Fillarikeijuhaave

 Eilen harmitti kaikki.
Ja aivan erityisesti fillari.

En jaksaisi millään pohtia sitä, hankinko uuden vai huollanko vanhan en! ja jos hankin uuden niin mistä.

Kuka jaksaa tällä helteellä lähteä pyöräliikkeisiin vertailemaan hintoja ja malleja?
Varsinkaan kun ei ole pyörää millä mennä.

Soitin muutamaan liikkeeseen esikarsintamielessä.

kuvituskuva

 

Hintahaarukka niissä 800-1000.
Jos oli tätä halvempi, piti vielä tehdä jälkiasennuksia: lukkoa, takatelinettä, jalkaa...niin että lopputulos olisi sama kumminkin.

Miksi edes myydään keskeneräisiä fillareita?

Ihan kun joku ostaisi pyörän mutta ei haluaisi ikinä lukita sitä? Vai onko tämä joku jenkkiläinen salaliitto että jokaisella on oikeus valita mimmoisen lukon haluaa?
Tai että ei lukitse?
Voisihan se lukko olla valmiina mutta sitten voisi valita että ei käytä sitä, jos ajattelee että se on valtakoneiston epäilyttävää hapatusta
luen juuri kirjaa salaliittoteorioista, kai niitä voi pyöränlukoissakin olla. varmaan varsin todennäköisesti on. 

Tai ei tarvitse lokasuojia? Että ei ikinä pyöräile sateella?

Ja miksi ei asenneta jalkaa valmiiksi anteeksi seisontatukea? Mikä järki siinäkin on?
En minä ole mikään viisivuotias joka heittää fillarin työpaikan eteen nurmikolle odottamaan että koska mennään taas.
olisi oikeastaan ihan älyttömän siistiä tehdä niin. kurvaisin täyttä höökää työpaikalle ja nakkaisin fillarin kenoon terassille ja sitten kun päivä olisi ohi niin taas mentäisiin kuin lapsuudessa inkkaria ja länkkäriä vauhdilla karkuun pahoja poliiseja. en kyllä paljoa sellaisia leikkejä leikkinyt mutta välillä sentään 

Ja aivan erityisesti minua harmittaa se käsijarruhommeli.
On kaikenmoisia kivoja pyöriä, mutta niissä on vain jalkajarru.
Se on vaarallinen ja hidas.
Sitten jos on käsijarru niin on rumanvärinen ja tylsä muutenkin koko pyörä.
Ollaanko me käsijarruihmiset jotenkin valkopyöräisiä tyyppejä? Että jos on käsijarru niin on niin huumorintajuton että ei voi olla muuta kuin valkoinen?
Jos kaikkien lisäosien lisäksi pitää vielä ostaa maalipurkki että saa kivan niin kyllä tulee hankala ja tyyris keikka. ja missä minä sen edes maalaan?

Aloin mököttää koko juttua ja mökötin koko illan.

Sanoin Lehtorille että pitäisi olla semmoinen fillarikeiju, joka toisi minulle sopivan, nätinvärisen fillarin minun vanhan rotiskoni paikalle pyöräkellariin ja veisi vanhan pois koska jos heivaan sen jätelavalle kuten Lehtori, se on minuutissa takaisin ja kolhii sitä minun uutta pyörääni.
Semmoisella tavalla olisi se fillarikeiju, että olisi kaikki valmiiksi kunnossa ja mieluusti vanha avainkin sopisi lukkoon.
Sen kun hyppäisi kyytiin vain ja pyöräilisi täyttä höökää kohti auringonlaskua.

lähiön vanki

Fillarista hajosi sopivasti juhannuksen alla etuvaihtaja. Tai keskivaihtaja. Tai mikälie.
En suostu uskomaan että hajosi omia aikojaan, vaan salaa mielessäni syytän liian ahdasta pyörävarastoa ja naapurin riuskaotteista tätiä. kyllä se hajosi omia aikojaan.

Olin koko juhannuksen lähiön vanki.
Sinne pääsin, minne jalat veivät.

Meni nysväämiseksi - ja sitähän olen aina toivonut.
Niin että lähestulkoon täydellistä.

Kävin joka aamu yhdistetyllä kävely-hölköttely-kävelylenksalla ja lopun päivää nysväsin.
Olin suunnitellut metsäretkeä, mutta vähän oli kuuma.
Ei pystynyt edes ajattelemaan metsään menemistä.

Luin ja kudoin.
Laitoin ruokaa.
Katsoin kun nuoriso söi.
Luin ja kudoin.
Laitoin ruokaa.
Katsoin kun nuoriso söi.

 

 

 

 

avokado sunnuntaiaamuna klo 8

avokado maanantaiaamuna klo 7

aamun lenkkiseura:
kaunis kultainen kyy

Harmittaa ihan vietävästi kun pitää ruveta taas pohtimaan pyörän kohtaloa.
Minusta edellisestä huollosta on suunnilleen sekunti eli kolme vuotta.
Silloin vaihdettiin kaikki osat ja silloin päätin että enää ei yhtään hintasyöppöä huoltoa vaan seuraavaksi kokonaan uusi fillari.

Muttakun.
Kun en jaksaisi miettiä sen pahemmin huoltoa kuin uutta kulkupeliäkään ja varsinkin kun sen uuden löytäminen on niin pahuksen vaikeaa. Kun minulla pitää olla käsijarrut edessä ja takana ja semmoisia ei ole kivoja.

Perjantai - sähköfillaripohdinto

Meidän työpaikan varastossa on jonkun fillari säilössä. Yksi työkavereista päätteli, että se on minun. Hänen mielestään se on ihan aataminaikuinen, minun kannattaisi hankkia kunnon sähköfillari.
ei ole minun mutta hän ei uskonut sitä

mää ja mun epäsähköpyörä menossa töihin

Minun kannattaisi kuulemma hankkia sähköfillari koska olen tämmöinen sporttimimmi. 
Sanoin että hän on ensimmäinen ihminen koko maailmankaikkeudessa joka ikinä on kutsunut minua sporttimimmiksi. 

Se piti sellaiset palopuheet että oli pakko kysyä, saako hän provikkaa jokaisesta myydystä pyörästä.

Printtasi minulle kuvankin sellaisesta pyörästä mihin kannattaisi investoida
oli justiinsa sellainen johon varmaan itsekin päätyisin.
Jaksaisin kuulemma ihan vaivattomasti fillaroida tämän tästä Ruissaloon pelaamaan golfia (?)
en viitsinyt sanoa, että minulla on kerran ollut vähän kevyttä kinaa yhden golfopettajan kanssa, ja että minulta on luultavasti kielletty pääsy ihan kaikille viheriöille kautta koko maailman. se ope väitti että kyllä voi vasuri golffata samalta puolelta kuin oikeakätinen ja minä väitin että en pysty enkä kykene.ja että haluan hutkia vasureiden omalta puolelta. se ei suostunut opettamaan, olen traumatisoitu loppuiäkseni siitä. ja siitä etten osunut kummaltakaan puolelta.

Mietin, että jos minulla jonain päivänä sattuisi olemaan ylimääräistä rahaa sähköfillarin verran, pitäisi sitten samaan syssyyn hankkia myös kunnon peräkärry siihen. Että saisin hoidettua kauppareissut ja muut.
Ja sitten pitäisi talvellakin pyöräillä.

Olin kumminkin ekstraurhoollinen: kävelin kaksiosaisen päivän kaikki työmatkat, pilkkopimeässä aamulla ja illallakin. se tekee 12 kilometriä yhteensä, ei tuntunut yhtään semmoiselta.

Se oli vähän kammottava hetki, kun viimeisellä kotitaipaleella taskulampun valokeilassa näkyi kaksi kiiluvaa silmää. 
Tiesin melko varmasti että ei ehkä ole susi, ja kettu ei ehkä käy ihmisen kimppuun, mutta kammotti silti.

Oli koira ja remmissä vielä. Olisi ehkä taluttajan kannattanut käyttää edes jotain pientä heijastavaa, oli aika pimeä tyyppi.

Homma on mennyt juuri niin kuin arvelinkin: loka- ja marraskuussa kun pimeys alkaa vallata maailmaa, en halua pyöräillä enkä kävellä. Nyt käveleminen jopa siellä pimeässä alkaa tuntua ihan siedettävältä ajatukselta. Vähän taskulampulla heijastelen synkimmissä kohdissa.
Jos ei olisi liukasta, voisin ehkä palata takaisin fillarihommiinkin.

*

Ystävien piti lähteä Lissaboniin välipäivinä. Olivat sitten siirtäneet matkaansa kesään. 
Kysyivät lähtisimmekö samaa matkaa heidän kanssaan.

Tulin siitä valtavan iloiseksi. 
Meidän ystävyytemme on suhteellisen tuoretta, muutaman vuoden ikäistä vasta.
Ovat sellaisia ihmisiä joiden kanssa on mukava viettää aikaa.
Hauskaa, jos heistä tuntuu samalta.

*

adventtilaukalla - postaus päivässä jos hyvin käy

PS. jos olisin somevaikuttaja, niin johan olisi sähköpostissa kohta jouluisia sähköfillaritarjouksia. saa laittaa, otan sitten yhteyttä!

fillarilla pitkästä aikaa

Olen hybridityöntekijä. 

Useimpina päivinä vetelehdin stressaantuneena kotona.
Välillä menen vetelehtimään stressaantuneena verstaalle.
Kumpainenkaan vaihtoehto ei ole hyvä, kumpikin vaihtoehto hatuttaa.

Tänään fillaroin lähityöhön. 

Pyöräily oli yllättävän mukavaa.
Närvehdin koko eilisen illan asiaa ja olin varma että tänään on märkää-kylmää-pimeetä ja muutenkin huono olo ja että pyöräily ei ainakaan kannata ja tuntuu joka tapauksessa pahalta.

No ei ollut, vaan aamu oli kaunis ja kirkas ja sää oli hyvä ja pyörä kulki. 

Pyörä kulki vastoin kaikkia odotuksia melko sujuvasti myös kotiinpäin.
Yleensä minulla on sekä töihin että kotiin vastatuuli, ylämäki ja räntäsade. 

Sellaisen olin talven aikana unohtanut että pyörän kuormaaminen on oma operaationsa.
Ja nyt hybridityön aikana vielä suurempi operaatio, kun pitää lastata kompuutteri ja eväät ja palautettavat kirjastokirjat, ihan tolkuton määrä tavaraa.
Kirjaston pihassa vähän meinasi siepata hatusta, kun kuorman purkamiseen ja uudelleen kuormaamiseen menee enemmän aikaa kuin kirjastoasiointiin ja kypäräkin pitää riisua että saa maskeerattua itsensä.

Harmitus meni kyllä ohi. Meillä on kirjastossa periaatteessa vain varausten nouto, mutta siellä on myös esillä muiden ihmisten tekemiä palautuksia pienillä pöydillä ja löysin sieltä bonuksena pari yllärikirjaa.

Meinasin muutenkin yltyä, lähdin tavalliselle illansuun kävelylleni ja melkein menin pururadan ulkopunttisalille.
Onneksi reitti sinne oli niin vetinen, että saatoin jättää väliin.
Kyllä muuten olisi ollutkin vähän liioittelua yhdelle päivälle.

kuva on jostain parin vuoden takaa
mutta tällainen oli fillarifiilis tänään

valmiiksi kerättyjen ruokaostosten noutokin sujui, pari juttua olin itse unohtanut tilata.
mukavan vaivatonta; vähän täytyy keskittyä siihen että muistaa kaiken.

*

päivän sapuskana jämät

*

25/31 - vaikka eihän tälle nyt vielä loppua näy.

Pyöräily-laifstail-kriizi

 yhtenä aamuna kun pyöräilin töihin, edelläni polkeili kaunis nainen kauniilla pyörällä.

Hänellä oli kermanvärinen polkupyörä ja pajukorietukori ja sininen valkopilkullinen hame ja kapea vyötärö ja aurinkolasit ja kuohkea siististi laitettu tukka.
Etukorissa oli varmaan kauralyhde ja kedon kukkasia ja itse tehty valöörikuvioon aselteltu hedelmä-marja-kasvisasetelma.

Kyllä tulin kateelliseksi.
Minusta on ihan valtavan epää että toisella on kokonaisuudessaan laifstail ja minulla ei.

En ihan rehellisesti halua valkopilkullista mekkoa, en tykkää aurinkolaseista ja nykyinen vyötärökin välttää paremman puuttueessa.
Etukoria en huolisi vaikka maksettaisiin.
Mutta olisi silti kivaa jos mentaalisesti olisi semmoinen, joka ei pyöräilyn jälkeen höyryäisi.
Muutun aina pörheäksi päästäni.
Lepattavat lahkeet tuunaan niksipirkkatyyliin sukkahousulenksuilla turvallisiksi.
Käsiveskan köytän vanhalla avainnauhalla selkään ettei liepota tiellä miten sattuu.
Tarakkakori on aina täynnä tavaraa ja eväänä mitälie sotkua mitä kaapissa on.

Kun olisikin semmoinen helkähtelevän kauniin positiivinen ja laifstail aamusta iltaan ja illasta aamuun eikä tämmöinen höyryävä pörhelöpää.
Ja kukkasia voisi olla myös ja paloteltuja hedelmiä.

tarakkakori

kilometri- ja fillaripohdinto

 Muistiin itselle: kesäkauden kilometrejä sporttitrackerin mukaan

(ihan kaikille kävelyille tai pyöräilyille sitä ei ole muistettu käynnistää)

huhtikuu

kävellyt: 133

pyöräillyt: 117

Huhtikuussa lockdownin aikaan kävin melkein joka aamu pienen aamukävelyn ja iltapäivällä toisen mokoman työpäivän jälkeen. Pyöräilin muistaakseni lähinnä velvollisuudentunnosta tai kauppaan jos oli pakko.

toukokuu

kävellyt: 167 km

pyöräilyt: 120 km

Toukokuussa pyrin kävelemään tavoitteellisesti melkein joka päivä, kun pääsin äänikirjojen ihmeelliseen maailmaan ja halusin nollata päätäni. 
Osittaiset lähityöt alkoivat kuun puolivälin jälkeen. Työpyöräilyt alkoivat lähipäivinä. 

kesäkuu

kävellyt: 95 km

pyöräillyt: 318 km

Kesäkuussa lähityöt alkoivat toden teolla. Työpyöräilyä viitenä arkipäivänä viikossa ja hupipyöräilyt siihen päälle.

Kävelyt jäivät kun tuntui ettei aikataulussa ole tilaa, kävelyt painottuvat viikonloppuihin.

heinäkuu

kävellyt: 124 km (puuttuu kävelyjä lähes viikon ajalta; kaupunkivaeltelua)

pyöräillyt: 65,9

Heinäkuussa oli loma. Lomalla suunnittelin käveleväni joka päivä vaikka kuinka paljon. Loma ei ollut ihan sellainen kuin olisi toivonut, kävelin paljon ja paljon vähemmän kuin olin suunnitellut.

Yhden viikon ajalta ei ole mitään merkintöjä: vietimme muutaman päivän ajan kaupunkilomaa Helsingissä ja haahuilimme muutenkin.
Heinäkuussa pyöräilin lähinnä kauppaan.

Elokuussa työt ovat jatkuneet turboteholla. Pelkkää työpyöräilyä (töihin - kotiin / töistä tai kotoa työhommeleihin muualle kuin verstaalle) ensimmäisellä viikolla 131 km.

Mietin, miten pitkään jaksan jatkaa fillarointia.
Yleensä olen hyytynyt viimeistään syyskuun puolivälin tuntumassa, heti kun alkaa olla märkää-kylmää-pimeetä. (perheessämme yleisesti hyväksyttävä syy olla tekemättä mitään)
Kotikaupunki lykkäsi jo nyt, ensimmäisenä kaupunkina, vahvan maskisuosituksen joukkoliikenteeseen, eivätkä ruuhkabussit muutenkaan kutsu.
Mutta silti, märkää-kylmää-pimeetä. 

Ja entä sitten kun tulee liian märkääjne? 
Jaksaisinko kävellä?
Kotoa verstaalle on 7 km. Kävelen sitä väliä tunnin ja vartin, se ei ole mahdoton aika. 
Entä jos on todella märkääkylmääpimeetä?
Ruuhkabussit eivät siltikään kutsu.

Tarvitsen ainakin suojavarustuksen märänkylmänpimeen varalta. Hienojen sadehousujeni tolpat (pylväät?) ovat kuluneet puhki.
Pöksyjen pitäisi kestää viisituhatta pylväällistä vettä. Kestävät muutaman pisaran. Ja ovat rikki lahkeista melkein polviin saakka. (se on kyllä kätevää koska ne voi pukea nykyään jalkaan ilman että ottaa kenkiä pois)
Mikään ei ole masentavampaa kuin vuotavat sadehousut.
Mieluummin kastuu ihan rehellisesti.

*

ajastettu postaus

Hajanaisia

Fillaripohdinta:
Kohta alkaa pyöräilykausi.
Perjantaina itse asiassa.
Toivottavasti ei sada.
Kävimme sunnuntaina vähän lämmittelemässä Lehtorin kanssa ja se oli ihan mukavaa ja olin jo maanantaina vähän lähdössä pyöräilemään, mutta koska olen piinallisen pihi, päätin käyttää bussikortin viimeiseen matkaan asti.
Arvatkaa huvittaako enää edes ajatella pyöräilyä?

*

Viruspohdinta:
murehdin enemmän sitä mahdollista karanteenia (koronteenia?) kuin varsinaista sairastumista.
Pitäisi tietysti murehtia juuri päinvastoin kun taidan kuulua vähän riskiryhmään.
Siskoni kuulemma murehtii toisinpäin.
Hänestä olisi ihan hyvä juttu elellä karanteenissa eikä se ahista. Mutta tauti kyllä huolestuttaa.
Niin ovat ihmiset erilaisia.
Ajattelin että vien joka kauppareissulta yhden ylimääräisen asian kotiin.

*

Liikuntapohdinta:
en käynyt koko talvena yhtään uimassa.
Oli liian märkää-kylmää-pimeetä.
Nyt olen käynyt kahtena peräkkäisenä keskiviikkona kun enää ei ollut ihan niin kylmää.
Vesi oli tuttu syli ja siihen oli hyvä mennä.
Jumpastakin kevytversio sujui vielä.
Mutta yksi iso probleemi minulla on: olen talven aikana kadottanut kaikki ajatukset.
Pitkästyn ihan älyttömän nopeasti ja minulla on ollut uimista (vesijumppaa) varten semmoinen hyvien ajatusten ajatuspankki, josta olen kaivellut filosofoitavaa pulikoinnin ajaksi.
Kun minä uin semmoisesti että sitten lopetan kun ajatukset loppuvat.
Ja nyt ne loppuvat ihan liian nopeasti.
Yhtenä vuonna suunnittelin lakkiaiset ja viime keväänä murehdin kaikenlaista murehdittavaa, ja sitten haaveilin kesän matkasta, mutta nyt ei ole mitään mitä haluaisin ajatella.
En pysty pohtimaan lakkiaisia, koska abitura on pohtinut ne valmiiksi jo, enkä uskalla sekoittaa niitä.
Että mitä oikein rupeasin pohtimaan?
Lehtori ehdotti että keskittyisin uimatekniikkaani, mutta se on kyllä täysin vastoin minun vakaumustani.

*

Vakaumuspohdinta:
Kaikessa ei tarvitse olla niin helkatan päämääräinen.
Aika monia asioita voi tehdä ihan vain siksi että se on kivaa.
Ei tarvitse mennä taidekurssille tai uimatekniikkakurssille tai kirjoituskurssille.
Sen kuin taiteilee, ui ja kirjoittaa vain.
Vielä tärkeämpää olisi että lapset voisivat taiteilla, uida ja kirjoittaa vain, ilman että täytyy tulla miksilie ammattimaiseksi siinä mitä haluaa harrastaa.

Elman vakaumuksen mukaan vesivärikiposta voi oikein hyvin ottaa iltahömpsyt

*

Teinikeskustelupohdinta

teini: äitihei, puhunko mä murretta? tai siis miltä meidän murre mahtaa kuulostaa ulkopuolisesta?

minä: no kato telkkarista vähän aikaa Jetirostedtia(*).

teini: eew! eikä!

minä: ethän sä silleen puhu, mutta siltä se kuulostaa ulkopuolisesta. oon pahoillani.

yleinen haljuus

Haistelen säätä: bussikorttia on jäljellä pari viikkoa.

Mietin, joko kohta pääsee pyöräilemään.

Mietin, onko pakko jos ei halua.

En osaa päättää, kumpi on voimakkaampi halu: mukavuudenhalu vaiko vapaudenkaipuu.

Fillarilla ei ole kiinni bussien aikatauluissa. 

Mutta voiräkä miten tyhmää on pyöräillä ylämäessä vastatuuleen räntäsateessa. 

Tulenpa mitä tahansa reittiä kotiin, joudun ihan loppumetreillä semmoiseen ylämäkeen jossa on aina vastatuuli ja räntäsade.

Pyöräilyä pohtiessani lykkäsin vähän haikein mielin hetkeksi sivuun kauniin veskani ja otin testiin pikku-kånkenrepun: siihen mahtuvat eväät ja muut työpäivän välttämättömät härpättimet. 

Ei tarvitse kahta nyssäkkää raahata mukanaan: eväskassia ja käsiveskaa.

Veska on kyllä nätimpi.

Ja kånkenissa sälä ja roipe on harmillisesti levällään pitkin repun pohjaa.

Haaveilen uudesta fillarista, vaikka pyöräkorjaamon kivat pojat vaihtovat syksyllä kaikki kuluneet osat uusiin. 

Vanhasta fillarista on jäljellä vain runko. Renkaatkin ovat vielä ihan uudenkarvaiset kun en ole koko talvena pyöräillyt.

Olisi kyllä voinut, paitsi että ei kun on märkää kylmää ja pimeää.

En tykkää pyöräillä pimeässä.

Haaveilen että joku lahjoittaisi minulle sähköfillarin kun ne ovat niin tolkuttoman kalliita.

Voisin ottaa semmoisen citymallisen, mutta käsijarrut pitää olla.

Sellaisia citymallisia pyöriä - sähköllä tai ilman - joissa on käsijarrut, on luokattoman vähän.

Minä tykkään näteistä citymallisista designpyöristä, mutta joudun ostamaan hybridejä, koska vain niissä on käsijarrut.

(haaveilen esim tämmöisestä turkulaisesta; vähänkö on ihana väri! sähköistys olisi kiva plussa. ja ne käsijarrut myös taakse)

(kelpaisi tämäkin  kävin kuikkimassa ikkunan takaa. käsijarrut puuttuvat!)

(ja nämä! sähköistys olisi kiva plussa.)

(ei tule bonuksia linkkien klikkaamisesta, käyn ihan vain itsekseni niistä aina haaveilemassa)

Olen ihan liikenneturvallisuusriski jos minulla on jalkajarrullinen pyörä.

*

Ajattelin että en pysty potemaan ilmastoahdistusta.

En pysty ajattelemaan koko asiaa lainkaan.

Tiedän että pitäisi osallistua yhteisiin talkoisiin ja olla huolissaan ja rouskuttaa porkkanoita ja ties vaikka mitä.

En muuten miettisi, mutta paastonaika alkaa.

Viime vuonna en kyennyt edes ajattelemaan paastonaikaa. 

Pikemminkin vuosi sitten vietin jonkinlaista antipa(a)stoa.

Ystävä lähetti linkin paastokalenteriin. 

Siinä on jotain perin lohdullista ja lämmintä. 

Sekä ystävässä että kalenterissa.

*

fillarikriizi

Oli pakko viedä fillari vuosihuoltoon.

Kriizi.

Tuntui siltä kuin olisin jättänyt lapsukaisen sairaalaan.
Melkein lankesin siihen tangolle nyyhkyttämään kun korjaaja vei sen operoitavaksi.
Johonkin järjettömään elinsiirto-operaatioon kaiken lisäksi: siitä vaihdetaan käytännössä kaikki osat.

Yritän olla tyyni, mutta hiertäähän se.

Se maksaa - jos ei nyt yhtä paljon kuin auton huolto, niin kuitenkin.
Piti heittää hetkelliset hyvästit haaveille uudesta pyörästä.
mistäs muusta rahasta pyörän huolto maksetaan kuin pyöräsäästöistä?

No, toisaalta ei se ehkä ole niin paha juttu.
Olen vähän haaveillut uudesta pyörästä mutku-mutku: tykkään tästä fillarista. Ja nyt kun kaikki osat runkoa lukuunottamatta vaihdetaan, niin sehän on kuin uusi.
Ja paljon halvemmalla.
Niin että oikeastaan kai säästän rahaa?
Eikä tarvitse vaivata päätään sillä, millainen olisi uusi hyvä pyörä.
Että loppupeleissä vissiin winwin?

Pahempi kriizi oli se, kun olin ajatellut että pyörättömänä kävelen töihin ja sitten aamulla satoi painavaa suoraa vettä kuin rännistä.

Kymmenen minuuttia sen jälkeen kuin olisi pitänyt lähteä kävelemään, sade lakkasi, aurinko tuli esiin eikä minulla ollut muuta vaihtoehtoa enää kuin mennä bussilla.
Grr.

*
kyllä ovat ovelia ne pyörähuoltamon kaverit. Ne mittelevät minua ja pyörää ja sitten ne sanovat ne maagiset sanat: sä taidat pyöräillä aika paljon.
Sen jälkeen suostun kaikkiin tosikalliisiin huoltotoimenpiteisiin ihan noin vain.
Tällä huollolla sä ajat vuoden-pari ja sit pitääkin jo hankkia uus pyörä.

Kun ensin huokaisten olin lykännyt sivuun haaveen uudesta pyörästä ja sitten stoalaisen tyynesti hyväksynyt kohtaloni vanhan pyörän kanssa ja sen jälkeen jopa hetken iloinnut siitä, ettei tarvitse miettiä uutta pyörää, sain suuren filosofisen oivalluksen.
Jos saa sen mistä luopuu, niin jossain aivan kulman takana minua odottaa joku hekumallinen kulkuvempele, eikö vain?

Tankotanssin alkeet

...eli näin pyöräillään

1. noudata liikennesääntöjä
Pyöräile kevyenliikenteen väylällä tai ajoradalla. Jalkakäytävä kuuluu jalankulkijoille.
Kun ajat ajoradalla käytät autoilijoiden sääntöjä.
Ole ystävällinen ja vältä loivia tosta vaan koko risteyksen yli -kurveja.

2. käytä suuntamerkkiä 
Opettele hyvä ihminen irroittamaan käpälä tangosta sen verran pitkäksi aikaa, että voit näyttää suuntamerkkiä kun käännyt. Pieni huiskaus tai vilkaisu kääntymissuuntaan ei ole suuntamerkki.
Eikä pääsi yläpuolella leiju ajatuskuplaa saati karttasovellusta joka kertoisi mihin olet menossa.
Käytä suuntamerkkiä! Käytä sitä reilusti, isosti ja riittävän pitkään.
Jos et uskalla irroittaa kättäsi tangosta, sinun ei pitäisi pyöräillä ensinkään.

3. peräkkäin
Pyöräkaistat ovat yleensä aika kapeita. Fillaroi kaverin kanssa peräkkäin kun on muuta liikennettä.
Juoruilulle on varattava aikaa muualta, tai pyöräreitti jossa ei ole vastaantulevaa liikennettä.

4. oikeanpuoleinen liikenne
Emme ole koskaan milloinkaan ikuna kuuluneet brittiläiseen imperiumiin. Aja tien oikeata laitaa.

5. järkevä tilannenopeus
hidasta koirien, lapsukaisten ja mummoryppäiden kohdalla. Kilauta vähän merkiksi että olet tulossa, jätä kohteliaasti riittävästi säikähdysvaraa ja ohita maltillisella nopeudella.
Sen pahemmin pyörällä kuin autollakaan ei kaupunkien nykivässä liikenteessä menetetä merkittäviä aikoja kohteliaisuuden vuoksi. Jos kiirettä pitää, lähde vähän aiemmin.
Vilkkailla ja sekavilla väylillä (Turussa jokiranta) kannattaa nopeus pitää suosiolla maltillisena ja välitykset riittävän kevyinä.



*
Vinkkejä autoilijoille ja jalankulkijoille  henkilökohtaisen pyöräilyraivon laannuttamiseksi

1. kolmio
Kun sinä autoilija tulet kolmion takaa, olet väistämisvelvollinen ihan kaikkiin nähden.
Työmatkasi kestää huomattavasti pidempään jos joudut setvimään pyöräkolaria, kuin jos pysähdyt muutamaksi sekunniksi sen kolmion taakse.
Ai juuri sopivan tyhjä kohta eikä autoja tulossa? Olen pahoillani, mutta pyöräilijällä on silti etuajo-oikeus.

2. oikeanpuoleinen liikenne
myös jalankulkijat: me emme kuulu brittiläiseen imperiumiin. Käytä tien oikeata laitaa.
Vilkkaasti liikennöidyillä väylillä mummoryppäät, sinkoilevat naperot ja liukuhihnakoirat ovat turvallisuusriski.
Mummorypäs voi kulkea hetken hanhenmarssia, naperot, koirat ja muut vähäväkiset pidetään suojan puolella, tien oikeimmassa laidassa. Silloin ei tarvitse heristellä sormimerkkejä eikä huudella perään.

3. ne väistämissäännöt
Esitetään ihan tajuttoman monimutkaisesti. Käytännössä: autoilija, sinä väistät.
On yksi ainoa tilanne, jossa pyöräilijä väistää: kun ei ole kolmiota ja kun pyöräilijän ja autoilijan tiet risteävät.
Kun pyöräilijä taluttaa, hän on jalankulkija: ähäkutti autoilija, sinä väistät!

*

Vinkkejä ihan kaikille

Yleinen huomaavaisuus:
Liikenne olemme ME.

Niin kiire ei saa olla kenelläkään, ettei voisi noudattaa liikennesääntöjä.
Matkanteko hidastuu huomattavasti tai voipi kokonaan katketa jos samaan soppaan työnnetään auto, pyöräilijä ja jalankulkija liukuhihnakoiran kanssa.
Tai ainakin monelle tulee todella paha mieli.

Pyöräilykriizi

Pyöräilijä on kyllä liikennöivän yhteisön pohjasakkaa.

Jos ajat autotiellä, olet tiellä.
Jos ajat pyörätiellä, olet tiellä.
Jos ajat jalkakäytävällä olet ihan helkkarin paljon väärässä paikassa.

Jos ajat hitaasti, olet ärsyttävä muiden pyöräilijöiden mielestä.
Jos ajat nopeasti, olet turvallisuusriski jalankulkijoiden mielestä.
Jos ajat autotiellä, olet aina vain tiellä.

Jos pidät kiinni liikenneoikeuksistasi, olet väärässä.
Jos olet liian kohtelias liikenteessä, olet väärässä kumminkin.

Jos on jalkakäytävä ja pyörätie yhdessä ja jalankulkija sompailee laidasta laitaan ja erehdyt kilisyttämään kelloa:
vttstna siinä sitä kelloas soittele kyllä tosta ohi mahtuu.

Jos et kilisytä
vttstna siinä sun pyörässäs on kello, käytä sitä ees joskus.

Jos noudatat autoilijan ja fillaristin välisiä väistämissääntöjä ja jäät odottamaan omaa vuoroasi kaikkien lakipykälien mukaan risteykseen ja katselet toisaalle ja kaivat nenääsi että se autoilija menisi ja tekisi niin kuin kuuluu, niin johan siellä tuulilasin takana levitellään käsiä ja nyökytellään ja ollaan olevinaan niin höveleitä vaikka
vttstna mene kurja eukko siitä tien yli

Jos noudatat autoilijan ja fillaristin välisiä väistämissääntöjä ja erehdyt pitämään kiinni oikeudestasi mennä ekana kolmioristeyksessä tilanteessa jossa autoilija kaiken lisäksi on kääntymässä fillaristin eteen, niin johan alkavat tuulilasin takana sormet heilua ihan kuin kuski menisi tuikituikitähtöstä ylikierroksilla ja huulilta voi lukea selvästi
vttstna eukko pitääkö sun sen mankelis kanssa siihen nyt kun mulla on isompi arvaamikä ja auto myös

Viikon varrelta

Vietettiin yhdet synttärit.

Lapsi halusi vohvelibaarin ja Kinuskikissan ranskanpastillikakun. 

Vohvelibaari oli hauska idea, vaikka paisteluun varattu tunti ei ihan riittänytkään.

Vohveleille teimme suolaiset täytteet: kinkku-, kana-, kylmäsavulohi- ja kylmäsavuporo.

Kaikki noin suunnilleen samalla kaavalla:

Vajaat parisataa grammaa lihasta

puolikas sipuli hienona silppuna

puolikas purkki kermaviiliä

majoneesia /creme fraichea

mausteita 

Maukasta, vaivatonta ja helppoa. Samaa tahnaa voi käyttää uuniperunalle, vohvelille, crepille, leivälle...

Koeajoimme kevään juhlien juhlajuomat:

Uusi kokeilu, sitruunasooda oli menestys - sitä pitää varata lisää.

Neitsellinen epäsangria maistuu aina ja frappe-kahvikin meni, mutta herätti pieniä epäilyksiä. Minusta se on aina hyvää. (Sangrian ja frappen ohje)

sitruunasooda löytyi kodin kuvalehdestä;
modifioin koekäytön jälkeen limen pois ja tein siirapin
pelkästä sitruunasta.

Olen jotenkin vähän hyytynyt.

Ei huvita oikein mikään, ei ruuanlaitto, ei lukeminen, eivät kulttuurihuvit. Bloggaaminen melkein ahistaa ja somestakin haluaisin irti.

Täysin epätyypillisesti itselleni ajattelen enimmäkseen liikuntaa. Se on kummallista ja ehkä jopa vähän huolestuttavaa.

Uimassa on aika hyvä (mutta pahus, kun halli menee kohta kiinni ja on pakko siirtyä ulko-olosuhteisiin), fillarilla on joskus hyvä. Lenksaamista harkitsen ja melkein olen koukuttumaisillani kiipeilyyn.  (olen käynyt kuukauden sisään kaksi kertaa seinällä) 

Haaveilen:

- että voisin istua jossain missä olisi lämmintä ja aurinkoa (parveke käy ihan hyvin), minulla olisi tositosi kylmää valkoviiniä, mikä ei lämpeäisi auringossa ja hyvä kirja

- että jaksaisin keskittyä tärkeisiin asioihin ja ihmisiin

istuskelin kirkolla odottamassa lasta treeneistä
oli kesäistä

yhtenä iltana istuimme kaksin katselemassa kaupungin vilinää

Jotenkin vähän semmoinen olo, että ihan pikkuisen olisin työryytynyt.
Minulla on ollut yli-/lisätyötön viikko viimeksi ennen pääsiäistä, ja vaikka kuinka yritän tulla myöhemmin tai lähteä aikaisemmin, päivät vain venahtavat. 

Pyöräilyhaaste

Haasta itsesi:

Kulkuneuvo: pari vuotta vanha, syksyllä huollettu, hyväkuntoinen hybridifillari. Riittävästi vaihteita, hydrauliset levyjarrut ja tarakalla kori.

Lähtötilanne: työpäivän jälkeen. Työssä nautittu simppeli kevyttä istumatyötä tekevän naishenkilön lounas  eli jogurttituorepuuro.
Selässä reppu, jossa naisten käsiveskan normaali varustus + kirjaston kirjat.
Tarakalla siirreltävä toimisto (erilaisia mainoksia, ilmoittautumiskaavakkeita, kyniä, jesaria, oppaita ym. paperisälää muutaman kilon verran)
Kohde: koti lähiössä, kodissa tyhjä jääkaappi (sis. pari lihapullaa ja tölkinpohjat maidosta), odottamassa 3+1 nuorta, joista vähintään yhdellä kiirelähtö harrastukseen.

Pysähdys nro 1: kirjastolla - kirjojen palautus. Reppu kevenee.
Yritys pumpata renkaat, mutta kirjaston pumppu onkin rikki. Rengas tyhjenee vielä vähän.

Pysähdys nro 2: on itse asiassa samaa pysähdystä: ruokakauppa.
Pari maitoa, kolmisen kiloa kasviksia (perunoita, salaattitarpeita, melonia ym.), puoli kiloa proteiineja (kalapuikkoja ja kasvispihvejä), muita syötäviä tykötarpeita.

Pysähdys nro 3: edelleen samaa pysähdystä. Hei, mitäs tuolla alelaarissa onkaan? Halpoja suihkusaippuoita. Ostetaanpa muutama puteli. Ja ainiin, ostetaanpas myös matkalle lähtevälle teinille matkakokoisia hygieniatarvikkeita. Tavarakuormaan tulee vielä vajaa kilo lisää.

Liikkeellelähtö: selässä reppu, jossa normaalit käsiveskatarpeet ja kantaluuppimeloni (koska tuntui jotenkin hyvältä idealta pakata juuri se juttu reppuun). Tarakalla ruokakassi. Ohjaustangon vasemmassa sarvessa siirreltävä toimisto papereineen.
Ohjaus puoltaa vähän vasemmalle.

Pysähdyksiä liikennevaloissa, tarakan paino vetää taaksepäin.
Jarrutuksia vastaantulevien mummeleiden takia.
Väistöliikkeitä muuten vain.

Äkkipysähdys viimeisen jyrkän ylämäen alle: sinnikäs puhelinmyyjä soittaa. (pysähdys, koska puhelimen hälytys kuulosti pyöräilijästä siltä, että kotona on jokin kriizi).
Kyllä kannattaisi nyt ihan heti ottaa naissyöpävastuuvakuutus. Ei maksa kuin parin pizzan verran kuukaudessa. Saat, jos täytät ehdot - eli et käy lääkärissä seuraavan kolmen kuukauden aikana, etkä pode mitään perussairauksia. (poden ja aion käydä).
No ota silti. Ei ole paljon kalliimpi. Vain neljän pizzan verran kuukaudessa.
Kyllä en ota ja kiitos ja kuulemiin.

Edessä on loppusuoran viimeinen kova koitos: kotimatkan raskain ylämäki.

