Hän menee laulamaan Muurahaisten muoria

Vajaat kaksi vuotta sitten olin silloisessa työssäni aivan lopussa. 
Työ ei enää vastannut arvojani, jouduin - tai minun olisi pitänyt - toimia tavalla jota en tuntenut omakseni. 
En voinut kovinkaan hyvin.
(itkin välillä kun piti mennä töihin, kärsin megalomaanisista migreeneistä ja jatkuvasta ahdistuksesta)

syyskuussa, aamulla, bussipysäkillä

Siinä kävi NÄIN (lyhyesti: anoin opintovapaata kahdeksi vuodeksi, en saanut, irtisanouduin silloisesta työstäni ja aloitin päiväopiskelijana ja opintotuella opiskelemaan uutta ammattia)

Opettelin kaikenmoisia uusia juttuja: lauluja, leikkejä ja liikuntaa.

Tein ensimmäisen näyttöjakson toisella kotimaisella kielellä, enimmäkseen koululaisten iltapäivätoiminassa, mutta vähän myös päiväkerhossa ja avoimessa toiminnassa. Ippe oli kivaa, avoin toiminta ihan hirvittävän työlästä.

syyskuussa, aamulla, bussipysäkillä

Sitten sain kesätöitä toisella kotimaisella kielellä. Alkoi tuntua ihan siltä että kuulun kalustoon, ja työkieli muuttui selkeästi ruotsiksi. Outoa kyllä.

aamulla, lokakuun alussa

Vuosi sitten, elokuussa 2024, jatkoin opintojani oppisopimusopiskelijana - ihan vain ensimmäisellä kotimaisella kielellä, mutta samassa konsernissa missä ekan näyttöjaksoni tein.
Kävin välillä sijaistamassa pidemmän pätkän taas toisella kotimaisella.
Tein koululaisten iltapäivätoimintaa suomeksi päätyönäni ja ohessa päiväkerhohommia toisella kotimaisella ja lisäksi pidin suomeksi iltamuskaria ja avointa olkkaria. 
Tykkäsin. 
Alkoivat vihjailla että toisella kotimaisella olisi tulossa vakkarihomma hakuun, että josko tiivistäisin opintojani, ja pohdin ihan vakavissani, millaista olisi työskennellä koko ajan ei-omalla-kielellä.
Tein toisen näytön päiväkerhossa ja toisella kotimaisella.
En hakenut sitä paikkaa, kun en ollut pätevä.

aamulla, lokakuussa

Kevään 2025 ihan vain opiskelin ja tein töitä, sellaista se on olla oppisopimusopiskelija. Teet naurettavalla palkalla saman mitä kaikki muutkin. 
Annoin kolmannen näytön koululaisten iltapäivätoiminnassa - siihen näyttöön olen kaikkein tyytyväisin.

kulttuuria lokakuun alussa

Suuri organisaatiouudistus ravisteli koko konsernia keväällä 2025 ja hetken näytti siltä että opintojeni loppuvaihe on vaarassa. 
Sitten yhtäkkiä kaikki ympärillä olevat ihmiset alkoivat kysellä minulta, että tiedätkö mihin olet menossa seuraavalla kaudella ja joko saa onnitella ja joko olet kuullut.
Huhtikuussa siitä tuli virallista: (oppi)sopimustani jatkettiin vuoden 2025 loppuun, eli siiheksi jolloin minun pitäisi valmistua, ja minut jatkosijoitettiin elokuusta eteenpäin organisaatiouudistuksen hulinoissa aivan unelmieni paikkaan hommiin.

aamulla, lokakuun alussa

Sitä ennen olin kesätöissä ensin toisella kotimaisella ja sitten pari viikkoa avoimessa toiminnassa (avoimessa olkkarissa). Yhtäkkiä huomasin, että tykkään ihan älyttömästi juuri siitä avoimesta toiminnasta.  

aamulla, lokakuun alussa

Syksyllä alkoivat taas uudet työt, nyt siinä unelmapaikassa, ja tällä hetkellä teen paria erilaista avointa toimintaa ja muskaria sekä tapahtumia.
Elokuussa selvisi myös etten pysty antamaan viimeistä (ja vaikeinta) näyttöäni tässä unelmien työpaikassa.
Pääsin hyvän yhteistyökuvion ansiosta yhteistyöpäiväkotiin, jossa sain esihenkilön luvalla käydä vähän työajalla tutustumassa, aikaistin näytön ajankohtaa niin paljon kuin vain pystyin koska halusin vain tehdä omia töitäni, ja sitten pidin kaksi viikkoa palkatonta näyttövapaata ja puskin todella työlästä näyttöä aivan epätoivoissani.

liikuntatuokion näyttö alkamassa

Ja nyt olen sitten valmis lastenohjaaja.
Päivää ennen valmistumistani allekirjoitin työsopimuksen vuodelle 2026 - tähän työhön jota parhaillaan teen. 
Että silleesti.

Olen keveä, huojentunut ja hämmentynyt. 
Ja nöyrä. 

*

Parissa (näyttö)viikossa ehtii tapahtua paljon, ehtii pohtia paljon ja ehtii kiintyä päiväkotilapsiin.

Kun kerroin heille että olin viimeistä päivää töissä heidän kanssaan, he tietysti kyselivät että mihin nyt sitten menet.
Kerroin että menen omaan työhöni, pitämään muskareita ja muuta sen sellaista.

Yksi lapsista selitti omalle vanhemmalleen tohkeissaan: "hän ei tule tänne enää ikinä. Hän menee laulamaan Muurahaisten muoria."   
(se oli yksi meidän kaksiviikkoisen suosikkilauluistamme - ja on kyllä ihan lempparilaulujani tällä hetkellä muutenkin)

*

Olen keveä, huojentunut, hämmentynyt ja nöyrä.
Ja aion laulaa Muurahaisten muoria kurkku suorana aina kun siihen on mahdollisuus.

*

ps. ei syyslomaa, mutta esihenkilö lähetti etätöihin kotiin kun olen liian ahkera. Se käski vaan ajatella vähän aikaa.

