Kuten tarkkaavaisimmat lukijani ehkä muistavatkin, nykyinen työmatkani kulkee metsätietä pitkin, eikä ollenkaan valaistussa kaupunkiympäristössä.
Olen nähnyt metsätiellä ainakin murhanhimoisen fasaanin, todella kauniin ketun sekä kärmeksiä.
Olen myös todistanut spekulaatioita siitä, että metsätiellä hyvinkin mahdollisesti saattaa kohdata megalodonin ja mikäsenyttaasolikaan-sauruksen.
Kerroin siitä silloin syksyllä Lehtorille, joka on sittemmin ollut kovasti huolissaan metsätiesuoriutumisestani ja useaan otteeseen muistuttanut varomaan erityisesti sauruksia matkan varrella.
Parempi kumminkin katsoa kuin katua.
Eikä olisi hauskaa jos megalodon yhtäkkiä huutaisi yhdellä juuttaan äänellä että pöö ja kävisi vaikka kimppuun.
Yhtenä iltana minulla oli taas pitkästä aikaa iltahommia.
Tietenkin tulin töistä metsätietä pitkin ja eikös se hurja olio tuijottanut minua tienposkessa
Kyllä semmoista taas on ihmisen elämä.