metsäajatuksia

Työ on viime päivinä (viikkoina) vienyt ihan liikaa tilaa ajatuksistani. Välillä pitää oikein päättämällä päättää ajatella jotain muuta. 

Hoen itselleni kävellessäni mitä ihmettä mä oikein ajattelisin? 

Muistin että yhtenä keväänä ajattelin koko ajan lakkiaisia. Aina kun meinasi tulla stressi ja aina kun olin uimassa, ja aina kun oli muuten vain tylsää, ajattelin lakkiaisia.

Nyt olen päättänyt sitten ajatella joulua.

Kun ilmoitin tämän ääneen, Lehtori sanoi, että hän aloittaa vasta adventtina.

Minä sanoin, että tämä on hyväätekevä ajatus, mieluummin jouluajatus kuin työstressi.

Viimeiset kolme viikkoa  olen yrittämällä yrittänyt saada aikaiseksi kävelyretkeä metsään jouluaskartelumateriaalia etsimään.

Työlästä on, kun ei ahteriaan saa sohvasta nousemaan.

Tänään laahasin itseni niinkin kauas kuin Peppimetsään, eli naapuritalon taakse pienelle metsälämpäreelle.

Ei aavistustakaan miksi se on Peppimetsä, kysykää lapsiltani.

Siellä on myös Peppikallio.

Ennen vanhaan me emme aikuiset niinkään tykänneet mennä Peppimetsään, mutta lapset kyllä.

Minä menin mieluummin Pulkkamäkeen, kun sieltä on hienommat näköalat. 

Lehtorin mielestä sen mäen nimi on Pääkallomäki.

On myös Pirunvedenmäki. Jos siitä laskee pyllymäkeä, housut tulevat kuulemma pirun märiksi. 

Siitä sen nimi.

Meidän lähellä on näköjään kamalasti P:llä alkavia metsäleikkipaikkoja.

Lähiömetsän löydöt riemastuttavat aina. 

Koskaan ei tiedä, mitä kuusen tahi männyn juurelta bongaa.

Paras löytöni on sähköurut. 

Niitä ei oltu dumpattu mihinkään ojaan, vaan ne olivat sellaisen ympyriäisen pajuryteikön keskellä niin kuin metsänmenninkäiset olisivat tehneet itselleen tanssi- ja soittelusalongin.

Löysin myös kepukoita jouluaskarteluun.

Pesin kepukat ja jemmasin pyöräsuojaan yhden vanhan fillarin taakse pinnojen väliin, jos tarkkoja ollaan  kuivumaan.

Meidän pyöräsuoja on tolkuttoman lämmin ja järjettömän kuiva 

Jos jossain, niin siellä kepukat kuivuvat.

*

ps. tässä on se urkuharmoni, kun ette kumminkaan muuten usko.