Huhtikuu

 Huhtikuu se sitten tuli ja meni. 

Tulevan syksyn kuviot alkavat hiljalleen selvitä: työ-/oppisopimukseni jatkuu joulukuun loppuun ja pääsin aivan unelmien paikkaan hommiin. 
Olen tykännyt nykyisestä paketistani: kouluikäisten iltapäivätoiminta, muskari, päiväkerho - mutta kieltämättä tuo iltapäivätoiminta on aikataulullisesti aika rajoittavaa. Sitä kun on joka päivä karkeasti ottaen 11-17, ja se vie niin kokonaan työajan, ettei muiden toimintojen pohtimiselle oikein jää aikaa.
Saati kunnon suunnittelulle.
Tai sille, että rauhassa testailisi ja miettisi ratkaisuja, kuuntelisi vaikka erilaisia lastenlauluja muskaria varten.
Tai askartelisi kommunikaatiokortteja. Tai yhtään mitään. 

Tulevan syksyn paketissa on nyt luvassa muskaria kerran viikossa, päiväkerhoa kahdesti ja kouluikäisten läksyparkki yhtenä iltapäivänä.  Kalenterissa se näyttää siltä, että jokaiselle toiminnolle on viikottain varattu yksi kokonainen aamu- tai iltapäivä valmisteluun ja suunnitteluun. Luksusta.
Sitten on tapahtumajärjestelyä ja niihin osallistumista.
Se vasta luksusta onkin! Saa ruveta itse keksimään juttuja. 
Juuri nyt en halua tehdä yhtään mitään muuta. 

*

Mitähän huhtikuussa oikein on tapahtunut?

Tein opintoihin liittyvän näytön. Askartelin katsomuskasvatuksellisia maisemia ramadanista ja pääsiäisestä. (ja muutamasta muusta juhlasta)
Ramadanin taatelimaistiainen oli hitti, samoin pääsiäisen happamaton leipä - kuulemma parasta leipää ikinä - vaikka itse pääsiäisjuttu olikin vähän kategoriaa miks me kuunnellaan tämmöistä iltasatua.

Liikuin hyvin vähänlaisesti. Päätin käydä kävelyllä ainakin joka päivä. Kävin kerran. 

Opistolla oli luontokasvatusta. Teimme metsäretkiä. 

ensimmäinen tai viimeinen

Sain pääsiäisikkunan valmiiksi. Mietin että miksi se on viimeinen ehtoollinen eikä ensimmäinen. 

palmusunnuntai

ilmiselvä kalliohauta

Pakollinen narsissikuva Teatterisillalta - kävimme ystävien kanssa teatterissa katsomassa Macbethin. Oli hieno! 

Pakollinen kirsikankukkakuva. Hirmu vähän olen ehtinyt tai jaksanut tehdä mitään itselleni ja itseäni varten. Elämä on töitä ja kotia vaan.

Kävimme ystävien kanssa Helsingissä museokierroksella. Amos Rexin näyttely ei oikein vakuuttanut, Kiasma oli hieno, samoin Ateneum. 

Ja Särestöniemen maalaukset Didrichsenin museossa liikuttivat melkein kyyneliin asti. Jonotimme museoon hiukan reilut puoli tuntia ja oli kyllä jonottamisen väärti!

rakastuin tähän tauluun

ja tähän

tähän

tähänkin

Savolaistunut nuori onkin nykyään taas turkulaistunut. Se muutti väliaikaisesti meidän takahuoneeseen. Yritän sopeuttaa villin ja vapaan aikuiselämäni siihen, että taloudessa onkin yksi paluumuuttajanuori. 

En oikein tiedä, mitä ajatella siitä, kun kohnustimme Lehtorin kanssa vapunaattona ihan ihmisten ajoissa kotiin ja vastassa oli nuori aikuinen: no tulettehan te sentään, mikä teillä oikein kesti?
Emme edes laulelleet tullessamme ja muutenkin olimme aivan sivistyneitä.

Oli metka vappuaatto. Menimme töiden jälkeen nopeille aftereille aina hyvä idea jos ei ole kunnolla syönyt ja olimme jo tekemässä lähtöä kotiinpäin kun samaan pöytään meidän kanssa tuli sellainen vähän iäkkäämpi pariskunta ja yhtäkkiä me olimmekin ihan jutuntuoksinoissa ja istuimme varmaan toista tuntia höpisemässä syvällisiä. 

Ja niin se tuli ja meni. Huhtikuu.

Opiskelujuttu

Taas näitä opistoviikkoja. 

Maanantaista keskiviikkoon oli opiskelua. Olisin halunnut olla töissä.

Torstaina piti mennä töihin. Olisin halunnut olla jossain muualla.

Ehkä kotona.

Tai jossain. 

Opistolla meillä oli musiikkia. 

Opiskelimme kaksikymmentä minuuttia pianonsoittoa.

Innostuin. koska innostun aina kaikesta.

Sisko lupasi lainata sähköpianonsa.

Lehtori kysyi että kai siinä on kuulokkeet.

Minä en tiennyt, mutta sanoin että ei sillä ole väliä, koska aion laulaa mukana samalla kun soitan. 

Oli myös vartti kanteleensoittoa, mutta siinä olen ihan virtuoosi jo, kun olin käynyt sen kanteleosion silloin aiemmin päiväopiskelijana. Vetelin sakusammakkoa ihan tuosta vaan.

Haluan luonnollisesti myös kanteleen. 

Kävin kirjastossa tutkimassa kanteleopasvalikoimaa voiko se olla yhdyssana? Oli aikaa nahkea. Sellaista Pokeloiden parhaat ja Helpohkoja biisejä 32-kieliselle. vai 36?

Kun ihan ei vielä ole hallinassa tuo Konevitsan kirkonkellot, niin pitää hiukan tuumailla. 

Opiskeluissa pitää toteuttaa joku perheprojekti. 

Tarkoitukseni on tehdä ja toteuttaa pääsiäisvaellus, mutta koska iltapäivätoiminta on katsomuskasvatuksellista, pitää vähän laajentaa. ei voi mennä pelkillä jeesuksilla vaan, mutta vähän pitää silti, koska haluan sen seurakuntapätevyyden. kauheaa taiteilua koko ajan.

