ihan tavallista arkea helmikuussa

 Rouva Kepposella oli hauska postaus tapahtumista samalta päivältä vuosien taakse.

Minä en ole kuvadokumentoinut lainkaan yhtä hyvin, mutta blogannut olen.

Mitä siis on tapahtunut helmikuun lopussa Joskus Ennenvanhaan?



helmikuu 2020 - 26.2.2020
Pähkäilin pyöräilyä ja bussikorttia: joko maaliskuun alussa pääsee pyörille?
Helmikuussa meillä juhlittiin penkkareita, abitura valmistautui kirjoituksiin, jotka suihkittiin läpi myöhemmin keväällä poikkeusolosuhteissa ja tiivistetyssä aikataulussa.
Kaikki tietävät mikä määritti koko loppuvuotta 2020.

helmikuu 2019 - 23.2.2019

Blogipasta räjäytti somen ja blogimaailman. Testasin. Blogipasta kuuluu edelleen ruokavalioomme melko säännöllisesti.
Esikoinen oli armeijassa, helmikuussa oli valatilaisuus. Samana päivänä keskimmäinen tanssi vanhoja tansseja - ultimaattinen juhlapäivä
Vietimme Lehtorin kanssa talviloman Lissabonissa.

Helmikuu 2018 - 26.2.2018
Visiteerasimme nuorimmaisen kanssa Helsingissä kiipeilemässä. 
Olimme aiemmin samalla viikolla Lehtorin kanssa Helsingissä maistelemassa oluita. 
Helmikuussa oli penkkaroitu esikoisen penkkarit. Kävimme perheen kesken katsomassa Turun kaupunginteatterin Tarun sormusten herrasta.
Blogimaailmassa näyttää kiertäneen Tyhjennä käsilaukkusi -haaste. 

Helmikuu 2017 - 25.2.2017
Pohdiskelin telkkarin katsomista ja yhteisiä lempiohjelmiani, sekä niistä kumpuavia lentäviä lauseita.
Näistä Shush luv! on useimmin kuultu lause edelleen. 
Helmikuussa esikoinen tanssi vanhoja tansseja letkeästi ja sai koko salin taputtamaan itselleen. Tästä alkoi nuoren pitkään jatkunut tanssiharrastus.

Helmikuu 2016- 24.2.2016
Kulttuurimatkailimme nuorison kanssa Tampereelle.
Olen harrastanut punttisaleilua (? minä, minä joka inhoan punttisaleja!)
Pesimme kissan (pitäisikin taas)
Angstinen nuori uhkasi sulkeutua huoneeseensa kirjoittamaan kokeellista teinirunoutta ilman substantiiveja ja verbejä, pelkillä adjektiiveilla ja numeraaleilla. 
Ostin uuden pyörän (!) pitääkin mennä pyöräkauppaan taas

Helmikuu 2015 - 26.2.2015
Olen käynyt hedelmättömiä keskusteluja teinien ja keskenkasvuisten kanssa. 
Keskusteluiden taso ei ole yhtään noussut, vaikka nuoriso on aikuistunut.
Olemme näköjään käyneet nuorten kanssa katsomassa Hawkingista kertovan elokuvan.
Pikkutytöt ovat juhlineet gerbiilin syntymäpäivää oikein urakalla.
Minä harrastin kevään verran irkkutansseja (! minä, minä joka en erota vasenta jalkaa oikeasta, saati että osaisin aloittaa jommalla kummalla käskystä!)

helmikuu 2014- 26.2.2014
Nuorimmainen kärsi gerbiilikuumeesta, ja tietäähän sen kuinka siinä kävi. Myöhemmin keväällä meille tuli gerbiilinelikko. En vieläkään tajua, miten se lapsi on ollut niin hyväntuulisen päättäväinen, että se on aina onnistunut saamaan tahtonsa läpi.
Lehtori on ollut maailmalla opiskelemassa, minä olin nuorison kanssa Tallinnassa seikkailemassa. 
Leevi-kisun elämä tuli tiensä päähän helmikuun alussa: se oli dementoitunut, sydänvaivainen ja kait vähän kuurokin jo. Viimeisinä aikoinaan se istui kylpyhuoneessa eksyksissä ja huusi, epäilimme että se etsi tietä narniaan.

helmikuu 2013 - 25.2.2013
haaveilin itselleni elokuvamusikaalin. Sain sellaisen lahjaksi myöhemmin keväällä kun täytin vuosia. En vieläkään ole unohtanut puussa ylösalaisin roikkuvien opossumien kuoroa, opossumit roikkuvat edelleen seinällämme puussa.
Käytimme nuorisoa Ateneumissa, olen pohtinut sukupuolisensitiivisyyttä.
Talossa tehtiin hissiremppaa, laahasin ruokaostokset ja kirjastokirjat kotiin kuudenteen kerrokseen kuuden viikon ajan.

helmikuu 2012 - 27.2.2012
olen pohtinut keittiöhärpättimiä. Rakastan edelleen kaikenlaisia härpättimiä ja käyn hiplailemassa sellaisia melkein lakkaamatta. En vieläkään käytä muita laitteita kuin kahvinkeitintä, poretuskonetta ja vatkainta, mutta se ei estä haaveilemasta. 
Olen harrastanut uimista, töissä on ollut tukalaa, ja verstaalla sisälämpötila on ollut 16 astetta. Muistan että tein välillä töitä hanskat kädessä.

helmikuu 2011 - 25.2.2011
pohdiskelin muotia ja lasten pukeutumista.
Lapset ovat lähettäneet faniviestejä suosikkikirjailijoilleen ja saaneet vastauksia (Nopolan siskoksilta ja Parvelalta!)

Siirtymä Vuodatuksen alustalle

helmikuu 2010 - 22.2.2010
Yksi lempimuistoistani: laulu Alas aikuiset! Isosiskon ja kummityttömme esittämänä: me aikuiset emme suostuneet leikkimään heidän kanssaan, se poiki punkbändin ja useasti toistetun kertosäkeen jääkö yhtään lapsuusmuistoja? 

helmikuu 2009 - 26.2.2009
Blogimaailma on ollut muutoksen kourissa, uutisissa on puhuttu siitä että bloggaajat saavat tavara- ja rahapalkintoja tuotteiden mainostamisesta. Olen pohtinut, mitä kaikkea en voisi mainostaa.

helmikuu 20008 - 27.2.2008
on näköjään ollut pyöräilykelit. Tein töitä kahdelle eri puljulle yhtä aikaa. Töissä on ollut kiirettä ja kotona tohinaa.

helmikuu 2007 - 26.2.2007
olen pohtinut keskosuutta ja lääkäriden epäempaattisuutta. Nuorimmainen on kaivannut päiväkotisetää, jonka parta oli neulainen.

helmikuu 2006 - 27.2.2006
olen pohtinut paastoa ja ilmeisesti myös viettänyt paastoaikaa. (tänä vuonna en kykene, en vain kykene!) Nuorimmainen poti vesirokkoa, jonka taisimme ihan hankkimalla hankkia hänelle (sellaista se oli ennen vanhaan)
Elämä on pyörinyt lasten terveyden ja sairastamisen, oman väsymyksen ja jaksamisen ympärillä.


...ja tätä kauemmas taaksepäin eivät blogimuistoni ylläkään.
Anonyymit kuvattomat blogit ovat tässä välissä muuttuneet influensserihommeleiksi paitsi meillä blogisauruksilla.
Somekulttuuri on muuttunut visuaalisemmaksi älykännyköiden myötä.

Kun aloitin (vuodatuksen alustalla, kesällä 2005) Pikkusisko oli hiukan päälle vuoden, Isosisko oli tuolloin nelivuotias ja Isoveli kuuden.

Nykyään he ovat nuoria aikuisia, nuorimmainen on 17, keskimmäinen täyttää 20 ja esikoinen 22.
Minusta on tullut keksiäkäinen ja Lehtorista myös.



2 kommenttia:

  1. Ihana muistelupostaus menneisiin helmikuihin :)

    Minun kuopukseni oli 1v kun aloitin ja nyt hän on 12v.

    Minä olen sen verran dinosaurus, että kaipailen aikaa, jolloin blogeissa ihmiset kirjoittivat ajatuksiaan paljon suoremmin ja kertoivat tavallisesta elämästään ilman jatkuvaa sokerikuorrutetta. Tämä influensseriaika ei tarjoa minulle juurikaan mitään samaistumispintaa. Vaikka yhteiskunnallisena ilmiönä se on kiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä kaipaan välillä kaiholla kaikkia niitä rehellisen outoja blogeja entisiltä ajoilta.
      Ja myös niitä aitoja anonyymejä.
      Oli kaappikelloblogi, jossa joku tilitti tuskaansa naapurin kaappikellosta, oli kaikenlaisia ihania nukkekotiblogeja, oli valtavasti samassa elämäntilanteessa olevien nuorten äitien blogeja. Erityisesti kaipaan juuri heitä, olisi mukava tietää mitä kanssaäideille ja entisille lapsille - nykyisille nuorille - kuuluu, vaan kun meitä blogosauruksia ei täällä pahemmin ole.

      Kaipa influenssereillekin on paikkansa, ja monia seuraankin, mutta onhan se maailma kovin erilainen.

      Ehkä eniten kaipaan tarinoita. Kyllähän instat ja vastaavat ovat kauniita seurata, ja siellä taitaa olla paljonkin entisiä blogituttuja, mutta kuvallinen kulttuuri on vienyt arkiset tarinat mennessään. Sama pätee blogeihin. Vaikka kuinka mukavaa onkin katsella kauniita kuvia, pidän silti tarinoista enemmän.

      Poista