Minulla on pitkään ollut lempikohta perusopetuslaissa (§31): Opetus, sen edellyttämät oppikirjat ja muu oppimateriaali sekä työvälineet ja työaineet ovat oppilaalle maksuttomia. (mietiskelen tätä kohtaa usein jos on tylsää)
Meillä tämä pykäläkohta eskaloituu ja konfliktoituu ja vaikka mitä aina tällä tavalla talventaitteessa:
Miten voi olla oltava luistimet?
Kun niille ei koulun yhden tai kahden satunnaisen vuosittaisen luistelutunnin lisäksi ole mitään käyttöä.
Kyllä, kävimme aikoinaan suloisten pikku pulluraposkien kanssa omatoimisesti(kin) luistelemassa.
Kyllä, olemme antaneet rohkaisevaa ja kannustavaa palautetta.
On juotu kaakaota kentällä ja kentän jälkeen.
On nähty kavereita ja leikitty hauskoja leikkejä luistimet jalassa.
Mutta ne in-ho-a-vat sydämensä pohjasta luistelua.
Emme siis suloisille isommille pulluraposkille ole rutiinisti hankkineet luistimia, kun niille ei ole mitään käyttöä.
Ei niin yhtään mitään.
Eikä ole käyttöä muutenkaan täällä etelän näennäistalvissa.
Viime vuonna oli lunta ja pakkastakin, mutta koska paikallinen kentänhuolto katsoo kalenterista soveliaat kentän jäädytyspäivät, sattui talvi osumaan juuri niiden aikojen ulkopuolelle.
Lähikentällä ei ole ollut jäätä varmaan kolmeen-neljään vuoteen - koska terminen talvi ja kalenteritalvi ja kaupungin jäädytysmiesten työvuorot eivät ole osuneet yksiin.
Ja siihen että pakkaisin luistimet kassiin, lähtisin bussilla jollekin hallille luistelemaan - siihen en taivu minä, eivätkä teinit. (se ei voi olla kovin ekologista. ekonomista ei ainakaan)
Sama pätee suksimiin. Kun ei, niin ei.
Jos omaehtoisesti pääsee lajin pariin ehkä joka kolmas vuosi, on aika turhaa investoida välineisiin.
Ainakaan kasvuikäisen. (tietysti on eri asia jos harrastaa mutkamäkeä tai pertsaa jossain Lapissa, mutta kaikki eivät.)
Jos luistelu kuuluu opetussuunnitelmaan, pitäisi koululla olla luistinlainaamo
Ja suksimet. (ja ladut mielellään)
Uikkarit ja pyyhe.
Lenkkarit, nappikset.
Jumppatossut.
(huomaatteko, mihin minun angstini erityisesti kohdistuu? Minulla on tietynlainen vakaumus)
verkkapukukin. Ei voi olettaa että joka nörtillä on. (minun lapsillani on, kun ne ovat nörtillisesti häiriintyneitä, harjoittavat ainakin toisinaan omaehtoista liikuntaa)
Säällisiä vaatteita on oltava ainakin, muuten tulee lastensuojelu kylään.
Onko pakko olla kynäkotelo? (ei varmaan, kyniä saa ehkä säilyttää pulpetissa. paitsi jos on kiertoluokat)
Koulureppu? saako kirjat viedä muovikassissa (ei ehkä alkon?)
Niin että voisiko joku sellainen tiedostava vanhempi, joka muutenkin keskittyy lakeihin, asetuksiin ja ohjeistuksiin muissakin päivänpolttavissa asioissa, tehdä some-ilmiön siitä että perusopetus ei todellakaan ole maksutonta?
ps. voisiko liikunnanopettajiin (ja myös teineihin) tehdä semmoisen säädön myös, että ei samana aamuna kun on oltava luistimet.
Cittari ei ole auki, tilillä ei ole rahaa ja luistimet ovat taas kerran liian pienet.
(no ei sentään, tämä oli taiteellinen tehokeino)
Minulla on varaa hankkia luistimet jos on tarvis. Mutta kyllä on kallista hankintaa, sen vaan sanon. Yhtä kertaa varten.
ps2. rohkenin kerran kauan sitten kysyä tätä asiaa. Siihen vastattiin, että meidän koulun linjauksen mukaan oppilaalla pitää olla talviurheiluväline.
En kyllä tiedä, millä perusteella semmoiseen voi velvoittaa.
Olisi pitänyt ehkä hankkia oppilaalle curlingmaila.
ja vielä semmoinen ps. että minä itse henkilökohtaisesti pidän luistelusta ja myös suksimisesta.
Omistan luistimet (jotka teini lainasi) ja minulla taitaa olla osuus suksista, jos ne suksimet ovat edelleen olemassa äidin tai siskon komerossa.
ja vielä yksi ps.
meillä on kaupungissa suksi- ja vissiin luistinlainaamokin, mutta ei paljoa lämmitä, jos koulun liikunnantunnit eivät ole siellä missä lainaamot.
Ja maksaa sekin.
Kun sen opetuksen pitäisi olla maksutonta. Sehän se juttu tässä on. Eikä luistimet.
Suksi-luistin-lainaamo on hyvä idea. Mutta ei niitä muutenkaan cittarista ole pakko hankkia, käytettynä saa edukkaasti (kirpparit, second hand urheilutarviķeliikkeet jne)
VastaaPoistasilloin kun tenavat olivat pienempiä, hankinkin kirppareilta. Ja varastoinkin välillä: pienet välineet eivät vie kovin paljoa tilaa.
PoistaNoille aikuisenkokoisille en ole jaksanut yrittää etsiäkään, varsinkaan kun ei koskaan tiedä, onko tulossa talviurheilukelpoinen talvi.(ja onko koulun suunnitelmissa minkä verran ja mitä urheilua)
Nyt onneksi kaunoluistinten käyttäjillä on jalan kasvu pysähtynyt, ja olemme pärjänneet muutaman talvikauden yksillä ja samoilla vain vähän epäsopivilla välineillä.
Minusta on lähinnä kurjaa olettaa, että jokaisella itsestään selvästi on valmiina olemassa kaikki varusteet.
Jos koulun liikunnantunnit ovat ainoa paikka, missä välinettä tarvitaan, pitäisi koulun järjestää tarvittava väline.
Ostaisinhan minä vaikka millaiset sukset /luistimet /mailat jos niille olisi muutakin käyttöä kuin kerran vuodessa satunnaisella liikunnantunnilla.
Word! Meidän yläkoululla toimii "urheiluvälinelainaamo". Tyttömerkkinen luistimia kerran lainasi, kun omat olivat kas jääneet yhdessä talvessa pieniksi sillä kertakäytöllä juuri. Sillä seurauksella, että pohjan läpi tulleet naulat, joilla pohja kaiketi kiinni kenkäosassa, kaivoivat kantapäähän. Lisäksi varret olivat niin puhki, että olivat murtuneet. Että juu, lainaksi saa. Jos tykkää mummivainaan luistimilla lykkiä...
VastaaPoistaPenaali? Pojalla taisi olla sellainen tokalla vielä. Joskus on repun sisällä ollut varmistuksena ääsmarketin muovipussi, kun reppua on vedetty pitkin lattioita ja pihoja nurkat puhki ja äiti on sanonut, että en varmana osta joka vuosi uutta. Lasun paikka vissiin. Suksipulma muuten ratkaistiin muinoin kolmen vuoden taktiikalla; jokainen neljä lasta kierrättivät niitä muutamaa paria siten, että ensimmäinen vuosi mentiin liian isoilla, toinen sopivilla ja kolmas varpaat kuoliossa liian pienissä monoissa ja miniskimbaillen. Lapseni eivät ole talviurheilusorttia, vaikka itse olisin. Jos olisin siis, jos joskus voisi säiden puolesta.
Eli juu, kansalaisaloitteen paikka.
Lainattavien välineiden kehnoudesta meitäkin varoitettiin, kun sanoin etten millään viitsisi yhtä kertaa varten mitään hankkia.
PoistaMutta laki on kyllä aika yksiselitteinen: välinehankintoja koulun takia tarvitse tehdä - on kunnan tai kaupungin asia resurssoida.
Just näin!
VastaaPoistaTässä juuri olenkin alkanut pelätä, että koska taivaalta rysähtää sen verran lunta, että lähimpään metsään ilmaantuu jonkinlainen latu ja koulusta tipahtaa se selkäpiitä kylmäävä wilma-viesti: "Huomenna meillä hiihdetään!"