Tutustutan lapsia ensin kaikenmoisiin muihin keväällä vietettäviin juhliin ja myös pääsiäiseen.

Koeajoin projektini hätäisesti kyhätyllä holi-juhlalla.

Ensin puhuttiin juhlista yleensä, ja sitten kerroin että keväällä juhlitaan ympäri maailmaa erilaisilla tavoilla ja erilaisia juhlia.

Että miltäs tämä juhla näyttää.

annoin valikoiduille mahdollisuuden heitellä holi-juhlijoita 
silkkipaperirytyillä

Näyttää kuulemma värikkäältä. Ja sotkuiselta.
 

ei huvita, ei tee mieli, en jaksa, onko pakko

Selviydyin marraskuusta kohtalaisella sinnillä, mutta ilmeisesti se kostautuu nyt - maaliskuussa.
Ei vain huvita. Ei tee mieli. En jaksa. Onko pakko.

fiilis

Uiminen loppui silloin syksyllä.
Ei huvita. Ei tee mieli. En jaksa. Onko pakko.

Kiipeilemässä käyn, sisko pakottaa.

Muuten vain olen ja möllötän.

Keittiön työtaso on suora mittari sielunmaisemaani. 
Se on kaoottinen. Täynnä tavaraa ja muruja.

Näyttösuunnitelman kirjoittaminen ahistaa.
Opistopäivät ahistavat. niitä on kolmen viikon välein. ihan liian tiuhaan.
Työkuvioiden epäselvyys ahistaa.

En ole kevätväsynyt. Olen ihan vaan plääh.

Tulevana viikonloppuna meillä on serkusristeily. 
Meitä on isän puolella sellainen kohtalainen määrä. Kaikilla isän sisaruksilla on vähintään kaksi lasta.
Minä ja sisko ollaan nuorimmasta päästä. 
Joku niistä isommista sai päähänsä että nyt kun tuo vanhempi polvi alkaa nitistä ja horjua, pitäisi meidän nuorten ryhdistäytyä ja tavata pitkästä aikaa. 
En edes muista milloin olisin niitä viimeksi nähnyt. Paitsi yhtä näen välillä kaupassa vahingossa. ehkä kerran vuodessa.
Pari vuotta asiaa kypsyteltiin ja nyt jonkun pinna ratkesi ja päätettiin lähteä piknikristeilylle.
Se oli ensin ihan kiva idea jos oltaisiin heti lähdetty, mutta nyt ahistaa sekin. ihan hyvin riittäisi pystykahvit jossain torin laidalla. mutta ymmärrän kyllä pitkänmatkalaisia.

Pitää jaksaa olla koko päivä laivalla ja sosiaalinen.
Pahempi on se koko päivä laivalla.
Minä jaksan sitä laivaoleilua tosi hyvässäkin seurassa yleensä puoliväliin asti, sitten alkaa ottaa päähän.
Näen valvepainajaisia siitä että ajaudun huomaamattani laulamaan karaokea. tai päivätansseihin, herttileijaa sentään!

Semmoisella tavalla minuun on tullut ammatillista otetta, että mietin kaikenlaisia vaivaannuttavia leikkejä ja pelejä joita voidaan leikkiä ja pelata siinä vaiheessa kun ollaan käyty kuulumiskierros läpi.
eli melko pian laivan satamasta lähdön jälkeen ja aika paljon ennen sitä karaokehommelia.

Lehtori lähtee piknikristeilylle kavereidensa/kollegoidensa kanssa viikkoa minun jälkeeni ja aikoo kuulemma käydä hypistelemässä hajuvesiä ja vaatteita. On siinäkin ohjelma.

Silleesti kyllä oikeasti kiva juttu, jos kaikki ilmoittautuneet tulevat.
Mutta pitäisikö ihan todellakin olla jotain rakentavaa ohjelmaa? muutakin kuin karaokea ja hajuvesien hypistelyä?

osa näyttöä - pääsiäinen; huomatkaa lähes kohdalleen osuvat liturgiset värit
olen työstämässä myös ramadania ja nowruzia

opiskelukriizi

oppisopimusopiskelijana käyn aina muutamana päivänä kuukaudessa opistolla opiskelemassa.

askarteluhommeli
työparini on onneksi taitava askartelemaan
minulta syntyy työläästi samaa tasoa kuin kerholaisilta

Se on vähän kummallista. 
Ne päivät ovat jotenkin tosi pitkiä ja tosi intensiivisiä ja maailmasta irrallaan olevia. 

Tulee aina semmoinen tunne kuin olisi ollut poissa tosielämästä ihan viikkotolkulla.

Nyt oli kolmen päivän opiskeluputki.

muistiinpano: monimuotoiset perheet

Tosielämässä minulla on ruotsinkielistä päiväkerhoa kerran viikossa. Mutta nyt kun olin opistolla, minulle tuli semmoinen olo että olen ollut päiväkerhosta poissa ainakin monta kuukautta ja että olen kadottanut koko ruotsinkielen tyystin.

muistiinpano: lapsuudenperhe
(äiti, sisko, minä ja isä)

Olin ihan että mitä ihmettä minä sanon niille lapsille?

En kumminkaan ollut poissa päiväkerhosta edes yhtä kertaa, kun opistopäivät eivät osuneet päiväkerhopäiville.
Saati että olisin ollut poissa montaa viikkoa. Tai kuukautta.

Sain sitten sanottua ainakin että hej.

sekalaisia huomioita

Sain joukkojenhallintavinkin Isosiskolta.

Siinä sanotaan ihan tavallisella tai tosi hiljaisella äänellä hälisevän joukon edessä että "kun sä kuulet mun ääneni, taputa käsiä yhden kerran" ja katotaan että taputtaako joku; ehkä yksi tai kaksi taputtaa, vähän varovaisesti ja jotenkin epävarmasti.
Ja sitten sanotaan että "kun kuulet mun ääneni, taputa käsiä kaks kertaa" - nyt taputtaa jo muutama enemmän.
Ja tätä sitten jatketaan taputus taputukselta kunnes ryhmä on hiljaa ja odottaa seuraavaa ohjetta.

