Taloudellisuuspostaus: budjetin suunnittelu

Kävin pitkästä aikaa paperilla läpi finanssitilanteen.
Tavoitteenani on ottaa finanssimaailma hetkeksi tarkempaan seurantaan niin, että näen, mistä kuukauden menot oikeastaan koostuvat.
Elämässä kun on tällä hetkellä vireillään kaikenlaisia talouteen vaikuttavia muutoksia.





Meillä on YYA-linjaus: meillä on kummallakin omat tulot, omat menot ja omat tilit.
Minä teen vajaata työviikkoa (30h/vko) ja tuloni ovat senmukaiset. 
Lehtori maksaa kaiken asumiseen liittyvän, minä vastaan elämisestä. 
Lehtori vastaa suurista hankinnoista ja isoista investoinneista ja jyvittää minulle osan elämiskuluista. 
Minä pidän huolta arjesta, siitä, että nuoriso pysyy vaatteissa, ruuissa ja puhelimissa.

Välittömästi talouteen vaikuttavia muutoksia

Nuorimmainen aloittaa lukion, kuluja tulee enemmän ja viimeinen lapsilisä joulukuussa.
Keskimmäinen lähtee opiskelemaan Vähän Hornantuutista Vasemmalle, maksullisiin opintoihin.
Talouskulut kukaties pienenevät mutta kaukoasujan kuluista ei kokonaisuudessaan ole mitään käsitystä.

Meillä on opintopoliittinen linjaus ja näkemys: tuemme kaikin mahdollisin keinoin nuortemme opiskeluja. 

Kun tarkastelin omaa budjettiani, aloitin juuri näistä tosiasioista. 
Omat tuloni.
Kiinteät kulut ja normaalit elämisen kulut.
Toistaiseksi tuntemattomat keskimmäisen opintoihin liittyvät sivukulut. 

Tältä pohdiskeluni näytti:

Omillaan asuvasta esikoisesta ei ole muita kuluja kuin naurettavan halpa puhelinliittymä. 
Ei uutta budjetoinnin tarvetta. 

Kustannamme keskimmäisen opintovuoden siellä Vähän Hornantuutista Vasemmalla. 
Lehtori vastaa opintomaksuista, koska se on sarjaa iso investointi.
Toivon ja oletan että nuori saa opintotukea, ja se toivottavasti kattaa liikkumiskulut kotikulmille sekä nuoren omat kulut siellä kaukana kotoa. Asumiseen ja opintoihin ne pennoset eivät riitä.

Toistaiseksi olen ilmoittanut nuorelle, että en maksa kuukausirahaa, jos hän on opintotukikelpoinen.
Minun on kuitenkin mentaalitasolla budjetoitava mahdollisia matkakuluja kaukaa kotiin ja kotoa kauas - jos opintotukea ei saakaan, se ei riitäkään, tai jos tauti iskee.
Käytännön tasolla en huomioi Hornantuutti-kuluja toistaiseksi omassa budjetissani.
Ja toivon totisesti että Hornantuutti tuo säästöä jokapäiväisen arjen talousmenoihin. 
Jos ei muussa, niin maitolitrojen, vessapaperin ja kaurahiutaleiden määrässä.
Kun kuukausiraha jää pois ja ruokatalous kevenee, tulee plussaa budjettiin. 
Mentaalitasolla katevaraus liikkumiskuluihin.

Kustannamme ilman muuta lukionuoren kulut.
Tietokone on iso investointi, siis Lehtorin heiniä.
Koska lukiokirjoista merkittävä osa löytyi kotimme mystisestä koulukirjavarastosta keskimmäisen jäljiltä, keveni budjettisuunnitelmani lukiolaisen osalta huomattavasti. 
Olin arvioinut koulukirjojen osuudeksi reilun 100€ /kk. 
Nyt riittää kun siirrän jemmatilille kuukausittain pienen summan koulukirjoja varten.
Kirjakuluihin katevaraus. Ei varsinaisesti uutta budjetoinnin tarvetta, koska kirjamenoja on ollut jo viisi vuotta putkeen.

Kävin nuoren kanssa kuukausirahaneuvottelun: sovimme kuukausirahan merkittävästä korotuksesta, ja samalla siitä, että nuori vastaa itsenäisesti jatkossa suuremmasta osasta omia menojaan.
Tähän asti kuukausiraha on ollut todella pieni lähinnä nimellinen hömpöttelyraha, ja olen korvannut nuorisolle kuitteja vastaan -tyylillä esim. koulun jälkeen ennen harrastuksia syömiset ja muut vastaavat kouluun ja harrastuksiin liittyvät kuluerät. 
Nyt sovimme että maksan suurempaa kuukausirahaa ja nuori vastaa välipaloistaan  ja muista samantyylisistä arkimenoistaan (lähinnä mankkaa ja karkkia) itse.
Pieni miinus budjetiin, mutta käytännössä menee plus/miinus nollaan kun huomioidaan säästö keskimmäisen kuukausirahassa.

Oletan että yhtä pienempi syöjien määrä yhdistettynä tarmokkaaseen ruokalistasuunnitteluun tuottaa arkimenoissa säästöä.
Plussaa tai ainakin liikkumavaraa budjetissa.



