lisää välihuutelua: talvilomasunnuntai

ystävien kanssa


Heti aamusta kävimme siskon kanssa kiipeilemässä.
Minulla on joku kiipeilylama, ei vain kulje. En pääse ylös enkä alas enkä oikeastaan mihinkään suuntaan.

Aamunhiljaisessa hallissa saimme sekoilla rauhassa: kiipesimme vähän omilla säännöillämme ja miten sattuu. 

olimme aamun ensimmäiset kiipeilijät
melkein tunnin saimme sekoilla rauhassa

Keltaisen reitin kruxi reitin vaikein kohta jäi kaivelemaan. En vain tajua miten siitä pääsee ohi.

kruxi
tällä reitillä se on käsiote
sitä pitää jotenkin halata että pääsee ohi

Päivällä testasimme kotitekoisen pizzataikinan.
Joskus silloin kun lapset vielä pyörivät nurkissa ja vietimme pizzapäivää, tein kyllä taikinan itse, mutta aina vain ihan tavallisista jauhoista. En muka raskinut ostaa oikeita pizzajauhoja.
Ja nyt olemme tyytyneet valmistaikinaan.
Huomasin että 00-jauhot ovat edullisempia kuin valmistaikina, piti sitten testata.

Jumalattoman työläs homma, minulla kun ei ole yleiskonetta - pitää veivata käsipelillä, tai oikeastaan semmoisen käsivatkaimen taikinakoukuilla. 
Mutta kannatti. 
Jatkoon, ehdottomasti.
kohotin vielä yön yli, niin johan oli autenttista pizzaa.

Iltapäiväksi olimme sopineet treffit ystävien kanssa. Kiersimme jokirannassa, kävimme katsomassa uppoavaa ravintolalaivaa ja testasimme jääsillan.

Vielä uskalsi pienen matkaa kävellä joen jäällä, ihan siinä jääsillan kohdalla.
Yläjuoksulla jää oli jo selvästi ohuempaa, siellä en olisi kävellyt.





Mouhasin illalla Lehtorille taas kirjallisuudesta ja taiteesta ja tavoitteista ja viihtymisestä.

Tajusin, että ilmeisesti ymmärrän ne käsitteet ilmeisesti todella eri tavalla kuin muut. 
Onneksi on Lehtori, se osaa semmoisia hienoja sanoja niinkuin dikotomia ja intentio ja mikäsenyttaasolikaan.

Minä ymmärrän viihtymisen tosi laajasti.
Taiteen  - tämänkin ymmärrän tosi laajasti - tehtävä on viihdyttää.
(taidetta tai kulttuuria - sitäkin sanaa voi käyttää - on kirjallisuus ja elokuvat ja teatteri ja musiikki ja kuvataide ja tanssi ja mitä kaikkea niitä nyt onkaan, ja kaikki tyylilajit kelpaavat tähän, en tykkää jaotella korkea- ja populaarikulttuuriin. Koska viihtyminen.)

Se taide on kuin iltanuotio jossain metsästäjä-keräilijämaailmassa. Illalla kun kaikki mammutit on metsästetty ja yhdessä heimon kanssa riittävästi syöty, kokoonnutaan iltanuotiolle viihtymään.
Se on taiteen tarkoitus. Viihdyttää. Täyttää vapaa-aikaa.
Tuottaa syvää iloa (tämänkin sanan ymmärrän jotenkin laajasti) ja syvää yhteyttä toisiin ihmisiin ja antaa olemassaololle jokin merkitys.

Se sitten miten kukakin viihtyy, on ihmisestä itsestään kiinni.
Lehtori tuntuu juuri nyt viihtyvän James Joycen parissa, kun minä puolestani en todellakaan.
minä viihdyn viihdekirjallisuudessa. siitäkin voi joskus oppia kaikenmoista. juuri opin että anafylaktisen shokin jäljet eivät välttämättä näy enää kuoleman jälkeen ja siksi sitä  voi olla jälkikäteen vaikea todeta.

Viihtyessä - siellä omalla iltanuotiollasi - voit ehkä joskus oppia jotain tai oivaltaa jotain tai päästä jotenkin kiinni johonkin syvään ihmisyyteen, nähdä asiat eri tavalla, mutta se ei koskaan ole ensisijainen tavoite tai päämäärä. 
Tavoite on viihtyä, kokea syvää eksistentiaalista iloa siitä että on ihminen ja olemassa.
Että on aikaa ja vapautta päivän tehtävistä ja voi vain olla.
ehkä vähän turhan ylevästi sanottu jostain viihdekirjallisuudesta tai -musiikista, mutta niin se nyt kuulkaa on.
minä en (melkein) ikinä lue tai kuluta mitään taidetta mistään muusta syystä kuin viihtymisestä. Ajanviettosyistä. 

Ja tavoite tai tavoitteellisuus on minusta taas semmoista kovasti ylhäältä ohjattua ja määrättyä. Minulla näyttää mittari heti punaista, jos joku sanoo että minun pitää ymmärtää taide jollain tietyllä tavalla. Siksi minusta taiteella ei voi olla tavoitetta.
Tai se tavoite on viihtyminen.
Jos minulle sanotaan - niin kuin nyt on sanottu - että kun luen lapselle kirjallisuutta, siinä pitää aina olla tavoite, niin heti menee mittari punaiselle.
Kun minun korvissani se kuulostaa siltä, että minä siinä sormi ojossa opetan kuin mikäkin nutturapäinen kyllitäti että kuunnelkaapa lapset tarkkaavaisesti mikä on tämän kirjan opetus. että saako mennä heikoille jäille tjsp.

Minä mieluummin luen kirjan ja lapsi sitten oivaltaa mitä oivaltaa, tai on oivaltamatta ja tuijottaa onnellisena kuvasta että päähenkilöllä on komeat punaiset henkselihousut.
Ja se jotenkin liikuttaa hänen ihmisyyttään.
Se on tärkeää. 

*

Että minun pitää ilmeisesti opetella ajattelemaan tuo tavoite ja tavoittellisuus jotenkin eri tavalla. Ja ajatella sitä iltanuotioviihtymistä ihan hiljaa oman pääni sisällä vain.
Lehtori sanoi että kaikella ihmisen tekemisellä on jokin intentio
Ehkä uskon siihen.
se on kumminkin se filosofi.





Välihuutelu: talviloma on alkanut!

 ...vai alkaako se virallisesti vasta maanantaina?


Päätin pitää sometaukoa. Tai lähinnä pysyä välillä poissa instasta ja jatkuvasta uutisten pläräämisestä puhelimella. 

Talviloman alkupäivinä - perjantai-iltana ja lauantaina - olen:


...saanut valmiiksi jämälankaneuletakin. Tosin jämälankuus on tässä todella-todella suhteellinen käsite, ostin takkia varten kolme kerää jo olemassaolevien lisäksi.
Mutta valmiiksi tuli, yhtäkaikki. 
Sen nimi on karkkineule - se muistuttaa englanninlakritsia - ja sen ensisijainen käyttökohde on työvaatteus. 
Joudun tosin ehkä hommaamaan neuleelle kaveriksi jonkin trikoopaidan, kun tällä hetkellä en omista yhtään sellaista väriä, joka kävisi tämän neuleen kanssa.
se siitä viiden vaatteen vuodesta, tämä on jo neljäs.

Langoista jäi jämiä ja yhdessä aiemman jämäkasan kanssa saan ehkä toisenkin raitatakin aikaan.
Pitää viritellä keittiövaaka ja tarkistaa tilanne.

Innostuin mallista sen verran, että päätin testata sen toimivuuden toisenlaisella - paljon kevyemmällä - lankatyypillä. 

Minulla on useampia vuosia ollut kaapissa aivan ihanan värinen neuletakki, jota en ole käyttänyt kertaakaan, kun sen malli oli jotenkin tylsä ja toteutus kertakaikkisen onneton.
(kuva ja selitys surkeaan toteutukseen löytyy TÄÄLTÄ)

Käytin perjantai-illan ja lauantai-aamun sen purkamiseen. 


Lauantai-illalla aloitin kultaketun.


En menisi kehumaan että jälki on yhtään parempaa.
Mutta lanka on mukavaa kutoa ja tykkään väristä. Se on luonnossa jotenkin himmeästi kultahohtoinen.
Minulla on samasta langasta ruskea neuletakki, nyppyyntyy käytössä ihan tolkuttoman nopeasti, mutta on lämmin ja ihana päällä.

Kävin lauantaina myös puntilla ja uimassa.

Ja kirjastossa lukemassa leipäreseptejä.



Niin että lauantain osalta tein suunnilleen kaiken, mitä lomasuunnitelmissa olikin. 
Ja otin vielä päikkäritkin, kun väsytti niin.

Hyvin on loma alkanut.

*

Opiskelurintamalta:

Tajusin että loman jälkeen on hygieniapassitentti.
Pitää vissiin opiskella.

Käsityön tunnilla kävin pätemässä opettajalle karjalaisen nurjan silmukan. Se oli että oo. 

