Vuosi 2024

 Koko vuotta 2024 leimaa muutos. 

Irtisanouduin työstäni vuoden 2023 joulukuussa - kun en saanut opintovapaata - ja vuoden 2024 alussa aloitin lastenohjaajaopinnot päiväopiskelijana. 

Tammikuussa, helmikuussa, maaliskuussa, huhtikuussa, toukokuussa opiskelin. 
Välillä tein sijaiskeikkoja.
Reilun kuukauden olin työharjoittelussa ja suoritin ensimmäisen näytön.

Kesäkuussa olin oman alan hommissa, samassa paikassa jossa olin tekemässä työharjoittelua. 

Kesäloman jälkeen jatkoin opintojani oppisopimusopiskelijana: enimmäkseen olin töissä, kävin välillä muutaman päivän lähijaksoilla opistolla ja suoritin yhden näytön lisää vanhassa työharjoittelupaikassani.
Tein siellä pyynnöstä myös muutaman viikon sijaisuuden.

Jonnekin lokakuulle asti liikuin aktiivisesti: kävin pari kertaa viikossa kiipeilemässä ja pari-kolme kertaa viikossa salilla ja uimassa. Sitten iski syyslama.
Ensin ei huvittanut lähteä aamuisin uimaan, sitten ei huvittanut enää töiden jälkeenkään. 
Kiipeilykaveri sairastui joulukuussa, ja silloin jäi kiipeilykin tauolle.


Tammikuu: Opiskelupohdintaa

Opinnot alkoivat tammikuussa suloisissa merkeissä


mielestäni tärkeimmät lapsen oikeudet

kässäntunnit olivat ihan yhtä haasteellisia
kuin muinoin koulussa
vaikka kuinka keskityn, en pysty leikkaamaan suoraa suikaletta


onnistuin silti nykertämään rytmirinkulan


vietimme kavereiden kanssa iltaa
hamahelmiaskartelun ja oluttastingin merkeissä


opiskelin lapsen kehitystä



toisen kierroksen suuri vaaliveikkaus

panimokierroksella ystävien kanssa

Helmikuu: kävelyllä joella

Aurajokeen tuli kunnon jäät
Kävimme joella kävelyllä.
Ystävä muisteli että menneinä vuosina joku ravintola oli saanut
oikeudet koko jokeen jäiden aikaan, ja myi glögiä kulkijoille.
Nyt katselimme uppoavaa ravintolalaivaa


Maaliskuu: työharjoittelupaikassa vietetään metkoja merkkipäiviä

Työharjoittelu osui pääsiäiseen.
Olin marmorointipisteen vastaava.
Marmoroin myös itseni


Huhtikuu: selkä alkoi oikutella.
Tuntui siltä että puoli elämää meni tauolle, kun selkä oli hankala. Kuun lopussa olimme muuttoapuna keskimmäiselle: Minulla oikutteli selkä ja Lehtorilla jalka, varsinainen apukaksikko tosiaan. Luulin välillä että jalat irtoavat tai menevät alta. Mutta niin vain saatiin nuori muutettua ja päästiin yhtenä kappaleena takaisin kotiseudullekin.

huhtikuun alku oli luminen ja jäinen


Onnistuin sentään ikuistamaan kirsikankukat kirjastolla

Toukokuussa pohdin kesätöitä.


Teimme kevään viimeisiä kotitehtäviä yhdessä Elman kanssa

Kesäkuussa tein kesätöitä.

Vietimme juhannusta lähiössä...



...ja maistelimme outoa jätskiä


Kesä-heinäkuun vaihteessa kävimme ystävien kanssa pitkän viikonlopun Riikassa.


Heinäkuussa vietin lomaa. Ensimmäistä kertaa ties kuinka moneen vuoteen minulla oli yli neljä viikkoa lomaa! Luin ja luin ja luin.
Ja kävimme Lehtorin kanssa pidemmän reissun Helsingissä.

Hesa-reissun antia: siivousjulisteet

Nuoren novelli ilmestyi antologiassa,
saimme lämpimäiskappaleen omistuskirjoituksella


Elokuussa aloitin työt /oppisopimusopiskelun. Tykkään.
luontokuva elokuulta


Syyskuun alussa teimme ystävien kanssa retken Tampereelle. Viikonloppu oli upean kesäinen ja lämmin, nautimme valosta, lämmöstä, ystävyydestä, museoista ja hyvästä ruuasta. 




