Maailman keskoslasten päivä.
 |
| ensimmäistä kertaa kengurussa |
Kuuntelin alkukuusta keskosäidin päiväkirjaa koronavuosilta. Miten erilaista ja samanlaista!
Vaikka Pikkusiskon polku on kaikkinensa ollut varsin vakaa kulkea, muistin silti paljon tunteita, tuntemuksia ja ajatuksia sieltä parinkymmenen vuoden takaa.
Erilaista on tietysti aikakausi, se miten paljon asiat muuttuvat reilussa vuosikymmenessä, ja lapsen kulkema polku, syntymän työläys ja vähäisten raskausviikkojen mukanaan tuomat ongelmat.
Erilaista on myös se, että Pikkusisko on kolmas lapsemme - kirjan kirjoittajalle keskosvauva on ensimmäinen - miten paljon valmiimpi olin äitiydessäni kun Pikkusisko syntyi ja toisaalta, miten paljon ihan tavallinen lapsiperheen elämä asetti arkeen reunaehtoja.
Kuuntelemassani päiväkirjassa itkettiin paljon, raivottiinkin - muistan itse Pikkusiskon sairaala-aikaan ajatelleeni, ettei minulla ole sellaiseen ylellisyyteen varaa. Itkin sitten joskus, jälkikäteen.
TÄÄLTÄ löydät Pikkusiskon tarinan alun.
TÄSTÄ löydät tässä blogissa julkaistut keskosaiheet kootusti.
Ja TÄÄLTÄ vielä muutamia yksittäisiä kirjoituksia aiheesta.
Keskosuus ei enää vuosiin olen määritellyt Pikkusiskoa ihmisenä, eikä minua hänen vanhempanaan, mutta silti hänen elämänsä suurimmissa käänteissä muistan myös aina sen onnettoman pienen ihmisenalun, sen olennon joka hän oli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti