Lukuvuosi 2023

Vuoden 2023 aikana luetut kuukausittain, käänteisessä järjestyksessä.


Helmikuu 2023

22. Beth O'Leary: Hukkareissu. Ystävänpäivä, kolme naista, kolmet treffit, yksi mies joka ei saavu paikalle. Notkeasti punottu, yllätyskäänteitä sisältävä hyvänmielen kirja. Suosittelen! O'Learyn edellinen oli vähän vaisu, tämä ylitti sen ja piti otteessaan.  Pidin ja suosittelen.

21. Anna Rimpelä: Päin perhettä Aino Ritari. Mummohuumori on uusi musta, ja Aino Ritari -sarja paranee edetessään. Aino osallistuu seks-pridekulkueeseen, pelastaa poikansa intensiivisellä ydinperhe- ja lemmikkiterapialla ja häärää ja huseeraa kaikkien elämässä. Seppo Miekk'oja puolestaan pohtii, mitä mieltä edesmennyt Sirkka-vaimo mahtaa olla Sepon uudesta uimakaverista. Kertakaikkisen hulvattoman hersyvä tarina, ja mielestäni Aino Ritari-sarja paranee edetessään. Hykerryttävä äänikirja.

20. Tuija Lehtinen: Tyttö elää kesäänsä. #tuijalehtismaraton Väljä spinoff edellisen (Pesää) kirjan yhden tarinan päähenkilöstä. Julia on karkuteillä koulukodista ja yrittää saada elämäänsä järjestykseen. Kesän aikana Lehtisen Saramainen ärhäkkä Julia esittää erilaisia rooleja erilaisssa ympäristöissä; Julian tarina avautuu lukijalle hiljalleen. Parempi kuin muistin, olen lukenut tämän ehkä kertaalleen sen juuri ilmestyttyä. Lehtistä on ilmeisesti jäänyt askarruttamaan aiempi Sara-sarjansa, Juliassa on paljon samoja piirteitä mutta särmemmässä muodossa: Juliassa sekä ärhäkkyys että inhimillisyys on viety astetta pidemmälle kuin Sarassa. Ihan lukukelpoinen. (sain kirjan loppuun ihan tammikuun viime metreillä, mutta kirjaan pohjakassaksi helmikuulle)


värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)
 
Tammikuu 2023
 
19. Tuija Lehtinen: Pesää. #tuijalehtismaraton Viidentoista kesäisen pikkukertomuksen mittainen tarinakokoelma. Kertomukset ja niiden henkilöt liittyvät löyhästi toisiinsa. Oli mielestäni aika tylsä kertomuskokoelma.

18. Clare Pooley: Joka pävä laiturilla 5. Joka aamu samassa junassa, samassa junavaunussa tapahtuu kohtaamisia: sanattomia, huomaamattomia - tai näkyväksi tulevia kuten tässä vaunussa, toimittaja Iona Iverssonin ympärillä. Nämä ihmiset tutustuvat, ystävystyvät, auttavat toisiaan, itseään, hitsautuvat yhteen, vaikka elämät muuttuvat ja erilaisia asioita tapahtuu. Sujuvaa, leppoisaa ja hyväntuulista kuunneltavaa, mielestäni parempi kuin Pooleyn ensimmäinen teos Totuusleikki. "ole kuten Iona /mitä Iona tekisi" muistuttavat matkustajat toisiaan. Kuuntelin mielelläni tätä hyvänmielen kirjaa.

17. Petri Rainiala: Totuuden jäljillä - avain poliisin salaisiin kuulustelumenetelmiin. Löytyi kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös -hyllystä. Tiukka tietokirja, höysteenä rikosjuttuja: historiaa, vertailua eri maiden käytäntöjen välillä. Vähän paperinmakuinen juttu.

16. Sally Thorne: 99-prosenttisesti minun. Itsekäs, oikutteleva ja sydänvikainen kaksosenpuolikas Darcy on ollut koko ikänsä ihastunut naapurinpoika Tomiin, joka nyt saapuu Darcyn isoäidiltään perimään lukaaliin tekemään remppaa. En tiedä miksi luin tämän kirjan. Yritin jättää sen kesken heti ensimmäisiltä sivuilta alkaen. Luin silti. En suosittele.

14-15. Tuija Lehtinen: Rebekka - yllätysten ysi ja Rebekka - Tuulimyllyjä ja tulppaaneja. #tuijalehtismaraton Sinnittelimme siskon kanssa Rebekka -nuortenkirjasarjan loppuun. Yllätysten ysi oli päätöskirjaa vauhdikkaampi; Tuulimyllyjä ja tulppaaneja antaa nimensä puolesta hiukan harhaanjohtavan kuvitelman Rebekan tulevaisuudesta. Pappilan luova punatukkainen Rebekka sinnittelee kirjasarjan verran läpi yläkoulun, vauhdikkaat siskot jatkavat sarjaa spinoffilla. Tuulimyllyissä ja tulppaaneissa kerrotaan pitkästi, mitä on tapahtunut Lehtisen uran alkupään Vaniljasyndrooman Millille - ja ankara Maire Läksykin saa oman päivityksensä. Sarja ei kokonaisuudessaan ole Lehtisen nuortenkirjatuotannon hehkeimmästä päästä, mutta sillä on hetkensä.

13. Lucy Diamond: Niin pienestä kiinni. Lara ja Ben viettävät kiihkeän illan ja yön New Yorkissa - ja joutuvat sen jälkeen erilleen toisistaan. Mihin suuntaan elämä kuljettaa? Hahmot olivat vähän epäuskottavia ja tarina itsessään tietysti ennalta-arvattava, mutta kokonaisuus oli oikein sympaattinen, lukukelpoinen satu. 

12. Anneli Kanto: Kullan kaipuu. Armi on päätynyt maaseudulle elämään maajussin morsiamena. Kyläyhteisö ei oikein toivota Armia tervetulleeksi, vain ompeluseuran naiset ovat jonkinlainen verkosto Armin elämässä, eikä se maajussikaan aina niin kovin sympaattinen tyyppi ole. Maajussin mailla tehdään malminetsintöjä - löytyykö sieltä kultaa, ja miten kyläyhteisö reagoi mahdolliseen kaivokseen. Odotin vauhdikkaampaa ja hersyvämpää kirjaa, loppumetreillä teki jo mieli ravistella koko Armia, että älä ole lapanen. Pienoinen pettymys. Äänikirja.
 
11. Tuija Lehtinen: Rebekka - mansikoita ja morsiusneitoja. #tuijalehtismaraton Vauhdikas kesäkirja riparikesästä, muutosten kesästä, kesästä ylipäätään. Vähän hämmensi, olin kuvitellut tapahtumien paikkakunnan lähemmäs Oulua, mutta ilmeisesti näin ei ollutkaan. Hyväntuulinen, kesäinen nuortenkirja.
 
10.  Richard Osman: Hutiluoti. Torstain murhakerho tutkii taas outoa murhaa: ruumiskin puuttuu. Muistin hahmot ja tyypit ja pysyin kärryillä rikoksessa! Hyväntuulinen ja hersyilevä kirja ikäihmisten kommuunin murhakerhosta, mielestäni parempi kuin kaksi aiempaa kerhokertaa. Tyypit ovat kehittyneet ja jokaisella on oma roolinsa tarinassa ja murhan ratkaisemisessa.
 
9. Richard Shepherd: Kuoleman seitsemän ikää. Oikeuslääkäri Shepherd muistelee uraansa ja kertoo ihmisen elämänkaaresta, kehon muutoksista ja ihmisenä olemisesta seitsemään ikäkauteen linkittyvien oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen tulleiden tapausten kautta. Alkupään (vauvat ja lapset) lukeminen teki vähän pahaa, keski-ikäisyys ja vanhuus olivat kiinnostavia. Paljon anatomiaa, jonkin verran tapausselostuksia, hiukan Shepherdin omaa elämää. Kiinnostava. 

8. Maija Kajanto: Taatelitalvi. Jatko-osa Korvapuustikesälle. Sulosta kotimaista hömppää; Kristiina jatkaa kahvilanpitoa ja perustaa hotellin. Työtä riittää, talvi on kylmä ja luminen, joulu lähestyy, rakkauselämä on vähän solmussa ja mummokin on omituinen. Herttainen kotimainen joulukirja, tykkäsin. Äänikirja.

7. Graeme Simsion: Isätesti. Ties monesko osa persoonallisesta geneetikosta, Don Tillmanista kertovassa sarjassa. Tässä kertomuksessa Donin poika Hudson on jo yhdentoista, ja kohtaa koulumaailmassa samanlaisia vastuksia kuin Don itse aikoinaan. Don päättää tasoittaa poikansa tietä ja auttaa tätä sopeutumaan. Kulmikkaasti maailmaan suhtautuva Don saa huomata, että pojan selviytymiskeinot ovat erilaiset kuin hänen omansa. Lämmin suositus!

6. Tuija Lehtinen: Tuhansien aamujen talo. #tuijalehtismaraton Armeijan maailmaan sijoittuva reipasotteinen kertomus ei ole missään välissä kuulunut suosikkeihini. Kehden kertojaäänen tarina etenee mielestäni repaleisesti ja loppuratkaisuun päästään viimeisen parinkymmenen sivun aikana jotenkin tyhjästä nyhjäisemällä. Tulipa luettua. 

5. Sophie Kinsella: Himoshoppaajan joulu. Äänikirjana huoletonta himoshoppaajaa joulutunnelmissa. Aloitin kirjan jo ennen joulua, mutta kuunteleminen venyi. Himoshoppaajat ovat herttaisen huolettomia, kevyttä myötähäpeää, iloa ja välillä liikutustakin herättäviä tarinoita, tämä sijoittui joulun valmisteluihin. Huoletonta, suloista, harmitonta, ja lukijana aivan ihana Elsa Saisio, jonka eloisa lukutapa sopi tähän kertomukseen oivallisesti! Äänikirja.

4. Tuija Lehtinen: Rebekka - tähtityttö. #tuijalehtismaraton Reipas, mutta hiukan epäuskottava kertomus Rebekasta joulun alla tiernapoikahommissa. Heti sarjan alussa, ja tämän tästä sarjan mittaan, on kerrottu että Rebekka asuu pienellä paikkakunnalla lähellä Oulua. Kun ottaa huomioon, että tiernapoikaperinne on peräisin Oulusta, tuntuu kummalliselta etteivät Rebekan kaverit muka olisi tunteneet perinnettä tai lauluja. Myös sovinnolliset loppuratkaisut tapahtuvat tässä kertomuksessa vähän turhan helposti. Tarina kuitenkin eteni jouhevasti ja reippaasti, ihan lukukelpoinen.
 
3. Tuija Lehtinen: Piiitkä jäähy. #tuijalehtismaraton - luultavasti sellainen kirja, jota en ollut aiemmin lukenut. Roope joutuu muuttamaan äitinsä kanssa Kuopioon, etäälle entisestä elämästään ja harrastuksestaan. Kitkerän-katkera Roope kokee että elämä potkii päähän, toilailu isän uusperheessä vei häneltä harrastuksen ja tutun arkielämän. Kiukkuisen nuorukaisen tilitystä, josta ei aivan kokonaan käy ilmi, mitä oikeastaan on tapahtunut, eikä Roope tunnu kirjan mittaan oikein kypsyvän kantamaan vastuuta itsestään ja elämästään. Ärhäkkä mutta kohtalaisen lukukelpoinen nuortenkirja. 

2. Tuija Lehtinen: Rebekka - konnankoukkuja ja koiruuksia. #tuijalehtismaraton jatkuu yhä. Kesäisessä Rebekka-sarjan kirjassa esiinnytään kesäteatterissa, ihmetellään sammakoita ja pyöräillään festareille. Edellistä osaa napakampi ja tapahtumaisempi nuortenkirja. 

1. Joonas Konstig: Vuosi herrasmiehenä - vihreätukkainen punkkari opetteli miehisiä hyveitä. Yksi suosikki reality-proosa -kirjoista, luen säännöllisesti uudestaan ja uudestaan. Herrasmiehenä oleminen on enemmän sisäistä kuin ulkoista; luonteen, tapojen ja ajatusten suoraselkäisyyttä ja arvostavaa asennetta muita ihmisiä kohtaan. Kyllä nainenkin voi olla herrasmies, tapojensa ja asenteensa puolesta ainakin. Tämä kirja tekee ihmisestä jalomman, laittaa pohtimaan itseään, suhtautumistaan ympäröiviin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. (luin tämän oikeastaan loppuun uudenvuoden aattona, mutta olkoon vuoden ensimmäinen kirja, tällä on hyvä aloittaa). Tällä lukukerralla erityisesti puhutteli "He yrittävät jatkuvasti paeta /Pimeyttä ulkopuolellaan ja sisällään /Kuvittelemalla niin täydellisiä järjestelmiä /Ettei kenenkään tarvitse olla hyvä (T.S.Eliot)" Herrasmieheksi tullaan ottamalla vastuuta itsestään, kasvamalla aikuiseksi, ymmärtämällä että pelkästään mielihyvän tavoittelulla maailma ei muutu paremmaksi. 

värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti