Lukuvuosi 2019

109. Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Pitihän se lukea uudestaan! Otin mukaan lomareissulle tyynynaluskirjakseni, lohtulukemiseksi. Tämä kirja on tietokirja, matkakirja, elämäntarina, kertomus kirjan kirjoittamisesta, japanilaisesta hovielämästä tuhannen vuoden takaa...ja niin äärettömän kutsuva, ilmava ja puhutteleva. Kirjoitin vuosi sitten kirjalistaani Kankimäen toisesta kirjasta (Naisia joita ajattelen öisin): On epäreilua, että keksii näin hyvän idean ja kirjoittaa näin hyvän kirjan. Se vaan on epäreilua. Mutta mahtavaa. Rupesin ajattelemaan listoina, koska lukiessani käsillä ei ollut päiväkirjaa eikä muistivihkoa: asioita jotka.... Luin iltakirjana matkalla, luin lentokoneessa ja sain loppuun kotona aamupalalla, ihanasti teekupillisen äärellä. 

108. Kimmo Ohtonen: Karhu - voimaeläin. Upea kuvateos ja voimallinen elämäkerrallinen kertomus karhusta. Lue! E-kirja ei verottanut pätkääkään kuvien upeudesta. Hanki sohvapöytäkirjaksi, jos sellaisia harrastat, levähdä kuvissa ja ihmettele niiden ilmeikkyyttä.

107. Matti Rönkä: Yyteet. Tuntematon sotilas nykypäivän työelämään siirrettynä. Leppoisaa lomalukemista, tarkkaa ja sujuvaa kuvausta tämän päivän yritysmaailmasta. Kirjan intertekstuaalisuus jäi minulta vähän varjoon, aivot kesäterässä ja tuntematon on minulle kohtalaisen tuntematon. 

106. Lawrence Sanders: Seitsemäs käsky. Vanha tuttavani iltalukemisena lomalla. Rahakeräilijä antaa kokoelmansa myyntiin arvostetulle huutokauppakamarille. Kokoelman arvokkain kolikko katoaa. Rikosta ratkoo yhdessä poliisin ja vakuutusyhtiön tutkijan kanssa myös huutokauppakamarin numismaatikko. 

105. Tara Westover: Opintie. Harsomaisia muistoja oudosta lapsuudesta. Westoverin perhe elää syrjäisellä farmilla, lapset kotikoulutetaan, ja kaikessa olemisessa valmistaudutaan kohta koittavaan maailmanloppuun. Kaunista, sujuvaa kieltä, kirjoittaja on yrittänyt parhaan kykynsä mukaan todentaa tai vahvistaa muistojaan niiltä perheenjäseniltä, joiden kanssa hän vielä on tekemisissä. Raakuudessaan ja rankkuudessaan kuitenkin ymmärtävät ja omituisesti lempeät muistelukset. Westover ponnistautui ulos farmin ahtaasta elämänpiiristä huippukorkeakouluihin. Jäin pohtimaan, että huolimatta tavasta jolla kirjoittaja kuvaa kotikouluaan (tai lähinnä ettei sitä ole), hänen on täytynyt jollain tavalla saada lapsuudessaan ajattelemisen, oivaltamisen ja ymmärtämisen avaimia. Olen lykännyt tämän lukemista, kun ajattelin että on liian julma ja rankka; oli, mutta ei liian. Ostin alelaarista lomalukemiseksi, yritin ylipuhua teininkin lukemaan sitä.

104.  Katleena Kortesuo: Pakohuone. Tietokirja pakohuoneista: suunnittelusta, ratkaisemisesta. Humoristinen, napakka, selkeä tietoteos. En ehkä rupea pakohuonesuunnittelijaksi, vaikka olisi kyllä huikeaa kirjoittaa muita kuin pelottavia tarinoita. E-kirja lukemisena lentokoneessa.

103. Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana. Antikvaarinpitäjän päiväkirja vuoden ajalta: millaisia asiakkaita kirjakaupassa käy, kukoistaako bisnes, entä kannattavatko kirjafestivaalit? Kuivaa huumoria, outoja ja ärsyttäviä asiakkaita ja jatkuvaa kirjapinojen siirtelyä suurten ketjuliikkeiden varjossa. Kertakaikkisen mainio päiväkirja, lue jos tykkäät kirjoista, antikoista ja olet joskus ollut asiakaspalvelutehtävissä!  

102. Minna Luoma: Minustako bloggaaja? Bloggaajan käsikirja. Silmäilin läpi ammattibloggaajan käsikirjan niissä toiveissa että löytäisin bloggaamiseeni jotain uutta inspiraatiota. Ei auta: olen mieluummin tällainen indiebloggari kuin vaikuttajapersoona. Mietin aina, miksi bloggaan? Bloggaan, koska kirjoittaisin joka tapauksessa - päiväkirjaa. Aika ajoin mietin mahdollisuutta blogata modernisti, puoliammattimaisesti. Pelkkä ajatus tuntuu siltä kuin myisin sieluni. Kirjoitan, koska tykkään kirjoittaa.

101. Monica Kristensen: Amudsenin viimeinen matka. Luen mielelläni matkakirjoja, tosielämän seikkailuja ja extreme-urheilutarinoita. Naparetkikunnnat kiehtovat nekin. (muutamia vuosia sitten luin Bea Uusman kirjoittaman hyytävän kylmän, lähes dekkarimaisen kuvauksen heliumilmapallolla Pohjoisnapaa tavoitelleen retkikunnan katoamisesta, näen vieläkin painajaisia). Tässä Kristensenin kirjassa annetaan takakansitekstin mukaan vastauksia siihen mihin katosi norjalaisen tutkimusmatkailija Amudsenin lentokone, jolla oli lähdetty pelastamaan kadoksiin joutunutta ilmalaivaa miehistöineen. Tämä kirja oli mielestäni suoraan sanottuna tylsä. Menin tavan takaa sekaisin vuosiluvuissa ja kuukausissa, päivistä puhumattakaan: olisin tarvinnut aikajanan. Ja kartan. Kansilehden ylimalkainen kartta ei auttanut minua hahmottamaan tapahtumia. Henkilöluettelo sentään löytyi lopusta. Pelkästään sillä, että kerrontajärjestys olisi käännetty alkamaan lopusta alkua kohti, olisi jännitettä saatu nostatettua. Ja retkikuntien varustamiseen liittyvät yksityiskohtaiset kuvaukset polttoainetankkien määrästä - huhheijaa! Kuvaliitteessä olisi voinut olla kuvia näistä koneista havainnollistamaan tekstiä. Kirjassa oli paljon hyviä aineksia, mutta ja mutta. Näin kirjan kirjakaupassa ja marssin kirjastoon lainaamaan sen. Luin loppuun, koska otti niin paljon päähän, elättelin koko ajan toiveita että tarina kääntyy huikeaksi seikkailuksi (no toki tässä oli niitäkin piirteitä, mutta ei Amudsenilla, valitettavasti)

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja

muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

100. Helena Waris: Nuorgamin vettä. Sekopäisen absurdi tarina Mikkestä, joka poikain lomareissulla saa älynväläyksen: Nuorgamista pitää kuljetuttaa jalkapatikassa ämpärillinen vettä Helsinkiin Havis Amandalle. Mikke itse ei ämpäriään kanna, vaan pysäyttelee kanssakulkijoita kantohommeleihin ja pyytää vielä palkkiota tästä kantamisesta. Sekopäisen naurattavan hauska tarina yhteisöllisyydestä, somesta, nykypäivästä, ihmisistä...Roadtrippi kuljettaa läpi ämpärihullun Suomen: herkullisia hahmoja löytyy joka niemestä ja notkelmasta: autiotilaa asuva Kristos, poliisi Mähönen ja moni muu kanssakulkija hykerryttivät. Löytyi kirjaston suositeltavaa luettavaa -hyllystä. Ehdottomasti heinäkuun valopilkku, lue tämä kun kaipaat hykertelyä, vähän äijämäistä huumoria ja annoksen ämpärisuomalaisuutta.

99. Maria Borelius: Hyvinvoinnin vallankumous: tulehdusta ehkäisevä elämäntapa: kokonaisuus, ravinto, tutkimus, liikunta, kauneus, tietoisuus. Ruotsalaisen toimittajan omakohtainen tutkimuksellinen näkökulma terveellisempään elämään. Ihan mielenkiintoinen, vahvasti asiantuntijapohjaa ja toisaalta omakohtaista pohjaa eteen vyöryttävä, vähän dekkarimainen opus ("mikä se oikein onkaan tämä hiljainen tulehdus?") Alkoi ärsyttää tosin kirjoittajan maneeri: tähän täytyy kaivautua vähän syvemmälle. Kokonaisuus jäi vähän ohueksi, sillä luin iltaisin ja nukahtelin tavantakaa. Löytyi luultavasti jonkin blogisuosituksen perusteella. 

98. Miia Savaspuro: Itseohjautuvuus tuli työpaikoille - mutta kukaan ei kertonut meille, miten sellainen ollaan. (eikä kyllä kertonut tämä opuskaan) Ajattelin, että olisin saanut tästä kirjasta vähän vinkkiä työuupumusta ja -stressiä vastaan, ehkä ideoita omaan työelämääni ja vaikka uusia näkökulmia. Huomasin, että olen tyystin toisenlaisen työkulttuurin uhri. En ymmärtänyt kirjan kuvaamaa työpaikkakulttuuria lainkaan: heimoutukaamme purpousimme ympärille itseohjautuvasti! Kirjan parasta antia - joskin toisaalta huomattava syrjähyppy aiheessa - oli itseohjautuvuus koulussa ja opettamisessa. En vieläkään tiedä, olenko itseohjautuva, enkä varsinkaan mitä pitäsi tehdä että olisin. Mutta melko varmasti en työskentele itseohjautuvassa yhteisössä. E-kirja, löytyi kun selasin kirjaston e-kirjavalikoimaa; ajattelin että tästä olisi hyötyä työelämässä.

97. Lawrence Sanders: Kymmenes käsky. Sanders on suosikkidekkaristini. Tässä tarinassa asianajotoimiston päätutkija Josh selvittelee erikoista katoamistapausta sekä outoa kuolemantapausta asianajotoimiston asiakaskunnassa. Perinteistä dekkarityyppiä: ei liian pelottava, ei mitään yliluonnollista, eikä omituisia perversioita, selkeää salapoliisityötä vain. Sandersin parhaimmistoa ovat kuolemansynnit -sarja sekä McNally -sarja (jota tosin ei ole kovin montaa osaa suomennettu). Dekkarit tapahtuvat -70-luvun New Yorkissa, ja ovat riittävän ajattomia - ja toisaalta aivan mahtavia ajankuvia puolihuvittavine heittoineen vaikkapa feministeistä. Luin pitkästä aikaa uudestaan, kun kaipasin välipalalukemista. Etsin hyllystä ihan toista Sandersin opusta, mutta en pystynyt muistamaan, omistanko sen vaiko en.

96. Anne Roth: Sekundakroppa. Elämäni kilpirauhaspotilaana. Asiallinen, sääliäkerjäämätön elämäntarina kilpirauhassairauksista - liikatoiminasta vajaalle. Kirja on kirjoitettu napakasti, asiallisesti ja koululääketieteen näkökulmasta, tietolaatikot ja asiantuntijakommentit täydentävät tarinaa, ja vaikka kyse on vaikeahoitoisesta kilpirauhassairaudesta, ei kirjoittaja kerjää sääliä, vaan kertoo miltä sairastaminen tuntuu. Löytyi kun vaeltelin kirjakaupassa, kävin hakemassa kirjastosta. 

95. Elina Kilkku: Täydellinen näytelmä. Kahden taaperon yksinhuoltaja, freelancer, työtön teatteriohjaaja Alina elää vankilamaista elämää hiekkalaatikon, kodin ja lähikaupan bermudankolmiossaan. Apurahoja ei heru, kavereiden facebook-elämä on sadasti jännittävämpää, opiskelukaverit - erityisesti Matias Raatteentie - menestyvät. Ainoana lohtunaan Alina suunnittelee toinen toistaan raadollisempia ohjaustöitä. Kirpakan hauska, oivallinen, naseva - ja hauska (mainitsinko jo?) kuvaus teatterimaailmasta. Löytyi kirjaston uutuushyllystä, ajattelin vain silmäillä muutaman sivun kirjastossa lämpimikseni - ajauduin kotiin sohvannurkkaan ja luin yhdessä iltapäivässä. Rapsakkaan kriittinen, terävä ja samalla humoristinen tarina, bonukset lopun uimakohtauksesta.

94. Emma Kantanen: Nimi jolla kutsutaan öisin. Autofiktiivinen /omaelämäkerrallinen kirja toiseudesta, katoamisesta - ehkä löytämisestäkin? Peligraafikko Emma katoaa Suomesta Kiinaan piirtämään grafiikkaa piraattipeleihin, etsii ihmissuhdetta lala-ryhmästä, yrittää selviytyä elämässä, jossa ei osaa kieltä, ei kulttuurin koodeja, ja jossa on hyvin erillään kaikesta. Kaunista, lyyristä kieltä, herkkävireinen kirja kaikkinensa. Pidin ja en pitänyt: omituinen tunne. Pidin kielestä ja tarinasta ja kirjasta, ja silti pidin tätä kaikkea myös vähän ahdistavana, synkeänäkin ja kirjaan tarttuminen oli hetkittäin vaikeaa. Noin puolivälissä jätin kirjan lukutauolle melkein viikoksi, koska koin sen niin ahdistavaksi. Tarina itsessään ei ole järisyttävän ahdistava, mutta jokin kielen, kulttuurin ja toiseuden pohjavireessä teki minut levottomaksi. Jälkimmäisen puoliskon luin kerralla, mutta samalla olin kadottanut lukutauon aikana tarinan ymmärtämisen kannalta olennaisia koodeja (olin kuin kirjan päähenkilö itse, ymmälläni vieraassa maailmassa). Suosittelen! Lainasin kuultuani kirjailijan haastattelun radiosta.

93. Janita Virtanen: Sydän oikealla puolella. Hoivakoti Sofaikylän perustajan Riitta Peltosen muistelukset ja elämä kehitysvammaisen tyttärensä Sofian kanssa. Vähän lapsekkaasti kirjoitettu elämäntarina kehitysvammaisen henkilön äitinä olemisesta, lapsen aikuistumisesta ja siitä miten erityslapsen äitinä oleminen muuttaa koko elämää. Löytyi blogisuosituksen perusteella. Olen aikaisemmin lukenut todella paljon tämäntyyppisiä elämäntarinoita, eikä tämä sanottavasti poikennut linjasta. 

92. Emma Vepsä: Asfalttivolgaa etelään. Peukalokyydillä Moskovasta Afganistaniin. Talvensyrjässä vuonna 2014 toteutettu liftausreissu Moskovasta Afganistaniin. Mainio matkakirja, jos kohta loppupuolella alkoi vähän harmittaa kirjoittajan jatkuva harmittelu huonosta kielitaidosta. Kirjan - ja matkan - ideana on avata luottamuksen ja ystävällisyyden merkitystä: matkanteko onnistuu vain, kun uskaltaa luottaa ihmisiin. Haastelliseksi matka tulee, kun koko liftaamisen käsite on vieras joissain matkan varrelle sattuvissa maankolkissa. Oiva välipalakirja, onneksi minun ei tarvitse liftata mihinkään. Löytyi kun vaeltelin Hesan Akateemisella: pistin heti varaukseen kirjastosta. 

91. Jason Lewis: Tummat vedet. Lihasvoimin maailman ympäri. Matkakertomus. Pari kaverusta saa päähänsä lähteä maailmanympärimatkalle lihasvoimin. Reissu alkaa Englannista: siellä rakennetaan merien ylitykseen sopiva polkuvene. Pyörällä Euroopan halki Portugaliin, josta matka jatkuu polkuveneellä yli Atlantin. Rehellinen kuvaus siitä, mitä tapahtuu kun kaksi hyvin erilaista ihmistä on pitkään ja melko spontaanista ideasta johtuen pienessä tilassa, henkisesti ahtaissa olosuhteissa, fyysisesti jatkuvasti kovilla. Atlantin ylityksen jälkeen matka jatkuu toisella kaveruksella pyöräillen, kirjan kirjoittaja puolestaan lähtee rullaluistelemaan Yhdysvaltain poikki. Sekopäistä, armotonta, vähän pelottavaakin matkantekoa: kirjoittajalle selviää vähän kerrallaan totuuksia itsestään, omasta ihmisyydestään ja maailmasta. Kiehtovan, oudon ja armottoman matkatrilogian ensimmäinen osa on käännetty suomeksi. Kirja päättyi roimaan cliffhangeriin, jäin pohtimaan pitäisikö yrittää jäljittää trilogian kaksi muuta osaa jostain alkuperäiskielellä. Kaikkiaan kirjan kirjoittajan maailmanympärimatka kesti reilut 13 vuotta: matkaa hidastivat erilaiset onnettomuudet, sairaudet ja niistä toipuminen sekä jatkuva sponsoreiden puute.  Ei tullut sellainen olo, että olisinpa ollut mukana tällä matkalla. Löysin kirjaston matkakirjahyllystä kun etsin jotain luettavaa. Armottomuudessaan hyvä kirja.

90. Mhairi McFarlane: Hei ethän unohda minua. McFarlane on uusia chicklit-suosikkejani. Hänen tarinoissaan on riittävästi syviä sävyjä, riittävästi tapahtumia ja riittävän uskottavat henkilöhahmot. Kertakaikkisen oivallista chicklit-lukemista lomalla (ja arjessakin)! Harmillista sinänsä, ettei uutta kirjaa pukkaa riittävän nopeassa tahdissa. 

89. Eva Maria Chapman: Viktoria Mullova, rakkaus ja musiikki. 1980-luvulla Sibelius- ja Tshaikovski-viulukisojen voittajan, länteen loikanneen viulistin elämäntarina. Alun neuvostovuodet olivat kiehtovia, sen jälkeen tarina jäi jotenkin ulkokohtaiseksi tai junnaavaksi. Mietin, onko ankarasti uralleen omistautunut neuvostoihminen niin sulkeutunut, ettei hänestä saa otetta, vai onko kirjoittaja ollut suhtautumisessaan liian kritiikitön? Suositus siskolta.

88. Johann Hari: Mielen yhteydet. Masennuksen todelliset syyt. Kiehtova ja omalla tavallaan vähän armotonkin näkökulma masennukseen ja ahdistukseen. Kirjoittajan näkemyksen mukaan masennus (ahdistus) ei johdu aivojen kemiallisesta epätasapainosta, vaan siihen on olemassa biologisia, sosiaalisia ja psykologisia syitä, ja toipumiseen vaikuttaa ensisijaisesti lääkkeiden sijaan näihin aiheuttajiin puuttuminen - osittain yhteiskunnallisella tasolla. Tiettyihin näkemyksiin oli hyvinkin helppoa samaistua, ja ne olivat ymmärrettäviä, hyväksyttäviä ja selkeitä - toisaalta juuri samat masennuksen aiheuttajat tekivät kirjasta hyvin armottoman. Jos masennus johtuu ensisijaisesti lapsuuden traumasta ja ympäröivästä yhteiskunnasta, miten suhtautua lapsen masennukseen? (eli miten käsitellä sitä, että mahdollisesti on itse syypää siihen?) Kiehtova ja järkeenkäypä, perinpohjainen selvitys asiasta. Lukusuositus ystävältä.

87. Dan Kieran: Joutilas matkailija. Kirjoituksia hitaasta matkustamisesta, vähän epäyhtenäinen kokoelma ajatuksia siitä, millainen matkaaminen antaa ihmiselle eniten: turismia vastaan, kokemisen puolesta. Vierastan vähän tätä ajatusmallia - ikään kuin olisi jotenkin "oikeampia" tapoja matkustaa tai kokea. Turismilla - lomailulla - on paikkansa elämässä siinä missä toisenlaisella haahuilullakin - ihmisten tavoitteet, toiveet ja unelmat, resursseista puhumattakaan - ovat niin kovin erilaisia. Totta, ihan varmasti kokemus jossa ihmisjoukkiota patistellaan karjalauman lailla must see -nähtävyydeltä toiselle opaskirjan tai ryhmän tahdissa jää ohueksi, se on must see -kokemus, mutta jollekin kuitenkin merkityksellinen. Pakettimatkallakin voi päästä syviin syövereihin (harvemmin toki siinä karjalauman lailla vaeltavassa porukassa!) ja saada paljaita, aitoja, sykähdyttäviä kokemuksia. Vaikka se onkin vain turismia, eikä joutilasta matkailua isoilla alkukirjaimilla ja kursiivilla. Keskiössä pitäisi olla kokeminen, subjektiivisella tasolla, ei matkustamisen (tai olemisen!) tapa. Meinasin moneen kertaan jättää kirjan kesken, luin loppuun silkkaa pottuuntuneisuuttani.

86. Cathy Kelly: Se vuosi muutti kaiken. Kolme eri-ikäistä naista, joilla on sama syntymäpäivä. Syntymäpäivänä tapahtuu kunkin elämässä käänne, joka muuttaa elämisen suuntaa. Varsin perus-chicklitiä, yksi tarinoista oli vähän kiehtova, kaksi muuta aika ennalta arvattavia. Hätäisenpuoleinen loppuratkaisu, jossa naisten elämät risteytyvät. Tulipa luettua -kategoriaa, sopi hyvin loman ensimmäisen viikon iltalukemisiksi. 

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

85. Donald E. Westlake: Kukaan ei ole täydellinen. Ennestään tuttu veijari-ryöstelytarina iltalukemisena. Dortmunderin iloiset ja lähes väkivallattomat ryöstelijäveikkoset ajautuvat tekemään tilaustyönä taidevarkauden. Leppoisaa lukemista.

85. Noora Valkonen: Pala kurkussa - selviytymistarinoita syömishäiriöstä. -

84. Lori Nelson Spielman: Sanoja sydämestä. Menestyvän kiinteistövälittäjän tytär kuolee onnettomuudessa. Tyttären kuoleman jälkeen vähäisetkin rippeet perheestä hajoavat, Erika alkaa saada salaperäisiä viestejä. Sadunomainen kertomus surusta, anteeksiannosta, hyväksynnästä ja itsensä löytämisestä. Mietelauseiden, elämänohjeiden ja ajatelmien ympärille rakentuva satu aikuiselle. Suloista vapaapäivän luettavaa. 

83. Roope Lipasti: Jälkikasvukausi. Olen fanittanut Lipastia aina: jostain sieltä hamalta Tylkkärin kolumnivuosilta asti., suuret odotukset siis kohdistuivat Jälkikasvukauteen. Jälkikasvukausi kertoo murrosikää ja keski-ikää elävästä perheestä; talouden kolme teiniä ja keski-iän kriisissä kipuilevat perheen vanhemmat elävät ihan tavallista arkea. Koulua, kauppaa, mopoilua, oman tilan tarvetta ja sen ottamista, parisuhteen ailahtelua. Oletettavasti taustalla on vahvaa omakohtaisuutta. Lipasti on notkeasanainen hauskan tarkkoja huomioita tekevä kirjailija, jonka tyyli yleensä uppoaa minuun. Tähän tarinaan en pystynyt samaistumaan, enkä päässyt kiinni kirjan teinien murkkuvuosiin tai aikuisten keski-ikään: olemme nähtävästi päässeet oman nuorisomme kanssa liian helpolla. En osannut tämän kirjan tahdissa nauraa tai itkeä, lähinnä tunsin myötäavuttomuutta tarinan kasvatusasiantuntevaa kertojaminää kohtaan. Ehkä odotin Lipastilta suurempaa ilottelua; tai ehkä tarinan käänteet osuvat paremmin pidempään nukkuvien ja kiroilevien teinien vanhempiin. Sujuvaa, irtonaista, tarkkoja huomioita sisältävää luettavaa teinien vanhemmille. E-kirja

82. Sue Townsend: Maailma murjoo, Hadrianus. Kirjahyllyn muuttotyhjennyksessä löytyi paljon kiehtovaa ja hauskaa luettavaa. En muistanut yhtään, kuinka ärsyttävä tyyppi Mole onkaan! Riemukkaan hampaitakirskuttavaa iltalukemista; vanhan tuttavuuden luo on välillä lysti palata.

81. Kati Tervo: Punainen pata. Lempeä keittiökirja, pieniä leppoisia kolumneja ruuasta, syömisestä ja kokkailusta. Ihana välipala! e-kirja

80. David Safier: Tuomiopäivä ensi tiistaina. Jeesus palaa maan päälle valmiina tuomiopäivän taisteluihin. Marie jättää sulhasensa alttarille, ja joutuu muuttamaan takaisin isänsä kotiin, isän uuden kumppanin hoteisiin. Soppaa hämmentävät myös entinen arkkienkeli, itse pääpaholainen ja Marien muu perhe: kuinka käy, tuleeko maailmanloppu? Hauskahko kehyskertomus olisi antanut mahdollisuuksia vaikka minkälaiseen irroitteluun, mutta kokonaisuus oli raamatullisempi kuin olisin odottanut. Olisi ehkä kannattanut lukea Ilmestyskirja pohjalle. Metka ja vallaton tarina - pohdin myös, mahtoiko tässä olla intertekstuaalisia viittauksia Bulgakoviin; en jaksanut käydä kertaamaan. Lystikäs tarina.

79. Irene Naakka: Hullu kuin äidiksi tullut. Omaelämäkerrallinen muistelus raskaudesta ja äidiksi tulemisesta. Toi mieleen muistikuvia kahdenkymmenen vuoden takaa suorastaan pelottavan elävinä ja kirkkaina! Onneksi en niihin aikoihin notkunut netissä, en roikkunut virtuaalisissa vertaisryhmissä tai googlaillut raskauttani, ties millaiseen sekopäisyyteen niistä olisin ajautunut! Päiväkirjamainen, selkeä, rehellinen. Tuomillaan muistikuvilla hämmentänyt välipalakirja. E-kirja, löytyi kun etsin mitä tahansa e-luettavaa.

78. Maria Veitola: Veitola. Toimittajan elämäkerrallinen kolumnikokoelma. Seuraan niin huonosti (eli en ollenkaan) niitä lehtiä, joissa kolumnit ovat alunperin ilmestyneet ja katson telkkarista olemattoman vähän (eli en ollenkaan) tämän tyyppisiä ohjelmia, eli rehellisesti sanottuna: en tiennyt kuka helkatti on Maria Veitola. Tai siis tiesin että hänellä on ollut joku yökyläohjelma telkkarissa, mutta en ole jakson jaksoa katsonut, en tiedä millainen se ohjelma on, enkä tiedä edes miltä Veitola näyttää. Meinasin heti alkuunsa heittää kirjan seinään, kun kirjoitus oli punaista ja fonttikin hyppi silmissä ja  johdanto oli kaiken lisäksi kirjoitettu puhekieliseksi: ajattelin että ei kestä migreenipää tällaista ulkoasua eikä keskittyminen kieltä (minulla ei ole mitään puhekielistä kirjoitusta vastaan, tuli vain olo etten jaksa keskittyä sen lukemiseen juuri nyt!). Luin kuitenkin eteenpäin, kun muutamassa blogissa on tästä opuksesta pidetty. Mihinkään suureen ooh!-elämykseen en päässyt, mutta kyllä: nasevia, oivallisia, paikoin hauskojakin kolumneja, rehellisiä ja rohevia, samoin kuin kolumnien kommentoinnitkin. Pidin kirjan teeskentelemättömyydestä ja kumartelemattomuudesta, tuli olo että kirjoittaja päästää aika lähelle itseään. Välillä mietin, onko taitto ja värien käyttö teksteissä liian kikkailevaa, mutta päädyin siihen, että sopivat kyllä tähän tyylilajiin. Ja sitäkin mietin, olisiko tämä kirja julkaistu, jos kirjoittaja ei olisi kannuksiaan hankkinut toimittaja. Toki, kirja on kokoelma toimittajan kirjoittamista kolumneista, mutta jos tavistyyppi lähettäisi vastaavanlaisen käsikirjoitusnipun kustantamoon, tulisiko sopimusta; kun monet niistä tarinoista ovat niin tavallisen inhimillisiä? (varmaan hyvä siis, että on kirjaksi koottu) Kirja löytyi blogisuositusten perusteella.

77. Sophie Kinsella: Himoshoppaaja korjaa potin. Olin taas vaihteeksi lohtulukemisen tarpeessa: mitä tahansa nopeaa aivot narikkaan -kirjallisuutta. Himoshoppaaja -sarjan tarinoissa ei koskaan tapahdu mitään todella kurjaa, juoni on leppoisan suoraviivainen ja tarinoissa on paljon lempeyttä ja myötätuntoa; Kinsellan sankarittaret ovat usein vähän eksyksissä elämässään. Olen lukenut tämän aiemminkin.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

76. Matt Haig: Syitä pysytellä hengissä. Rehellinen selviytymistarina masennuksesta ja ahdistuksesta. Lukuvinkki ystävältä <3! Pieniä lukuja, luetteloita, avoimen omakohtaisia kokemuksia syvästä, vaikeasta masennuksesta ja läpi kaiken käyvästä ahdistuksesta. Onneksi ei tuntunut kovin tutulta. 

75. Suvi Ratinen: Matkaystävä. Jostain omituisesta syystä kirjaston vanhoillislestadiolaisvaraukset kaatuivat rytäkällä luettavaksieni. Matkastystävä liikkuu ajassa ja paikassa: nimetön päähenkilö, joka on ryhtynyt rakentamaan "normaalia suomalaista elämää" nimettömän poikaystävän kanssa, saa soiton kotipuolesta, vanhoillislestadioilaiselta perheeltään. Vanha lapsuudenystävä, melkein seurustelukumppani on kadonnut. Kotipuolesta soittavat niin vanhemmat, entiset ystävät kuin muutkin yhteisön jäsenet. Tarina liikkuu ajassa ja paikassa: päähenkilö kasvaa alakouluikäisestä, vahvan oikeauskoisesta naiivista lapsesta epävarmaksi, edelleen naiiviksi aikuiseksi, irtautuu yhteisöstään ja etsii itseään. Kiehtova, intensiivinen, loppumetreillä tosin vähän hajoava ja absurdikin tarina. Yhden illan e-kirja.

74. Anne Bert: Annan itseni kuolla. Ranskalainen kirjailija sairastui keski-iässä ALS-tautiin. Lyhyehkö, runollinen ja hyvin fyysinen testamentti ihmisen oikeudesta päättää omasta kuolemastaan. Vihainen, vähän kitkeräkin ja silti herkkä postuumisti julkaistu teos. Matkalukemisena, e-kirja.

73. Pauliina Vanhatalo: Tuulesta temmattu elämä. Ihana! Kasvutarina kahdesta elämän kolhimasta: millaista on kasvaa vanhoillislestadiolaisessa perheessä, millaista itseään syväluotaavassa teatterisuvussa? Voiko olla ehjä? Soljuvaa, kaunista kieltä - Vanhatalo osaa! Uskovien yhteisö kuvataan lempeästi, erityisesti Titin äiti - väsynyt, masentunut, voimatonkin, on kuitenkin hiljaisesti lastensa puolella, ottamassa vastaan suurimmat ryöpyt. Yhden illan hektinen ja kohottava lukukokemus.

72. Aila Ruoho: Vartiotornin varjossa. Toisenlainen totuus jehovantodistajuudesta. Äärettömän kiinnostava, haastatteluihin perustuva kuvaus jehovantodistajuudesta, liikkeestä irtautumisesta ja sen vaikutuksista ihmisen elämään. Kirjassa keskityttiin erityisesti jehovantodistajien karttamisoppiin ja sen vaikutuksiin. Luin päivitellen ja ihmetellen, nautin kirjan sujuvasti etenevästä tekstistä.

71. Tarja Leinonen: Koti koivun alla. Yhden kesän mittainen tarina: vanhoillislestadiolaisen perheen esikoinen Seija odottaa aviotonta lasta. Kesäkotina on vanha asuntovaunu vanhempien kotipihassa. Puhumaton ja ankara isä joka ei huomaa tai ole huomaavinaan, lempeämpi ja liikkeeseen väljemmin suhtautuva äiti joka yrittää tasoitella esikoisensa tietä, "hännäkkään" isä, joka ottaa vain sen mitä haluaa, nuorempia sisaruksia, hulivili-enot ja mummola. Kun kotona on kuitenkin vähän helpompaa kuin maailmalla: tiistaisin leivotaan sämpylöitä, torstaisin korvapuusteja, lauantaisin siivotaan. Kiireellä, tohinalla. Lempeän surumielinen, kesäntuoksuinen kirja. E-kirja matkalukemisena.

70. Anu Silfverberg: Päätös. Muutaman kymmenen sivun mittainen haastatteluun perustuva e-kirja/pamfletti abortista ja naisen oikeudesta päättää kehostaan. Lainasin e-kirjastosta ja oletin saavani tarinallisen puolifiktion. Hyvä pieni pläjäys aiheesta.

69. Donna Leon: Ansionsa mukaan. Vanha tuttu komisario Brunetti matka- ja lohtulukemisena junassa. Kirjastosta katoaa arvoteosten kuvitussivuja, Brunetti lähtee etsimään varasta. 

68. Laurent Gounelle: Sinä päivänä opin elämään. Fiktion muotoon puettu elämäntaito-opus. Alussa kepeä ja lempeä, keski- ja loppuvaiheilla vähän turhan läpinäkyvä ja paikoin melkein julistava. Osa hahmoista ja tarinoista irrallisia ja juonen kannalta turhia. Ja loppuratkaisu...grr. Halpa. "Voin hyvin silloin, kun tekoni ilmentävät sitä kuka minä olen"  

67. Anna Pesonen-Smith: Matkalippu Bollywoodiin. Sympaattinen matkakertomus ajassa, ihmisissä, ihmissuhteissa, Intiassa, elokuvissa. 

66. Varpu Tavi, Riitta Lahtonen: Muistisairaan selviytymisopas. Silmäilin kirjastossa tämän uuden, monipuolisen ja hyvin kirjoitetun oppaan muistisairaan läheisille. 

65. Anna Keski-Rahkonen - Pia Charpentier -Riikka Viljanen (toim): Syömishäiriöt - läheisen opas. Luultavasti tämä on ainoa jälki blogissani tästä aiheesta. Kunpa en olisi tarvinnut tätä kirjaa.

64. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja - ennen kaikki oli paremmin. Paikallislehti lakkautetaan: mihin nyt purkaa pahaa mieltään, kun yleisöosastolle ei voi? Mielensäpahoittaja perustaa blogin, saa seuraajia, testaa tuotteita ja on pahalla mielellä. Kyrön tyyli on aina vain sujuvaa ja hykerryttävää, mutta. Epäjohdonmukaisuudet: humanistimatikalla etelässä opiskeleva pojantyttö likka on kolmetoistavuotias, yhdellä sivulla käytetään sujuvasti mikrouunia (laitoin paistin mikroon sulatusteholle) ja seuraavalla puhutaan aaltouuniruuasta, yhdellä sivulla laktoosi-intoleranssi, seuraavalla ei muka osata kirjoittaa edes laktoosia. Kyllä pahoitin mieleni tällaisesta (johon harvoin lukiessani edes kiinnitän huomiota) Ja vähän muutenkin alkaa tarina mielestäni olla loppuunkäytetty. Miniä aikoinaan kosketti ihan liikutukseen asti ja alkupään tarinoita ole niitäkin nauranut ja melkein itkenytkin. Mielensäpahoittaja on pamflettimaista tarinaa, jos kohta Kyrö tarttuukin päivänpolttaviin asioihin oivallisesti.

63. Denise Rudberg - Hugo Rehnberg: Niin se sitten meni. Ruotsalaista chicklitiä. Olen lukenut parempaakin. Jostain syystä länsinaapurin kirjallisuus ei uppoa minuun, tarinat, hahmot tai kieli - jokin on liian vetelää. Ehkä hahmot? Kaipasin jotain nopeaa lukemista, ja sitä tämä oli.  

62. Päivi Laitinen: Meren keskellä polku. Pieni sympaattinen matkakirja Maltan naapurisaarelta Gozolta. Historiaa, ritareita ja pölyisiä polkuja. Tykkään matkakirjoista.

61. Simon Singh: Koodikirja. Salakirjoituksen historia muinaisesta Egyptistä kvanttikryptografiaan. En mitenkään kykene muistamaan, milloin ja miten olen tämän kirjan aikoinaan löytänyt. Luen sen säännöllisin väliajoin uudestaan ja uudestaan, vaikka en vieläkään pysty ymmärtämään moderneja salakirjoituksia. Sain (taas kerran) painajaisia Bealen ratkaisemattomasta salakirjoituksesta, nuoriso sai naurukohtauksia kun kerroin siitä. En vieläkään jaksa keskittyä kvanttikryptografiaan. Yksi suosikkitietokirjojani kautta aikain, en pysty edes määrittelemään, miksi näin on. Luetutin kirjan jo vuosia sitten myös poikasella. Tällä hetkellä sen suunnitelmissa on keskittyä opinnoissaan nimenomaan kryptografiaan. Niin voi joskus käydä, kun lukee äidin suosittelemia kirjoja.

60. Kirsi Pehkonen: Sydämenasioita Jylhäsalmella. Lisää kesäistä, sympaattista maalaisromantiikkaa PMS-ahdistukseen. Toimii. Eri henkilöt, sama rakenne ukkosmyrsykyä myöten, ja lopussa he saavat toisensa. Miksi suomalainen maaseutu on niin romantillistoimivaa?

59. Kirsi Pehkonen: Jylhäsalmella salamoi. Kesäisää, sympaattista perusmaalaishömppäromantiikkaa. Täsmälääkettä PMS-ahdistukseen ja työviikonjälkeisketutukseen.

58. Minna Lindgren: Kaukorakkaus. Tilastokeskuksen entinen ATK-päällikkö Kauko yrittää pitää huolta muistisairaasta vaimostaan ja talonsa kellariin muuttaneesta aikuisesta pojastaan ja tämän pojasta. Nykypäivän ja entisen elämän kiemuroissa sujuvasti sompaileva huolellisen täsmällinen Kauko saa porttikiellon hoivakotiin, kokkaa kasvisruokaa, ajaa kolarin ja tutustuu automaattiseksiin, kaipaa ensirakkauttaan ja ihmettelee nykymaailmanmenoa. Vanhustenhoivaan melkein dystooppisesti kantaaottava, hauska tarina. 

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

57. Mikko With: Vaimoni vasen rinta ja muuta sairasta. Postuumisti Vasen rintani ja muuta sairasta - blogista koottu, Tiinan puolison Mikon omilla muistoilla täydennetty elämäntarina syövästä, perheestä ja parisuhteesta. Itkin kun en muuta voinut.

56. Hanna Velling: Kirjosieppo. Annan muutenkin vaikea vauvavuosi katkeaa Maken karuun ilmoitukseen: palaan takaisin entisen vaimoni luo. Uusi koti, josta on yhdessä kirjoitettu pitkä vuokrasopimus, itkuinen lapsi, töissä YT:t...sympaattinen, monenlaisilla tyyleillä leikittelevä kertomus.