Yleisellä tasolla hoidan mahdollisimman monet omat kiinteät kuluni pois heti.
Siksi palkkapäivä on henkisesti pyörremyrsky: raha pakenee tililtäni kohisten.

Palkkapäivänä katoaa automaattisesti sovittu summa rahastoon ja säästöön. 
Maksan nuorison kuukausirahat.
Liiton jäsenmaksun.
Maksan mahdollisimman paljon ja yleensä kokonaan pois luottotilin kertymää jos sellaista on. 
Nyt päätin huomoida heti myös bussikortit ja puhelimet - siirrän rahaa jemmatilille odottamaan tai lataan bussikortit jo palkkapäivänä. 
Päätin myös jatkossa merkitä pienen summan jemmatilille kampaajakäynteihin ja vastaaviin juttuihin, joita en ole aiemmin osannut ajatella kiinteinä kuluina.
Tsuih-tsuih-tsuih. 
Rahanmenoa ei voi estää.

Kiinteiden kulujen jälkeisen summan jaan laskennallisella 30 päivällä: päiväbudjetti.
Ja kerron seitsemällä: viikkobudjetti.
Sillä sitten mennään.

*

Sellaista olen pohdiskellut, olisiko käteisen rahan käyttely konkreettisempaa?
Olen jo pitkään iloisesti höylännyt korttia, enkä käytä käteistä oikeastaan ollenkaan, mutta olisinko tarkkaavaisempi käteisen rahan käytössä?
Ei sen puoleen, ei minulla kortinkaan kanssa ole mitään ylilyöntejä tapahtunut, mutta suhtautuisinko eri tavalla jos raha olisi konkreettisesti kädessä? 
Vai olisinko leväperäisempi? 

Kortti vai käteinen - mikä on oma filosofiasi?

Päivitätkö budjettisi säännöllisesti vai elätkö fiiliksen mukaan?




*
ajastettu postaus

Hentoisia yrityksiä elämänhallintaan

Luin jostain (ehkä pinterestistä?) semmoisen jutun että Viisitoista listaa joiden avulla hallitset ihan kaiken elämässäsi.
Minulla kun on usein sellainen olo että elämänhallinta on hukassa, niin olen ihan otollista maaperää listoille, joiden avulla saisin vihdoinkin kaikenlaista aikaiseksi ja elämäni hallintaan, kuriin ja nuhteeseen. 



Tällä listojen listalla itsestään selviä elämänhallinnan listoja ovat tietysti
- ateriasuunnitelma
- kauppalista
- viikon tehtävät
- budjetti

Näiden asioiden suunnittelulla, edes jollain tasolla, on ihan oikeasti merkitystä elämän- tai ainakin arjenhallinnassa. Näitä harjoitan vaihelevalla menestyksellä (tällä hetkellä en yhtään)

Sitten oli että
- to do -lista (minä ymmärsin sen niin, että semmoiset isot jutut niinkuin hinkkaa lattialistat hammasharjalla)
- viikkosuunnitelma
- päiväsuunnitelma
- projektit (veikkaisin että työhommelit ehkä, koska jos tässäkin on että hinkkaa lattialistat, niin siinä ei ole oikein järkeä)

Nämäkin ihan allekirjoitan ja olen niistä ainakin osittain samaa mieltä.
Tällaisia listauksia harjoitan vielä harvemmin kuin noita itsestään selviä elämänhallinnallisuuksia.

Mutta sitten oli sellaisia listauksia joiden merkitystä en ihan kokonaan hahmottanut
- mikä toimii ja ei toimi (en oikein tajua, mitä tähän pitäisi laittaa)
- pidä yhteyttä (tämä on minusta enempi spontaaniusasia kuin elämänhallinta)
- tavoitteet ja päämäärät (no tavallaan joo kai)

Ja vielä semmoisia, jotka kyllä ovat metkoja listoja, mutta eivät ehkä kaikkein olennaisimpia elämänhallinnan kannalta
- kausijutut (kait joulu varmaan ja ehkä myös pääsiäinen?)
- lahjat
- haaveet (jos tähän laittaa esim. että haaveilen usein vaaleanpunaisista pupujusseista, niin miten se vaikuttaa elämänhallintaan)
- luettavat kirjat (miksi vain kirjat, miksei myös katsottavat leffat, kuunnteltavat sinfoniat, visiteerattavat näyttelyt?) (osoittavatko kirjat jotenkin isompaa elämänhallintaa? koska jos niin on, niin sitten minun pitäisi olla ehkä maailman melkolailla elämännhallitsevin ihminen) (vai onko se pointti siinä, että ei lue niitä, tekee vain listan?)

Pohdin kovasti, miten esimerkiksi viikon tehtävät ja viikkosuunnitelma eroavat toisistaan? 
Missä luuraa kuukausisuunnitelma?
Ja jos on viikkosuunnitelma niin miksi vielä päiväsuunnitelmakin?

En ihan kovin montaa sivua viitsisi muistikirjasta uhrata siihen että herää, syö aamupala, mene töihin, tee töitä, tule kotiin jne jne.
Saati sitten että viitsisin ruksia niitä kohtia suoritetuksi.