Luistelu vielä onnistuukin (koska perheessä on jääkiekkofanaatikkoja), mutta se samperin hiihto... Pari vuotta takaperin kummallekin lapsoselle oli hankittu kauhealla vaivalla monot, sauvat ja sukset jostain kirpparipalstojen kautta. Jotain piti ostaa uutenakin, koska käytettynä ei löytynyt. Kaikkinensa maksoi ihan liikaa. Ja kuinka monta kertaa oli hiihtoa sinä talvena? Kerran!! Seuraavana talvena tietenkin kumpikin oli kasvanut ulos monoistaan ja isoin lapsi oli täysin vailla hiihtovermeitä. Ei kun uudestaan sama kierros... Tänä talvena jos suvaitsevat pitää yllä suomalaista kansanperinnettä ja tuottaa lapsille elämyksiä siitä, miltä tuntuu hiihtää verenmaku suussa ja keuhkot riekaleina, niin tehkööt esikoinen sen riemukkaan kokemuksen minun suksillani. Kuopus ehkä joutuu oleman ilman hiihtimiä, koska en aio niitä ostaa yhtä kertaa varten. (Ja sitten tietenkin se alkaa pelätä, että kiusataanko koulussa, jos ei ole suksia, kun kaikilla muillakin on... Joskus epäilen, että kouluilla ja suksiteollisuudella on jokin salaliitto.)
Alkon muovikassi reppuna olisi raikkaasti erilainen :D
Suksipakkoa meidän nuorisolla ei koulussa ole ollut. Ne kerrat, joita ovat olleet suksilla, on menty joko kotioloissa lähimetsässä tai sitten koulun kanssa kaupungin suksivuokraamolla. Natiaisten kouluissa opettajilla on ollut järki päässä, ettei olla koko luokan voimin lähdetty sukseilemaan.
PoistaOnneksi. Olisin kyllä vetänyt herneet syvälle sieraimeen.
Tyttöjen kohdalla varsinkin: olisi ollut ilo laahata suksimia aamun ruuhkabussissa ja iltapäivällä takaisin kotiin.
No nyt! Olen niiiiiiiin samaa mieltä kaikesta tästä. Hävettää vaan, kun en ole tajunnut (mielessäni) purnata sitä, että luistimet ja sukset ei tosiaan sovi tuon perusopetuslain puitteisiin. Sitä en ole edes tullut ajatelleeksi, mutta purnannut kyllä olen (mielessäni) vaikka kuinka paljon.
VastaaPoistaMe ei olla talviurheiluperhe ollenkaan. (Okei, me olla varsinaisesti urheiluperhe minään vuodenaikana, mutta se ei nyt liity tähän.) Minä kyllä rakastin nuorena ja tykkään edelleen luistelemisesta, mutta hiihtämistä olen vihannut niin kauan kuin muistan. (En kyllä ole kokeillut hiihtämistä aikuisena ja olen kuullut, että se voi olla kivaa, mutta sekään ei nyt varsinaisesti liity tähän.) Mies ei ole kumpaakaan harrastanut koskaan. Veimme kyllä lapsen kokeilemaan molempia lajeja jo ennen koulu-uran aloittamista, emmekä taatusti vihanneet kumpaakaan lajia hänen kuullensa, vaan olimme (muka)innostuneita ja tsemppaavia. Silloin oli varusteetkin vimpan päälle. Mutta - lapsi vihasi molempia lajeja välittömästi. Muutama kerta yritettiin (hymyssä suin...), mutta kun jokainen kerta päätyi itkuun ja hampaiden kiristelyyn, niin totesimme, että antaa olla. Paitsi että sitten alkoi koulu ja noina ekoina talvina vielä oli ihan kunnollinen talvi (ainakin täällä maaseudulla). Ja alkoivat myös ne painajais-wilmaviestit: "huomenna hiihtoa ja tästä kaksi kuukautta eteenpäin vuoroviikoilla sen kanssa luistelua". Parina ekana vuonna taisin vielä ostaa aina uudet välineet (tai edes kirpparisellaiset), mutta koska niitä ei tullut kertaakaan käytettyä liikkatuntien ulkopuolella, oli kyllä niin kankkulan kaivoon heitettyä rahaa! Jossain vaiheessa sitten päätin (ja samaan aikaan tuli myös leudompia talvia), että en osta enää. Jos koululla ei ole tarjota lainavälineitä, saa lapsi noilla liikkatunneilla tehdä jotain muuta. Ja meillä onneksi koululla on ollut tarjota luistimet ja sukset lainaan, joten lapsi on päässyt - tai siis omasta mielestään joutunut - hiihtämään ja luistelemaan ne pakolliset pari kertaa talvessa. Jos lapsi haluaisi omat tai joutuisi kiusatuksi tästä, niin ostaisin toki, mutta onneksi tämä kauhun tasapaino on ollut ihan sopiva kaikille.