55. Anna-Maria Eilittä: Kun olen poissa. Kirjan alkuasetelma on kiehtova: auto-onnettomuudessa kuollut Ilona jääkin loukkuun kahden maailman väliin, ja palaa tarkkailemaan perheensä elämää rajan takaa. Välitilassa Ilona ihmettelee, miten perhe pärjää, näkee häneltä salattuja asioita, epäilee niitä olevan enemmänkin ja pohtii, mikä elämässä on jäänyt keskeneräiseksi. Kieli on ilmavaa ja herkkää, en uskaltanut pysähtyä vaan luin yhdeltä istumalta loppuun. En olisi pystynyt palaamaan kirjan pariin, jos olisin sen käsistäni laskenut: Ilona on liian samanikäinen, Ilonan elämä samalla tavalla hyvää kuin omani. Tämä unenomainen tarina kosketti ja liikutti, piti lukea vähän huolettomasti etten aivan hajoaisi. E-kirja.

54. Melanie Choukas-Bradley: Metsäkylpy. Hyvinvointia luonnosta shinrin-yokun avulla. Japanilaisesteettinen mindfulnesskirja metsässä vaeltelusta. Sympaattinen, nopealukuinen pikkukirja siitä, miten hyvää luonnossa oleilu tekee ihmiselle.

53. Aino Leppäen: Positiivinen yllätys. Omakohtaisiin kokemuksiin perustuva romaani, nimensä mukaisesti positiivinen kertomus teiniraskaudesta, siitä kuinka elämä muuttuu vanhojentanssikeväänä kokonaan ja kokonaisvaltaisesti. Tarina on positiivinen, rehellinen, aito. Muistikuvat omasta ensimmäisestä raskaudesta ja vauvavuodesta nousivat elävinä mieleen, vaikka en teiniäiti ollutkaan. Hyvänmielen kirja.

52. Hanna Gullichsen: Hanna G kokkaa. Elämäntarina-keittokirja. Vähän räpäleinen kooste elämäntarinaa ja keittokirjaa: oletettavasti ideana ollut, että elämäntarinan mukaiset ruuat ja tarina kulkevat peräkanaa. Tekee hetkittäin lukemisesta vähän sekavaa: loppua kohti kokonaisuus jäsentyy paremmin. Muutama kiinnostava ruokaohje - ne otin muistiin itselleni. 

51. Jojo Moyes: Kuinka painovoimaa uhmataan. Sarah treenaa isoisänsä ohjauksessa huipputason hevosurheilua Lontoon laitamien epämääräisellä tallilla. Natasha on menestystä havitteleva lakimies epäonnistuneessa parisuhteessa. Kun Sarahin ja Natashan polut kohtaavat ja molemmat joutuvat ulos normaalista elämästään, alkaa tarina. Kirja ei ollut millään käynnistyä, ja lykkäsin useaan kertaan sen aloittamista. Mutkien kautta vähän deus ex machina -tyyliseen, joskin kovin odotettavaan loppuun. En pidä kirjoista, joissa rakennetaan ja rakennetaan jännitteitä, jotka sitten kuitataan kolmen sivun epilogilla "Puolitoista vuotta myöhemmin - kun kaikki on niin kuin pitääkin". Odotin enemmän. Leppoisa viikonloppukirja kumminkin.

50. Nina Rousu: Joko ollaan kotona. Kirja kasvamisesta. Rantapummista diplomaattirouvaksi. Sinkusta parisuhteeseen. Lapsettomasta perheelliseksi. Kirja kasvamisesta: missä on paikkani levottomuudessa? Löydänkö kotini etsimällä ja kiertelemällä? Ja miltä tuntuu kun viimein haluaisi asettua, eikä se olekaan itsestään selvästi mahdollista? Ensimmäiset luvut olivat vielä työläitä luettavia, hiljalleen kirjoittajan tarina vei mennessään. Pinnalta lukien tarina kiertolaisuudesta, erilaisista maista ja kulttuureista ja siitä miltä maailma näyttää suomalaisin silmin. Syvemmältä kasvutarina, tarina juurtumisesta ja asettumisesta.

49. Jenny Belitz-Henriksson: Uuteen nousuun. Löydä energisempi elämä. Olisikohan tämä kirja julkaistu, jos kirjoittaja ei olisi kohtalaisen tunnettu toimittaja-bloggaaja? Kirja on toki sujuvasti kirjoitettu, ja sikäli todella luettava, mutta varsinainen substanssi on melko pitkälti sitä, kuinka Jenny on tehnyt pysyvän (mistä senkin voi tietää ennen kuin kuolee?) elämänmuutoksen, johon "sinäkin pystyt kun minäkin pystyin". Kirjasta puuttuu kokonaan konkretia: kirjoittaja luettelee pitkät pätkät sitä, miten paljon hän liikkuu ("kun lenkki on laitettu kalenteriin, menen lenkille") ja kuinka (helkatta, aina samat jutut kaikilla: punttisali, ultrajuoksu ja jooga - eikö maailmassa ole mitään muita lajeja?), mitä hän syö ja kuinka kiva on nukkua riittävän monta tuntia. Samat ohjeet saan lääkäriltäni: syö paremmin, liiku enemmän ja nuku kunnolla. (miten se tehdään? varsinkin nukkuminen? Ihan kiva, jos homma ratkeaa sillä että menee jo ennen kymmentä nukkumaan, niin minäkin teen, joka ihmeen ilta, enkä siltikään nuku. En ole nukkunut ehjää yötä naismuistiin. vaikka nukunkin  nykyään paremmin kuin pitkiin aikoihin)
En löytänyt tämän kirjan avulla edes häivähdystä energisemmästä elämästä. Jos ihminen on jo pohjimmiltaan liikkuja (liikunnanohjaaja, urheilullinen lapsuus /nuoruus) on elämänmuutoksen tekeminen ihan toista, kuin ihmiselle, jonka mielestä on kivampaa jäsentää latinan lauseita ja lukea chicklitiä. Totta, muutos lähtee itsestä ja omasta painavasta halusta muuttua, mutta jos monen vuoden jälkeenkään terveellinen kasvispainoitteinen syöminen tai useasti viikossa liikkuminen ei ole itselle luonteenomaista ja luontevaa, ei tällaisesta kirjasta ole yhtään apua, pikemminkin nousee (kuten havaittavissa ehkä on?) lievää turhaumaa. Veikkaan että jos minä olisin kirjoittanut tämän kirjan, olisi kustantamosta tullut kohtelias kiitos mutta tässä opuksessa on liikaa minää ja liian vähän yleisesti kiinnostavaa asiaa. (olenpas kitkerä lukija!)  Voisin kyllä kirjoittaa sohvaperunan liikunta-ruoka-uni-nillitysopuksen.


48. Saariniemi Minna: Koti kuntoon ilman rahaa tai rakentamista. Kirjan nimen perusteella ajattelin, että kyse olisi sisustus-tuunaus-järkeistysopuksesta. Kyseessä olikin pieni omakustanteinen raivaus-siivousopas. Periaatteessa ihan näppärä pikkuteos, ehkä aavistuksen besserwissermäinen ja toisteinen, paikoin teos olisi hyötynyt (kuten moni muukin omakustanne) toimitustyöstä - jotkut kielivirheet ja rakenteen toisteisuus kävivät vähän häiritsemään. Vinkki kirjaan löytyi jostain seuraamastani blogista.

47. Katri Syvärinen: Löydä elämän taika - sisäinen matka suorittamisesta iloon. Vaikka tässä(kin) elämäntaito-opuksessa oli semisyvällisiä mietelauseita huoneentaulumaisissa maisemakuvissa, tässä kirjassa oli myös jotain mikä osui ja upposi. En edes pysty määrittelemään, mitä. Joku tai jokin kolkutteli sielua. Pidin ja pohdiskelin. Mielenkiintoista sinänsä: näitä tämäntyyppisiä elämänhallinnan opuksia (irti oravanpyörästä ja väsymyksestä kohti todellista ja täyttä unelmaelämää) tuntuu ilmestyvän aivan pilvin pimein - toiset niistä pysäyttävät, pistävät miettimään ja jopa saavat pieniä liikahduksia aikaan, toiset taas ärsyttävät ja nostavat verenpaineen vaarallisen korkeaksi. Metkaa ja outoa. Tämä oli niitä pohdiskeluttavia ja koskettavia opuksia.

46. Sisko Savonlahti: Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu. Tämä kirja ei ravistellut minua sillä tavoin kuin ilmeisesti monia muita lukijoita. Tulin alakuloiseksi, vähän ärtyneeksikin: päähenkilö haikailee entistä poikaystäväänsä, kuppaa rahaa vanhemmiltaan ja ystäviltään, kärsii sour-cream-onion chipsi addiktiosta (K-kaupan dippi!) ja ajautuu sänkyyn kenen tahansa mukavia puhuvan miehen kanssa. Tämän lukemiseen käyttämäni ajan olisi voinut käyttää paremminkin. Liikaa melankoliaa minun makuuni.

45. Ilkka Malmberg: Hehtaari. Hesarin toimittaja Ilkka Malmberg osti juttusarjaa varten Suomen halvimman hehtaarin Posiolta. Juttusarjan jutut vuosilta 1997-2012 on koottu yksiin kansiin, välissä Malmbergin täydennyksiä ja kommentaareja maailman tapahtumiin Hehtaari-vuosilta. Tykkäsin aikoinaan tästä juttusarjasta, ja monesta muustakin Malmbergin kirjoittamasta sarjasta. Pieni maapläntti muuttuu vuosi vuodelta merkityksellisemmäksi ja omemmaksi, maailma ympärillä muuttuu, lapset kasvavat, puut Hehtaarilla kasvavat. Löysin kirjan Matti Rämön Napapiiri-retkikirjan kautta. 

44. Matti Rämö: Polkupyörällä Napapiirille. Kotimaan ihmeitä ja parisuhdepyöräilyä. Tällä kertaa Matti polkaisee Helsingistä Rovaniemelle tapaamaan joulupukkia. Osan matkasta mukana elämänkumppani Eeva. Rämön polkupyöräseikkailut ovat aina kiehtovia: mikä saa ihmisen liikkumaan pitkiä matkoja pyöräillen ja majoittumaan milloin missäkin hyttysiä kuhisevassa pusikossa? Parhaimpia ovat kohtaamiset erilaisten ihmisten kanssa ja pyörän meditatiivinen liike, paikoin hyydyin lakkautettujen kyläkoulujen ja -kauppojen määrään. 