Ja jos minulla on ateriasuunnitelmassa että tiistaina makaronilaatikkoa, niin ei varmaan tarvitse päiväsuunnitelmaan enää kirjata että tee makaronilaatikko (paitsi jos sen tekee vaikka jo maanantaina tai sunnuntaina valmiiksi)

Listoista puolestaan puuttuvat myös minusta tärkeät:

- kotiloki
Kotilokiin - tai mikä sen nimi nyt onkaan - kirjataan sellaisia asioita, joita ei voi ennakoida, mutta joista on hyvä pysyä kärryillä muuten. 
Minä kirjaan tällaisille listoille (vaihtelevasti ja satunnaisesti) milloin on vaihdettu kissanhiekka (kissanhiekkaa ei voi vaihtaa suunnitelman mukaan vaan silloin kun se on sotkuista, mutta on hyvä ennakoida, että se pitää vaihtaa suunnilleen viikon päästä). 
Myös voi kirjata päänsäryt (varsinkin auralliset), hiilihappopatruunan vaihdot (että osaa varautua hankkimaan uuden), yleiset kivut ja kolotukset ja muut vaivaisuudet, ja kaikki muu sensemmoinen, joka vaikuttaa elämiseen ja josta joku (lääkäri tai äiti, esim) voi kysyä että milloin viimeksi?
  Niin ja verenpaineet on hyvä kirjata myös. Koska joku niitäkin aina kysyy.

- liikunta ja muu hyvellisyys -lista
Siihen kirjataan liikuntasuoritukset jos ei omista mitään trackeria tai sporttikelloa tai muuta. Esim. on tärkeää kirjata uimiset, koska silloin tietää milloin uimakerrat on rannekkeelta kulumassa loppuun. 
Ja tulee hyvä mieli ja elämänhallinnallinen olo kun on dataa siitä että liikkuu edes satunnaisesti.

- aukioloajat ja satunnaiset lukujärjestykset
Tähän listaan laitetaan esim. uimahallien ja kirjastojen ja muiden olennaisen tärkeiden palveluiden aikataulut, ettei tarvitse joka ihmeen kerta etsiä netistä niitä. Myös kiinnostavat luentosarjat, satunnaiset jumpat ja kaikki semmoinen mikä voisi olla hauskaa, kiinnostavaa, hyödyllistä ja olennaista, mutta joka ei välttämättä ole säännöllisessä viikko-ohjelmassa. Jos olisi pieniä lapsia niin voisi olla vaikka neuvolan puhelinaikakin tässä ja numero myös. 

- työhommelit puuttuvat myös
koska minä en halua sotkea työtä ja oikeaa elämää, niin minulla on työhommeleille töissä omat systeemit.

*

Silleesti oli kyllä inspiroivaa lukea tuollainen listojen listaus. 
Innoittuneena kävin pitkästä aikaa paperilla läpi finanssitilanteen ja sen seurauksena kävin itseni kanssa neuvottelun, Lehtorin kanssa tilannetiedotuksen ja teinin kanssa kuukausirahakeskustelun.
Ruokalistoja pohdiskelin myös, mutta luettavien kirjojen listaa en uskalla tehdä kun nyt jo on ainakin kolme pinoa lukematta ja e- ja äänikirjat vielä päälle.

kohta ajankohtainen lista

 

Koska satun olemaan vaikuttajapersoonatuulella, luvassa on listojen innoittamana ainakin Ateriasuunnitelmapostaus, Taloudellisuuspostaus, Näin aloitat lukion vielä kerran -postaus ja Näin lähetät (aikuistuvan) lapsesi opiskelemaan vähän hornan tuutista vasemmalle -postaus.

Stay tuned!
 
Saa esittää myös toiveita.
Esim. sellaisia että ole kiltti, älä postaa.




opiskelemaan hornan tuutista vasemmalle -listaus



loma on ohi ja sisustusjuttu

Loma on ohi.

Mukavia kesälomajuttuja:
- luin paljon
- kävelin aika paljon (mutta en ihan niin paljon kuin olin kuvitellut)
- vietimme muutaman päivän Hesassa ja Porvoossa
- tapasin ilois-eloisan Pinkin, meillä oli puhelias ja hyväntuulinen kahvittelutuokio. Kyllä on vaivatonta olla niin rennon ja mutkattoman ihmisen seurassa.
- uudelleensisustimme olohuonetta: minulla on uusi tuoli ja meillä on uusi sohva. Ne molemmat löytyivät Lehtorin mamman vintiltä käyttämättöminä ja unohdettuina ja käytimme ne uudelleentäytettävinä ja -verhoiltavina. (jos kaipaat tietoa, missä verhoilla ja entistää täällä länsirannikolla, kysy minulta. Tällä puljulla ei ole nettisivuja, joita linkittää)


Uudessa tuolissa parasta on se, että se on sopivan matala ja mukavan tukeva. Olen ihan tavallisenmittainen, mutta valtavan usein jalat roikkuvat epämukavasti tai selkä ei asetu kunnolla ja on oudon pömpöttävä olo kun istuu. Tässä tuolissa on matala istuin ja sopivan lyhyt istumaosa. Käsinojat ovat ehkä hiukan liian alhaalla, mutta toimivat kuitenkin.

