matkarapo2 - kuvakertomus kohokohdista

Retkipäivä Turkkiin, Efeson antiikkiseen kaupunkiin oli ehdottomasti yksi matkamme kohokohdista: vajaan parin tunnin laivamatka ja kokonainen antiikin kaupunki oli ulottuvillamme!

Vaikka paikallisopas opasti vähän mitä sattui ja matkatoimiston opas tulkkasi vielä enemmän mitä sattui, oli Efeso itsessään huikea kokemus. Varsinkin hraH sai hepulikohtauksia, puistatuksia ja kramppeja sekä tulkkauksesta että paikallisoppaan tarinoista. 

Parasta oli hehkuvan kuuma päivä, pääkadulla hiljaa poristen vaeltelevat turistit - oli helppoa kuvitella kaupunki loistonsa päivinä.

Löysimme alkukristittyjen kala-symbolit, kävimme kirjastossa ja teatterissa ja olimme vaikuttuneita.

HraH oikoi ja tiivisti ja täsmensi omalle tutkimusretkikunnallemme olennaiset asiat semmoisesti kuin virallinen historiankirjoitus ne esittää.

Nykypäivän Turkki ei meitä sen sijaan puhutellut. Nuoriso ahdistui kaupustelijoista ja halusi pois niin pian kuin mahdollista.

Lämpimän pehmeät etelän illat!

Mitä muuta ihminen voi tarvita kuin ympärilleen kietoutuvaa pehmeyttä ja lämpöä!

Illat kaupungissa jäivät vähiin: hotellilla toimi aktiivisesti kolmen (söötin) virikeohjaajan pyörittämä kansainvälinen päivä- ja iltaohjelma, johon tytöt halusivat osallistua. (Pikkusisko osallistui päiväohjelmaan, Isosisko ei halunnut missata yhtäkään Comedy Show:ta)

Pythagorionin oma poika Pythagoras.

Luin jostain, että yksi Pythagorionin nähtävyyksistä on luola, jossa hraP tapasi ilkimulkiten pohdiskella matemaattisia asioita. Vasta saarella selvisi, että luola oli saaren toisella puolen auto-jeeppi-vaellusmatkan päässä: siellä emme visiteeranneet. 

Olisin mieluusti ottanut itselleni ja Isoveljelle opastetun retken luolalle, mutta sellaisia ei järjestetty.

Isoveli tiesi kertoa, että Pythagoras oli periaatteen mies ja toisinajattelija. Täyttä varmuutta ei ole, onko juuri nimenomaan Pythagoras itse kuuluisan lausekkeen keksinyt siellä luolassa ilkosillaan(?) pohdiskellessaan, mutta onpa sen joka tapauksessa onnistunut merkkauttamaan nimiinsä. aa-toiseen plus bee-toiseen on cee-toiseen; mitä hyötyä siitä ihmiselle on, sit' en tiedä. Mutta lausekkeen muistan kyllä, vaikka kuinka olen humanisti.

Pythagoraan salainen veljeskunta toisinajatteli kaikenmoista ja oli omistanut elämänsä mm. papujen vastustamiseen. Isoveljen kertoman tarinan mukaan hraP oli niin vakaumuksellinen papujen vastustaja, että kun oikeinajattelijat ajoivat Pythagoraan papupellon reunaan, totesi takaa-ajettu Pythagoras olevan vakaumuksenvastaista oikaista pellon poikki. 

Kiinni jäi.

On pakko ihailla moista periaatteellisuutta.

Vaikka papujen vastustaminen onkin melko outo periaate noudatettavaksi.

Isoveli ilmoitti olevansa tässä asiassa hyvinkin vahvasti pythagoriaaninen; pavut ovat vakaumuksenvastaisia.

Matkan toinen kohokohta: retki Patmoksen luostarisaarelle.

Patmos on tunnettu ilmestysluolastaan ja luostaristaan.

Ilmestysluolassa evankelista Johannes mietiskeli (ilkosillaan; mikä näitä heppuja oikein vaivasi?) ja näki näkyjä, joista sittemmin saneltui talteen Raamatusta tuttu Johanneksen ilmestys. (tai tuttu ja tuttu, kuka nyt mitäkin lukee. Yritin ennen matkaa lueskella sitä, onnistumatta. Jos nyt jotain Raamatusta luen, niin yleensä vain kirjeitä ja psalmeja. Niissä on jotenkin jalat maassa -tunnelma, varsinkin kirjeissä)

Ilmestysluolan ansiosta /sen kunniaksi saarelle perustettiin joskus hamassa muinaisuudessa Johannes Teologin suosiollisella myötävaikutuksella luostari.

Veneilimme saarelle, otimme paikallisbussin luostarille, joka sijaitsee vuoren huipulla ja näyttää ulospäin linnoitukselta ja sisältäpäin pieneltä kreikkalaiselta kujasokkeloiselta kylältä.

Kiertelimme luostarissa.

Yksi haltioitui ikoneista, toinen sai hepulin siitä, kun piti verhoutua, minä ja hraH saimme naurukrampin matkamuistomyymälässä.

näköala luostarilta alakaupunkiin

Luostarilta otimme bussin ilmestysluolalle.

Yksi kieltäytyi tulemasta sisään ollenkaan, koska itsensä peittäminen. ("mikä semmoinen uskonto on, että naiset on muka jotenkin peitettävä, että mitä pahaa mussa muka on..." jne. Ymmärsin kyllä nuorta, se oli kuitenkin valinnut ihan kohtalaisen asialliset vaatteet ylleen.)

Oli luola. 

Ei kyllä ollenkaan luolamainen, vaan ilmiselvä kirkko.

Taisimme kaikki jäädä vähän kylmäksi sen suhteen. Liikaa kultaa ja pyhäinjäännöksiä, joita olisi pitänyt suudella tai hipelöidä. 

Ja sekin harmitti, että samoin tein kun olimme sytyttäneet tuohuksemme, tuli pappi ja puhalsi sen sammuksiin. vaikka kuinka olemme kreikkalaisvinkkelistä vääräuskoisia, olisi se nyt sen hetken voinut palaa, että olisi ajatus ehtinyt päässä muotoutua edes jonkinmoiseksi huokaukseksi.

Luolalta etsimme sinne johtaneen alkuperäisen tien: vuorenrinnettä poimuili kivetty aasi-/kinttupolku. Vaelsimme sitä pitkin takaisin satamakaupunkiin. Ehdottomasti tämän saariretken kohokohta: kosketuspintaa siihen, miten ennen on eletty!

Pomppuisa venematka takaisin Samokselle verotti tutkimusretkikunnan henkistä kapasiteettia: yksi ilmoitti että ei enää koskaan vettä, paitsi lasissa, mielellään vain hyvin pieniä määriä.

Kaksi triviaalia: paikallinen mustik-jäätelö. En ole ehtinyt vielä selvittää, mitä söin. Jätskimyyjä selitti että mustik, traditional greek taste. 

Maistui pihkalta.

Olisiko ollut jotain santelipuuta tai jotain suitsukeraaka-ainetta?

Delfiinit!

Delfiinit!

Bongasin laivamatkan alussa delfiinejä!

pittoreski paatti