43. Sophie Kinsella: I Owe You One. Fixien ja Sebin kohtalot kietoutuvat toisiinsa pienen ja viattoman vaikuttaneen palveluksen kautta - he ovat vuoroin palveluksen velkaa toisilleen. Kinsellan päähenkilöt ovat sympaattisesti vähän hukassa omassa elämässään, kirjat ovat aina hyväntuulisia ja lempeitä ja kommellukset mukavan elokuvamaisia. Eskapismia parhaimmillaan, hyvänmielen kirja! Luin alkuperäiskielellä. 

42. Prinsessa Märtha Louise, Elisabeth Nordeng: Herkäksi syntynyt. Lempeä kirja erityisherkkyydestä. Omaelämäkerrallinen kahden kertojan kuvaus erityisherkkyydestä ja sen kanssa elämisestä. Tunnistan ja tunnustan itsessäni erityisesti isoissa ihmisjoukoissa kuormittumisen ja muiden ihmisten tunnetilojen vaikutukset. E-kirja.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja

tietokirjamuu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

41. Scott Douglas: Juoksu on parasta terapiaa. Poista stressi ja ahdistus - elä onnellisemmin. Selkeä esitys juoksemisen vaikutuksesta masennukseen ja ahdistukseen. Kirjan mukaan aerobisella harjoittelulla on lääkitykseen rinnastettava vaikutus aivojen (ja sielun?) hyvinvoinnille.  Valitettavasti kirjassa ei neuvottu, miten juokseminen sopii polvien hyvinvoinnille. Tarvitsen lenkkarit.

40. Pamela Druckerman: Mademoisellesta madameksi. Luin tämän kirjan jo kertaalleen alkuperäiskielellä, ja ajattelin silloin etten lukisi sitä uudelleen suomeksi. Kirja osui hollille kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös -hyllyssä, joten lainasin ja luin. Kirja oli suomeksikin pätkäinen kokoelma havaintoja keski-ikäisyydestä, amerikkalaisuudesta ja ranskalaisuudesta ja aikuiseksi tulemisesta. Viimeistään nyt pitäisi itse olla aikuinen ja valmis laittamaan asiat järjestykseen. En ole. Vieläkään.

39. Holly Bourne: Katsokaa miten onnellinen olen. Onnellisuuskirjailija Torin oma elämä ei ole some-kelpoista, silti hänen some-päivityksensä kertovat täydellisen ihanasta elämästä ja parisuhteesta. "Haluan välittää siitä miltä kaikki tuntuu, en siitä miltä kaikki näyttää." Hykerryttävän hauska ja silti vähän kipeä kertomus: oivallista chicklitiä jossa pinnalta kepeässä tarinassa on syviäkin sävyjä. Kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös -hyllystä. Yhden viikonlopun iltalukemista. Nuorisokirjailijana debytoineen Bournen uusi aluevaltaus chicklitin puolelta on sujuvasanaista ja mukavan suorasukaista luettavaa.

38. Donna Leon: Maalliset jäänteet. Olen lukenut tämän kirjan jo kertaalleen alkuperäiskielellä: nyt vuorossa suomennos. Tarina oli osin unohtunut, uudelleen lukeminen oli siis ihan paikallaan. Uudemmat Brunetti-kirjat ottavat vahvasti kantaa ympäristöasioihin ja turismiin Venetsiassa, niin tämäkin. Brunetti lähtee lepolomalle Venetsian ulkopuolelle, soutelemaan ja nauttimaan meri-ilmasta, kunnes soutukumppani katoaa yllättävästi myrskyssä. Nautiskelin yhden junamatkan verran helteisestä italialaisesta kesästä ja herkullisista ruuista: Leonin kirjat ovat aina todellisia lepolomia Italiassa.

37. Jenni Karjalainen: Setäkuiskaajan käsikirja. Miten tullaan toimeen työelämässä setien kanssa? En ole useinkaan kunniaksi tämän päivän tiedostaville naisille, mutta setäkuiskauksen keinot ovat olleet jo vuosia käytössäni - jo ennen kuin setäkuiskaamista oli edes virallisesti keksitty. Itseni kanssa en pärjää, mutta setien lävitse olen osannut nähdä koko nykyisessä työpaikassa työskentelemiseni ajan. Seuraavaksi täytyy siis kehittää omaa osaamistani. Hauska, kepeällä otteella kirjoitettu kirja olennaisen tärkeästä asiasta: ihmissuhteista työelämässä. E-kirja.

36. Eve Meijer: Mistä valaat laulavat. Eläinten kielistä ja kommunikaatiosta, filosofisista lähtökohdista. Olin liian pinnallisella tuulella pohtiakseni kovin painokkaasti kielen olemusta, universaalikieltä ja kieliopin syvimpiä salaisuuksia; olisin mieluummin lukenut tarinoita eläinten kommunikaatiosta yleensä. Erittäin kiinnostava kirja, toivon että olisin jaksanut pohtia kieltä syvällisemmin (laina-aikakin tuli vastaan): muistelin vuosi sitten lukemaani kirjaa Don't sleep, there are snakes jossa käsiteltiin piraha-heimokieltä. Tämä kieli yksinkertaisuudessaan on epätyypillinen ihmiskieleksi - ja toisaalta taas eläinmaailmasta nykytutkimuksen keinoin on löydetty hyvinkin kompleksisia kommunikaatiojärjestelmiä. Pitääkö kieli määritellä uusiksi? E-kirja.

35. Suvi Bowellan: Ihana herkkyys. En ole vieläkään oppinut, ettei minun pitäisi lukea hitaan elämän kustantamia kirjoja. En pidä kirjojen ylisöpöstä kuvituksesta, herkistä pikku mietelauseista ja vaahtokarkkimaisesta ulkoasusta. Virittäydyn heti väärin koko lukukokemukselle: pidän kauneudesta mutta en ällösöpöydestä. Pidän vaaleanpunaisesta ja voikukanhahtuvistakin joissain olosuhteissa, mutta en kirjoista joiden sivut ovat täynnä vaaleanpunaista ja voikukanhahtuvaa ja kaunokirjoituksella rakentamalla rakennettuja huoneentauluja. Voimaannuttava kauneus on minulle jotain aivan muuta kuin voikukanhahtuvat iltataivasta vasten. 
Tunnistin herkkyyspiirteitä itsessäni ja olen herkkä - varsinkin sosiaaliselle kuormitukselle. Silti tämä kirja ärsytti ihan suunnattomasti: kun minulle auttaa meditointi ja kun minä vetäydyn kesämökille joogaamaan ja kun minä haistelen jasmiinitikkuja, pitäisi kaikkien muidenkin se oivaltaa. Vaikka omakohtaisuus tuo kirjan lähemmäksi lukijaa, ei tietokirjatyyppistä opusta pitäisi kirjoittaa minä-näkökulmasta: on valittava jompi kumpi. Joko elämäni herkkyyteni kanssa tai ylipäätään elämä herkkyyden kanssa. Kirjoittajan oma kokemus ei ole kaikkien yhteinen kokemus. Herkkyys on piirre joka on hyvä tunnistaa itsessään. Kirjoittajan mukaan kyse ei ole diagnoosista, eikä herkkyys oikeuta huonoon tai yliprinsessamaiseen käytökseen, silti minulle tulee kuva juuri sellaisesta ihmisestä: "kun mulla nyt on tää herkkyys..." Luultavasti syynä on oma kykenemättömyyteni käsitellä itseäni.


34. Katri Sisko: 30 ennen 30. Elinalla on kolmenkympin kriisi: ei miestä ja liian pitkä to do -lista. Pitäisi laihduttaa, vähentää alkoholin käyttöä, käydä nettideitillä, juosta maraton, tehdä vaikutus kollegaan, opetella sähköisen oppimisalustan käyttö, pukeutua aikuismaisemmin...Hyväntuulista omakustanteista perus-chicklitiä, joka olisi ansainnut paikkansa jonkin kustantamon kustannusohjelmasta. Kotimaiseksi chicklitiksi nimittäin uskottava kuvaus tästä ajasta ja tavallisesta ihmisestä. Vähän himoshoppaaja-tyylinen tarina ja hahmo, jonka hosellus herättää juuri sopivasti myötähäpeää ja myötätuntoa. Taisi löytyä blogisuosituksen perusteella.

33. Eva Wahlström: Rajoilla. Nyrkkeilijä Eva Wahlströmin muistelukset veivät henkeäsalpaavasti mukanaan: luin herkeämättä parissa päivässä. Kahden hyvin erityyppisen urheilijan (Korven ja Wahlströmin) lähes peräkkäin lukemani muistelukset kuvasivat jännittävällä tavalla lajilleen aivan uupumukseen saakka omistautuneen tiukan ankaran luonteen kipuilua urheilun vaativassa maailmassa. Siinä missä Korven muistelukset olivat avoimet ja tyylikkäät, olivat Wahlströmin muistelukset puolestaan avoimet ja räväkät: laji kuultaa läpi - valikoituuko urheilija lajiinsa vai vaikuttaako laji urheilijaansa? Kipua ja särkyä riitti: lukeminen oli tuskallinen myötäelämisen prosessi. Suositus tälle! E-kirja.

32. Katja Lahti: Lasitehdas. Kahden (kolmen?) erilaisen perheen kohtalot kietoutuvat yhteen jälkikasvun kautta. Mitä vaikuttaa yhteiskuntaluokka ja tulotaso perheen elämään; auttaako lottovoitto? (lottovoitto jää lopulta vähän irralliseksi sivujuonteeksi kuitenkin). Tarkkaa ja osuvaa, tummasävyistä elämää, tarinan olisi voinut lopettaa jouluun - kirjan viimeisessä osassa oli paljon irrallisia langanpäitä ja pamflettimaisuutta. Sujuvaa bussimatkalukemista. E-kirja.