Uudessa tuolissa pahinta on se, että nyt meillä kummallakin on oma tuoli ja ne ovat rinnakkain ja minulle tulee semmoinen vanhainkoti-/ingallsin-huusholli -tunnelma että tässäpä me kaksi vanhaa varista kiikkustelemme tuoleissamme ja kuuntelemme kuinka kaappikello hiljaa raksuttaa. Jeepäjee. Olen ihan liian nuori semmoiseen.


Meillä on myös uusi, tukeva sohva.

Meillä on ollut mukava kulmasohva, jossa oli kivojen kulma kissalle ja kivalle ihmiselle (minulle!) ja siinä oli mukavan rentoa lönöttää, rönöttää ja mujua. 
Viime aikoina se on alkanut osoittaa lieviä vajoamisen ja painumisen merkkejä ja vähän rötvähtänytkin se on.

Emme vielä ihan kokonaan hankkiutuneet eroon sohvasta, mutta otimme pois kulmaosan ja yhdistimme suorat kappaleet toisiinsa.
Siitä tuli valtavan pitkä lönötyssohva, joka vie minun ajatukseni suuriperheisiin.
Ristimme sohvan yhden herätysliikkeen mukaan, kun niillä on paljon lapsia. (lessusoffa, kun kumminkin haluatte tietää) (joojoo, se on poliittisesti epäkorrektia, tiedän)

Lönötyssohva sai aikaan yhtäkkiä sen, että nuoriso alkoi viettää kanssamme aikaa lönöttämässä.
Ja kivojen kulmassa vetelehtinyt kissa on ihan hukassa kun ei ole kulmaa. Kun taas toinen kissa, jolla ei ollut pääsyä kivojen kulmaan on levittäytynyt lönötyssohvalle koko pituudeltaan aina kun siinä ei ole nuorisoa.



Nyt pitää hommata uusia verhoja, valuvia vilttejä ja uudet päälliset tyynyihin.
Sisäinen värisilmäni on ihan eri värissä kuin yleinen muoti.

Mustikkapiirakkaa

Lähdimme äidin ja siskon kanssa viettämään naistenviikon naistenpäivää lähiseuturetkelle, linnavuorelle. Niitähän täällä Varsinais-Suomen vehmaissa peltomaisemissa riittää: joka niemessä, notkossa ja lahdelmassa on oma linnavuorensa, vartiopaikkansa, jonne muinaisaikoina on sytytetty varoitustuli tunkeilijoista ja ryöstelijöistä varoittamaan.

Minussa ei ole hiventäkään marjastajaa tai sienestäjää, mutta jokin sisäinen vaisto kehotti ottamaan mukaan edes jonkun pienen kipon marjasaaliille - ja onneksi otin! 
Mustikkaa oli paljon.
Pieni kipponi tuli muutaman hetken noukkimisella täyteen, eikä rinnemaastossa tarvinnut edes pahemmin pyllyillä, sen kun seisoi riittävän rinteessä ja noukki.



En ole suuri mustikan ystävä, vaikka olen vuosia yrittänyt itseni sille siedättää.
Ja jos olen aivan rehellinen, en oikeastaan pidä marja- tai hedelmäpiirakoista (-piiraista? /paistoksista?)
Marjat ja hedelmät mieluiten sellaisenaan, viileänraikkaina.

sielunmaisemaani: varsinaissuomalainen metsien ja peltojen
kumpuileva vuorottelu, poutapilvet

Siitä huolimatta - paras tapa nauttia mustikasta on piirakka.

Josta päästäänkin ikuisuuskysymykseen: mustikkapiirakka pullapohjalla vai murotaikinapohjalla?

Oikea vastaus on: kakkupohjalla!

Käytän sekä marja- (lähinnä mustikka-/sekamarja-) ja omenapiirakan pohjana Kaarina Roinisen kotileivonnaiset -kirjasta kopioimaani ja varioimaani Talkooväen piirakan perusohjetta.

Tällä kerralla mustikkapiirakassani oli

3 munaa
1,5 dl sokeria
-> vatkataan vaahdoksi

3,5 dl vehnäjauhoja
alle 2 tl leivinjauhetta
0,75 dl sulatettua rasvaa (juoksevaa margariinia)
vajaa 1 dl maito-maustamaton jogurtti -seosta
alle 1 tl vanilliinisokeria
n 1 tl sitruunankuoriraastetta (pese sitruuna huolella ja raasta)
vajaa1 rkl sitruunamehua
n 0,5 tl kardemummaa

-> lisää nestemäiset aineet, sekoita
-> lisää jauhot varoen, sekoita vain vähän

Levitä taikina piirakkavuokaan (n.20x30cm), ripottele taikinan päälle haluamasi määrä marjoja (minä en laita kovin paljoa, kun en ole mustikoiden suuri ystävä, mutta sopivasti)

tee kauratoska: voita, kaurahiutaleita ja sokeria, kaikkia suunnilleen yhtä paljon.
Ripottele muruseos marjojen päälle. (en kertakaikkiaan osaa tehdä kauratoskasta irtonaista; vaikka lisään ja poistan mitä, saan aikaiseksi kaurapaakkuja)
Paista uunissa n.200asteessa sopivan tummaksi. (n.20-25min)



Minulla jäi kauratoskaa yli, lisäsin siihen kananmunan, yhden pussillisen suklaa-kaurapikapuurohiutaleita, pari lusikallista vehnäjauhoja ja ripsauksen leivinjauhetta.
Paistoin kaurapikkuleiviksi.





muinaisrantaa


masentava todellisuuus: olen muinaishaudan partaalla



ps.
pitäisi ryhdistäytyä
1. kirjoittamisessa
2. kiinnostavassa elämässä
3. säästäväisyydessä
4. ruuanlaitossa
5. sisustamisessa
6. muutamassa muussa asiassa.