Tampere

Syyskuun alun iltoina istuskelin parvekkeella kynttilän valossa


Syys-lokakuussa tein viiden viikon sijaisuuden vanhaan työharjoittelupaikkaani, se verotti voimia. Hyppääminen juuri tutuksi tulleesta ryhmästä toiseen ja toiselle kielelle oli yllättävän työlästä, lokakuulta ei ole muistiinpanoja, eikä juuri kuviakaan.

luontokuva lokakuulta

käsityökuva lokakuulta




hurja saunakuva lokakuulta


Marraskuuta jännitin etukäteen: lähes vuosi suuresta muutoksesta ja kaamosaika - aina itselleni työläs vaihe vuodesta.
Taklasin marraskuun jotenkuten.

yhteen työpisteeseeni tuotiin kantele.
Treenasin heti aktiivisesti ja tarmokkaasti vähäistä soittotaitoani


luontokuva marraskuulta

pitkästä aikaa täällä

hmm?

marraskuun kohokohta: Semmarit keikalla Turussa!



Luontokuva

Pääsiäisenä pääsiäishommat, jouluna jouluhommat
töissä marraskuun lopussa puurohommeleissa

marraskuu



Ja joulukuu onkin vielä vähän kesken.

Olen lukenut vuoden aikana suunnilleen 170 kirjaa.
Luen koko ajan enemmän ja enemmän e-kirjoja.
Äänikirjoja kuuntelen öisin.
Perinteiset paperikirjat alkavat jo olla vähemmistönä lukemassani.

Kiipeily ja uinti ovat yhä lajini. 
Juuri tällä hetkellä kiipeily enemmän kuin uinti - juuri nyt on aivan liian märkää kylmää ja pimeää uimiseen. 

Blogin kirjoittaminen on vähentynyt ja somesta olen välillä pitänyt pitkiäkin taukoja. 
Todennäköisesti jatkan bloggaamista verkalleen ja somesta (instasta) pysyttelen edelleen poissa.
Telkkariakin katson koko ajan vähemmän ja vähemmän.

Käsityöt ja muu näpertely on sekin ollut valitettavan vähäistä. Yhdet ja samat sukat ovat olleet puikoilla jo jostain syyskuusta alkaen.
Mutta kaikelle on aikansa.
Jos nyt ei huvita, joskus myöhemmin ehkä huvittaakin.
En ota siitä, tai liikunnasta tai kirjoittamisesta tai yhtään mistään stressiä.
Annan itselleni sen ajan, mitä tarvitsen. 

Lehtorin kanssa nautimme kahdenkeskisestä aikuisesta elämästämme. 
Siitä nautin. 




































































hymyilen vain

 Päivät ovat olleet pitkiä.



Työsuhteen alussa minulle sanottiin: lomat on pidettävä ennen työsuhteen päättymistä.
Syyslomaa minulla ei ollut. Harmitti vähän.
Talvilomaa ei tule. Se harmittaa paljon.
Työsuhde päättyy toukokuussa.
Jatkosta ei ole tietoa, puljussa YT:t käynnissä.
Tutkinto jäänee yhden näytön vajaaksi. olen työsuhteessa oppisopimusopiskelijana. Suoritin yhden näytön syksyllä, toinen on edessä keväällä ja viimeinen jää siis seuraavaan syksyyn.

Elma ja kuusonen


Olen ollut normaalia useampana päivänä "sulkija" - se joka jää odottamaan sen vihoviimeisen lapsen lähtöä.
Meillä on vaihtelevasti kaksi jotka haetaan lähes viime minuuteilla. Ja usein siten, että kaikki muut on haettu jo tuntia aiemmin.
Se viimeinen tunti on pitkä tunti.
Kerran meni yliajallekin.



Nettiyhteys katosi. joku remppaheikki oli katkaissut taloyhtiön puhelinkaapelin. olisiko siitä voinut tiedottaa iloisella heippa-lapulla rappiksessa?
En ole jaksanut käydä uimassa. 
Kiipeilykaveri on kipeänä.
Olkkarin pöydällä on jättiläiskaaos.
Keittiön tasot ovat hautautuneet. keittiöstäni näkee aina henkisen vointini tason, mitä kaoottisempaa, sitä huonommin voin. yksi lapsista laittoi minulle aikuisen adhd:n tuntomerkkejä: jättää jälkeensä loputonta kaaosta ja kasoja, vointi tulee entistä kaoottisemmaksi sen takia. Samaistun täysin; minulla ei ole adhd:ta.

