voi vizzzdi

ei kyllä tule hyvä päivä tästä.

Olenko koskaan tullut maininneeksi että asumme kyttääjäparatiisissa?
Vaan missä ovat kaikki kyylämummelit silloin kun niitä tarvittaisiin?

Tässä iltana yhtenä olin käymässä nukkumaan kun jostain kuului että sirrskviik. Ajattelin että joku teini siellä rappiksessa velloo kosteat konverset jalassa - sattui satamaan - ja että se ääni tuli siitä. No, kohta taas kuului sirrskviik. Ja kohta. Ja kohta. Ja kohta.
Ja sitten jo ajattelin että on se muuten kumma miten kauan kestää edes teiniltä löntystellä ulos.
Kunnes tajusinkin että hempuriainen sentään, se sirrskviik onkin jotenkin elektronisempi ääni kuin kostea konverse.
Käskin hraHakkaraistakin kuuntelemaan sirrskvikiä ja tulimme siihen tulokseen että taitaa olla rappukäytävän palovaroitin tai joku muu sentapainen esines - ja hyv'yötä vaan, sirrskvik puolen minuutin välein.

Tietysti oletin että ongelma ratkeaa kuin itsellään ihan tavallisen arkipäivän aikana. Joku sellainen, joka on koko päivän kotona, hermostuu tyystin sirrskviikkiin ja soittaa huoltoyhtiölle tai palomiehelle tai jollekin ja sirrskviik loppuu.
Eilen töiden ja muiden jälkeen asetuin hiljaiseen kotiin - naperot jossain muualla - ja eikös se sirrskviik jatkunut edelleen! Ja tietysti oli huoltoyhtiön päivystysaika jo ammoin mennyt umpeet ja työläiset menneet rauhallisiin, äänettömiin koteihinsa ja meillä oli taas edessä sirrskviik läpi yön.

Eikä tässä vielä kaikki!
Alakerrassamme asuu muuan nuori ihminen joka ah! niin paheksuttavaan tapaan harjoittaa tupakointia parvekkeellaan. Mikä tietenkin on jokaisen yksityisasia lähinnä omien keuhkojen osalta mutta ei niin kovin yksityisasia sen yläpuolella sijaitsevan asumuksen osalta. Röökihetkoseenhan kuuluu olennaisena osana sen sosiaalinen aspekti, eli telefooni jonka välityksellä niin näppärästi siinä kessuttelun lomassa hoituu myös kuulumisten vaihtaminen ja sosiaalinen elämä ylipäätään.

Tässä ihan taannoin havahduin unestain sekä sirrskviikkiin että "voi vidzzzddu miten kukaan voi kuvitella ett mullois mitenkään ihquu kun mä vaan ja sitäpaitsi tuanoini kun sekin sit sano sille että voi viiiddzu kun se oli niin ett ja sit mä en kestä kertakaikkii ja ihantosihei se on aivan omgloljaplöts".

Ensi töikseni tihrustin rähmäisten silmäini kanssa herätyskelloon ja totesin että omg lol ja plöts kello on vasta 1.30 ja etten ihantosihei millään viitsisi kuunnella angsttilityksiä tässä vaiheessa a)elämääni ja b)vuorokauttani ja sitäpaitsi c)voisko joku jo viimeinkin soittaa sinne huoltoyhtiöön sirrskviikistä.

Että missä ovat kaikki kyylämummot silloin kun niitä oikeasti tarvitaan, kysyn vaan?

Ja sitten tunsin kuinka kyyläjäsyylä kasvoi leukaani.

(ps. se kävi sätkällä /telefoonituokiolla myös 3.30, mutta kaukoviisaasti olimme sulkeneet parvekkeen oven jo edellisellä tauolla ja säästyimme yksityiskohdilta tällä erää. Vaimentunut jorina riitti tyynnyttämään ahistuneen mieleni takaisin suloiseen uneeni. Paitsi että sirrskviik.)

Yö oli aika pitkä.