Mää-päivää!

Minun on jo monta päivää pitänyt viettää mää-päivää. 
Aina on tullut jotain muuta, jonkun muun aikataulu, jonkun muun ehdotus, idea, tekeminen.

Ja sitten ihan yhtäkkiä, olikin mää-päivä.

Vein pyörän korjaamolle ja jatkoin matkaa kävellen, turistina kotikaupungissa.

Löysin kylätalon, kahvilan ja kirpputorin. 
Jäin juttelemaan kylätalottajan kanssa: koronakeväästä, yhdistysten taloudesta, yhdistysten merkityksestä.
Oli vinkeää.



Kävelin kirkolta toiselle: Martti, Mikael, Tuomio.

Martinkirkko, Martin kaupunginosassa.
funkkishenkinen kirkko tälpual ei ollut avoinna


Mikaelin kirkko on toispual, valoisa
ja muistuttaa mielestäni satulinnaa



Kävin Taidemuseossa. 
Ihan vain itsekseni, omassa tahdissani. En aahkinut ja voihkinut teosten edessä, mutta katselin ja mietin ei-mitään.
Tykkäsin yhdestä taideteoksesta.

Ismo Kajander: esinekooste

Istuin museon puistossa. 

Taidemuseo: tätä kylkeä siitä harvemmin näytetään


paraatipuolelta

Kävin syömässä, ihan vain itsekseni, itseni kanssa. Luin kirjaa samalla.
En osaa päättää, onko se hyvä vai tyhmä. 
En ottanut olutta ruuan kanssa, vaan pepsiä.

Kirjastossa kävin tietysti, katselin Varissuo 2.0 -näyttelyn, se oli ihana.
En lainannut mitään.


Klassikkokuva
tämmöinen on pakko ottaa Turku-retkellä

En mennyt Tuomiokirkkotorin uudelle terassille, vaikka aurinko paistoi.
Jos vaikka pidän vielä toisen mää-päivän.
Ehkä on ihan pakko.

Nimistöpohdinta

Kesäloman ensimmäinen (ja toivottavasti raskain) viikko takana, oikeastaan vasta nyt alkaa oikea loma.

En tiedä, mitä haluaisin tehdä.

Ajattelin ensitöikseni järjestää vihdoin vaatekaapin. Mutta en sitten järjestänytkään.
Ajattelin mennä katsomaan, mitä tapetti maksaa. Mutta en sitten mennytkään.

Olemme tehneet ohuenlaisesti sukututkimusta.
Lehtori alkoi miettiä, löytyisikö sen sukupuusta uusi kätevä sukunimi.
Sen äiti ehdotti että Rontti. 

Minusta se voisi ottaa myös yhdysnimen. 
Mikä tahansa -Rontti olisi aika mieleenjäävä nimi kyllä.


Minä mietin että onko godtemplari joskus muinaisina vuosina tarkoittanut muutakin kuin salaveljeskuntaa.
Minun suvussani on semmoinen.
Lehtorilla on Rontteja ja muita vankilassa vierailleita.

**

Vietimme suomalais-tanskalaisia lakkiaisia.
Tanskalaisessa ylioppilaslakissa on
1. Tähtiä. Sen mukaan montako vaikeaa ainetta on kirjoittanut (5)
2. Eri värinen nauha. Sen mukaan millaista lukiota on käynyt. Tällä oli tummansininen ja seuraavalla on punainen
3. Kuninkaallinen vaakuna
4. Lyyran kohdalla koulun vaakuna tai merkki
5. Takana kultakirjaimilla nimi
6. Sisällä jemmassa kynä, millä kirjoitetaan omistuskirjoitus lakin sisään
7. Voi laittaa oman maan lipun jos haluaa
8. Varakuoret, jos on kirjoittanut tosi vaikeita aineita. Tällä oli tummansiniset vaihtokuoret lakkiin. 

Kauheasti kaikkea mitä pitäisi ehtiä tulkita.
Ja sitten sitä pidetään koko kesä.

Kesäkuun luetut

Omituisen kevään jäljiltä alan näköjään hiljalleen palata normaalimpaan lukutyyliini: sekaisin kaikenlaista ja kaikkea, uusia tuttavuuksia kirjastosta, vanhoja ystäviä lohtulukemisena työstressiin.


Aikaa lukemiselle löytyy jatkuvasti enemmän: kun muu kotiväki lomailee ilman aikatauluja, on työssäkäyvälläkin päivissään joustoa ja tilaa. Yökausia lomillaan lorvailevat saivat myös minut venyttämään iltojani: viimeksi olen lukenut yösydännä varmaan teini-iässä. Tai ainakin kauan ennen lapsia. 
Kaipaatko chikclitiä? Lue Kinsellan tai Nelson Spielmanin uusin: ne sopivat kesän valkeisiin öihin.
Omat kesäkuun suosikkini ovat Veera Vaahteran uusin: Vedet silmissä, joka on selvästi hiotumpaa ja tummasävyisempää Vaahteraa sekä Hendricks - Caplan -kaksikon ya-kirja Tosi raskas reissu. 