On märkää, kylmää ja pimeää.

ruma ja kiikkerä mökki


Osa lähinuorista tuli meille leipomaan koristelemaan piparkakkuja.
Sanoin ensin että en tee mitään kun traumatisoiduin siitä hommasta töissä.

Sitten tein kumminkin.
Ensin tein pienen, ruman kiikkerän mökin.
Se olikin ihan hauskaa eikä yhtään traumaattista.

Ja sitten tein toisen.
Ja sitten ajattelin että ensi jouluna lyön leiville tekemällä sarjatuotantona pieniä, rumia, kiikkeriä mökkejä.


olen aika ylpeä kynttilöistä ikkunoilla


Raivasin vähän olkkaria.
Ja keittiötä.

Perjantaina viimeinen lapsi haettiin jo varttia yli.

Mentiin kavereiden kanssa aftereille.

Olkkarissa tuoksuu hyasintille.

Tein listan muistikirjaan.

Savolaistunut on tulossa joulunviettoon tänne rannikolle.

Maassa on juuri nyt hitu valkoista.

Minulla joululoma.

Hymyilen vain.



Make it double

Yleensä laitan seimen esiin ekana adventtina. 

Paitsi tietysti en päähenkilöä. Hän ilmiintyy vasta jouluna.

Hahmot olen saanut äidiltä ja isältä, joltain heidän Espanjan-reissultaan.

Tänä vuonna kun virittelin rakennelmaa, häkellyin totaalisesti:




Niitä on tuplat!
paitsi aasia, mutta se on niin kolossaalisen kokoinen että yksi riittää

Juttelin siinä pystytyshommia tehdessäni savolaistuneen nuoren kanssa ja totesimme että meillä on sekä Hesus että Hristos

On kyllä hieno hommeli.


Pistin sekä Hesuksen että Hristoksen odottelemaan tulevaa. Toivottavasti osaan sitten jouluna ottaa esiin sen oikean kaverin. 

tietenkin meillä on kakkiva paimen!



Joulunvietto- ja joulurauhapaine

 Meillä tai kait minulla on pienimuotoisia joulunviettopaineita.

Olimme hetken verran joskus elokuussa haaveilleet Lehtorin kanssa semmoisesta mahdollisuudesta että livahtaisimme jouluksi karkuun jonnekin lämpimään ja jättäisimme koko revohkan oman onnensa nojaan.



Lehtorin siskonlapsi tai siis -aikuinen tuli kotoaan ulkomailta vaihto-opiskelemaan näille kulmille koko vuodeksi ja haluaa nyt kokea semmoisen suku-perhejoulun mitä meillä on viime vuosina vietetty.

Kysyin häneltä että mitä jouluruokia hän on kotonaan tavannut syödä ja mitä haluaa meillä nyt syödä ja mitä haluaa leipoa ja laittaa vai haluaako ja-ja-ja - ja niin jouluhenki Hannupekka valtasi minut jo marraskuun alussa. Tai saattoi se olla jo lokakuussakin.

Mutta onhan siinä tiettyä suorituspainetta että onko maassa herkät hanget ja riittävän jouluinen tunnelma kun joulurauha julistetaan ja onko riittävästi luumukiisseliä mitä kukaan ei ole koskaan aiemminkaan syönyt ja kaikkea muuta sentapaista. 

Lapsipolo ei ollut ikinä kuullutkaan joulurauhan julistuksesta.
Omat lapsipoloni ovat puolestaan ilmoittaneet että heitä ei pidä sotkea tähän juttuun, he aikovat vetelehtiä pyjamassa ja katsoa sitä telkkarista ja laulaa kovalla äänellä Porilaisten marssia kuten asiaan kuuluu. 
liikutun joka vuosi siitä kun ne istuvat rivissä sohvalla ja laulavat kovalla äänellä poooojaaat kansanurhokkaan.
Siis mitä, eivätkö teidän lapsenne osaa sitä? kauhistus!
En tiedä mistä ne sen ovat oppineet.

Yritin ehdottaa erityisesti savolaistuneelle nuorelle että hänen kuuluisi tulla paikan päälle livenä. Kun hän kumminkin on täällä vieraana savonmaalta eikä ole ollenkaan tuttu näin hienon perinteen kanssa. Voitaisiin tunkea eturiviin niiden rumpujen lähelle että soisi takapotku kunnolla korvissa.

Jukolan Jussin paikka

 Aika usein aloitan joulun koristeluhommat ekana adventtina. 




Jukolan Jussiksi nimeämäni omatekoinen ja rujohko himmeli löysi yllättävän paikan. 

Ajattelin että se ei mahdu ikkunan lähellä pyörimään, mutta mahtuu kumminkin. Ja on oikein jouluisa.





Askartelun vaikeudesta

 Tykkään kyllä näperrellä kaikenmoista, mutta käteni eivät tottele ajatuksiani.

Eivätkä silmänikään. 

Saan aikaan aina vain jotain sinnepäin, jos sitäkään.

Silleesti ei ehkä mikään maailman fiksuin alanvalinta, kun pitäisi alvariinsa olla askartelu-näpertelyvalmiudessa.

Kaiken lisäksi käteni ovat alkaneet täristä aina kun yritän tehdä jotain vähääkään tarkempaa.

Oikeasti haluaisin rakentaa lasipurkkiin tonttuisen minimaailman, mutta tärinä alkaa jo melkein pelkästä ajatuksesta että pitäisi pinseteillä asemoida joku topitonttunen huolella harjatun tekolumen tai hiekan päälle.


Valmistaudumme töissä perheiden yhteiseen askarteluiltaan.

Onnistuin nykertämään netin ja työkaverin ohjeiden tukemana ihan kelvollisen kuusenkoristeen.

Nyt täytyy vielä pitää se mielessä monta päivää, siihen askarteluiltaan asti.



ps. on myös semmoinen ongelma että yritän pysyä poissa kaikesta somesta. En tiedä mikä trendaa missäkin kanavassa. Ja pinterestiin pääsen vain fläpältä elikkästen tabletilta. Ehkä, jos ei ole salasana kadonnut.

Marraskuun luetut

 Marraskuu oli hyvä lukukuu.

Ehdin lukea paljon ja joukkoon mahtui muutamia hyviä kirjoja.

Suositus Vilman kolmelle miehelle ja Cassandran uudelle alulle, sekä Hanna Himangan ruokamuisteluksille.

Korkkasin jo joulukirjakaudenkin, mutta palasin melkein samoin tein vielä ihan vain tavallisiin kirjoihin.



Marraskuun luetut

 Gudrun Skretting: Vilman kolme miestä. Vähän päälle kolmekymppinen Vilma opettaa pianonsoittoa ja välttelee kuolemaa. Eräänä päivänä hänen ovensa takana ovat lämminkätinen pappi ja kiroileva patologi tuomassa suruviestiä: Vilmalle täysin tuntemattomaksi jäänyt isä on kuollut ja jättänyt jälkeensä pinon kirjeitä Vilmalle. Vilma suhtautuu kirjeisiin kuin joulukalenteriin ja avaa niitä hiljalleen, ja tutustuu niiden kautta isäänsä. Lukuaikapalvelu on luokitellut kirjan feelgoodiksi ja joulukirjaksi - sitä se ei mielestäni ole. Kertomus oli lämmin, oivaltava ja koukuttava (vaikka päähenkilö olikin alussa niin ärsyttävä etten pystynyt lukemaan kuin pienen pätkän kerrallaan) - ja lopussa paljastuvat salaisuudet yllättivät. "Entä jos isä oli oikeassa ja kaikki muu unohtuisi? Että meistä jäisi jäljelle ainoastaan hyvyys, jonka toimme maailmaan ja joka jatkaisi lopulta eloaan senkin jälkeen kun kokonaisista sukupolvista oli aika jättänyt?" Lämmin suositus! E-kirja.