Lastenkirjallisuuden tunnilla ajauduin lievään sanaharkkaan opettajan kanssa kun ope sanoi että kirjallisuuden lukemisella pitää aina olla jokin tavoite.
Ja että viihtyminen ei voi olla tavoite.

Minusta kirjallisuuden lukemisessa viihtyminen on aina ensisijainen tavoite. Kaikki muu tulee sen jälkeen.

Lehtori meinasi niikertyä nauruunsa. Se kysyi, että monesko kirjallisuuden tunti se oli.
Toinen vasta.

Tajusin, että ihan samanlaiseen väittelyyn jouduin heti opintojen alussa kehityspsykan tunnilla. Kun leikissäkin pitää aina olla jokin agenda.
Minusta leikin agneda on viihtyä ja pitää hauskaa.


Lehtori arveli että olen perustamaisillani jotain omaa kasvatusfilosofiaa.

Minusta lapsen kuuluu saada olla vain lapsi ja pitää hauskaa. Kyllä se ehtii tavoitteelliseen tylsyyteen myöhemminkin.

"mitä opimme tänään?"  - "emme yhtään mitään" On kuulemma kouluni tunnus ja slogan joka huudetaan aamuin-illoin.




(hiihto-)lomapohdintokriizi

 
Yhtäkkiä ystävänpäivänä tajusin että minullahan on kohta lomaa aivan määrättömän pitkä aika kokonainen viikko!
Täydellinen mahdollisuus tehdä ihan kaikkea ja mitävain ja vaikka kuinka pitkään! 
Rajattomasti aikaa! 

Minulla on kohta hiihtoloma!
Tai talviloma! Tai mikä nyt ikinä onkaan.
Loma!

En pysty muistamaan, milloin minulla viimeksi olisi ollut hiihtotalviloma.
En pysty muistamaan, milloin minulla viimeksi olisi ollut yhtään mikään loma.
kertoo varmaan jotain henkisestä tilastani viime vuosilta; olen kuitenkin matkustellut syksyllä ja kesällä ja ollut ihan vain kotilomallakin kesällä, ne eivät vain ole tuntuneen lainkaan näin lomilta kuin tämä nyt lähestyvä loma. olen selvästi rentoutunut ja palautunut ja nautin ihan eri tavalla olemisestani.
ei ole kiire vain palautua. voi nauttia
ilmeisesti helmikuussa 2019 olen viimeksi ollut talvilomalla

Jotenkin tämä lähestyvä loma tuntuu lomemmalta kuin mikään pitkään aikaan.

kuvituskuva

Ja minulla oli heti rajattomasti ideoita!
Keksin heti että ihan joka päivä kävelen ja käyn uimassa ja kiipeilemässäkin joka päivä ja menen joka päivä kirjastoon ja kahvilaan lukemaan ja luen  vähintään yhden kirjan päivässä ja haluan vaeltelemaan Tukholmaan tai johonkin ja nauttimaan ja vaeltelemaan etelän aurikoon ja sisustaakin voisi ja-ja-ja-ja.

Aloin Lehtorillekin puhua että voitaisiinko lähteä nyt edes johonkin pieneen reissuun. Vaikka sitten sinne Tukholmaan. vaikka se onkin kallista nyt. perustelin että kun ei ikinä olla istuttu yhdessä kahvilassa lukemassa vaikka aina puhutaan siitä. että jos mennään tukholmalaiseen kahvilaan lukemaan.

kuvituskuva: tölkityslaite

Sitten katsoin kalenteriin ja nuorimmainen tuli visiitille ja keskimmäinen soitti ja tajusin että ei minulla kyllä ihan oikeasti ole aikaa lähteä Tukholmaan tai sen pahemmin Kuopioonkaan olin unohtanut että olin väläytellyt semmoista mahdollisuutta - olin siis unohtanut oman lapseni, miten se edes on mahdollista?, sillä minulla on hiihtolomaviikolla tähän mennessä sovittuna jo
-kesätyöhaastattelu
-kirjoittajapiiri
-nuorimmaisen muuttoapulaisuus nuorenparin muuttaessa yhteiseen kotiin olin myös unohtanut tämän lapsen
Eikä minulla ole missään vaiheessa koko viikkoa kahta tyhjää päivää peräkkäin.
Ja rahantarpeisena toivon myös että tulisi myös joku työkeikka, vaikka se on kyllä utopistinen toive kun kaikki ovat lomalla.

Jotenkin se loma vähän lässähti.
Ja nyt se on ihan tavallinen viikko vain.
Ehkä ihan hyvä. 