Kesäkuun luetut käänteisjärjestyksessä:
Jussi Lehmusvesi: Operaatio Zuckerberg. Jenni haluaa lapsen, Tapsalla on tuhkamuna, Zuckerberg tulee Suomeen julkistamaan uuden kirjansa, Iiriksen kissa oksentelee, Titalla on kaikkea, Mary on tekoäly. Vinkeän vinoutunut utopia, satiiri tästä ajasta ja kaiken tavoittelusta. Humoristinen seikkailu löytyi kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös -algoritmin avulla (nyt alkoivat algoritmit huolestuttaa...) Synkeänhauska kahden kesäisen aamukahvin ja yhden päiväkahvin mittainen e-kirja.
Cecilia Ahern: Loppusanat. Jatko-osa Ahernin ensimmäiselle kirjalle P.S Rakastan sinua. Holly päätyy auttamaan kuolevia ihmisiä omien p.s-kirjeiden kanssa. Ahernin tuotanto on epätasaista, tämä oli herttainen, sujuvasti kulkeva perussatu. Kärsi vähän siitä, että ensimmäisen osan lukemisesta on jo aikaa. Koskettava tarina, herkkää luettavaa kesäöihin. 
Essi Paju: Koskenniskan naapurissa. Aikuisten heppatyttökirja! En ole koskaan ollut heppatyttö, eikä minusta tule heppanaista, mutta voihan ponitalli sentään! Aava lähtee kesäsijaikseksi rappiolliselle tallille, kohtaa naapurikartanon komean pehtoorin ja ratsastelee juhannusyössä. Kepeätä (hepoisaa?) kesälukemista. E-kirja.
Säde Loponen: Olavin poluilla. Kuukausi vaelluksella Pohjoismaissa. Pyhän Olavin vaellusreitti kulkee Suomen saariston läpi, Ruotsin halki Trondheimiin, Norjaan. Säde vaelsi tämän kristinuskoon kääntyneen viikinkikuninkaan vaellusreitin Ruotsin ja Norjan osuudet kuukauden aikana, syyskaudella, kylmenevien säiden aikaan. Mutkaton ja äärettömän sympaattinen vaelluskirja: kohtaamisia ystävällisten ihmisten ja koirien kanssa - lukukokemustani vähän verotti se, että istuimme helteisen rannan kahvilassa lukemassa, ympärillä pörhelsi lapsia ja letkeä kesämusiikki soi. Kirja olisi ansainnut paremman lukurauhan ja keskittymisen. 
Päivi Nenonen: Maleskelulupa. Lystikäs, jutusteleva, pakinamainen kokoelma sattumuksia ja muisteluita elämästä Leningradissa ja Pietarissa. Kääntäjä-runoilija Päivi Nenosen tarinointia Venäjän kiemuroista. Omakustannetyyppinen kirja olisi ehkä hyötynyt vähän topakammasta toimitustyöstä, mutta jutustelevat, lystikkäät tarinat saivat silti hykertelemään. Löytyi kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös -hyllystä. 
Donna Leon: Pedon palkka. Tuntematon mies löytyy kuolleena kanavasta Venetsiasta. Tutkimuslinja vie komisario Brunetin teurastamoille pohtimaan teuraseläintuotantoa. Leppoisaa luettavaa viimeisen arkiviikon aamuihin. Liian vähän ruokaa, sopivasti Venetsiaa. E-kirja.
Veera Vaahtera: Sattumalta sinun. Tämä kesä on näköjään Vaahtera-kesä. Tässä tarinassa alati hermoileva ja kaikesta huolestunut kolmikymppinen Karoliina yrittää työnsä puitteissa saada yliopiston filosofian laitoksen järjestykseen ja tuottavaksi, tähtäimessä on vakivirka. Yksityiselämää rasittaa keskeneräinen avoero ja asioihin sekaantuva anoppi. Karoliinan stressi, unettomuus ja turhautuneisuus on samaistuttavaa, tykkään Vaahteran hahmoista joissa on yhtä aikaa eksyksissä olemista ja kuitenkin voimaa. Kieli on eloisaa ja tarinat kulkevat sujuvasti. Vaahteran tuotanto on ollut porttini äänikirjojen maailmaan. Tulen hyvälle mielelle kun vain ajattelenkin, että minulla on varastossani ainakin yksi Vaahtera vielä. Äänikirja.
Jenni Hendriks ja Ted Caplan: Tosi raskas reissu. Lukion viimeistä luokkaa käyvä Veronica huomaa olevansa raskaana. Luokan priimuksella, huippuyliopistoon päässellä Veronicalla on omasta mielestään vain yksi vaihtoehto: abortti. Paha vain että lähin laillisia abortteja tarjoava klinikka on kolmen osavaltion ja tuhannen mailin päässä. Eikä vanhempien tarvitse tietää ihan kaikkea, varsinkaan siveyssormuksen tyttärelleen antaneen isän, tai ystävien, tai oikeastaan kenenkään. Vauhdikas, elämää pursuava roadtrip; hauskakin - ja kuitenkin täyttä asiaa ihmisen itsemääräämisoikeudesta, naisen oikeudesta omaan kehoonsa. Sekopäisyydessään elokuvamainen (kirjoittajat ovat käsikirjoittajia), inhimillinen ja eloisa. En pystynyt keskeyttämään matkaa, luin loppuun yhdeltä istumalta. En ole hetkeen lukenut nuortenkirjallisuutta, tälle tarinalle heti vahva suositus.