Itse ei tietenkään missään kohdassa taputeta.
Puhutaan vaan ihan tavallisella tai melkein hiljaisella äänellä.

Tälle ryhmälle riitti kuusi taputusta. Sitten ne istuivat hengittämättä hiljaa ja tuijottivat minua. 
Kehuin niitä että päihitin Isosiskon, sillä oli kerran mennyt kahdeksan.
Että ovat hyvä ja tarkkaavainen ryhmä, seuraavalla kerralla päästään varmaan vaan viiteen.

Sitten ne istuivat silmät pyöreinä ja kuuntelivat kynttilähetkeä.
aiheena leipä; pohdiskelin ääneen, miten joku on osannutkaan keksiä leivän. Kuten muistamme, se on yksi ihmiskunnan suurista keksinnöistä.
Ja juttelivat fiksuja kun päästiin asiaan sisälle.
Erityisesti ilahdutti se, kun yksi natiaisista osasi soveltaa samaa ajatuskulkua kieleen. Että miten sanat ovat syntyneet ja miten voi jutella jos ei ole sanoja.
Lupasin että jutellaan siitä joskus ihan erikseen.

Päättelin että oli onnistunut hetki, kun kumpikaan kollegoista ei kommentoinut. 
Toinen ei tosin ollut kuuntelemassa.
Ja toinen on sen tapainen että ei ehkä pysty antamaan muuta kuin korjaavaa palautetta.

Ryhmä meinasi jatkaa hälisemistä kynttilähetken jälkeen. Mutta minullapa olikin aiheeseen liittyvä hätävarakirja jättisuuressa repussani ja tempaisin sen esiin ja rupesin lukemaan.
Taas ne istuivat silmät tapillaan ja kuuntelivat.
Tämän opin vanhasta työstäni: tyhjäkäynti ei ole hyväksi. Pitää olla hyvä syke ja tekemisen meininki, eikä turhaa odottelua. Odottelu aiheuttaa levottomuutta.

Ehkä nykylapsille luetaan ja ehkä niille jutellaan ihan liian vähän?

*

*

Sain joukkojenhallintavinkin Isoveljeltä: siinä vaiheessa kun joutuu huutamaan, peli on menetetty.
Olen samaa mieltä.

Lapseni opettavat minua enemmän kuin työpaikkaohjaajani.

*

Ruokapöytäkeskustelu uuden esihenkilön kanssa elokuun alkupuolelta

"Mulla kesti vähän aikaa tajuta että sä olet se Isoveljen äiti. Sekin on sulle aika vahva suositus tähän työhön"

Kahvipöytäkeskustelu eri esihenkilön kanssa elokuun loppupuolelta

"Oletko sä se Isoveljen äiti? Siinä on sitten hieno tyyppi. Muutti mun lapsen kesän suunnan kokonaan, ihan saatiin eri lapsi kotiin leiriltä kun sinne lähti."

Olenko saanut työpaikkani sukulaissuhteilla?   

tietysti olen ihan suunnattoman ylpeä tästä lapsukaisestani joka vapaa-ajallaan, vapaaehtoispuuhillaan ja harrastuksillaan ihan oikeasti vaikuttaa todella monen nuoren elämään. Ihan vain olemalla läsnä, juttelemalla, kohtaamalla.
Meillä on ollut joskus lasten lapsuudessa ja nuoruudessa ilo nauttia samanlaisista soihdunkantajista ympärillämme, ja vielä suurempi on ilo ja ylpeys siitä, että omat lapseni jatkavat hyvän levittämistä ja ihmisenä olemista toisille. - Eikä pelkästään Isoveli, vaikka hänen tekemisensä toki tässä nykyisessä työyhteisössäni näkyvätkin. 

Arkipäiväkirja

 Maanantai

Oppisopimusopiskelun eka lähijaksopäivä

Aloitin aamun seitsemältä omalla pienellä uimahallilla - se aukesi vihdoin kesän jäljiltä.
Nopea punttis: olin ihan eksyksissä, enkä muistanut yhtään mitä siellä pitäisi tehdä. Ja olen kadottanut kuulokkeet, en voi edes kuunnella podcasteja.
Olen tosin näköjään niihin niin ehdollistunut, että pollajukeboksi alkoin syöttää tarinaa päähäni ilman kuulokkeitakin.
Tuntui hyvältä uida sen päälle.
Ja saunoa.
Tämän uimahallin saunasta löytyy aina juttuseuraa, niin tälläkin kertaa.
Paransimme maailmaa yksien löylyjen verran.

Uimasta opistolle.
Se tuntui oudolta, töihinhän sitä kuuluisi mennä.
Tapasin uudet kurssikaverit, kävin moikkaamassa vanhoja.
Jouduin istumaan yhden sellaisen kurssin jonka olen jo käynyt, kun en keksinyt missä hyppytuntini viettäisin. Sain hyvälle alulle työsukat jämälangoista.

Päivän viimeinen oppitunti oli paras: meitä on ryhmässä vain neljä, keskustelu meni heti syvälliselle tasolle.
Kotona viiden nurkissa, ruokaa kehiin.
Ihan kulttuurishokkinen olo.

Illalla kävimme anoppilassa. Käly on visiitillä Suomessa ja yksi ulkomaan serkuista on tullut vuodeksi tänne opiskelemaan, kävimme istumassa iltaa.

työsukat työn alla

Tiistai

Aamulla seitsemältä uimahallille. Pieni punttisali ja pieni uinti. 
Ja pieni sauna.
Yksi tyyppi oli vallannut kerralla kaikki tärkeät paikat: ylätaljan ja sen toisen jutun, ja veti niissä jotain kiertotreeniä.
En viitsinyt häiritä, enkä ehtinyt jonottaa.
Venyttelin kropan auki ja tein vatsat ja selät.