Saan nauttia vähän rauhallisemmassa tahdissa lomastani.

kuvituskuva panimoretkeltä



ps. vietin onnellisen puolituntisen ystävänpäivänä lastenkirjaston puolella kun meille on kohta tulossa lastenkirjallisuusvinkkaustehtävä.
Ja sitten vietin yhtenä iltana tyytyväisen parituntisen muskarihommissa, vaikka jännittikin vietävästi, niin oli myös mukavaa. Ehkä olen omalla alalla.

ps. onko sulla lomasuunnitelmia?

Opiskelu- ja muita kuulumisia

 Kuukausi opiskelua täynnä. 

Olen ehtinyt tehdä yhden oman alan työkeikan, ja vaikka vähän olin pallo hukassa, keikan jälkeen olo tuntui kuitenkin ihan siedettävältä. 
Ehkä olen oikealla alalla.

työkeikan jälkeen

Opiskelusta kyllä tykkään. 
Sopivassa suhteessa teoriaa ja käytäntöä. 
Välillä kyllä ihmettelen, riittääkö tästä ihan oikeasti kahdeksi vuodeksi oppimista?

lapsen kehitys
yritän tehdä kivoja muistiinpanoja, en tylsiä

Hiukan hermostutti, kun piti ryhmätyönä vetää kielen kehitystä edistävä tuokio ja puolet ryhmästäni oli sairaana ja jäljelle jäänyt kaveri jäätyi aivan.
Minä ja Mikki hoidimme tuokion jonkinlaiseen maaliin. 

Mikki valmistautuu ohjaustuokioon

Lastenkirjallisuuden kurssia vähän jännitin, kun nyt kuitenkin olen sitä jonkin verran jossain hamassa menneisyydessäni opiskellut. 

Että pitkästynkö ihan.
En pitkästy.
Siitä taisi tulla heti heittämällä ykkössuosikkini kurssitarjottimella.
Tiedän opettajan jostain, mutta en saa päähäni mistä.

lemppariasiat

Luvassa on kirjavinkkausta ja saduttamista ja selkokieltä ja vaikka mitä.
Tykkään.


Ensimmäiset kurssisuorituksetkin ovat jo rekisterissä. 

Tietokoneen hallitsen suvereenisti ja luovan ilmaisun myös. 
Jotenkin kummallista että sitä oli vain tämän muutaman viikon verran.
Vastahan alkuun päästiin.



luovan ilmaisun kurssi
hyvänmielen sydän

Opistolla on kaikenmoisia yhteisöllisyysprojekteja. 
Edellisellä opiskeluviikolla taittelimme rauhankyyhkyjä yhteisötaideteosta varten.
Minulla ei ihan tullut kyyhky, mutta jossain siellä killuu myös oma aikaansaannokseni: pulskea rauhan hese-pulu.


Käsityöt haraavat vastaan.
Tykkään kyllä kaikenlaisesta näpertelystä ja välillä kotona näpertelenkin.
Nyt kun meillä on käsitöitä, päätin että teen kerrankin oikein huolellisesti ja täsmälleen ohjeiden mukaan enkä sillä tavalla kuin yleensä, omasta päästä soveltaen ja vähän sinnepäin.

Lopputulema: en osaa. 
En kertakaikkiaan osaa.

Vaikka kuinka yritän, en saa siistiä jälkeä aikaan.

venkura mikä venkura

Virkkaamastani korista tuli ohjeiden noudattamisesta huolimatta muotopuoli.
Ja kangasta en pysty leikkaamaan suoraan.

Yritän tehdä kangaskassia.
Siinä ei ole yhtään suoraa reunaa, vaikka olen
a) piirtänyt liidulla kaavan mukaan kotona minulla ei ole kangasliituja, enkä tee mitään mikä tarvitsee kaavat
b) leikannut piirtämääni viivaa pitkin rauhallisesti, hyvillä saksilla
c) ommellut ompelukoneella ohjausviiva apunani rauhallisesti enkä sillä tavalla hurjasti kuin yleensä
d) purkanut muutaman kerran ja tehnyt uusiksi.

Se on venkura.
Ja kaikenlisäksi ruma venkura.

Että ehkä en tee sarjatyönä hienoja vakosamettikasseja kaikille joululahjaksi. 
Pahoittelut.


