lähiön vanki

Fillarista hajosi sopivasti juhannuksen alla etuvaihtaja. Tai keskivaihtaja. Tai mikälie.
En suostu uskomaan että hajosi omia aikojaan, vaan salaa mielessäni syytän liian ahdasta pyörävarastoa ja naapurin riuskaotteista tätiä. kyllä se hajosi omia aikojaan.

Olin koko juhannuksen lähiön vanki.
Sinne pääsin, minne jalat veivät.

Meni nysväämiseksi - ja sitähän olen aina toivonut.
Niin että lähestulkoon täydellistä.

Kävin joka aamu yhdistetyllä kävely-hölköttely-kävelylenksalla ja lopun päivää nysväsin.
Olin suunnitellut metsäretkeä, mutta vähän oli kuuma.
Ei pystynyt edes ajattelemaan metsään menemistä.

Luin ja kudoin.
Laitoin ruokaa.
Katsoin kun nuoriso söi.
Luin ja kudoin.
Laitoin ruokaa.
Katsoin kun nuoriso söi.

 

 

 

 

avokado sunnuntaiaamuna klo 8

avokado maanantaiaamuna klo 7

aamun lenkkiseura:
kaunis kultainen kyy

Harmittaa ihan vietävästi kun pitää ruveta taas pohtimaan pyörän kohtaloa.
Minusta edellisestä huollosta on suunnilleen sekunti eli kolme vuotta.
Silloin vaihdettiin kaikki osat ja silloin päätin että enää ei yhtään hintasyöppöä huoltoa vaan seuraavaksi kokonaan uusi fillari.

Muttakun.
Kun en jaksaisi miettiä sen pahemmin huoltoa kuin uutta kulkupeliäkään ja varsinkin kun sen uuden löytäminen on niin pahuksen vaikeaa. Kun minulla pitää olla käsijarrut edessä ja takana ja semmoisia ei ole kivoja.