31. Minnie Darke: Tähtiin kirjoitettu. Paikallislehden toimittaja Justine päätyy peukaloimaan lehtensä astrologigurun ennustuksia lähettääkseen viestejä entiselle ihastukselleen horoskooppipalstan kautta. Horosooppeja vain lukee niin kovin moni muukin. Sympaattinen, hauskasti tähtimerkkien ja horoskooppien ympärille rakentuva sadunomainen kokoelma rakkaustarinoita, perhetarinoita, etsimisiä ja löytämisiä. Hyvänmielen viikonloppulukemista.

30. Tuija Lehtinen: Armon aika. Apteekkimaailmaan sijoittuva vähän sekava ennestään tuttu perushömppä välipalalukemisena bussissa. E-kirja.

29. Kiira Korpi - Jere Nurminen: Ehjäksi särkynyt. Koskettava ja puhutteleva elämäntarina. Kertovaan ja henkilökohtaiseen sävyyn kirjoitettu, avoin kuvaus urheilumaailman vaativuudesta, urheilijan loppuunpalamisesta ja urheilijaidentiteetin muuttumisesta. Positiivinen kasvukertomus, rehellisen ja avoimen tuntuinen elämäntarina. Kosketti vahvasti, tuli ihollekin. Löytö e-kirjastosta puolivahingossa: kirjan aiheuttama hype on mennyt minulta kokonaan ohitse. E-kirja.

28. Tim Peake: Kysy astronautilta. Kaikki avaruudessa elämisestä. Brittitaustaisen astronautin hauskasti ja eloisasti kirjoittama kysymys-vastaus -kirja avaruudesta ja astronauttiudesta. Fysiikkapuoleen en jaksanut keskittyä, mutta kaikkinensa kirja on selkeä ja helppotajuinen avaruuselämä-kuvaus, veikkaisin että alakouluikäinenkin avaruusentusiasti pystyy lukemaan tätä, innostumaan ja saa vastauksia kysymyksiinsä. Kysymykset on ryhmitelty avaruuslennon mukaiseen, kronologiseen järjestykseen alkaen siitä, kuinka astronautiksi tullaan ja päättyen suunnilleen siihen, mikä oli ensimmäinen ateria avaruudesta paluun jälkeen. Luin suunnilleen vuosi sitten amerikkalaisen astronautti Scott Kellyn Vuosi avaruudessa. Pidin siitä, ja kun Scott sattui oleilemaan avaruusasemalla myös Tim Peaken kanssa, oli kuin olisin ollut tuttujen kanssa. Tuttuuden ja kodikkuuden tunnetta lisäsi vielä se, että Tim Peaken matkatoverina oli suomalaistaustainen Tim Kopra. Löytyi kirjakaupassa vaellellessa ja meni samoin tein varaukseen kirjastosta. (olen maailman huonoin kirjakauppa-asiakas!)

27. Marijke Ten Cate ja Corien Oranje: Aloitan huomenna. Juoksukirja nautiskelijoille. Takakansi lupaa ymmärtäväsitä kannustavaa juoksutukea sohvaperunalle. Kirja oli jutusteleva, sarjakuvamainen opus, mutta aika kaukana kuitenkin siitä, mitä ymmärrän nautiskelevan sohvaperunan kannustamisena. Aika paljon puhuttiin kisoista, maratonille valmistautumisesta, juoksukouluista ja -ohjelmista. Olin odottanut vielä vähän vähemmän totista kirjaa. Ihan valtavasti en juoksukannustunut tästä kirjasta (olen huolissani polvistani), mutta nappasin kyllä treenivinkit talteen ja kirjasin listalleni uusien lenkkareiden hankinnan. Blogisuosituksen perusteella.

26. Meredith Russo: Tyttösi sun.  Herkkä kasvutarina transsukupuolisuudesta. Kirja alkoi (jos nyt lajityyppejä voi valita) "aikuiskirjamaisena", mutta muuttui edetessään nuortenkirjamaisemmaksi. Teini-ikäinen Amanda kipuilee poikamenneisyytensä, vanhempiensa avioeron, oman murrosikänsä ja sukupuolensa kanssa. Kelpaanko, saanko olla sitä, mitä koen olevani? Olenko kaunis, mitä voin ja saan ja uskallan itsestäni kertoa? Uskallanko rakastua ja rakastaa? Ymmärtäväinen (olettavasti osin omakohtainenkin) ja uskoakseni myös ymmärrystä lisäävä tarina. Erityisesti liikutti Amandan isän hiljainen (vähän epäamerikkalainenkin) kasvu kohti lapsensa ymmärtämistä ja hyväksymistä. Löytyi kun etsin "mitä tahansa luettavaa" e-kirjastosta. E-kirja.

25. Anneli Kanto: Ihan pähkinöinä. Hyvänmielen hyrskettä! Keski-ikäisen Mirjamin elämä keikahtaa kerralla: työpaikka menee alta, toyboy jättää, sisko kuolee ja orvoksi jäänyt siskontytär sekä vaivainen äiti kaipaavat huoltajaa, hoivaajaa ja elämän pyörittäjää lakeuksilla. Kipakka elämänsä kulisseja tarkasti varjeleva Mirjami pelkää taantuvansa pohjalaiseksi. Vuohi poikii jouluna ja kuka ihme on talon liepeillä hääräilevä Salim? Roimakkaa, vauhdikasta ja ajankohtaista chicklitiä (tai kuulemma bitch-litiä), luin, hihittelin ja luin. Löytyi blogisuosituksen perusteella.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirjamuu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)


24. Kathleen MacMahon: Näin se päättyy. Kaihoisa kertomus suvusta ja perheestä. Amerikkalainen Bruno lähtee pakoon presidentinvaalihuumaa, sukujuuriaan etsimään Irlantiin. Tarkoitus on palata takaisin kotiin jos Obama voittaa vaalit. Addie hoitaa tapaturmaan joutunutta isäänsä ja yrittää vältellä Brunon tapaamista. Lempeän pehmeä ja kaihoisa tarina, osa käänteistä tarinan kannalta ehkä vähän turhia. Nimestä voi päätellä kertomuksen onnellisuusasteen. Luin henkeä pidätellen ja nauttien kielestä, plussat uinnista ja uimahalleista! E-kirja. 

23. Nick Harding: A Tale of Two Kitties. Kissoille pahasti allergisen brittitoimittajan muistelukset: kun rakastuu kissaihmiseen, jonka ehtona yhteiselle elämälle on kissan hankinta, joutuu kissoja vihaava, allerginen heppu puun ja kuoren väliin. Eloisa kissatarinoiden kokoelma siitä, kuinka kissat noin yleisesti ottaen marssivat sisään sinne minne haluavat ja ottavat tilan haltuunsa. Luin pienissä pätkissä välipaloina, kokonaiskuva jäi vähän ohueksi, mutta kirja itsessään huvitti. Kissat ovat niin kissoja, kaikkialla.

22. Sara Karlsson: Asioita jotka tekevät kodin. Hygge, kotoilu, sisustuslehdet...asioita jotka joskus vähän ärsyttävät. "Keittiössä ensisijaisesti laitetaan ruokaa, syödään ja seurustellaan. Tila on omistettu isolle työskentelytasolle ja kahdeksan hengen ruokapöydälle." Joopajoo. Ehkä olen kateellinen. En oikein lämpene hyggelle /kotoilulle, vieläkään. Asioita, jotka tekevät kodin: poriseva kissa kainalossa, vastapaistettu leipä, se kun teinit suunnittelevat isänsä palsamointia ja kodin museoimista...

21. Lindsey Kelk: Meillähän oli tauko. Adam ei saa kosittua, Liv ei saa kysyttyä. Elokuvamainen kimppu väärinkäsityksiä, ohipuhumista ja parisuhdeärhentelyä. Hauska(hko) chicklit, ei huippua, mutta ei myöskään huono. Viimeisten lomapäivien lukemista kotisohvassa.

20. Reijo Laatikainen: Pötyä pöydässä. Ravitsemusterapeutin napakka esitys ruokavaliomyytteihin ja totuuksiin. Ruoka keskustelunaiheena herättää vahvoja tunteita eri suuntiin. Laatikainen puolustaa virallista ruokaohjeistusta selkeästi, ponnekkaasti ja yksituumaisesti ja kumoaa monet ruokailmiöt huuhaana tai julkkisten provosoimina muotidieetteinä. Varauksella samaa mieltä: koska ruokaan liittyy niin vahvoja tunteita ja koska se on niin keskeisessä osassa ihmisen hengissäsäilymisen kannalta, pitää olla tilaa erilaisille ruokakeskusteluille. Kaikki ruokavaliot eivät ole ehkä yhtä terveellisiä ravitsemuksellisesti, mutta merkitystä ihmisen kannalta lienee myös omalla kokemuksellisella hyvinvoinnilla. E-kirja.

19. Daniel Tammet: Sinisenä päivänä syntynyt. Synesteetikko, savant, asperger-ihminen kertoo elämästään. Mielenkiintoinen kurkistus ihmismieleen, ovelan suoraviivainen kieli, yhtäaikaa hyvin konkreettisen täsmällinen ja kuitenkin eloisa. Lomalukemista.

18.  Enni Mustonen: Morsiuskesä. Enni Mustosen maalaisromantiikka puhuttelee aika ajoin mukavasti: elämä maaseudulla on verkaisempaa, ja kirjan parissa aika kuluu leppeästi. Aiemmin lukemaani lomalukemisena. E-kirja.

17. Kim Izzo: Avioliitto Jane Austenin tapaan. Perus-chicklitiä; Kate Shaw jää tyhjän päälle kun työpaikka menee alta ja elämässä tapahtuu muutakin. Kate päättää ratkaista kaikki elämänsä ongelmat hankkiutumalla rikkaisiin naimisiin keinolla millä hyvänsä. Olen lukenut tämän joskus vuosia sitten, ja onneksi armollisesti unohtanut enimmän osan; vähän hengetön opus, mutta toimi lukemisena lentokoneessa. E-kirja.

