Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 25 - leipomisen kaipuu

 Laivareissulla katselimme lapsiperheitä.

On hetkiä, jolloin kaipaan aivan vietävästi sitä aikaa kun meillä oli ruuhkaa joka puolella.

Kaipaan leipomista ja kokkausflow:ta ja välillä ihan vain kunnon ruuanlaittoa.

Ehkä eniten kaipaan leipomista.

pikkusämpylöitä

Koska emme juurikaan syö vaaleaa leipää, saati kakkuja, pullia tai pikkuleipiä, niin minuun on kasautunut kosolti ylimääräistä leipomisenergiaa.
Työvuoden aikana sain osan purettua ihan töissä, satunnaisesti mutta kumminkin.
Nyt minulla ei ole leipomiskohdetta. 
Ruokaa sentään laiskasti laittelen aina välillä (meillä on tosin viime aikoina ollut aika paljon päiviä ja kertoja, jolloin syystä tai toisesta olemme syöneet muualla kuin kotona ja jonkun muun laittamaa ruokaa)

kotitekoisia grissineitä

shakkiruututreeni 

haltialeipää ja kuminakakkua

Sitten kun nuorisoa pukkaa käymään ja toivoo ensimmäisenä että tarjolla olisi äidinleipää ja aamupalaksi puuroa, olen aivan hanskat hukassa.
Ihan kuin en olisi ikinä puurokattilaa nähnytkään.
Ja leipätaikinallekin joudun melkein kaivelemaan ohjeen erikseen.

Välillä kaipaan leipomista niin paljon, että sieluun sattuu.

Se oli arkinen oma hetki, oma rauhallinen flow.
Se oli sitä, että sai ruokittua kaikki.
Se oli sitä, että lapsille oli tarjolla äidinleipää.

näkkäriä

ps. pahinta on se, että haluaisin perehtyä hapanjuurileivontaan, mutta minun ei kannata edes harkita juuren käynnistämistä, kun sille leivälle ei ole riittävästi syöjiä.