavaa löytää hyvää luettavaa, paitsi että tällä hetkellä ei pääse hyllyjen väliin tekemään löytöjä.
 |
| karkkikupponen |
Pitää tehdä ryhtiliike ja lopettaa kärttykääkkäily.
Aion kaivaa esiin kevätastiat ja vaihtaa ikkunoihin kevätverhot.
Koska kyllä nyt on jo aika.
Ja sitten kaivan esiin luovuuden voimat ja alan tehdä jotain muutakin kuin kärttyillä.
Juupajuu.
Minä puolestani todistettavasti olen mainitsemasi ikäloppu rusina 😅, mutta onneksi harvakseltaan kärttykääkkä. Ennemminkin olo on rusinaksi muuttumisen jälkeen muuttunut myös nauruisemmaksi. Paitsi parina viime päivänä, jotka olen ollut tahtomattani kärttyinen ja kääkkäinen. Se ei ole ollenkaan kiva olotila se.
VastaaPoistamun täytyy tehäd jotain tälle kärttykääkkyydelle, en tykkää itsestäni lainkaan tällaisena.
Poista