Tuleva viikko alkaa lääkejuttutentillä.
Pitää semmoinenkin suorittaa.
pitää olla antoreittikohtainen lääkelupa ja sitten hygieniapassi ja ea-kortti.
olen oppinut että on bukkaalinen antotapa. se on että posken limakalvolle. siitä on varmaan elämässä kovasti hyötyä.
siis että tietää bukkaalisen. en osaa silti antaa. enkä halua työntää sormiani kenenkään suuhun nokare lääkettä sormen päässä. edes omaani.
maistuu varmaan pahalta se lääke.
Lääkelaskut ovat vapaaehtoisia. Mietin että uskallanko yrittää.

*

Liikuntarintamalta

Alan saada kiinni omasta uudesta elämästäni myös liikunnassa.

Tammikuun lopulla ostin opiskelijan vuosikortin uimaloihin. Nyt kelpaa polskutella.
Jos meillä on yhdeksän aamu, ehdin käydä nopeat uinnit ennen päivän alkua. ja myöhästyn ekalta tunnilta minuutin tai kaksi.
Ja muuten yritän jaksaa lähteä hallille edes jonkin kerran ilta-aikaan.

Kiipeilykaveri sisko on selättänyt alkuvuoden hankaluudet ja olemme päässeet jonkinmoiseen kiipeilyrytmiin, pitkästä aikaa. tosin minulle on tullut korkeanpaikankammo ja varpaat lipsuvat ja käsiin tulee pumppu, enkä osaa enkä uskalla yhtään mitään enää. en muista milloin viimeksi olisin topannut reittiäkään. 
Kiipeilyn vuosikorttia on jäljellä pari viikkoa, helmikuun loppupuolelle enää.

Toivon että jääkausi menisi kohta ohi, ja pääsisi kunnolla kävelemään.
Kun aiemmin jatkuvasti kävelin töihin ja kotiin, puoli tuntia suuntaansa, tulivat päivän ulkoilut hoidettua ihan ohimennen.
Sitä kaipaan.
pitää vissiin hommata joku mielikuvituskoira, että tulee lähdettyä lenkille.
ennen minulla oli. bernhardilainen.
nyt en kyllä taida semmoista haluta, pitää ottaa joku vähän pienempi rotu. 

Haaveilen että kesällä olisi lomaa. 
Oikein paljon.
Että voisin vain kävellä ja uida ja semmoista.
En kyllä tiedä, että millä rahalla.
olen hakenut vähän kesätöitä myös.
mutta oikeastaan haluaisin vain lomailla.
ja että aurinko paistaisi
ja minä olisin maauimalassa ja eväät myös.


*

Vielä pitäsi saada kunnolla omat kirjoitusjutut käyntiin.
Lupauduin pitkästä-pitkästä aikaa taas vetämään kirjoittajapiiriä.
Annoin niille kaikenmoisia kotitehtäviä ja sitten en itse tee niitä.
Teeskentelen että kun kirjoittaa viiden sanan lauseen, niin se on päivän kirjoitusurakka.


*

Lehtori oli puhunut kaverin kanssa että mennään nopeaksi viikonlopuksi katsomaan futista Lissaboniin.
Olisi kiva. voisin jopa sietää sen futiksen



 


Välihuutelu

 Tulevan viikon ruokaostokset: 107e


Ensimmäiseen kauppaan tuli kaksi reissua kun kassall huomattiin kriittinen unohdus. Silloin olimme vielä tiukasti budjetissa.

Homma repesi viime metreillä lapasesta kun piti lähteä hakemaan toisesta kaupasta tiskiainetta.

Ja suklaapatukka. Ja tilliä.

Ja leipämaltaita. 

Että ei pidä lähteä ostelemaan semmoisia


tammikuun luetut

 Tammikuussa lukeminen tuntui etenevän hitaasti ja tahmeasti. 

Ehkä opiskelut ja elämä veivät aikaa ja energiaa sellaisella tavalla, ettei lukeminen oikein sujunut?
Tai ehkä tammikuulle ei vain osunut oikein sellaista todella sykähdyttävää luettavaa?

En oikein osaa tammikuulta nostaa erityistä suositeltavaa. Paitsi ehkä Sandholmin Syntynyt viittomaan - jos kuurojen kulttuuri kiinnostaa.




Tammikuun luetut


 Aino Marian: Hengenheittäjän uusi elämä. Kuolemanrajakokemus ajaa tv-tuottajana toimivan Mintun elämän perimmäisten kysymysten äärelle: pitäisikö olla ihan oikeasti hyvä ihminen. Vähän kompastellen alkanut kertomus muuttui kohtalaisen hauskaksi. Nopeasti luettua helppoa viihdettä, ei ota eikä anna. Kevyt iltapala. E-kirja.