Kävin uinnin jälkeen kaikessa rauhassa kotona, söin lisää aamupalaa ja lötköttelin hetken, töissä piti olla vasta yhdentoista pintaan.
Kävin ennen työpäivän alkua läheisellä pyöräkorjaamolla kysymässä, ehtisivätkö he pikahuoltaa pyöräni.
Eivät.
Mutta ystävällinen korjaamomies kiristi vähän jarruvaijeria, että voin pyöräillä vähän turvallisemmin.

Töissä työkaveria harmitti elämä maailmankaikkeus ja kaikki. Otin samoin tein hoitaakseni ne kirjalliset hommat, jotka olivat osana harmitusta.
Muksut tulivat moikkailemaan, ihmettelivät missä olin ollut.

Nopean siirtymän päivä: iltapäiväkerhosta iltamuskariin.
Muskarin työpari on huippumukava tyyppi, tsekkasimme laulut, juttelimme, valmistauduimme rupeamaan.
Ensimmäiset asiakkaat tulivat vasta juuri ennen muskarin alkua, ehdimme jutella ja odotella väkeä melkein kolme varttia. se on semmoinen avoin kerho mihin voi tulla jo aikaisemmin
Jouduin hetkelliseen kielihäiriöön, kun kaksi maailmaa kohtasivat muskarissa.

Yksi lapsista oli osallistumattomalla tuulella, häntä eivät laulut ja leikit huvittaneet.
Tanssikaa te tädit vaan, se näytti ajattelevan.

Kävin ostamassa pyörään uuden lukon. Rahaa meni 15e.
Olin kotona vähän ennen kahdeksaa.

Pitkän päivän jälkeen saunailta kotona.
Rentoutti, teki hyvää.

ilmoittauduin työhyvinvointipäivään
uhka vai mahdollisuus?
(uhka - köysikiipeily on hirvittävän pelottavaa)

Keskiviikko

Aamulla kahdeksaksi suunnittelemaan päiväkerhoa. 
Saimme työparin kanssa aikaiseksi pedagogisen suunnitelman tälle kaudelle.
Pohdimme nopeat sisällöt seuraaville kerhokerroille.

Siirtymä iltapäiväkerhoon.
Suunnittelin seuraavan viikon välipalat on minun välipalaviikkoni ja tein tilauksen.
Välipalalla huomasin että olin unohtanut ison osan omasta välipalastani kotiin.
Olin suunnitellut huippuhyvän välipalan, koska tarkoitus oli mennä kiipeilemään töiden päälle.

Söin bussissa välipalapatukan, tuli huono olo.
Olin hallilla vähän ennen viittä.
Hallilla oli porukkaa - olemme siskon kanssa treenanneet paljon hallin hiljaisina aikoina kun on kantajäsen, saa mennä hallille koska vaan, oli kulttuurishokki olla ihmisten aikaan hallilla.
Ostin lisää vuosijäsenyyttä.
Treenasimme nopeasti pienet perusjutut. Kiipesimme vain vähän, helppoja ja tuttuja.
Menimme sovittamaan housuja.
Löysin farkkuiset kiipeilyhousut työhousuiksi.
Kiipeilyhousut ovat loistavat: ne ovat tukevat ja joustavat ja sitten siinä minun mallissani on todella korkea vyötärö. 

Kotona seitsemän jälkeen.
Loppuillasta ei mitään muistikuvaa.

pedagoginen suunnitelma työn alla

Torstai

En jaksanut ajatellakaan mitään aikaista uimahalliin lähtöä.
Jäin kotiin vetelehtimään.
Lueskelin.
Imuroin.
Siistin vessan.
Varasin kirjoittajapiirille tilan ensimmäistä kertaa varten.
Lähdin töihin kymmeneksi. Menin ensin valokuvaan henkilökorttia varten.
Sitten työhöntulotarkastukseen.
Hoitaja määräsi verikokeille.
Menin sinne. Menivät päiväsuunnitelmat ihan sekaisin.

Kävin ostamassa kukan kun olin menossa hautajaisiin.
Katsoin bussissa siihen mennessä valmistuneet labratulokset. Harmittivat. Joudun lääkärin puhutteluun, tiedän sen.
Menin työpaikalle syömään ja vetelehtimään, kun en oikein olisi ehtinyt kotiin.
Lapset ihmettelivät miksi minulla on kukka.
Sijaiseni ihmetteli miksi olin siellä, kun piti olla poissa.

Lähdin ajoissa hautajaisiin.
Menin bussilla.
Vaihtobussi meni nenän edestä ohi.
Ajattelin että en kyllä kävele kun sitten olen hikinen, hengästynyt ja viime tingassa.
Jäin odottamaan seuraavaa bussia.
Se oli myöhässä.

Tajusin että en ehdi pidempää reittiä kulkevan bussin kyydissä ajoissa perille, jäin pois matkan varrella kun siitä oli lyhyempi matka kirkolle.
Tajusin että en ehdi kävellen, piti ruveta juoksemaan.
Tajusin myös että on huonot kengät.

Otin kengät käteen ja lähdin pinkomaan kirkolle musta hautajaisviittani hulmuten, kukka toisessa kädessä ja kengät toisessa ja se jumalattoman iso työreppu selässä.

Tulin perille viime tingassa, hengästyneenä ja hikisenä juuri niin kuin ei pitänyt.
Pyyhin hikeä koko siunaustilaisuuden ajan.
Ja muistokahveilla myös.

Kovalla tohinalla kotiin ja teams opiskelua ohjaavan opettajan kanssa.
Pitää puskea näyttösuunnitelma maailmalle suunnilleen heti. Päätin että varaan sille urakalle elokuun viimeisen viikonlopun.

Illalla kauppareissu. Meni 97 e.

Illalla työpari kysyi että håller du andakten. teen nyt töitä molemmilla kielillä: ensimmäisellä kotimaisella ja toisella kotimaisella.
Lupasin että joo.

Perjantai

Päiväkerhoon kahdeksaksi.
Kävin ennen töihinlähtöä lähimetsästä keräämässä materiaalia hartautta varten, kun halusin puhua luonnosta.

