Taloudelllis-ruokasuunnitelmallisuuspostaus

 Kävin alkuviikosta kaupassa.

Piti ostaa vain maitoa ja leipää, mutta kauppareissun alkumetreillä oivalsin, että kannattaa ehkä yrittää nähdä vähän pidemmälle tulevaisuuteen ja hankkia mahdollisimman monen päivän ruoka-ainekset kerralla.

Niin teen yleensäkin. 
Tai olen yrittänyt tehdä.

Viime aikoina se vain on onnistunut normaalia heikommin.

kiireinen arkiruokahetki

Meidän normaali ison kaupan kauppapäivämme on ollut torstai.
Paitsi että sekä menneinä että tulevina viikkoina minulla on juuri torstaisin ollut aivan valtavan paljon työhommia.

Ja kun kauppapäivän ankkuri katoaa, katoaa elämästä moni muukin ankkuroiva tekijä.
Ruokalistat.
Arkirytmi.
Siivouspäivät.
Kaik mänt.

No, tällä viikolla päädyin siis yksinäiseen ja yksityiseen kauppareissuun ja yritykseen hommata perheen loppuviikon ruoka-antimet kerralla. en edes yrittänyt miettiä viikonloppua koska kukaan nuorisosta ei to-del-la-kaan maanantaina tai tiistaina tiedä viikonlopusta yhtään mitään.

Siinä ruokia kahmiessani tajusin äkkiä että kolmihenkisen perheen - sillä sitähän me nyt arjessa olemme - ruokien hankkiminen on halvempaa, helpompaa, nopeampaa ja ostoskassimielessä myös kevyempää kuin neli- tai voihyvänenaikasentään viisihenkisen perheen. (nopea arvio: ostoskassien määrä on miinus yksi suhteessa perheen kokoon)

Ruokaa kahmiessani muistin myös, että minulla on jokseenkin toteuttamiskelpoinen ruokalistasuunnitelma, jonka noudattaminen aivan ilmeisesti helpottaisi myös kauppareissuani.
Kaivelin sen esiin puhelimeni uumenista ja menuplään määräsi minullle seuraavaa:

tiistaina: fish&chips
keskiviikkona: jauheliha-kaali-riisi-wokkihommeli
torstaina: pasta ja kanakastike
perjantaina: jotain.

Tiistain fisu oli uunilohta tuorejuustokuorrutuksella, lohkoperunoita ja kasviksia.
Keskiviikon jauheliha-kaali-wokkihommeli oli juuri sitä. Salaattia myös, muut kasvikset piiloutuvat kaalin joukkoon.
Torstain pastaa ja kanakastiketta on pastaa ja kanakastiketta. Kasviksia tietysti ja vihersalaatti.
Äärimmäisiin hätätilanteisiin varasin jääkaappiin paketin nakkeja, ja kun teinitaloudesta on kyse, on aina ostettava nuudeleita.

Ostokset maksoivat alle 60e, kerrankin kissat eivät tarvinneet ruokaa, enkä ostanut mitään hygieniapuolen tarpeita (vessapaperia tmv.).

Jos jotain loppuu, se on leipä.

Ja kuten me lukuisia säästäväisyysjuttuja lukeneet tiedämme, yksi tehokas säästämisen muoto on laittaa joku toinen maksamaan asioita puolestasi.
Menimme saman päivän iltana Lehtorin kanssa kävelylle ja se halusi hakea vielä Lidlistä itselleen sopivaa mehua. Minä lykkäsin kassahihnalle omaan henkilökohtaiseen herkuttelukäyttööni rasiallisen pensasmustiokoita ja tuoreita vadelmia - jotka siis oivallisesti puuttuvat omista viikko-ostoksistani. Jee!

Nyt odottelenkin sitten
1. suosionosoituksia 
2. ihastelevia huokauksia
3. sitä että ruoka riittää ja kelpaa kaikille syöjille.

*ajastettu postaus*

ps. aloin lukea Ruokaa eurolla -kirjaa. Inspiroiduin.
Ja sitten lannistuin koska kotona asuva teini boikotoi palkokasveja. 
(niin kyllä boikotoivat nekin jotka eivät asu enää meillä, että ei hyödyttäisi vaihtaa)

Muistakaamme että todelliset historian suurhenkilöt vastustavat palkokasveja.

Yksi suloisista lapsukaisistani tiesi kertoa että Pythagoras - tuo matemaattinen nero ja suurten lauselmien mies - vastusti papuja (vai oliko se herneitä?) niin voimallisesti että ei takaa-ajettuna kyennyt oikaisemaan papupellon poikki vaan antautui vihamiehilleen. (muisto löytyy TÄSTÄ)

Niin että tällä perusteella lapsukaiseni ovat neroja.

Toisaalta herra Pythagoraalla oli tapana istua pohtimassa aata toiseen ja beetä toiseen -juttuaan ilkimulkiten jossain luolassa, että en ehkä sittenkään menisi aivan täysin vannomaan hänen järkensä valoon. Mutta ehkä meillä kaikilla, neroillakin, on pimeät hetkemme.

Toivon kyllä että oma nuorisoni ei laajamittaisesti harrastaisi alasti luolissa istuskelua.
Etteivät vilustu.
Ja luullaan vielä että ovat kasvattamattomia tai muuten kummallisia.
Mutta jos sattuvat istumaan, niin toivottavasti keksivät yhtä kuolemattomia juttuja, ettei mene hukkaan alaston istuskelu.