Regina Rask: Puhtaalta pöydältä. Vappu Helander -sarjan keskimmäinen osa. Vappu on lehtistöneuvoksena Suomen suurlähetystössä Norjassa, kipuilee sinkkuuttaan, ikäänsä ja suurlähetystön pientä piiriä. Kirjeenvaihto Suomeen jääneiden kanssa oli paikoin ainakin kuunneltuna vähän turhan lennokasta, mutta muuten pidin kirjasta. Raskin kirjoitustyyli on jotenkin lakoninen ja ytimekäs, vähän huomaamattoman ironisen hauskaa ja skarppia kautta linjan. Äänikirja.

Kati Häkkinen, Antti Helin: Tuhansien hymyjen hotelli. Kati puolisoineen saa päähänsä perustaa luksushotellin syrjäisemmälle paratiisirannalle Thaimaassa. Ihan helppoa ei ollut, hymyillä piti vaikka hampaat irvessä. Tempoilevan ihmisen tempoileva elämäntarina. Tulipa luettua. E-kirja.

 Lucy Diamond: Uudenvuodenlupaus. Gemma, Caitlin ja Saffron tutustuvat sattumalta uudenvuodenjuhlissa. Tuttavuus muuttuu ystävyydeksi ja kantaa eteenpäin, kun tammikuu näyttää tuovan kaikkien elämään rajuja muutoksia. Lempeä hyvänmielenkirja kevyesti tummareunaisine sävyineen, oikein lukukelpoista hömppää. E-kirja.

 Sami Koski, Thomas Sandholm: Syntynyt viittomaan. Ylen viittomakielisten uutisten toimittajan elämäntarina. Sandholmin ei olisi pitänyt edes syntyä: Sandholmin syntymän aikoihin kuurot eivät saaneet perustaa perhettä - ja Sandholmin molemmat vanhemmat ovat kuuroja. Elämäkertaa arvioidessa mietin aina, arvioinko elämää vai kerrontaa. Tämä kirja on mielenkiintoinen kuvaus suomalaisten kuurojen kulttuurista ja viittomakielestä. Itseäni hiukan häiritsi kirjoittajan ratkaisu käyttää lähes kaikista henkilöistä pelkkää sukunimeä tai sitten vieläkin vieraannuttavampaa "suomalainen" tai "toimittaja" vähän asiayhteydestä riippuen. Päädyin lukemaan kirjan, koska Sandholm vieraili opistolla kertomassa kirjasta ja kuurojen kulttuurista (oli kiinnostava esitys!). Minulla on aiemminkin ollut jonkinlainen mielikuva kuurojen kulttuurista ja viittomakielisestä elämästä Suomessa, ja tämä kirja pitkälti vahvisti mielikuvaani ja aiempaa tietouttani asiasta. Viime vuosina olen ollut kausittain todella kiinnostunut asiasta: isoäitini on joskus toiminut opettajana (ja johtajattarena) kuurojen koulussa. Epäilen vahvasti, että hänellä ei ole ollut viittomakielen taitoa, ja siksi asia kiinnostaa.

 Sophie Kinsella: The Burnout. Sasha on kertakaikkisen loppuunpalanut työssään. Hän lähtee lapsuudesta tuttuun rantakaupunkiin, hienostohotelliin toipumaan ylirasituksesta. Hotelli on kuilun partaalla ja rannalla haahuilee vain yksi ihminen hänen lisäkseen: työssään ylirasittunut Finn. Rannalle alkaa ilmestyä outoja viestejä, jotka tuntuvat olevan juuri Sashalle ja Finnille. Kinsellamaisen leppoisa ja etenevä, sankarihahmo vakaampi ja vahvempi tyyppi kuin monessa muussa Kinsellan kertomuksessa. Aiheen puolesta tuli hetkittäin aivan liian iholle. Tykkäsin. 

Regina Rask: Paikka auringossa. Keski-ikäistyvä tv-toimittaja Vappu Helander elää pientä elämäänsä. Miesystävä on lähtenyt sapattivapaalle Unkariin kirjoittamaan dekkaria, työpaikalle tulee tuore, säkenöivän nuori uusi toimittaja: mitä Vapun elämä on, millaiseksi se muuttuu? Humoristinen, jotenkin lakonisesti etenevä, yhden ihmisen elämä ja näkökulma. Muistelen lukeneeni Helander-sarjan joskus aiemminkin, mutta tämä kertomus tuntui kyllä kovin vieraalta. Raskin tuotannosta olen tykännyt, on oivaltavaa, selkeää ja lakonisuudessaan hyvin skarppia. Äänikirja.

Gretchen Rubin: Onnellisuusprojekti. Tuli valtava tarve lukea tämä kirja, olin jo tilaamassa sitä ihan omaksi asti, mutta päätin olla säästäväinen ja lainata kirjastosta - onneksi niin. Ihminen voi näköjään kasvaa ulos kirjoista: maailma muuttuu, ihminen muuttuu, nyt tämän kirjan aika on selvästi elämässäni ohi. Luin sinnikkäästi loppuun, koska tammikuu on alkanut jatkuvalla kirjojen kesken jättämisenä - ajattelin että urakoin tämän nyt loppuun ja jätän sen jälkeen onnellisuusprojekti-kauden taakseni. En tiedä mikä tökki; ehkä vain olen muuttunut itse niin paljon. Tai elämäni on. Tulipa luettua.

Adam Kay: Reseptivapaa - tarina lääkäristä joka ei tahtonut päätyä potilaaksi. Kayn aiemmat kirjat ovat olleet kohtalaisen luettavia. Tämä oli pikkuhauskaa tekstiä paikoin todella rankoista ja henkilökohtaisista aiheista. Minuun kirjoitustyyli ei tässä opuksessa uponnut: oman identiteetin, ammatin, elämäntarinan käsittely groteskisti tai juuri pikkuhauskalla huumorilla höystettynä ei tehnyt vaikutusta. Paikoin ällötti, paikoin suretti. 

Tuuli Kivijoki: Sinisiä hetkiä Lemmenlahdella. Sofia tulee tyhjentämään edesmenneen isotätinsä mökkiä myyntikuntoon. Pikkupaikkakunta sulkee sisäänsä ja irtisanottuna Sofia alkaa haaveilla elämänmuutoksesta - kahden kiinnostavan miehen liepeillä, luonnollisesti. Vähän kömpelö ja naiivi hyvänmielenkirja. E-kirja.


värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)


talousguru paljastaa: tammikuun ruokamenot

 Kuittien perusteella taloustililtä meni tammikuussa ruokaan n. 530e.
en oikein tiedä, kuuluvatko joulukuun viimeisen päivän ostokset joulu- vai tammikuulle. Laskin ne nyt tammikuulle, kun tammikuussa se ruoka on syöty.
Päiväkohtaisesti siis n. 17e.



kuvituskuva. 
liikuntatuokion ohjaus


Ja viikon ruokaostokset ovat asettuneet tammikuun aikana noin 100e/vko. 
Mielestäni aika hyvin tiristetty reilusta 800e/kk alkukulutuksesta.

Kissanruokaan menee suunnilleen 15e/vko, siitä ei pysty tinkimään. Tai pystyy, mutta sen jälkeen vietetään unettomia öitä tai vieraillaan eläinlääkärillä.

Joka kerta kaupasta on ostettu myös muuta kuin ruokaa: talouspaperia, pyykinpesuainetta, kaikkea kodintarviketta. Ja herkkuja, tietysti.

Kutsuimme kertaalleen kaverit kylään ja söimme pizzaa, sillä viikolla ruokaan meni 130e.

*

Tammikuun lopussa sain loppupalkan.

Siirsin saman tien 1000e taloustilille ja siitä ostetaan ruokaa toivottavasti todella pitkään. 

Maksoin bussikorttia jonnekin kesäkuun loppupuolelle, ja jo ennen palkkapäivää ostin itselleni vuoden uinnit.

salilla: yritän aina soutaa tasan 1000m. 
en vain osu
siskoni on tässä tosi haka. hän osuu aina tasan tonniin.

Oleme eläneet kohtalaisen hyvin ja mukavasti. Ruoka on ollut mainiota ja aika usein olemme saaneet kahden-kolmen päivän sapuskat kertarykäisyllä.
Hävikin kanssa on vielä taistelua.

Sen verran tuhlailen, että haen lempisaippuaani varastoon ja ehkä saatan ostaa alelankoja kevään näperryksiä varten. Loppurahat sitten tiukan valvonnan alle ja säästöön.

puikoilla: karkkineule


Ruokaa kympillä - gurun ensimmäinen yritys

 Jo ennen kuin vuosi ehti kunnolla vaihtuakaan Pinkki haastoi minut kympillä ruokaa -haasteeseen.

Haasteen toteuttaminen on ollut työlästä: olemme palanneet kurinalaiseen kerran viikossa kauppaan järjestykseen, ja se on osoittautunut oikein hyväksi ratkaisuksi. 
Valitettavasti en kuitenkaan ole sellainen talousguru, että saisin hankittua kympillä koko viikon ruokatarvikkeet - mukaanlukien kissanruuat - meidän pienelle taloudellemme.



kuvituskuva: kiikkerä kori.
Ite tein.