Helene Holmström: Tulta, tappuraa ja tähdenlentoja. Kauden ensimmäinen joulukirja. Leipuri Henrik tulee Noran perinteiseen konditoriaan tekemään tosi-tv:n joulujaksoa ja pelastamaan konditorian konkurssilta. Tarinan rinnalla kulkee kurkistus historiaan, 1945 vuoden Ruotsiin, ja Suomesta tulleisiin pakolaisiin. Tarinan alkupuoli oli aivan kelvollinen, sitten jännitteessä tapahtui jotain outoa ja koko kertomus läsähti silkoiksi väriseviksi lihaksiksi ja glögipullollisiksi. Loppuratkaisu oli kummallinen. Tulipa luettua. E-kirja.

Donna Leon: Pimeillä vesillä. Venytän joulukirjakauden alkua: ennestään tuttu Brunetti aikani kuluksi. Kuoleva nainen toivoo viimeisinä sanoinaan Brunetin selvittävän puolisonsa kohtalon. Tutkinta alkaa haparoiden: onko tapahtunut rikos, ja mikä? Onko naisen puoliso rikoksen uhri? Sujuvasti etenevä perus-Brunetti ja seikkailu kesäisen kuumassa Venetsiassa. E-kirja.

 Holly Smale: Uusi alku, Cassandra. Cassandra tulee aamulla jätetyksi, sitten hän saa potkut ja on vähällä jäädä asunnottomaksi. Ja hän palaa takaisin samaan päivään, uudelleen ja uudelleen - hän on joutunut aikasilmukkaan. Cassandralla on vaikeuksia tunnistaa muiden tunteita, ilmeitä ja eleitä ja se johtaa jatkuvasti hankaluuksiin, mutta aikamatkailemalla hän pääsee peukaloimaan mennyttä ja tulevaa itselleen helpommaksi. Kiehtova, huvittava, vähän hämmentävä murmelipäivä avaa jännittävällä tavalla maailmaa, jossa tunteet näyttäytyvät käsittämättöminä ja sanat ovat konkreettisia. Olisi pitänyt keskittyä paremmin kreikkalaisiin jumaltaruihin. Tämä kirja on roikkunut minulla lukemattomissa jo pitkään, nyt se vei mennessään yhden päivän ajan.  Suositus. E-kirja.

 Enni Mustonen: Kultarikko. Tämä ennestään tuttu kirja oli minulla ensin huonounisten öiden yökuuntelemisina. Muutama juonenkäänne jäi jotenkin keskeneräiseksi, joten päädyin lukemaan kirjan kunnolla alusta loppuun. Saksalais-suomalainen Heidi tulee Lappiin auttelemaan kolarissa loukkaantunutta isoäitiään ja päätyykin rakenteilla olevaan tunturihotelliin johtajaksi - ja löytää tietysti myös elämänsä ihmisen. Oikein sympaattinen melkein joulukirja. Hybridi: äänikirja-e-kirja.

Tuija Lehtinen: Mies pystymetsästä. Kaipasin nopeaa väliluettavaa. Lukuaikapalvelu on digitoinut Lehtisen Kolmiokirjojen varhaistuotantoa sekä lehdissä ilmestyneitä jatkiksia, tämä pieni kirja kuului jälkimmäiseen kategoriaan. Nopealukuinen jatkis kirjastossa työskentelevästä Siljasta, joka etsii miestä pystymetsästä ja aikoja sitten kuolleen kotitarverunoilijan kadonnutta teosta. Kirja täytti tehtävänsä välilukemisena, mutta aika heppoinen se oli. Tulipa luettua. E-kirja.

 Maria Parkhede: Irtiottoja. Philippalla menee hyvin työelämässä, teini-ikäinen tytär aiheuttaa pientä päänvaivaa, mutta ei kohtuuttomasti. Sekalaiset tapahtumat työssä, tyttären elämässä ja ex-aviomiehen kanssa sysäävät Philippan muutokseen ja irtiottoon kaupungista maalle. Vähän episodimainen kertomus, tulipa luettua. E-kirja.

 Beth Morrey: Delphine Jonesin tuhat pientä unelmaa. Delphinen elämä on muuttunut teinivuosina peruuttamattomasti - ja nyt kaikki junnaa toivottomalla tavalla paikallaan. Pienet sattumat, luotettavat ihmiset ja heidän antamansa rohkaisu sysäävät Delphineä ja hänen koko pientä värittömään elämään juuttunutta perhettä kohti muutosta ja iloa. Sympaattinen yöpöytäkirja eteni alussa vähän hitaasti. Olen lukenut tämän jo joskus aiemminkin, ei ole Morreyn tuotannon parhaasta päästä mutta oikein lukukelpoinen ja söötti. 