16. Pasi Luhtaniemi: Kohti uutta kirjaa, opas omaa kaunokirjaa suunnitteleville. Pieni, hyvien harjoitusten ryydittämä ja varsin konkreettinen opas kaunokirjallisen kirjan kirjoittamista (tai elämäkerran!) suunnittelevalle. Selkeä, sujuva, tehokas ja kuten sanottua, konkreettinen opas (lopun for dummies -osiossa neuvotaan mm. miten luodaan tiedostokansio tietokoneelle!) Tämän kirjan harjoituksia olisin tehnyt, "jos olis ollut aikaa". Poimin harjoitteet talteen, toivottavasti muistan palata niihin joskus. E-kirja.

15. Pamela Druckerman: There are no Grown-Ups. A Midlife Coming-of-Age Story. Ranskassa asuvan amerikkalaisen kirjailijan kirjoituksia keski-ikäisyydestä. Perhe-elämää aikuisempana, parisuhdetta aikuisempana...vähän hajanainen kokoelma kertomuksia ja tapahtumia kirjailijan elämästä. Muistan pitäneeni kirjailijan aiemmista kirjoista, ja muistelen niiden olevan aika dynaamisia ja eloisia; tämä kirja oli pätkäisempi ja verkkaisempi - kukaties kirjallisen aikuistumisen tulosta? En aivan syttynyt tälle tarinalle. Suurin totuus löytyi heti alkusivuilta, ja sen jaan: tähän ikään asti elämässä on aina ollut joku aikuinen, joka on laittanut asiat järjestykseen, nyt pitäisi yhtäkkiä itse olla se aikuinen, jolla on vastaukset kaikkiin kysymyksiin. (ei ole!)

14. Jukka Salminen: Polkupyörällä maailman ympäri. Parikymppinen Jukka lähti useamman vuoden pyörätaipaleelleen Naantalista. Kirjassa kohotetaan kuntoa tiukoilla vedoilla, sohvasurffataan ja yövytään poliisilaitoksilla, sairastellaan, podetaan unettomuutta ja käydään välillä hakemassa voimia kotikulmilta. Paikoin todella kiehtova, paikoin vähän junnaava, jälkikäteen kirjaksi koostettu matkakertomus. Olen lukenut kirjan joskus vuosia sitten, uusintakierrokseen olin väärin virittynyt ja kirja tuntui hetkittäin pitkäpiimäiseltä purukumilta. Ihmettelin kovasti nuoren kaverin sinnikkyyttä, varsinkin matkan alkupuoli tuntui olevan yhtä sairastelua.  E-kirja.

13. Ville Kormilainen, Jukka Niemelä: Vikisijän virsikirja. Lopeta valittaminen, aloita tekeminen. Napakka ajankäytön ja elämänhallinnan opas, selkeä, tarmokas, sopivasti henkilökohtaisilla tarinoilla ryyditetty. Tässä kirjassa on tekemisen meininki: lopeta valittaminen, pilko tehtäväsi pieniin osiin, kirjaa se muistiin ja ryhdy! Pidin. E-kirja

12. Jari Vainio: Viidakkotohtori. Dokoto Jalin päiväkirjat 1987-1993. Jari Vainio toimi lääkärinä Sambiassa, syrjäisellä lähetysasemalla. Hyvin afrikkalaiset muistelukset eläimineen, trooppisine tauteineen ja krokotiileineen. Välillä nousi tukka pystyyn kaikista mahdollisista loisista, joita voi ihmiseen asettua, välillä piti surra apinan kohtaloa. Sympaattiset, kirjeenomaiset muistelukset, bussilukemista. E-kirja.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

11. Donna Leon: Kasvot kuvassa. Välipalalukemisena bussissa jo aiemminkin lukemani komisario Brunettin tutkimuksia. Yhtään tätä hurjempia dekkareita ei pieni sieluni siedä. Brunetti-kirjoissa on hyvää ruokaa, paljon viiniä, kauniit maisemat ja kiinnostavia ihmisiä, ne ovat todellisia henkisiä minilomia Italiassa. E-kirja.

10. Marianne Power: Rikkaaksi hoikaksi naimisiin. Yhden naisen yritys selvittää, onko self help -oppaista apua elämänmuutokseen. Lontoolainen toimittaja-kirjailija testaa (reilun) vuoden mittaan kahtatoista erilaista self help-klassikkoa itsellään ja selvittää, voiko niiden oppeja noudattamalla tulla onnellisemmaksi. Kirjassa käydään läpi erilaisia self help -oppaita ja vahvoja tunnetiloja laidasta laitaan. Rehellisentuntuinen autofiktio (?). 

9. A.J. Jacobs: Kunnon mies. Kuinka tavoittelin täydellistä terveyttä. A.J. on toimittaja-kirjailija, joka on kirjoittanut elämästään useampia projektikirjoja: koko Encylcopedia Britannican lukeminen ja yritys olla maailman viisain, Raamatullinen vuosi ja yritys elää mahdollisimman uskollisesti Raamatun ohjeiden, oppien ja käskyjen mukaan (hauskoja kummatkin), "Marsupäiväkirjat", joissa A.J. eksperimentoi neljännesvuosittain erilaisilla elämäntavoilla, sekä tämä Kunnon mies, yritys elää terveellistäkin terveellisemmin. Terveellisyys on ehkä vähän suuri pala haukattavaksi, kirja on vähän pirstaleinen, mutta A.J.:n kirjoitustyyli on sympaattinen, helppolukuinen, viihdyttävä ja riittävän henkilökohtainen. Britannica ja Raamatullinen vuosi ovat suosikkejani; tässä opuksessa ei ehkä päästä aivan samoihin sfääreihin. Sopii luettavaksi tässä vuodenvaihteen kuntohypessä oivallisesti, ties minkä puuskauksen tästä tempaisee mukaansa!

8. Markus Kajo: Tandemkentauri. Kajo! Kajo <3! Kajo! Ihan siltä varalta ettei joku vielä ole huomannut, niin Kajo on ehdottomasti yksi suosikkikielivirtuooseistani. Miten voi olla niin nerokas kielenkäyttäjä? Miten voi olla niin nerokas ajattelija? Silmittelen tämän tästä pakinan tai pari tai muistelen niitä itsekseni. Kajot uppoavat erityisesti Isoveljeen ja Isosiskoon. Yksi perheemme suosikkifraaseista: Jos satutte kulkemaan metsässä ämpäri päässänne... Tandemkentauria oli tarkoitus lukea ääneen nuorison kanssa päivän Kajona, mutta olimme liian harvoin yhtäaikaa paikalla ja luku- tai kuuntelutuulella. Luin sitten itsekseni. Tässä kirjassa tummempaa, syvempää, henkilökohtaisempaa Kajoa. Lue ainakin Me, hiljaisuuden numeroiden, hämärän, valon, appelsiininmakuisten ja muiden yksinäisten ajatusten lapset. <3

7. Hans Rosling: Faktojen maailma. Maailma on itse asiassa muuttunut ja muuttumassa parempaan suuntaan: YK:n tilastojen pohjalta, YK:n määritelmien mukaisesti. Aivan älyttömän kiinnostava ja riittävän sujuvaksi kirjoitettu kirja maailmantilasta. Ota faktat haltuun, tiedä - älä luule! Suosituksen sain Lehtorin kollegalta ja yritin houkutella myös Lehtorin kiinnostumaan aiheesta, mutta se tiesikin kaiken jo ennakkoon. E-kirja.

6. Karo Hämäläinen: Miksi juoksen. Kirjailijan juoksukirja. Täytyy mennä ostamaan lenkkarit.

5. Erin Niimi Longhurst: Japanismin parhaat. Mainoslauseen mukaan inspiroiva opas japanilaiseen elämänfilosofiaan. Luin kun perustimme ystävän kanssa Japani-lukupiirin. En inspiroitunut; hygge, lykke ja kalsarikännit inspiroivat paljon enemmän. Sisällöltään vähän ohut ja pintapuolinen, ei oikein vastannut odotuksiani.

4. Joonas Konstig: Vuosi herrasmiehenä. Olen lukenut tämän realityproosan puolisentoista vuotta sitten. Pidän lajityypistä ja pidän tästä kirjasta: tulee ylevöityvä olo, haluan itsekin ruveta herrasmieheksi tai ladyksi tai edes osata kirjoittaa yhtä hyvin. Sopivasti virittyneenä löysin työmatkan varrelta rouvainpukimon, ehkä menen kohta tilaamaan tweedklänningin itselleni? Tällä lukukerralla nautin erityisesti kirjailijan parisuhdematkasta: hyvä käytös on avain hyvään parisuhteeseen. Haluaisin osata käyttäytyä luontevasti hyvin.

3. Josie Silver: Ole minun. Aivan peruschicklitiä. Ensimmäisen kolmanneksen verran olin varma, että olen lukenut tämän kirjan jo kerran aiemmin. Toinen kolmannes tarjosi upeita mahdollisuuksia vaikka millaisiin loppuratkaisuihin. Kolmas kolmannes: chicklit. Herttainen sadunomainen perusrakkaustarina. E-kirja.

2. Marco Kosonen: Mun Afrikka. Epätasainen ja epämääräinen matkakertomusten kokoelma. Kovasti rokki raikasi ja juomaa kului, välillä vähän pössyteltiinkin eri puolilla Afrikkaa haahuillessa. Olen pitkään roikottanut kirjaa Lue Joskus -listallani, en muista enää minkä suosituksen perusteella. En selvästikään kuulunut kohderyhmään, mutta oli leppoisaa iltalukemista.

1. Jane Green: The Sunshine Sisters. Entisellä elokuvatähti Ronnie Sunshinella on terminaalivaiheen ALS. Kolme aikusta tytärtä ovat vieraantuneet äidistään ja toisistaan, kaikki omalla tavallaan onnettomia omassa elämässään, paljolti äitinsä ja lapsuutensa takia. Jane Green kuuluu suosikki-chicklitkirjailijoihini, kieli on selkeää ja suoraviivaista, tarina puhuu itsessään ja pinnalta kepeässä tarinassa on aina mukana myös tummempi, inhimillisempi sävy. Sujuvaa, selkeää välipäivien lukemista.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti