En pidä sanasta osallistaminen.
Se kuulostaa siltä että ensin on pienessä salaisessa piirissä päätetty mitä tehdään, sitten kysytään vaikka keneltä että mitä tehdään, ja sitten tehdään se, mitä ensin on päätetty ja kirjoitetaan raporttiin että osallistettiin laajasti.
|
jonkun lapsukaiseni ekaluokan luokkahuone |
Johtuu tämmöisestä jutusta:
Lapsukaiseni ovat aloittaneet koulutaipaleensa 1970-luvulla rakennetussa koulurakennuksessa, jonka piha myös oli sellainen samanhenkinen.
|
näyttämö |
Joku viisas ihminen keksi, että koulunpihojen elävöittämiseen on jaossa rahaa ja pihaa voisi muutenkin elävöittää.
Tehdään semmoinen koko alueen lähiliikuntapaikka ihan jokaiselle lapselle, Peralle ja mummolle! Jee!
Tämmöiset elävöittämishankkeet oikein kuuluu tehdä osallistamalla laajasti osallisia. Niinpä suloisten pikkulapsukaisteni koululla silloin heistä kaksi vanhinta kulutti sen opinahjon penkkejä järjestettiin vaikka minkämoisia puuhakornereita, satutunteja, pihakiertokävelyitä ja kuulemistuokioita kun lapsukaisia osallistamalla osallistettiin. Ehkä vanhempainyhdistyskin osallistettiin ja voi olla että vaikka mitkä muut kauppiaat, kirjastotädit ja Perat.
Koululaiset piirsivät unelmapihoja: labyrintteja, satukäytäviä, pelimaailmoja, dinosauruksia ja vaikka minkälaisia vempottimia unelmiensa pihaan. He kertoivat satuja, he esittelivät suunnittelijoille piirroksiaan ja näyttivät missä mitäkin pitäisi olla.
Hauskaa oli kaikilla.
Sitten koulun pihasta otettiin aita pois - koulualueen raja ei muuttunut.
Metsään ei edelleenkään saanut mennä paitsi tiettyyn kohtaan, eikä pois aidan takaa.
Pihalle tuotiin hajuton-mauton-väritön sen ainoan oikean turvallisuusstandardin mukaan rakennettu kiipeilyteline, keinualue ja takapihalle panna-areena jonne ei päässyt kouluaikana.
Pihan asfaltti uusittiin niin, että aiemmin asfaltille maalatut hyppyruudukot, pikipata ja vastaavat jäivät uuden asfaltin alle.
Semmoinen oli se osallistava pihauudistus.
Missä olivat dinosaurukset, labyrintit, vempottimet ja pelimaailmat?
olisivat nyt edes yrittäneet naamioida sen kiipeilytelineen dinosaurukseksi tai satupuistoksi tai pelimaailmaksi tai vempottimeksi ja sen alle levitetyn kimmoisan maton väri olisi voinut olla vihreä, niin olisi ollut edes jonkinlainen tekonurmikko tai jotain sinnepäin!
Eikä tässä vielä kaikki.
Kun tämä lähikoulun pihaprojekti oli taputeltu, vaihtoi keskimmäinen lapsukainen koulua keskustakouluun.
Lukuvuoden ensimmäisenä päivänä rehtori intoa tursuten kertoi että mepäs osallistutaankin tällaiseen osallistavaan pihaprojektiin että jee! Nyt saavat lapset osallistua ja saadaan hieno piha.
Minä olin että grr, ei voi olla totta.
Se pihaprojekti kaatui siihen kun koulu on liian lähellä urheilupuistoa, eikä siksi sovi koululaisten, mummojen ja Perojen lähiliikuntapaikaksi.
Koululaiset eivät tietenkään voi välitunnilla mennä siihen puistoon vaan piha on ihan yhtä asfalttinen kuin ennen. Ei tullut edes standardikiipeilytelinettä kun on urheilua liian liki.
|
kiipeilyteline ja aavekoulu
|
Miksi niitä superturvallisia kiipeily-keinuhärpättimiä ei voinut yhtään muokata semmoisiksi kun koululaiset halusivat?
Tai miksei niitä sijoitettu pihalla niihin kohtiin, joihin koululaiset olivat toivoneet? koulu dokumentoi tätä hienosti silloisilla nettisivuillaan ja löysin oman pärstänikin joltain arkistosivulta tarkastelemassa pihasuunnitelmia
Mikä oli tämän hankkeen osallistamisen funktio? Jos rahaa oli vain niihin kuvaston mukaisiin juttuihin, niin miksi leikittiin vaikka kuinka pitkään että osallistetaan?
Olihan se uusi piha tietysti paljon eloisampi ja iloisampi kuin se originaali ja lapsilla oli varmaan hauskaa, ja kävi siellä paljon perheitä leikkimässä.
Mutta nyt koulu on purettu kokonaan pois
Osallistamisesta en ole tämän osallistamiskokemuksen jälkeen pahemmin perustanut enkä halua osallistaa yhtään ketään yhtään mihinkään. Enkä halua myöskään tulla osallistetuksi.
|
sivistyksen kivijalka |
kuvasarja on keväältä 2022 kun lähikoulu oli saanut purkutuomion.