Emma Ranta: Mysteerimiehen lumoissa. Eve joutuu vesivahinkoa evakkoon entiseen mummolaansa maalle. Eve ei ole väleissä vanhempiensa kanssa, eivätkä nämä keskenään, ja Even elämään ilmestyilee tämän tästä mysteerinen mysteerimies. Leppoisa kesäinen hömpe, dialogi oli vähän kömpelöä. Tulipa luettua. E-kirja.

Jenny Fagerlund: Ja elämä jatkuu. Julia joutuu auto-onnettomuuteen ja elämä alkaa muutenkin tökkiä omituisella tavalla. Naapurin iäkäs mummeli Agnes tuppautuu Julian työntäyteiseen arkeen, ja pakottaa Julian tekemään rauhan menneisyytensä ja nykyisyytensä kanssa. Kevyt, hyvin kirjoitettu välipalakirja. 

Eppu Nuotio: Niin kuin vierasta maata. Keski-ikäinen Henrietta elää omaa säntillistä elämäänsä, ja niin elelee poliisi-Markuskin - kunnes heidän tiensä risteävät. Sydämellinen, sympaattinen, lämmin rakkaustarina aikuisesta rakastamisesta ja sen vaikeudesta. Tykkäsin ja suosittelen. E-kirja.

Hanna Himanka: Kauhan tasapaino - ruokamuistelmani. Sympaattinen, lämminhenkinen ruokamuistelus-elämäntarina. Suositus. E-kirja.

Niina Mero: Englantilainen romanssi. Kirjoja ja erityisesti englantilaista romantiikan ajan kirjallisuutta rakastava Nora saa kutsun siskonsa häihin lähelle Oxfordia. Kartanon synkkänä salaisuutena on kadonnut esikoispoika, jonka kohtaloa Nora ryhtyy goottilais-romanttisessa hengessä ratkomaan. Tämä kertomus ei sytyttänyt, se oli mielestäni sekava, jotenkin toisteinen - ja ehkä olisi pitänyt tuntea paremmin englantilaisen romantiikan neroja. Tulipa luettua. E-kirja.

Enni Mustonen: Saako olla muuta. Ärhäkkä Paula päätyy maaseudulle pitämään Osuuskauppaa setänsä ollessa sairauslomalla. Kyläläiset tukevat ja kannustavat nuorta kauppiasta mutta naapurin nuori mies on ärsyttävä tyyppi. Kuuntelin huonounisina öinä, useimmiten samaa pätkää yhä uudestaan. Loppuratkaisu oli odotettavissa. Äänikirja.

Mhairi McFarlane: Tyttö muiden joukossa. Edie suutelee sulhasta - tai joutuu sulhasen suutelemaksi ystävänsä häissä - ja seuraavassa hetkessä hän onkin lähipiirinsä vihaama. Tilanteen tasaamiseksi hän saa työkomennuksen entiseen kotikaupunkiinsa, kirjoittamaan huippuseksikkään näyttelijän elämäkertaa. Tuttua hyvänmielen hömppää ensin yöpöytäkirjana ja sitten ihan koko ajan luettavana. 

Mariette Lindsten: Pako kultista - 25 vuotta skientologialiikkeen ytimessä. Ruotsalaisesta pikkukaupungista skientologialiikkeen synkkään ytimeen Kaliforniaan; sujuvasti kirjoitettu, asiallinen, kauhistelematon omaelämäkerta. On käsittämätöntä, miten ihminen voi ajautua kulttiin melkein huomaamattaan, ja miten vaikea siitä on erkaantua. Aivan käsittämättömältä tuntuu kultin harjoittama eronneiden vainoaminen - kuka siitä hyötyy ja miten, miksi? Pohdimme asiaa tyttären kanssa - kirjasuosituksen sain häneltä, ja Lehtorin kanssa pohdiskelimme skientologiaa ylipäätään. Se ei oikein Suomessa iskenyt läpi. Suositus tälle kirjalle, jos aihe vähääkään kiinnostaa. E-kirja.

värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)