Lapset tulivat.
Ensin leikimme autoilla ja sitten teimme ruokaa (jag laittar ketchup på såppa, sanoi lapsi)
Sitten piti juosta kovaa kyytiä teatteriin ja päällä piti olla viitta ja sitten piti mennä mökkiin nukkumaan ja herätä aina kun kukko kiekui. ainakin kahdeksan kertaa

Askartelimme ja söimme mellistä ja sitten menimme ulos.
Piti pitää hartaus mutta yksi lapsi kaatui ja kriisiytyi ja loput häipyivät horisonttiin kun aikuisten huomio herpaantui.
Kompastelin läpi hartauden ja totesin että idea oli toimiva, mutta lapset vähän pieniä ja ulko-olosuhde hiukan haasteellinen.

Alkoi sataa.
Menimme katoksen alle leikkimään peiliä.

Nopea siirtymä iltapäiväkerhoon.
Lapset tulivat juuri koulusta ja jäimme ulos, koska aurinko paistoi.
Ne olivat perjantaimoodissa koko sakki.

Ulkoilimme puoli kahteen asti ja sitten välipalalle.
Perjantaimoodi jatkoi, hätyytimme samoin tein taas koko lauman ulos.
Ulkoilimme puoli viiteen asti, jolloin työpäivä päättyi.
Bussilla kotiin, lempiruokaa uunifetajuttua koneistoon.
Siitä anoppilaan seurustelemaan kälyn ja anopin ja Suomeen opiskelemaan tulleen nuoren kanssa.

Saunaan.
Nukkumaan.

Ihmettelin jossain välissä iltaa, että miksi silmät ovat jotenkin niin tikkuiset ja muutenkin väsynyt olo. 
Tajusin että olen ulkoillut tuulessa koko päivän, melkein viisi tuntia.

Semmoinen oli se arkiviikko.

Rahaa meni yleisten menojen rahastosta
- pyörän uusi lukko 15
- vakuutusmaksu 25
- housut töihin 80
- kukka siunaustilaisuuteen 10
- vuosijäsenyyden jatko kiipeilyhallille  meni luoton puolelle
-> hiukan yli viikkobudjetin. Kiipeilyn vuosijäsenyys meni luoton puolelle koska muuten olisi romuttunut koko budjetti, maksan sen pois kun saan palkan.

Ruokarahastosta meni rahaa ruokaan 96e -> viikkobudjetissa tosin siihen tuli viikonloppuna lisähankintoja

Ruokalistalla oli
- eräänlainen bolosoossi (jauhelihaa, punaista pestokastiketta, kermaa) -> myös eväänä
- kana-perunahässäkkää (kanaa, punaista pestokastiketta, kermaa. Ja perunaa) -> myös eväänä ke, to, pe
- uunifetajuttua

Söimme yhdessä maanantaina ja perjantaina.
Tiistaina oli molemmilla pitkä päivä.
Keskiviikkona oli molemmilla harrastuspäivä.
Torstaina en jaksanut syödä kunnon ruokaa, vaan menin välipaloilla kauppaan.

Ensimmäinen työviikko takana

Ensimmäinen työviikko takana.

minulla on parvekkeella miniauringonkukkia
ensimmäinen pörhistelee säteitään

Oudonpuoleinen ensikohtaaminen työpaikkaohjaajani kanssa osoittautui pikemminkin poikkeukseksi kuin vallitsevaksi tavaksi. Ihan on asiallinen ja ammattimainen tyyppi.

Olen laukannut palaverista toiseen.
Murehdin työtuntejani, kun tuntuu että mitenkään en saa ajettua päiviäni minulle annetun tuntimäärän raamiin. Venyy ja paukkuu yli joka päivä.
Koko ajan pitää olla jossain kauden aloituksessa. minä kuulun kolmeen eri tiimiin ja sitten tietysti myös kaikille yhteiseen
Ja vielä pitäisi johonkin väliin tunkea visiitit avaintenhakureissua varten, yhden tietyn työpisteen tietokoneeseen kirjautumista varten ja sitten yhteen toiseen avaintenhakuvarmistusreissua varten. Ja olikohan vielä jotain? Ainiin, pitää itseopiskella jotain tietoturvajuttuja ja ruokajuttuja ja jotain ja jotain ja jotain. Ja työhöntulotarkastus, semmoinenkin pitää vissiin olla.

Lähijaksojen lukujärjestyksen sain. 
Alkoi ottaa päähän. Joka kuussa pitäisi olla 3 lähipäivää - paitsi lokakuussa 6.
Ne päivät ovat minulle töistä palkattomia.
Elokuussa, syyskuussa ja vielä lokakuun ekalla jaksollakin lukujärjestyksessä on enimmäkseen sellaisia asioita jotka olen opiskellut kertaalleen jo keväällä.
En millään viitsisi taas ajautua sanaharkkaan lastenkirjallisuuden opettajan kanssa. 
Laitoin sitten viestiä omalle opettajalle, joka sanoi onneksi että tietysti tulet vain niille kursseille jotka ovat kesken.
Hyvä.
Paitsi että harmillisesti ne ovat sellaisia tunti keskellä päivää kursseja.
Joudun ottamaan melkein aina koko päivän palkatonta yhden tunnin takia. 
Kauhea säätö, kun piti tutkia koko lukujärjestys että missä mitäkin on.

Alkuviikon ja aamupäivien tolkuttoman palaverisuman jäljiltä olin ihan että apuaenkestä.
Mutta sitten tuli tutustumisilta vanhemmille, ja minähän olen vanhassa työssäni pitänyt jos jonkinmoista vanhempainiltaa. Tuli fiilis että nyt osaan ja hanskaan homman.
Olisin pitänyt koko vanhempainillan tuosta noin vain, eikä olisi tehnyt tiukkaakaan.
Ja seuraavana päivänä tulivat lapset ja olin taas että tämän jutun minä tiedän.

Nyt alkavalle viikolle yritän jo mahduttaa uinnit ja muut.
Vaikka en ihan tiedäkään että mihin väliin.
Kun on niitä kaiken maailman tietokone-avain-itseopiskeluhommeleita. 

ps.
tarvitsen
- pillin
- jumppatossut löytyivät kaapista kun oikein pengoin
- villasukat yritän tehdä itse semmoiset kun olisi vähän conversen näköiset. tartten kahdet
- sadetakin
- kumisaappaat
- jättisuuren repun kun pitää laahata kaikenmoista paikasta toiseen

uusia alkuja

Tykkään tammikuusta, elokuusta ja kaikista maanantaista koska silloin on aina uusi alku.

Tällä kertaa pitää elokuun ja seuraavan maanantain kunniaksi taas kerran ottaa kuri ja järjestys omaan taloudellisuuteen.

Olen läpi kesän elänyt kuin pellossa.
sain kumminkin kesäkuussa kesätyöpalkan, ja voi sitä tuhlailun määrää kun pitkästä aikaa on rahaa käytössä! Tai ei ehkä tuhlailua, sitä en niinkään harrasta, mutta sellaista yleistä lepsuutta kylläkin.   
Elokuun alussa katselin arviota tulevasta (oppisopimus-)palkastani. 
Ei ole häävi.
Varsinkaan kun opistopäivät ovat palkattomia. 

Siispä nyt ihan heti kohta seuraavana elokuisena maanantaina palaan takaisin alkuvuoden säästäväisyyteen ja suunnitteluun tai jotain sinnepäin. 

urheilumuseon visiitiltä löytyi
MattiNykäs-jääkaappimagneetti
Se on jääkaapin ovessa kalenterin yläpuolella

*

Oppisopimustyöt alkoivat jo.
Tapasin ekaa kertaa virallisesti työpaikkaohjaajani.
Hän tervehti: "Moi. V***u mitä p****a."
Silleesti kivat lähtökohdat ensikohtaamiselle ja tutustumiselle.
Toivottavasti oli vain joku satunnainen huono hetki eikä mikään pysyvä asenne.
Mutta aloin silti kaivata takaisin kesätyöpaikkaani. ja työpaikkaohjaajallani tuntuu aavistuksen verran olevan sellainen asenne että olen oppinut kesätyössäni aivan liian hyvälle.
No, toivottavasti on todellakin vain ryttyinen ensivaikutelma.

* 

Nuorisollakin on kaikilla uusia alkuja: harkkaa yhdellä ja toisella, kolmannella maisterivaihe.

Keskimmäinen - se savolaistunut - vietti enimmän osan kesästään Savossa kesätöissä. Täällä rannikkoseudulla hän piipahti muutamaan kertaan. Suunnilleen parin-kolmen viikon välein ja semmoisia viikon jaksoja kerrallaan.
Minulla on silti jostain syystä semmoinen olo kuin hän olisi ollut koko kesän täällä.
Sekin on aina uusi alku: miten me Lehtorin kanssa elelemme kaksin ja miten lakkaan hössöttämästä nuorison asioita.
Menee aina viikon päivät että saan hösäkierrokset alas. 

*

Odotan uimahallikauden alkua. En tykkää maauimaloista. En vaan tykkää.
Kiipeilyt olemme siskon kanssa saaneet sekavan kevään jäljiltä jonkinmoiseen järjestykseen.
Nyt on muutama kerta saatu jo ihan hyvää treeniä aikaan. Se ilahduttaa. Ja tuntuu kropassa mukavalta.

hallittu toppi:
paino vasemmalla jalalla, oikea jalka tukee,
molempien käsien sormenpäät yläotteella

Toivon tosiaan että kohtalaisen täysinäiseen aikatauluuni mahtuisi muutama uimahallikerta. 
En oikein vielä hahmota työpäivieni aikatauluja: tiedän kokonaistuntimäärän mutta en ihan vielä näe sitä, miten se eri päivien välillä jakautuu. 
Siinäkin on todellinen uusi alku: olen enimmän osan työurastani tehnyt lyhyttä työviikkoa.
Nyt pitäisi osata uurastaa täysillä tunneilla ja sillä vajaalla palkalla.

Kahden työn loukussa

Olin tässä hetken verran kahden kesätyön loukussa.

Kävin  jo aiemmin keväällä juttelemassa kesätyömahdollisuudesta tässä lähikulmilla ja sain sieltä silloin alustavan lupauksen että töitä kyllä riittää. (kesätyö nro1)

No, sitten kävi niin, että meillä opiskeluissa alkoi työssäoppimisjakso ja elämäni ensimmäinen lastenkasvatusalan työharjoittelupaikka oli superkiva ja lapset mukavia ja työkaverit mukavia myös ja sinne tarvittiin kesätyöläistä ja minä olin ihan että minäminäminä!
Ja ne olivat siellä että todentotta, tule meille töihin. (kesätyö nro2)
tai siis samma på svenska jos ihan tarkkoja ollaan

Ja sitten yhtäkkiä tajusin, että kehvatsu sentään, olen tainnut lupautua jo sinne toiseenkin paikkaan. (kesätyö nro1)

työsoppari på svenska

Kärvistelin hirveissä tuskissa siihen asti että sain työsopimuksen allekirjoitettua (kesätyö nro2)  - sain töitä kuukaudeksi kuukausipalkalla.
Mutta olin kahden työn loukussa.
Juttelin asiasta yhdelle opiskelukaverille joka oli työtä vailla. Hän ilostui.

Soitin kesätyö nro1 johtajalle että valitan, en pääsekään tulemaan teille, mutta minulla olisi tiedossa hyvä tyyppi. Johtaja(tar) sanoi, että ei se mitään, meilläkin on täällä tilanne vähän muuttunut, mutta pyydä kaveriasi olemaan yhteydessä.
Opiskelukaverini meni haastatteluun, sai nollatuntisopparin ja oli iloinen siitä.

Minä puolestani olin ensiksi jee! sen opiskelukaverin puolesta ja sen jälkeen jee! omasta puolestani, koska nollasopparilla ei ole mitään takeita mistään duunista, ja minulla on kuitenkin omassa taskussani soppari kuukauden kuukausipalkkaisesta duunista. Että molemmin puolin meni hyvin.

Elma jeesaa opiskeluhommissa

No, ei mennyt kunnolla hetkeäkään kun puhelimeeni kilahti viesti ihmiseltä entisistä työkuvioistani! 
Entisestä elämästä! Siitä jonka olen jättänyt taakseni!
Ja vielä todella isosta organisaatiosta.
Olisinko halukas juttelemaan (työ)mahdollisuuksista heidän puljussaan.
Voisinko harkita paluuta takaisin alalle.

Se pisti haukkomaan henkeä monestakin syystä.
Että joku muistaa.
Että joku sellainen muistaa jota olen itse kovasti ammatillisesti aiemmassa työssäni arvostanut.
Että joku todella kovatasoisesta puljusta haluaa pohtia mahdollisuuksia juuri minun kanssani.
Että joku sellainen, joka tuki minua vahvasti tässä alalta toiselle hypyssä, on pitänyt minut mielessään ja haluaa pohtia mahdollisuuksia kanssani.
Vaikka tietää ison osan koko tarinasta.

En tiedä olenko taas kahden työn loukussa. ehkä en.
Kesätyö minulla on.
Syksyksi minulla on opiskelemaltani alalta allekirjoitusta vaille oppisopimus tiedossani.
Työtä siis, enemmän työtä kuin opiskelua.
Sijoituspaikka isossa organisaatiossa vain puuttuu. Olen kuullut huhuja oppisopimuspaikastani mutta odotan yhä virallista tietoa.
Ja nyt joku haluaa pohtia entisen elämän mahdollisuuksia kanssani. 

En tiedä.
Tietysti menen juttelemaan. 
Tietysti.

tapahtuma

 Toiseksi viimeisen työharjoitteluviikon lopulla jalka tai selkä alkoi oikutella. 
Ajattelin että kehvatsun perhekahvila, ei olisi pitänyt istua lattialla vauvoja leikittämässä.

Jalka tai selkä on koko talven ollut vähän herkkä lattialla istumiselle, huonosti istumiselle, huonosti seisomiselle.
Mutta aina on mennyt ohi liikkumalla ja rullaamalla.

Vaan nytpä ei mennyt.

kuvituskuva

Viimeinen harkkaviikko alkoi jalkamielessä nahkeasti. 
Päätin että lääkäriin en mene, kun se viimeinen viikko oli se ratkaiseva viikko. 
Puoskar-tohtoroin itselläni olevan pahan lihasjumin jalassa ja määräsin roiman buranakuurin lähtökohtaisesti oletan että sellainen olisi määrätty ja työharjoittelin tai itseasiassa suoritin näyttöä.
Ja tein normaalia liikuntaa niin kuin nyt yleensäkin.

Näyttöviikon lopulla pärjäsin välillä iltapäivän ilman lääkintää.

Näyttöviikon jälkeen viikonloppuna olo ei enää ollut ollenkaan niin hyvä.

Kävin vähän käsiteltävänä semmoista kalevalahommelia, tuntuu ihanalta.
Mutta jalka tai selkä oli ihan yhtä kurja kuin ennen käsittelyäkin. 
Jotenkin tunsin kyllä kropassa että käsittely oli tehnyt hyvää mutta ei auttanut siihen lihasjumiseen jalkaan. kehvatsun lattialla istuminen!

Tiistaina päätin että menen opistolla terkkarille. Mutta se olikin tietysti poissa juuri silloin.
Puoskar-tohtoroin asiaa uudestaan ja arvelin että ehkä kyseessä onkin joku välilevyhommeli.

Keskiviikkona soitin terveyskeskukseen.
Ystävällinen täti sanoi, että enhän minä mitään etädiagnoosia voi tehdä, mutta kuulostaa aivan välilevytapahtumalta. Minäpä annan sinulle ajan fysioterapiaan.
sanoin tädille että ystäväni tohtori google sanoi samaa. täti sai naurukohtauksen.

Ja perjantaina menin fysioterapiaan.
Ystävällinen fysioterapeutti sanoi, että enhän minä mitään varmaa voi sanoa, mutta kuulostaa ja näyttää aivan välilevytapahtumalta.

Minä mietin että mimmoinen tapahtuma se mahtaa olla.

Ei kyllä ole kovin rauhanomainen kun tapahtuma eskaloituu eskaloitumistaan ihan koko ajan.

Tai ehkä se sittenkin on hyvinkin hurskas tapahtuma, kun nykyisellään tilanne on semmoinen, että illalla tai päivällä päikkäriaikaan pitää lukea iltarukous että levollelaske(u)nluojani kun on  sen verran taitoa vaativa hommeli tuo pitkälleen käyminen.
Ja sama aamulla tai päikkäriaikaan ylösnoustessa.

Sain hyvät jumppaohjeet fysioterapeutilta ja sinänsä tapahtuma senkun hurskastuu vaan, kun kaikissa niissä ohjeissa pitää mennä päinmakuulle lattialle tai sänkyyn. 
Että paljon tulee hoettua levollelaskenluojaani nykyisellään. en muista milloin viimeksi. ei ehkä koskaan. sitä oli vaan kirjoissa.

Kropassani on menossa siis jonkinlainen hurskaustapahtuma. 

Toivon että tapahtuma-aika päättyisi aika pian tai itse hurskastuisin tai edes menisi parempaan suuntaan koska
1) kiipeily on tauolla kunnes...
2) punttisali on tauolla kunnes...
uimassa sentään saa käydä jos pystyy
ja 
3) koska personaalinen trainerini Arppu apustaa minua innokkaasti kaikissa päinmakuuliikkeissä ja tarvittaessa pesee päätäni. Ja antaa päänahkaan hammasta jos en toimi kunnolla.

junppaa kurja!

hiano päinmakuu taaksetaivutuksessa!

Buranoissani olen aika lailla toimintakuntoinen ainakin vielä. Että silleesti ei pahaa hätää.

Viikon päästä pitäisi mennä Kuopioon muuttoavuksi.

Ps. Opistolla alkoi uutena opiskeltavana aineena musiikki. Osaan jo soittaa varsimunamaracassia ja käyttää rytmirinkulaa.
tuosta lauseesta tulee vähän perverttinen olo.