Kuluneella viikolla tuli kuitenkin äkillinen ja ennakoimaton tarve ruokkia isompi lauma.
Yksi nuorista + kumppaninsa ilmoittivat tulevansa kyläilemään ja toivoivat sapuskaa pöytään.
Samalle päivälle osuivat lisäksi hautajaiset ei ketään minulle kovin läheistä ihmistä, ei tarvitse pahoitella ja arvelin että kahvittelun päälle myös me hautajaisiin osallistuneet saatamme kaivata kunnon ruokaa.
Varauduin ajatuksissani siihen, että
1) kekkerit loppuvat yhdeltä, viimeistään kahdelta
2) nuoriso tulee neljän jälkeen
3) ehdin laittaa kaikenlaista ruokaa
4) meitä on pöydässä viisi aikuista ruokailijaa.

Suunnittelin toteuttavani kympillä ruokaa haasteen oikein kelpo huijaustyylillä - tiedättehän sen: ostan kympillä jonkun perunapussin ja kaivan kaiken muun gourmet-annoksiin tarvittavan kaappini kätköistä, koska pakastimessa on äidin noukkimia sieniä ei ole!, puolikas hirvi ei ole! ja kellarissa laatikollinen italialaista viiniä ei ole!

Kävin hakemassa kaupasta pääruoka-ainekset:


niin guru sentään olen, että jäi vielä vähän ylikin!



Masterplään: teen patonkeja /sämpylöitä kuivatavarakaapin kätköistä oheen, kasviskeiton jääkaapin antimista alkuruuaksi ja jauhelihaperunalaatikkoa  ostettu kympillä pääruuaksi ja jotain kuivatavarakaapista jälkkäriksi, ehkä kakkua tai pullaa. 
Ja kas!
Pöytä on koreana kympillä!

Master-toteuma:

Tein aamulla leipätaikinan nousemaan.
Ruokailemaan tulevat nuoret halusivat jälkkäriksi lembasta ja hedelmäsalaattia.

Nuorista se, joka tuli kanssamme hautajaisiin, pyysi että saisi heti aamusta kaiken varalta kunnon ruokaa. Kaivelin kaapeista puoli tuntia ennen hautajaisiin lähtöä! olen guru! ainekset omaan versiooni sipulia, porkkanaa, kaalijutun jämät, kananmunia, nuudelia paistetuista nuudeleista. 

Tämän guruosion jälkeen homma alkoikin sitten rakoilla.

Hautajaisissa olikin ruokatarjoilu.

Söimme oikein kunnolla. Ja haimme vielä lisääkin.

Ruokailemaan tulevat nuoret halusivatkin tulla jo kolmelta.

Hautajaiset - tai siis muistelu - jatkui ja jatkui ja jatkui.
Melkein kolmeen asti.
aloin siinä vaiheessa vääntelehtiä niin levottomasti että anoppi huomasi. ja Lehtori myös.

Tulimme kotiin vatsat pullollaan ja kovalla tohinalla.
Melkein samalla ovenavauksella tulivat päivällistävät nuoret.
Ja se mukanamme ollut nuori alkoi vilkuilla kelloaan, että seuraavassa paikassa odotetaan.

Rupesin kovalla tohinalla puuhaamaan ruokaa kun ne ruokailemaan tulleet olivat kovasti nälkäisiä.

Sain aikaiseksi ne sämpylät ja leivän ja lembasta ja jauhelihaperunalaatikon ja hedelmäsalaatin.

Sitten me kaikki muut katselimme pöydän ympärillä kuvut pullollaan kun päivällistävät nuoret päivällistivät.
Paitsi se mukanamme ollut nuori hengitti sisäänsä puoli pellillistä lembaksia, kun ne ovat niin hyviä. 

Ruokaa jäi yli.

Että en oikein tiedä että tuliko tästä nyt hitti vai huti kympillä ruokaa -teemalla.
Mutta sain aikaiseksi kahdelle päivälle pääruokaa kympillä.
Ja leivät ja lembakset päälle. 

Jotenkin itse kuvittelen ostelevani kympillä maitoa ja jogurttia ja jotain ja jotain ja jotain ja sillä sitten elellään paitsi kissat useampi päivä putkeen.

sain jouluna amarylliksen
se kukkii vasta nyt



Että oliko kympin ruokahaaste hitti vai huti?