Ymmärrän, että monipuolinen liikunta koulussa on tosi tärkeä juttu ja se, että kokeillaan kaikkia lajeja. Mutta varsinkin ton hiihdon suhteen meillä ollaan kyllä jotenkin ylifanaattisia; en ymmärrä, miksi sen pitää vielä tänä päivänäkin kuulua kansalaistaitoihin! Vähän vieläkin semmoinen "Talvisota voitettiin, koska sotilaat hiihti umpihangessa toverit kuoliaaksi" -meininki. Miksei voisi talvella olla vaikka kaksi vaihtoehtoa, joko hiihtoa tai sitten luistelua? Ja ne, jotka ei tykkää kummastakaan, menee vaikka pulkkamäkeen tai umpihankikävelemään. Olisi niin helppoa, jos voisi sanoa, että "meidän lapsi on allerginen hiihtämiselle" tai että "me ortodoksit emme hiihdä"!
Hiihdetäänkö siis vielä yläkoulussakin?
Heh, kommentin pituudesta huomaa, että menee tämä aihe vähän tunteisiin :D
PoistaHyvä, etten ole ainoa intohimoisen vakaumuksellinen talviurheiluvälineiden vastustaja :)!
PoistaNäillä nurkilla on talvea niin vähän ja niin lyhyitä aikoja, että kauhukolmikko on ekan kerran ollut suksilla kun nuorimmainen on ollut kai viiden.
Ei siinä kovin kummoisia taitoja saa hankituksi.
Pojalla oli sen verran hiihtotaitoa ettei se vissiin mitään ihan kamalia traumoja saanut armeijan suksihommista (täytyy tarkistaa).
Minusta tässä on ensisijaisesti kyse perustavanlaatuisesta periaatteesta: ei kertakaikkiaan voida olettaa, että hankitaan kaikenlaisia välineitä vain koulun takia. Perusopetus on maksutonta.
Jos opsiin kuuluu hiihtelyä /luistelua /juoksentelua, pitää siihen olla välineet ihan yhtä lailla kuin muihinkin oppiaineisiin. Ei kukaan veistotunnillekaan mene saha repussa (siitä jos mistä joutuu lasun kanssa vaikeuksiin!), ei kuvistunnille tarvitse ottaa omia papereita tai värejä, eikä kutoa tarvitse oman lampaan villoista kehrätystä langasta, eikä kotsan tunnille tarvitse viedä omaa voita ja maitoa. Miksi siis pitäisi liikunnan tunnille mennä omat välineet kainalossa?
AIka raju oletus, että kaikilla on välineet uikkareista suksiin.
(meillä ei olisi sitä sahaakaan, eikä lammasta josta kehrätä villaa)
Minusta lajiliikuntaakin tärkeämpää on kasvattaa, nostattaa ja pitää yllä liikunnan iloa. Mielestäni alakoulussa - ja ehkä vielä yläkoulussakin - pitäisi olla päivittäin liikkumista, ei välttämättä urheilua. Ei välttämättä niin, että aina ja joka päivä tarvitaan erityiset varusteet ja mennään hikipäissä jotain tamburiinivoimistelua, vaan niin, että liikkumisesta tulee luonnollinen osa päivää. (sanoo hän, joka ei liiku vapaaehtoisesti)
Jos liikunnassa keskitytään vain välineisiin (yhdellä meidän alakoulukkaista oli ope, joka vahti että on vaihtovaatteet kalsareista alkaen), menetetään paljon liikunnan hyödyistä ja mahdollisuudesta myöhempiin terveisiin elämäntapoihin.
Ymmärrän ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että oikeat välineet ovat tärkeitä, on ehdottoman välttämätöntä oppia hygieniaa ja niihin liittyviä rutiineita ja tapoja, mutta vielä tärkeämpää on kasvaa terveysliikkuvaksi aikuiseksi.
Ja edelleen, pointtihan ei ole se, mitä liikuntavarusteita tarvitaan, vaan se että perusopetuksen välineet ovat maksuttomia.