Haastekysymykset:
1. millä vaihteella tapahtuu mäkilähtö ylämäkeen ja nouseeko fillari?
1b) mikä on ketutuskerroin

2. Kestääkö kunto? Pääsetkö ylös ennen kuin päästä katkeaa suoni?

3. Ehditkö kotiin ennen kuin ensimmäisen lähtijän on suoriuduttava maailmalle?

4. Missä vaiheessa jalkojen tärinä lakkaa?
4b) Täytyykö paita vaihtaa ennen ruuanlaittoa?

5. Mitä teet jälkiruuaksi?


Halutessasi voit työstää haastetta valitsemalla allaolevasta valikosta bonushaasteet

A) vastatuuli

B) kaatosade

C) molemmat edellämainitut, tai räntäsade

D) löysissä hihnoissa ulkoileva, kevythölkkää etenevä vinttikoiralauma, joka tempoilee edestakaisin mäessä - menetkö a1)ohi vasemmalta b2) ohi oikealta c3) lauman läpi. Jos onnistut ohittamaan, saatko vasemmalle puoltavan, takapainoisen pyörän oikaistua 1) ennen ojaa 2) ojassa?

E) metsäpubista kylänraitille eksynyt kevyessä keskipäivähönössä oleva kaveri, joka yrittää pummata tulta, tupakkaa, molempia tai jotain vielä vähän vahvempaa tavaraa. Menetkö ohi a) oikealta b) vasemmalta c) yli? Jos onnistut ohittamaan, saatko vasemmalle puoltavan, takapainoisen pyörän oikaistua 1) ennen ojaa 2) ojassa?

F) aipahus, kissanruoka unohtui ostaa. Poljetko mäen yli lähimpään kissanruokakauppaan, purat kuorman, ostat kissanruuan, pakkaat kuorman uusiksi (nyt taakkaa jo molemmissa sarvissa; ohjaus ei puolla enää kovinkaan paljon) ja poljet kotiin vielä jyrkemmän mäen kautta VAI menetkö sinne kissanruokakauppaan vähän myöhemmin, kohta työpäiväsi toisen osan jälkeen, jolloin olet polkenut hiki hatussa hoitelemassa työjuttuja muutaman kilometrin säteellä? (note: kissanruoka on ihan lopussa, ja koko taloudella on iltamenoja, joten kotona notkuvaa joutilasta hakijaa ei ole.)

G) kaikki nämä.

Mitä?
Eikö muka ole riittävästi haastetta?

Lisätäänpä painoa:
kissanhiekkasäkki, 15kg
tai vaihtoehtoisesti cittarin vaippatarjous (3 pkt alehintaan) - tämä haastemahdollisuus on avoin vain vaippaperheille. Aipahus. Piltit ja tuttelitkin ovat tarjouksessa. No, otetaanpa niitäkin.
Ja vessapaperi on loppu. Jättisäkki tarjouksessa.

Eikö vieläkään ole riittävästi haastetta?
No, jätetään fillari pois. Yritit juosta bussiin, mutta se meni muutamalla metrillä ohi.
Seuraava bussi tulee reilun puolen tunnin kuluttua.
Hoidetaan homma jalkapatikassa.

Bonushaastekysymys: mikä on keskiraskaan ketutuksen kerroin kotiin päästessä?


ps. muistammehan kaikki, että kyse on puhtaasti fiktiivisestä haasteesta.
ÄLÄ yritä tätä kotona.

Onks pakko?

Helmikuun lopulla ja maaliskuun alussa odotin pyöräilykautta joltisellakin innolla.

Bussikortti nollaantui nyt.

Onko pakko jos ei yhtään huvita?

Miten se työmatka voikin olla niin pitkä?

Pehvaa ahistaa.

Tulee hiki.

Ei pysty lukemaan.

Tyhmä reppu.

Ei luureja.

Vääränlainen takki.

Tyhmät tossut.

Pyörä ei liiku. Mummot menevät rollaattorilla ohi.

Kyllä en rupee.

Saako jäädä kotiin mököttämään?

Onko pakko mennä illalla treeniiin?

En jaksa yhtään mitään.



*
ps. kyllä olen lämmitellyt tässä pitkin maaliskuuta, en lähtenyt ihan kylmiltään.
Se on silti ihan tyhmää.

Fillaritilastoa

2017: Maaliskuun loppupuolella pohdin fillarointivarusteita - kuten joka vuosi.
Tänä keväänä on hankittava vettähylkivä tai -pitävä takki kaupunkikäyttöön.

Samassa kuussa pohdiskelin arkipyöräilyn slowflowta.

Vuonna 2016 odotin fillarikautta kiihkeästi - sain vihdoinkin ottaa käyttöön uuden kulkupelini.

Yhtenä vuonna on päässyt jo maaliskuun alussa fillarille.

Enimmäkseen fillaroimaan on päässyt vasta loppukuusta.

Joskus on mennyt huhtikuulle asti.

Odotan

Vajaa viikko jäljellä bussikorttia.

Vielä kuukausi sitten ajattelin, etten ehkä ikinä enää halua pyöräillä.
Nyt kirskuttelen hampaitani jo valmiiksi  - lumi ei ikinä ehdi sulaa.

Kevät sytkyilee jo sisälläni.

Vaikka inhoan multaa, enkä ole viherpeukalo, tein kevätkylvöjä.
Odotan pyöräilykautta.
Odotan pääsiäistä ja haaveilen mämmistä.

Odotan kevättä.

lokakuu alkoi

Parasta viikonlopussa on yleensä perjantai: kaikki mukava ja rento on edessä.

Karkasin töistä vähän aikaisemmin kotiin ja päätin saada puuskauksen.
Tuli kokonainen puuskausten viikonloppu.

Tein kaiken semmoisen, mitä olin suunnitellut.
Siistin pari tasoa.
Pakottauduin sauvomaan pariin kertaan.
Kävin kampaajalla. Teinit sanoivat että sä näytät ihan tutulta äidiltä.

Pesaisin pari ikkunaa. (sunnuntaina; hyi minua!)
Surahutin pari verhoa: koska edelleenkin kannatan vakaasti lahjattomat harjoittelee, amatöörit venyttelee -mentaliteettia, kaivoin kellarin uumenista yhden vanhan verhon, pilhoin sen kahtia ja surrautin kaksi uutta.

Luin pari kirjaa.
Maistelin pari lasia viiniä.
Pohdimme parisuhdetta.

Mietin, olisiko kiva taas ruveta käymään uimassa.
Olisi kai.
Suunnittelin aamu-uintia.
Tulin järkiini, jos ei kumminkaan, ei ainakaan aamuisin.

*

Loppuviikosta kirjamessuille.


*

Syyskuisia tilastoja ja muuta:

Pyöräilykuntien kilometrikisa päättyi. Olin piensarjan 1454:s ja fillaroin kilometrikisan (1.5-22.9.) puitteissa 1909,5 km.
Olisi tullut 2000 täyteen, ellen olisi hurvitellut viikkoa Korfulla.
No toisaalta, olen aloittanut fillaroinnin jo maaliskuulla ja jatkan edelleen, eli todellisia kilometrejä on huomattavasti enempi.

Viiltäviä kirjasuosituksia syyskuulta: syyskuu oli nihkeä lukukuukausi. Aloitin kamalan monta kirjaa, enkä tahtonut millään saada mitään luettua.
Parhaillaan on meneillään vaelluskirjakausi.
Koko vuoden luetut

101. Laura Lehtola: Takapenkki. Työvoimavirkalija Tuula, lukiolainen raskaanaoleva Elina ja syrjäytynyt Aleksi päätyvät samaan autoon. Alussa surumielinen, lopussa hyreksyttävä kertomus kolmesta ihmisestä joiden tiet risteävät. Ja mummista, ei pidä unohtaa mummia. E-kirja.

100. Janne ja Valeriina Silas: Uusi perhecamino. Kävellen yli 600 kilometriä Portugalissa ja Espanjassa. Kaksi alta kouluikäistä lasta, rattaat, opaskoira ja vanhemmat paarustavat Camino Portuguésea pitkin Santiago de Compostelaa. Rakkoja ja rokkoja, singahtelevaiset lapset ja täsmällinen koira. Tällä vaellusporukalla on asenne kohdillaan, vuorovedolla kirjoitettu päiväkirja on kodikasta luettavaa.

99. Kia Walli: Avokadopastaa. Peitot pöllyävät vauhdikkaassa sinkkutarinassa.

98. Tapani Tukiainen: Pedron tähti. Kummallinen, hajanainen ja unenomainen pyhiinvaelluskertomus Canterburystä Roomaan. En saanut vaelluksesta  enkä kirjoittajasta otetta, enkä liiemmin kirjasta edes pitänyt.

97. Tuija Lehtinen: Sumulaakson kartano. Vinkeä uuden ajan kartanoromaani, jolle seurannee jatkoa. Hauska, vähän absurdi maailma ja Lehtismäiset henkilöt.

96. Liisa Seppänen: Sadetta ja siunauksia. Pyhiinvaellus Walesissa. Mukavan pohdiskeleva matkakirja vaelluksesta walesilaisten pyhimysten jalanjälijssä. Riittävän omakohtainen ollakseen koskettava, riittävän yleinen ollakseen kiinnostava. Lempeä, lämmin ja täynnä ihania kohtaamisia.

95. Tuija Lehtinen: Viesti menneisyydestä. Hömpän kuningatar (ja tämä on kehu!) sekä nuorisokirjailijoiden aateliin kuuluvan Lehtisen uusi aluevaltaus dekkarimaailmassa. Ei ihan minun juttuni, mutta sujuvaa tekstiä kumminkin.

94. Anniina Jakonen, Anna Lehtinen: Rakkaus on väkevämpi. Kirjasuosituksen kautta, luulin lainanneeni parisuhdekirjan, huomasin lukevani kirjaa avioeroista ja -kriiseistä erittäin vahvalla kristillisellä twistillä. Välillä vastauksia kriiseihin haettiin niin monen mutkan kautta Raamatusta, että en oikein pysynyt kärryillä, enkä muutenkaan tunnistanut omakseni tätä kristillistä viiteryhmää; oma pragmaattisen luterilainen liberaalikristillinen näkemykseni ei kohdannut esim. kirjoittajien esiintuomaa seurakuntayhteydestä erottamista aviokriisin aikana. Jäin pohtimaan, minkä herätysliikkeen jäseniä kirjoittajan mahtavat olla. Epäilemättä lohdullinen ja lohduttava kirjanen, jos tämän maailmankuvan jakaa ja kriisiä elää.

93. Anja Rusinen: Mahdollista kun uskaltaa. Junalla Siperian ja Mongolian läpi Kiinaan. Aivan ihana matkakertomus eläkeläispariskunnan reppureissusta pariksi kuukaudeksi Kiinaan: junalla halki Siperian, Kiinan muurille lausumaan rakkausrunoja ja uimaan Keltaiseen mereen. Todellinen hyvänmielen e-kirja, ja erittäin laadukas omakustanne.

92. Rina-Mae Acosta - Michele Hutchison: Maailman onnellisimmat lapset - kasvatus hollantilaisittain. Hollantiin avioituneiden yhdysvaltalaisen ja brittiläisen kirjoittajien kuvaus hollantilaisesta (pohjoismaisesta) lastenkasvatuksesta. Miksi hollantilaiset lapset ovat niin onnellisia ja vanhemmat niin huolettomia - toisin kuin angloamerikkalaisissa maissa? Haluan muuttaa Hollantiin ja ruveta kasvattamaan lapsia: ole vähemmän ahdistunut ja enemmän pitkä ja ulkoilmahenkinen pyöräilijä. Mukava kirja!

91. Reeta Paakkinen: Kotona Turkissa. Turkkilaistuneen toimittajan näkökulmia, muisteluksia, tuokiokuvia, tietoiskuja elämästä Turkissa. Sujuva, leppoisa muistelus. E-kirja.

lisää luottohenkilöitä

En muistanutkaan mainita että minulla on myös luottopolkupyöränkorjaaja.

Fillari rupesi pykimään ja oikuttelemaan ja heittämään ketjuja pois rattailta ihan alvariinsa.

Ensimmäisellä kerralla oli sade ja sain apua vanhalta vaarilta joka oli ulkoilemassa pienen tarmokkaan lapsenlapsen kanssa.
Toisella kerralla satuin olemaan ihan random-pyöräkorjaamon lähellä ja sen miellyttävät herrasmiehet rytkivät ketjut paikalleen.

Siitä kerrasta otin jo opikseni ja soitin omaan pyöräliikkeeseen.

Ja kun soitin, Oma Ihana Polkupyöräkorjaaja tervehti ystävällisesti ja kysyi että kuinkas minulla sujuu pyöräni kanssa ja onko minulla se valkoinen mikälie xzy-Tunturi johon asennettiin ne erilaiset jarrut ja minä sanoin että joo.

Mistä se saattoi sen tietää?
Lukeeko sen puhelimessa että nyt soittaa se kummallinen rouva?

Tilitin sille kaikki (polkupyörä)murheeni ja se sanoi että varataanpa vuosihuolto ja älkää rouva hätäilkö, me hoidamme kaiken kuntoon. Ja muistanko väärin että sulla tulee niitä kilometrejä aika paljon.

No minähän olin ihan oo ja jee ja vau.

Kyllä niin olen helppo nakki kun tarjotaan henkilökohtaista palvelua.

elokuu

Elokuu on jo melkein lopussa.
Tykkään elokuusta, loppukesästä ja alkusyksystä.
Aamut ovat kirpeitä ja omenaisia.
Päivissä ja illoissa parhaimmillaan viipyilee syvä täyteläinen lämpö.
Yöt ovat oikeasti pimeitä.

Samaa elämisen riehakasta riemua on kevään varkain valostuvissa öissä, lehtien puhkeamisessa, ruohon viherryksessä.
Mutta silti: elokuu!

*
Vaikka elokuu ei olekaan vielä ihan kokonaan ohi, niin statistiikkaa:

Olen tähän mennessä pyöräillyt  Kilometrikisaan pitämäni kirjanpidon mukaan elokuun aikana n. 434 km ja koko kesänä, toukokuun alusta elokuun loppuun, 1535 km.
Olen tällä hetkellä Kilometrikisan piensarjassa sijalla 1481.


Olen tähän mennessä lukenut elokuussa 13 kirjaa ja koko vuonna 90.
Yksi kirja on parhaillaan kesken ja toinen odottaa aloittamistaan.
lukemistani kirjoista 7 on e-kirjoja, ja 6 perinteisen käyttöliittymän kirjaa.
Elokuun paras kirja on tähän mennessä ollut ehdottomasti Tom Malmqvistin Joka hetki olemme yhä elossa.
Erittäin vahvana haastajana Michael Zadoorianin Viimeinen loma.

Olen toistaiseksi kirjoittanut 28 blogikirjoitusta, tämä on 29.
Yksi kirjoitus oli erityisen hauska kirjoittaa, koska se on ollut mielessä pitkään.
Kirjallisuutta oli myös mukava pohtia.

Aloitin lenkkeilyn.
Kävin fysioterapeutilla.
Lopetin lenkkeilyn.

Elokuun oudot:
Kävin Kotkassa - olipa mukava ja puistoisa kaupunki!
Kävin olutfestareilla  - Fiskarsin panimon kafe stout!
Päällystin 6 koulukirjaa ilman ainuttakaan ryppyä. Seitsemäs epäonnistui.
Aloitin sauvakävelyn (plääh).
Otin hissiselfien

Ystävällismielisiä ohjeita ja vinkkejä pyöräilijöille ja muille

Kotikaupungissani pyöräilykulttuuri on nouseva trendi.
Vähän on kaupungissa hakusessa sekä kulttuuri että trendi, niinpä kokosin ystävällismielisiä ohjeita ja vinkkejä kanssakulkijoille.


1. Oikea reuna!
Rakkaat kanssakulkijat, sekä jalan että pyörin: käyttäkää tien oikeaa reunaa.
Älkää seilatko reunasta toiseen.
Älkää vallatko koko tietä.
Opettakaa myös keskenkasvuisille.
Ei yli kolmea holtitonta mummoa riviin.
Jokirannassa valitkaa selkeästi jompi kumpi reuna: joko katselette veneitä tai sitten ette.
Menkää edellä kulkevien perässä, niin että pystyy turvallisesti ohittamaan.
Jokiranta on meidän yhteinen olohuone, siellä on kiva kulkea kaikin tavoin, mutta kuljetaan jotenkin mallikkaasti.

2. Peräkkäin; ei rinnakkain!
Kapeilla väylillä, ruuhka-aikoina ja aina silloin kun joku tulee vastaan: vain yksi pyörä.
Kävelijöitä voi mennä kaksi rinnakkain, jos kulkevat lähempänä tien reunaa kuin keskiosaa.
Rinnakkain saavat pyöräillä vain henkilöt, jotka opastavat pieniä henkilöitä pyöräilyssä. Ja silloin niin, että se pienempi henkilö on suojan puolella, aikuisen ja reunan välissä.

Saa juoruilla pyöräillessä, mutta pitää väistää ja tehdä tilaa muille aina kun tulee muita vastaan tai ohi. Aivan oikein, juuri te jotka olette menossa viettämään iloista iltaa jokilaivoille. Tai muuten vain pohditte syntyjä syviä: kun tulee vastaantulijoita, ulompi kiihdyttää, sisempi hidastaa ja olette hetken peräkkäin. Ei ole maailmanloppu. Ei katoa kaveri. Pysyy väleissä vaikka juttu hetkeksi katkeaisikin.
Minä vastaantulijana väistän vähän, mutta en väistä kadulle, penkkaan, ruohikolle enkä vieressä kulkevalle jalkakäytävälle.

Kävelevät lapset suojan puolelle, varsinkin vilkkailla väylillä.
Hidastan puistoissa, kiinni olevien koirien kohdalla ja aina kun näen rattaat.
Tehkää tekin ohittaminen helpoksi.

3. Suuntamerkki!
Kiltit rakkaat kanssapyöräilijät, opetelkaa ajamaan semmoisella tavalla yhdellä kädellä, että voitte huoleti näyttää suuntamerkkiä. (tai hankkikaa kulkuneuvoonne apupyörät)
Minulla ei ole harmainta aavistustakaan, mihin juuri sinä olet menossa. Mutta väistän ja varon heti kun tiedän, ettet mene samaan suuntaan.

4. Jos pyöräilijä kilauttaa kelloa sinulle jalankulkija, se tarkoittaa että täältä tullaan, huomaathan sen.
Ei tarvitse irvistellä eikä näyttää käsimerkkejä, koska olisit ihan yhtä loukkaantunut, jos pyöräilijä menisi ohi kilauttamatta ja pelästyisit.

5. Autoilija: anna selvä merkki aikomuksistasi.
Jos annat tietä (varsinkin silloin kun sinulla olisi etuajo-oikeus) niin pysää sitten kunnolla, äläkä hivuttele puolivauhtia.

6. Koirat reunan puolelle, varsinkin vilkkailla väylillä.
Ja sinä raivoisan pitbullin omistaja, niin juuri sinä, jonka koira syöksyi hampaat hai-irvessä kohti eturengastani ja räyhäsi niin että tärykalvo meinasi haljeta - se väylä jolla kuljimme, on pihakatu. Siinä saa pyöräillä. Opettele hallitsemaan koiraasi. Tai vielä mieluummin, älä tuo sitä keskustan vilkkaimmalle pyöräväylälle töistäpaluuaikaan. Ja jos tuot, niin pidä lieka lyhyenä. Muuten sen elukan elinkaari käy kovin lyhyeksi, oli meinaan semmoista menoa se, hampaat hipoivat säärtäni.

7. Luuri laukkuun!
Sinä mäntti nuori, joka vedit siksakkia tien laidasta toiseen, kuuntelit musiikkia, huutelit kaverillesi ja pelasit kännykällä jotain samaan aikaan, on turha irvistellä ja näyttää käsimerkkejä. En väistä puskaan, en ruohikolle, enkä autotielle.
Luuri laukkuun myös sinä, joka ylämäessä päätit ruveta valitsemaan soittolistalta sopivaa tsemppausbiisiä: sinäkin siksakkasit holtittomasti edestakaisin.

8. Fillarit pois jalkakäytäviltä!
Te kaupunki-infran suunnitelijat: maalatkaa ihan ensin jokirantaan selvät pyöräilykaistat, tai edes länsipuolelle, se on pahempi. Tai antakaa maalia vaikka minulle, voin käydä sutimassa vapaa-ajalla kaistat.
Ja kun olette maalanneet jokirannan, sitten tehkää ajoväylille selvästi erottuvia pyöräkaistoja molempiin suuntiin keskustassa; pitkittäin ja poikittain.
Ei semmoisia ääliömäisiä ratkaisuja niin kuin Wikken kohdalla, kaista ei-mistään ei-mihinkään, yhden kadunvälin verran.
Ja pyöräilijät: noudattakaa niitä. Jokaikistä kaistaa ja pyöräväylää. Myös sitä ääliömäistä wikken kohdalla.
Kenenkään aikuisen ei pitäisi pyöräillä jalkakäytävällä. Jos ei uskalla pyöräillä kadulla (minä en uskalla, paitsi tosi hiljaisella), pitää etsiä toinen reitti tai taluttaa. Sillä jos me pyöräilijät emme kunnioita muuta liikennettä, ei muidenkaan tarvitse kunnoittaa meitä. Minä jotenkin toivoisin että minua kunnioitettaisiin, niin että yritän olla reilu liikkuja itsekin.

9. Jalankulkijat pois fillariväyliltä!
Kunnioittakaa niitä vähiä selvästi merkittyjä pyöräkaistoja joita kaupunkiimme on ilmestynyt. Pysykää pois niiltä. Erityisesti Kirkkosillan molemmin puolin; siinä on paljon liikennettä, moneen suuntaan, hankalia käännöksiä ja aika kovat vauhdit.
Älkää tööttöilkö pyöräväylillä yhtään, älkääkä ainakaan missään leveässä mummorintamamuodostelmassa. Ei edes siinä wikken edessä kulkevalla ääliömäisellä kaistalla. (siihen meinaan valitettavasti syyllistyä aika usein itse)

10. Henkilökohtainen statement tilan puolesta:
Arvostaisin sitä että töihin lähtiessäni ja kotiintullessani saisin pyöräni pyörävarastoon vaivattomasti, ilman että täytyy joka halvatun päivä raivata koko varastoa.
Vink-vink sinä kämäisen sinisen fillarin omistaja; olen tämän kesän aikana raivannut juuri sinun pyörällesi passelin paikan ainakin viiteentoista kertaan, käytä sitä, äläkä heitä pyörääsi kellarin ovesta sisään keskelle lattiaa, sinulla ei taatusti ole niin kiire. Sinun pyöräsi paikka on ovesta sisääntullessa oikealla, suunnilleen rivin keskellä, kermanvärisen korillisen pyörän ja punaisen maastopyörän välissä. ja muuten, sinun kumit ovat aivan slicksit, vaihda ne heti, olet riski itsellesi.

Keskustassakin arvostan hyvää pyöräparkkia. Paras on kirjaston sisäpihalla, ja toiseksi paras kirjaston lukusalin edessä Linnankadulla. Lisää vastaavia, niiden pyöräilyreittien varsille, joita olisi korkea aika ryhtyä maalaamaan nyt heti.
Olisi mukavaa jos pyöräparkeista ja -kellareista saataisiin hylkiöpyörät pois ja tilaa oikeasti käytössä oleville kulkuneuvoille.
Ja ihan tosi mukavaa olisi, jos saisin pyörän luotettavaan parkkiin myös työpäivän ajaksi.


ps. te, jotka tönitte tai lyötte pyöräilijöitä, aiheutatte liikenneturvallisuusriskin.


ps2. Paikallinen etujärjestö Turpo tekee hyvää valistustyötä.
Kiitos heille.