Tässä päättyvässä vuodessa on monia omituisia - ilon ja surun kerroksia, monia erilaisia vuosia.
Ne jotenkin limittyvät, lomittuvat, asettuvat toistensa tielle ja päälle.
Korona tietysti.
Kevään sulku ja etätöihin opettelu. Varsinkin kaikki kevään tapahtumat.
Ihan hirveän tiukkaa eristäytymistä emme ole viettäneet, tapaamme satunnaisesti ystäviä, olemme käyneet ravintolassakin - jopa nyt syksyllä - mutta elämme normaalia pienempää elämää.
Harmi ja sääli erityisesti nuorison puolesta: heillä pitäisi olla meneillään omassa elämässään kaikkien aikojen nuoruus, ja heillä on vain tämä.
Yhtenä päivänä narisin: menis pois jo koko korona, menis ohi jo.
Lehtori sitä vähän ihmetteli.
Minä sanoin että ihan siltä varalta nyt huutelen maailmankaikkeudelle, jos ei kukaan ole vielä sitä ääneen älynnyt sanoa. Että jos nyt vaikka jo tapahtuis jotain. Jos maailmankaikkeus kuulis.
Menis pois.
Poikkeusarjesta lisää.
muistikirjahulluus jatkuu |
Nuoriso
Heidän asioistaan voin kertoa koko ajan vähemmän ja vähemmän.
Nuorison asiat kattavat värikirjon heleän vaaleasta ja toiveikkaasta synkkään tummanharmaaseen.
elämän värit - usein on kaunista mutta ei aina niin kirkasta |
Iloisia asioita tietysti se, että koronasta ja uhkaavasta sulusta huolimatta ylioppilaskirjoitukset saatiin kirjoitettua ja keskimmäinen kavereineen venyi sinnikkääseen suoritukseen nopeutetulla aikataululla.
Lisää Lakkiaisjärjestelyistä.
Lisää itse Juhlasta.
Harmitti vietävästi kun emme päässeet todistamaan tanskalaisia lakkijuhlia. Meidän oli tarkoitus matkustaa junalla serkkulaan, olla mukana lakituksessa ja seikkailla maata pitkin.
Kun tanskansukulaiset pääsivät heinäkuussa visiitille, vietimme pienesti serkusten tuplalakkiaisia.
Tanskalaisessa ylioppilaslakissa on kaikkea jännää
Lisää iloisia nuorisoasioita: ylioppilas opiskeli avoimen sivistystyön opistossa hetken.
Elokuussa opettelimme vähän olemaan vain kolmestaan, sitten alkoi syksyn etäkausi ja opettelimme olemaan taas neljästään.
Lokakuussa ylioppilas pyrki ja pääsi syksyn yhteishaussa ihan tavalliseen sivistyskouluun ja on nyt muuttamassa Kauas Pois.
Nyt on edessä jälleen kolmestaan olemisen opettelu.
kokousturhauma: äänestettiin siitä kuinka äänestetään |
Koti
Pienin askelin värkkäämme kodistamme enemmän ja enemmän aikuisten kotia. Nautin siitä.
sisustustaulu löytyi alelaarista |
Haaveilen vuoropäivinä muuttamisesta vähän pienempään asuntoon ja toisaalta herraskaisesta kirjastosalongista tässä lähiökuutiossa.
Kyllästyin jatkuvaan kaaokseen ja perustin itselleni työhuoneen
Työhuoneeni on A5-kokoinen kori sen voi ottaa kainaloon ja siirtyä työskentelemään mihin vain |
Harrastukset
Uiminen on tämän vuoden aikana jäänyt tauolle niin monta kertaa, etten viitsi edes laskea.
Viime tammikuussa en heti aloittanut sitä, ja kun vihdoin pääsin altaaseen, menivät liikuntapaikat kiinni.
Syksyllä kävi vähän samoin: juuri kun ehdin harkita altaassa käymistä, nousi tartuntojen määrä ja lopetin asian pohdiskelun.
Olen kävellyt.
En niin paljon kuin olisin ehkä halunnut, mutta olen kävellyt.
Otin maaliskuussa käyttöön trackerin ja olen aika hyvin muistanut sitä käytellä. Olen pyöräillyt vuoden aikana 1300 km ja kävellyt 1100 - se kuulostaa paljolta, mutta ei oikeastaan ole kuin jokusen kilometrin päivässä.
kesäisen kävelyreitin varrelta |
Lukeminen on jatkunut, siitä erillinen postaus.
Poikkeusarjen alussa aloitin kutomisen ja kaikenlaisen riipustelun. Niskat ovat tietysti jumissa, mutta stressikausina erityisesti kutominen on liki ainoa asia johon olen pystynyt todella keskittymään.
karkkipaita: kivoin juttu jonka olen saanut ihan valmiiksi asti |
Haasteenani on töiden päättely. Ensimmäinen villapaitani odottaa edelleen päättelyä.
En ole kovin taitava missään kädentaidoissa, mutta ne tuottavat minulle suurta iloa.
Aloitin syksyllä luovan kirjoittamisen opiskelun, vaikka olen moneen kertaan vannonut etten enää ikinä opiskele mitään.
Sain työnantajan kanssa sovittua työaikajärjestelyistä ilman opintovapaata.
Perjantai-iltapäivisin olen luova.
Toivosin että olisin kyennyt nauttimaan tästä mahdollisuudesta paljon enemmän: elämään ja arkeen liittyvät stressitekijät ovat harmillisesti vieneet opiskeluiloani.
opiskelusuunnitelma |
onko tässä uusi harrastus: roolipelaaminen? |
tastingeissä emme ole käyneet |
Mitä vuonna 2021?
Samaa toivottelen sinne♥
VastaaPoistamutta otsoa en osaa kun en nyt hoksaa?!?
tossa viimeisessä kuvassa: Urho, Sisu, Voima ja Otso 😁 (jäänmurtajia)
PoistaMiten osaatkin kirjoittaa näin taitavasti? "Tässä päättyvässä vuodessa on monia omituisia - ilon ja surun kerroksia, monia erilaisia vuosia. Ne jotenkin limittyvät, lomittuvat, asettuvat toistensa tielle ja päälle." Ihailen, ihailen, ihailen sun kykyä asettaa sanat aina just oikeaan järjestykseen ❤️❤️❤️
VastaaPoistaParasta mahdollista uutta vuotta sulle ystäväni! Kyllä me siitäkin selvitään, tuli mitä tuli!
kiitos ❤️
PoistaKyllä me selvitään.
On tämä 2020 ollut merkillinen vuosi. Surua, pelkoa, uhkaa ja niiden välissä tavallista elämää iloineen ja harmeineen. Nuorisolle, jota usein riivaa hirvittävä elämänjano, tämä aika on varmasti ollut raskasta. Toivottavasti tuleva vuosi tarjoaisi meille kaikille enemmän vapautta ja iloa.
VastaaPoistaHyvää Uutta Vuotta Marika!
Iloa ja lempeyttä alkavaan vuoteen!
PoistaHyvää uutta vuotta sinulle! Blogiasi on ilo lukea. Katselen ikkunastani Otsoa ja Voimaa, mutta niiden välissä on Polaris !? Pitäisikö toivotella polarista myös :D
VastaaPoistaKiitos!
PoistaEhkä on ihan paikallaan toivotella myös Polarista, ei siitä varmaan haittaakaan ole 😊