Veera Vaahtera: Vedet silmissä. Standup-koomikko Jennan elämä on pirstaleina: suhde poikaystävään on epämääräisessä välitilassa, elämään astuu kaikennnielevä suru. Aivan erilaista Vaahteraa, tummareunaista, päältä kepeämpää, sisältä syvää. Koskettava, hyväätekevä lukukokemus, pisteet monipuoliselle Vaahteralle! Kirjailija Pauliina Vanhatalon alter ego on kypsymässä hienoksi chicklit-kirjailijaksi - pidän kirja kirjalta enemmän (ja tämä kesä näyttää olevan Vaahterakesä). (eikä haittaa, vaikka luen sekajärjestyksessä, tiedän kyllä että tämä on uusin. Jonotin sitä kirjastosta hyvän tovin)
Tapio Lehtinen, Ari Pusa: Yksin seitsemällä merellä. Tapio Lehtinen osallistui 2018-2019 välillä Golden Globe Race -purjehduskilpailuun. Kisassa purjehditaan maailman ympäri yksin, ilman välipysähdyksiä ja 1960-luvun välineistöllä. Purjehtijat navigoivat sekstantin avulla, kuljettavat mukanaan purjehduksella tarvittavat ruuat, veden ja välineet (ja tuovat roskansa takaisin lähtösatamaan), eivät käytä nettiyhteyksiä, eivät voi valmistaa vettä merivedestä... Suomalainen Tapio Lehtinen oli viides ja viimeinen kisan maaliintulija keväällä 2019, reilun kolmensadan purjehduspäivän jälkeen. Kuulin purjehduksesta radiossa ja kirja oli (on) minulla varauksessa kaikissa muodoissaan, ensimmäisenä tärppäsi äänikirja. Tässä kärsin formaatista; en saanut kirjasta kuuntelemalla irti sitä, minkä olisin halunnut. Luen tai ainakin vahvasti silmäilen tarina läpi heti, kun saan sen käsiini perinteisen kirjan muodossa. Huikea-huikea kisa, huikea Tapio ja huikea kirja. Äänikirja.
Lori Nelson Spielman: Toscanan tytöt. Fontanan suvun nuorimpien tytärten ylle on langetettu kirous: he eivät koskaan onnistu rakkaudessa, eivät koskaan pääse naimisiin. Se on myös New Yorkin italialaistaustaisen Emilyn ja hänen serkkkunsa Lucyn kohtalo. Outo, suvun hylkäämä Poppy-isotäti kutsuu nuoret naiset matkalle Italiaan, kumoamaan kirousta. Suloista suloisempi satu aikuiselle: sopi oikein hyvin juhannusyöhön valkoviinin ja mansikoiden kyytipojaksi ja juhannusaamuun tumman kahvin seuralaiseksi. E-kirja.
Harri-Pekka Pietikäinen: Pinnan alla. Elämäni valkohain kanssa. Haikammosta haihurmokseen, kirjan kirjoittaja on pienestä asti pelännyt haita. Pelkoa suitsiakseen hän tekee elämysmatkan Etelä-Afrikkaan, häkkisukellukselle. Yksi sukelluskerta laajenee elämäntapaa hipovaksi haihurmokseksi, kiinnostukseksi luonnon- ja haidensuojeluun. Asiallinen, alussa vähän äijämäinenkin matkakertomus puhuu merien suojelun ja haitutkimuksen puolesta.
Donna Leon: Tuntematon ihailija. Uudempaa Brunettia. Olen lukenut tämän kertaalleen alkuperäiskielellä ja kertaalleen käännettynä, enkä ollut kovin vakuuttunut. Tällä lukukerralla tarina oli hyvinkin mukiinmenevä: niin se mieliala taitaa vaikuttaa. Tällä hetkellä Brunetit on poikkauksetta varattu arkiaamuihin johdattamaan lempästi työpäivään. Jo kolmannessa Brunetissa esiintyvä oopperalaulaja Flavia Petrelli kärsii omituisen ihailijan aiheuttamasta ahdistuksesta ja signorina Elettra menee lakkoon. Hyvinkin leppoisa ja sympaattinen tarina, enemmän tietysti olisi voinut olla hyvää ruokaa. E-kirja.
Veera Vaahtera: Sopivasti sekaisin. Kirjastomaailmaan sijoittuva vinkeä tarina. Matleena on palannut vaativaan työhön kirjastotoimenjohtajaksi pian kuopuksen syntymän jälkeen, ja puoliso Tero on jäänyt lasten kanssa koti-isäksi. Työ- ja kotielämä kinostuvat hallitsemattomaksi kaaokseksi, sivukirjastot aiheuttavat päänvaivaa ja lapsiperheen arki vyöryy kotiovella vastaan, kun koti-isä keskittyy vain lasten viihdyttämiseen. Riittämättömyyden ja ylisuorittamisen tunteet kompuroivat toisiinsa, välillä tekisi mieli ravistella Matleenaa, välillä Teroa. Perusmukava perushömppä, kärsi vähän omista työkiireistäni. Äänikirja.
Sophie Kinsella: Sitä saa mitä antaa. Olen lukenut tämän kirjan suunnilleen vuosi sitten alkuperäiskielellä. Kinsellan sankarittaret ovat aina vähän eksyksissä elämässään, tarinat ovat viattomia ja lempeitä, kömpelöine ja inhimillisine hahmoineen. Tarinoiden käänteet eivät ole suurensuuria, ongelmat eivät ole ylivoimaisia, eikä kirjoissa tapahdu suurta draamaa; tarinat ovat hyvin arkisia. Tässä kertomuksessa perheyrityksessä työskentelevän Fixien ja satunnaisen Sebin tarinat kietoutuvat toisiinsa mutkikkaan vastapalveluksien velkajärjestelyn kautta. Nopeaa, kepeää ja lempeää luettavaa kesäpäivään, lohdun tarpeeseen, kiireiseen arkeen: niihin hetkiin jolloin aivot tarvitsevat tuuletusta.
värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

Koko vuoden luetut käänteisjärjestyksessä TÄSTÄ

On silkkaa ylellisyyttä nauttia kesäyöstä lukemalla.

Seikkailunnälkäiselle Tapio Lehtisen purjehdustarina tai Pietikäisen haisukellukset.

Ja Tapio Lehtisen purjehduskirja myös, sen kuuntelin äänikirjana ja jonotan edelleen perinteisen käyttöliittymän versiota.





















Lucy Dillon: Ikuisen onnen salaisuus. Michelle muuttaa uuteen kaupunkiin ja perustaa sisustusunelmien kaupan. Ja puolivahingossa kirjakaupan, josta hän haluaa päästä eroon vain laajentaakseen liikettään. Michellen siistiin ja säntilliseen sinkkuelämään tunkeutuu Anna uusperheineen, kirjakaupan yläkertaa asuttava sinkkumies ja koditon koira. Elämää tursuava hyvänmielen tarina, sopivaa luettavaa työpäivien päätteeksi.

Donna Leon: Turvasatama. Komisario Brunettit (tai hyvä chicklit) ovat parhaimmillaan viikonloppujen aamuilla, aamukahviseurana. Tässä tarinassa Brunetti tutkii pahoinpidellyille naisille väliaikaismajoitusta tarjonneen iäkkään naisen kuolemaa. Tarina etenee sujuvasti, rikos ei ole liian väkivaltainen eikä monisyinen, Venetsia tarjoaa parastaan. Jonkinlainen kypsä välietappi-Brunetti, sopi mukavasti aamukahvin seuraksi. E-kirja.

Lucy Dillon: Uuden onnen jäljillä. Leskeksi jäänyt Juliet yrittää saada elämänsä jälleen hallintaansa perheen avustuksella (ja heistä huolimatta). Koirat ja Dillonin aiemmasta kirjasta tutut koirahoitola ja tanssikoulu vilahtavat tarinassa, samoin muutama näistä tarinoista tuttu hahmo., ja naapurin remuisalla perheellä on keskeinen roolinsa tarinassa. Lempeää chicklitiä sadepäivään ja aikaan, jolloin keskittymiskyky on koetuksella. Dillonin tarinat ovat mukavan mutkattomia.

Pauliina Rauhala: Synninkantajat. En oikein saanut tästä kirjasta otetta. Kieli on kaunista ja ilmavaa, aihe kiehtova ja luin ihan halukkaasti, mutta kun aloin silmäillä kirjan saamia arvosteluja, huomasin olevani aivan hakoteillä. En muista, olenko lukenut Taivaslaulun, jääkö minulta sen takia jotain olennaista tavoittamatta? Useimmissa arvosteluissa kirjan Matkakertomus -osiot tulkitaan kirjan heikoimmaksi lenkiksi, minusta ne olivat kiinnostavimmat: analogioita suljettuihin, omalakisiin uskonyhteisöihin ja -tulkintoihin. Välillä hyydyin kielen maalailevuuteen, välillä nautiskelin siitä. Välillä hengitin henkilöiden kanssa samaan tahtiin, välillä kadotin punaisen langan kokonaan. Lopun luin kolmasti, vuosilukuja tarkistin vähintään yhtä monta kertaa ja olin vähän pettynyt, koska luin tarinan ihan erilaisten lasien läpi. Erikoinen, mutta ei huono lukukokemus.

väliviesti

Ihan testimielessä palautin jotain asetuksia ennalleen.



Ihan testimielessä blogialusta piilotti kommentteja ja jotain muutakin kai.

Voisiko joku ystävällinen sielu
1. kommentoida tähän viestiin, että näen mitä tapahtuu

2. neuvoa, miksi edellisen postauksen kommentti ei näy lukijalle. Itselleni kyllä näkyy (Annukka, olen pahoillani liian pienestä fontista. Se vain tuli!)