Jos tarvitaan luistimia, pitää niitä olla koulun varastossa riittävästi, oikeankokoisia, huollettuja ja käyttökelpoisia.
Onhan koululla ties mitä nokkahuiluja ja kanteleitakin. Sahoista, sorveista ja tietokoneista puhumattakaan.
Ah, tuo saha-rinnastus mun on pakko pölliä, jos joskus viestittelen kouluun päin hiihtoasioissa (ja siis siitä, etten aio niitä suksia hankkia). Aivan loistava! :D
Poista:D!
Poistaanna palaa!
Vähän off the record, mutta ai että, meilläkin on nyt jo yksi lapsi, joka ei kasva enää. Miten mahtavaa! Mulle on nyt vasta auennut tämä todellisuus, että jossakin vaiheessa ne hankitut kamat EIVÄT enää jää puolen vuoden jälkeen pieniksi. Ne eivät jää pieniksi enää ollenkaan!
VastaaPoistaMikä parasta, kasvamisen lopettanut lapsi on kokolailla minun kokoiseni, myös jalkansa osalta, joten meille menee kaikki samat! (Tosin sukka- ja kenkäapajille on ilmaantunut nyt myös kolmas kärkkyjä... Hänen kanssaan minulla on itse asiassa tällä hetkellä yhteiset hokkarit.)
Totta, tulee aika jolloin vaatteet eivät jää pieneksi!
PoistaMutta ällös murhetu, menevät kuitenkin pois muodista. Ei tarvitse samaa roipetta paljoa puolta vuotta pidempään katsella siltikään :)
Tytöt käyttelisivät enemmänkin minun kenkiäni, mutta koska käytän vain paljasjalkajalkineita, ne eivät sovi itseään kunnioittavan teinin jalkaan. Ja joitain ulkovaatteitani ne suostuvat käyttämään - juuri niillä liikunnantunneilla, koska nolompaa olisi omistaa omat ulkohousut.
Meillä on tyttöjen kanssa yhteiset luistimet - jo muutaman vuoden ajan.
Mies ja poika käyttävät väliin samaa pukua. (se on miehen ns. "kakkospuku" eli hänellä käytössä sellaisissa kemuissa joissa ei tarvitse olla niin herraskainen)
Toisaalta kätevää, mutta toisaalta - jos perheellä on vain yhdet yhteiset retkeilyvaatteet, niin hyvästit kaikille perheen yhteisille laavuvaelluksille (ikään kuin olisimme edes suunnitelleet sellaisia...)
Haha, välillä on tosiaan ollut olo kuin 1800-luvun lopun köyhälistöperheessä: kuka saa ainoat säähän sopivat kengät... :-)
PoistaMeidän iso teini on siitä kiitollinen, että se kulkee aina samanlaisissa vaatteissa (juoksutrikoot + collegepaita).
Mutta siitä epäkiitollinen, että pakkaskelillä PITÄISI laittaa jalkaan jotakin vähän vahvempaa kuin ne juoksutrikoot... Huoh. Joulun alla löytyi ekaa kertaa vuosiin yhdet (1) farkut, jotka hän kelpuutti. Noh, on nekin jotain, kun mittari painuu reilusti nollan alle... Yritän juuri painostaa häntä ostamaan edes vielä toiset samanlaiset, kun kerran malli miellyttää. Että olisi sitten edes yhdet kerrallaan myös puhtaina.
Mutta sitten meillä on myös tämä Aloitteleva Teini, joka onkin kiinnostunut muodista ja tyylistä!! Tämä on mulle aivan uutta. Ja hän on siis sitä lajia, jonka kasvupyrähdys vasta alkaa tässä kohtaa ja jatkuu kaiketi jopa lähelle 18 vuoden ikää, näin olen ymmärtänyt...
Eli kulunkeja on tiedossa...
Mä olen nuivuuksissani rajoittanut juoksutrikoiden ja vastaavien urheiluvaatteiden käyttöä kouluasuna :)
PoistaLakkasin nipottamasta talvikauden vaatteista jossain välissä. Ajattelin että itsepä ne siellä palelevat, en minä.
Minä kääriydyin huiveihin ja viittoihin ja ties mihin villahousuihin heti kun lämpö sivuaa nollaa, mutta nuoriso tepsuttaa menemään reikäisissä housuissaan ja kengissään (totisesti, mekin olemme köyhälistöä!)