Muistanette, että nuorisoni vei minut kauas epämukavuusalueelleni.
Se oli itse asiassa ihan hyvä juttu.
Köyttä en ole sen perään kiivennyt, enkä itsevarmistavilla, mutta boulderointi on sujunut jotenkin paremmin.
Nyt osa nuorisosta halusi viedä minut uudestaan kauas epämukavuusalueelle.
Matkasimme siis minä, Pikkusisko (lapseni, kiipeilijä) ja pikkusisko (siskoni, kiipeilykaverini) ihan pääkaupunkiseudulle kiipeilemään.
Pikkusisko (iso-P-kirjain) tiesi hyvän hallin, ja menimme sinne haastamaan itsejämme.
Sovimme heti, että kiipeämme vain boulderia, koska se on helpointa ja tutuinta meille kaikille, ja tämä halli mainosti että boulderreittejä löytyy päälle 500.
(minulla ei ole varmistuskorttia, joten en olisi päässyt yläköysialueelle edes kiipeämään ja itsevarmistavat systeemit olivat erilaiset kuin meillä täällä)
Minulle sattui hyvä kiipeilypäivä. Olin jotenkin reipas ja rohkea, ja tämän hallin reitit olivat minulle oikein mieluisia. (kiipesin vain helppoja, nelosta tai neljäplussaa)
Tykkäsin.
Nämä pari reissua epämukavuusalueelle selvästi buustasivat minua.
(Tai sitten se oli nuorison kanssa kiipeäminen, ne pakottavat minut ryhdistäytymään.)
Aloin yhtenä hiljaisena sokeana hetkenä haaveilla jopa kolmannesta kiipeilykerrasta viikossa (tai vaihtoehtoisesti jäsenyydestä jollain toisella hallilla)
 |
| itsestäni otetuista salakuvista en kylläkään tykännyt toppaan helpon sinisen (kuva PL) |
 |
| toppaan helpon lilan (kuva PL) |
Jos voimia olisi riittänyt (sain itseni pumppuun ihan liian varhain pitkällä poikkarilla /traversella), olisin mieluusti jatkanut pidempäänkin.
Pari tuntia riitti.
(Vuosipäivä1. Vuosipäivä2. Vuosipäivä3 on näköjään dokumentoimatta)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti