keskiviikko 27. joulukuuta 2017

jouluistunnelmia

Aloitin jouluvapaani joulua edeltävänä torstaina etsimällä joulutunnelmaa Luostarinmäen Käsityöläismuseon vaatimattomista huoneista ja niiden joulupöydistä.
Museolle katetaan vuosittain eri aikakausien ja erilaisten perheiden perinteisiä joulupöytiä

tässä tehdään makkaraa
Jouluun on ollut tapana valmistautua silloinkin kun puitteet ovat olleet hyvin vaatimattomat: joulupöydässä on ehkä ollut vain pehmeää leipää arkiruuan lisäksi.

merimiehen talon runsas pöytä
Ohrapuuro, sallatti, voi ja juusto pyöristivät juhlan juhlaksi.
Museon verkkainen, hämärä tunnelma rauhoitti.

Perjantaiaamuna menin salaa nuorison joulukirkkoon. Istuin ison kirkon takapenkissä hiljaa, ulkopuolisena, itsekseni ja katselin kirkontäyttä teinejä. 
Oma tunnelmansa sielläkin.
Istuin takarivissä yhdessä toisen paikalle sattumalta eksyneen kanssa, jaoimme laulun sanat ja vaihdoimme hyvän joulun toivotukset. Hän oli eksynyt väärään kirkkoon tai väärään aikaan.
Minä kiersin katsomassa seimet.



Saan aina välillä kaikenmoisia ruokaällejä.
Perjantaina päätin - kinkun paistamisen sijaan - tehdä voita. 
Nyt älläsin itseni ja yhden teineistä siis voin kirnuntaan (tai vatkaamiseen, jos ihan tarkkoja ollaan)
Vatkasimme ja vatkasimme ja vatkasimme ja vatkasimme ja yhtäkkiä se näytti tältä:

kerma muuttuu voiksi ja kirnupiimäksi
Aloin hypellä pitkin keittiötä ja kiljuin että siitä tuli voita, siitä tuli voita ja pakotin kaikki katsomaan ihailemaan sitä. 
Teini oli happamana: sä rupesit tekemään voita, siitä tuli voita, mikä ihme!
Minusta se oli ihme.
pesty ja suolattu voipallo
Voin suositella (heh-heh!)
Vei elämästä parikymmentä minuuttia ja oli aika hauskaa. (puoli litraa kermaa, neljännespurkillista kermaviiliä, vatkataan, vatkataan, vatkataan. Puristellaan palloksi, pestään ja suolataan. Voita tulee parisataa grammaa)

Kinkkukin tuli paistettua jossain yleisen sählingin sivussa ja sitten oltiinkin jo aatossa.
Parempaa kyllä oli poro ja moni muu juttu kuin kinkku.
sinapin sijaan tein vihreäkuulakakun. Oli mainio!


Meidän kartanomme pitopöytään mahtuivat kaikki 11 omaa ja kyläilijää, tunnelma oli lämmin ja lempeä, ruokaa oli yllin ja kyllin ja se oli maukasta ja meillä oli joulu.






neilikka-appelsiini ja misteli

















1 kommentti:

  1. Ymmärrän voi-kiljunnan! Me yritettiin joskus tehdä voita eikä siitä tullut mitään.
    Kauniilta näyttää teidän joulukuvat ja mukavilta kuulostaa joulupuuhat.
    Onnea tulevaan vuoteen!

    VastaaPoista