eväsretki vol1.

Loma lähestyy pienin askelin. liian pienin, jos minulta kysytään.

Pakoilin salakavalasti lenksaa ja houkuttelin Pikkusiskon kaverikseni eväsretkelle.
Yksin olisin kukaties valinnut toisen kohteen, toisenlaisen aikataulun ja taatusti toisenlaiset eväät ei enää ikinä mehukattimehua

Nappasimme kamerat ja kuvausfiiliksen ja fillaroimme Seikkikseen katselemaan ja ihmettelemään värikästä maailmaa.



Katselimme pieniä ylikierroksilla rullaavia taatiaisia kirmaamassa ympäri puistoa, meitä nauratti vähän.

Muistelin ääneen että joskus kauan kauan kauan sitten - yli kolme vuosikymmentä taaksepäin -  Seikkis ei vielä ollut Seikkis, vaan puisto, jossa oli sininen karuselli. ja paljon pulisetiä
Niihin aikoihinhan lähiöpihojen perusvalikoimaan kuului kaksi rengaskeinua ja hiekkalaatikko, paremmissa pihoissa lisäksi vielä kukaties liukumäki tai puinen kiipeilyteline.


Nykyään Kupittaan puistoalue on täynnä täyttä elämää; eväsretkeilijöitä, petankinpelaajia, koirakoululaisia, puistojumppaajia, kuplafutaajia, tipulintusia ja vaikka mitä.


Söimme eväät, kiertelimme puistossa ja kuvasimme.
Oli leppoisaa, oli kesäistä.



lomaplään

Jossain vaiheessa keväällä nuoriso antoi meille maastapoistumisluvan, ja me hraH:n kanssa aloimme haaveilla kahdenkeskeisestä lomasta.

No, kun vastustaa, niin vastustaa. me emme koskaan opi, olisi pitänyt varata se matka heti. tee se heti. aina.

Ensin ei ollut selvyyttä minun lomastani.
Sitten alkoi nuorisolle tuupata ohjelma oikealta ja vasemmalta.
Minun loma-ajankohtani ei vain tuntunut selkeytyvän. Esimies ei halunnut kunnolla vastata.
Tuli maksettavaksi Isoveljen hiukkaskiihdytyretki ensi keväänä.
Minun loma-ajankohtani ei vain selkeytynyt. Tai siis, onhan minulla ajankohta, mutta ihmettelen edelleenkin loman pituutta lyhyyttä.

Nuorisolle tuuppasi lisää ohjelmaa, mikä vähensi meidän mahdollisuuksiamme edelleen.
Sitten tuli kisukriizi; kisu on tulossa, mutta kotiuttamispäivä on edelleen ilmassa.
Viimeisimpänä vastuksena ulkomaanvahvistukset kertoivat tulevansa Suomeen.

Totesimme siis, että vielä tänä kesänä emme vietä kahdenkeskistä aurinkoviikkoa.
Tai edes pitkää kahdenkeskeistä viikonloppua.




Tällä kesälomalla aion
- tehdä ainakin kaksi eväsretkeä. Yhden itsekseni ja yhden yhdessä koko perheen kanssa.
- valmistella ja juhlia rippijuhlat
- lenksata
- kuvata
- kirjoittaa
- lukea
- tehdä jokaisen lapsen kanssa jotain hänen toivomaansa
- istua tuntikausia anoppilassa juoruilemassa halusinpa tai en; kyllä enimmäkseen haluankin

Suunnitelmissa jo
- Vammalan vanhojen kirjojen päivät

Haaveissa ehkä
- Tallinnaan jollain kokoonpanolla?



Pohdinnassa
- jos ihmisellä on vain kolme rönähtänyttä paitapukinetta kesäkäyttöön ja kolme talvikäyttöön, niin pitäisikö sen a) tyhjentää vaatekaappi ja b) täydentää vaatekaappi?
- millä tekosyyllä saisi hankkia itselleen uuden käytetyn paremman kameran? Ja mistä sellaisen saisi kohtuullisen hintaan ja tulisiko sitä kanniskeltua mukanaan? Ja millainen edes olisi hyvä?




ja sitten vielä ps.
Te, jotka kuvaatte paljon ja hienosti (ja hienoilla laitteilla) mitä teette niillä kaikilla kuvilla, mihin tallennatte? Tuleeko niitä kuvia käytettyä laajemmalti?


Juhannus - prokrastinaatio pois kodeistamme!

Terveisiä kurjuudesta: mökittömän juhannus on kuulemma yksi maailman kurjimmista asioista.

Kotilauma palautui täysilukuiseksi torstai-iltapäivällä, kun Isoveli kotiutui ensimmäiseltä leirikierrokseltaan.
Näytti siltä, että leireilyn saldona olisi yksi kadonnut kännykkä ja yksi hajonnut pesukone.
Suljin liittymän ja potkin pesukonetta.

Perjantaiaamuna vetelehdimme, minkä ehdimme.
Isoveljen kanssa spekuloimme ja prokrastinoimme miten laiska voi ihminen olla, ettei heti tarkista asiaa Brexitillä siihen, kunnes hraH sai radion käyntiin ja totesi että brexitpä hyvinkin.



Hajaannuimme maailmalle - kävin kaupassa ja pyllyilemässä tienpientareelta pakolliset kesäkukat.


Kissaeläin on kuullut, että juhannuksena tehdään taikoja ja ennustuksia kukkasten kanssa. Kun katsoo kissanviiksiä, voi helposti ennustaa, että kukkakimppu on vaarassa.
Brexitin ansiosta sain vihdoin viriteltyä radion keittiöön. eläköön prokrastinaatio; vain kolme vuotta, kyllä on vaivalloista siirtää radio huoneesta toiseen ja pistää töpseli seinään.


Söimme kaikessa rauhassa ja keskustelimme päivänpolttavasta keskustelunaiheestamme, kissan nimestä. pentu tulee kuukauden päästä, joten nimispekulaatiot täytyy aloittaa jo nyt. tällä hetkellä pöydällä nimet Pöysti ja Fokko. On ehdotettu myös Stänli, Juniori, Neppi, Histamiini ja-ja-ja-ja....
Ovensuukyselyn perusteella pennnun nimeksi tulee Ei-ikinä.


Yksi lapsukaisista pakeni kaverinsa luo, me muut vain vetelehdimme. 


Toisinaan olemme juhannuspäivänä visiteeranneet kavereiden mökkielämää häiriköimässä. 
Tänä vuonna leiriläinen ilmoitti, että hän ei lähde yhtään mihinkään mistään hinnasta. 
En ihmettele, olen ehdottomasti sitä mieltä, että hän on vapaansa ja kotovetelehdintänsä ansainnut. Osa nuorisosta esitti tähän väliin voimakkaita eriäviä mielipiteitä.
Rakentavan keskustelun jälkeen johon sisältyi sekä teini- että keskiäkäisraivari ja -kyyneleitä päädyimme koko perheen yhteiseen tekemiseen, mikä nykyisellään alkaa olla jo aika harvinaista herkkua.



Toiset meistä olivat täysin tyytyväisiä repunkantajan /juomanlaskijan /valokuvaajan rooliinsa.

Jossain näillä nurkin kadonnut kännykkä löytyi kengästä ja pesukone ihmeparantui ahkeran potkimisen tuloksena.

Juhannuspäivän iltana kutsuimme anopin ja appiukon kahville, koska keskenkasvuiset halusivat katsoa DVD-taltioinnin Seitsemästä veljeksestä
Taltiointi on anoppilassa ja toimiva toistoaparaatti meillä. Anoppi sanoi ettei löydä koko levyä. Ketteräkinttuisin tenava antoi ensin puhelinkonsultaatiota ja juoksi sitten anoppilaan koska tiesi täsmälleen, mistä levy löytyy.
Katsoimme koko henkeäsalpaavan esityksen. 

Toisena juhannuspäivänä onko sellaista olemassa? kävimme juhannussyömässä omien vanhempieni luona. Siskon pikkukoira tunnetaan myös nimellä Hyvänmielen Hyrrä sai nuorison toteamaan että vauvan tuloon on ihan liian pitkä aika. 

Kotiuduttuamme vyötin kupeeni, keräsin henkiset voimani ja kokosin koko tarmoni ja hoidin pitkään tehtävälistalla roikkuneen kissaeläinten madottamisen.
Meni melkein liian helposti, ihan turhaan olin sitäkin viikkotolkulla vetkottanut.
Siinä sen näkee: pitäisi aina vain tehdä heti.



Tästä tarmistuneena hoidin pois päiviltä kolmannenkin pitkään prokrastinoimani hommelin, eli mullanvaihdon talouden viherkasvustoon (n=1).
Kissaeläin suoritti laadunvalvonta- ja aputoimenpiteitä.


Johonkin väliin mahtui myös ompelusprojekti, jota ei voi valitettavasti prokrastinoida, vaikka kuinka mieli tekisi.
Yllättävää kyllä, kone oikutteli vain vähän ja tuuditti minut siihen uskoon, että käsitöiden tekeminen voisi oikeastaan olla ihan mukavaa. Olen ihan kohtalaisen hyvä ompelemaan melko suoraa viivaa.
Tiedän kyllä mitä tapahtuu jos yritän tehdä kiemuraviivaa tai - taivas meitä siltä varjelkoon - saumaa.


Uskomatonta, miten täydellisen rentouttava pitkä viikonloppu.
Kolme kokonaista päivää.
Työeläntää ennen lomaa jäljellä vielä viikko, siksi hekumoin jokaisesta vapaahetkestä.

muistikirjahulluus

Viikonloppuna Isoveli totesi tarvitsevansa uuden muistikirjan, kun vanha kastui käyttökelvottomaksi.
Minä puolestani totesin etten voi mitenkään jatkaa omaa vanhaa päivä- /muistikirjaani kun siitä tulee ahdistunut olo. viime talvi oli vähän raskas.
Taloudessamme vallitsi siis akuutti muistikirjahätätilanne.
Menin kauppaan ja ostin kolme  ehkä neljä en muista uutta muistikirjaa.

Minua nähkääs vaivaa muistikirjahulluus.

Haluaisin olla semmoinen ihminen jolla on aina muistikirja mukanaan ja se olisi värikäs ja iloinen ja siinä olisi lippuja ja lappuja ja teippejä ja suunnitelmia ja luonnoksia ja päiväkirjajuttuja ja talousosio ja sitten se kohta että milloin on vaihtanut kissanhiekat, gerbilaarin purut ja hiilihappopatruunan ja milloin on kelläkin ollut päänsärky tahi flunssa ja paljonko meni finanssia kauppaan ja hauskoja sitaatteja ja angstisen aikalaisromaanin syntysanat ja se olisi jännittävällä tavalla käytössä nuhjaantunut mutta silti siisti.
Ja haluaisin istua jokirannassa kahvilla salamyhkäisen näköisenä muistikirjaani lehteillen ja kirjoitellen.

Muttakun.

Ensinnäkin minusta on ihan tyhmää laahata mukanani ylimääräistä roinaa.
Jos nyt vielä muistikirja kulkeekin, niin totisesti en laahaa mukanani mitään värikyniä, tusseja, teippejä ja muita askartelutarpeita ihan vain siksi että saisin väritettyä muistikirjani sivuille että gerbilaarin purut vaihdettu 12.5. tämä oli villi veikkaus, luultavasti täysin paikkansapitämätön.

Toisekseenkin minulla on muistikirja ja kalenteri ja toinen kalenteri ja työmuistikirja ja työkalenteri ja päiväkirja ja blogi ja kamera kännykässä ja veska täynnä muistilippuja ja lappuja ja taskut myös. Eli toisin sanoen runs. nyt ymmärrätte miksi gerbilaaripurujuttu on vain veikkaus, en muista mihin olen kirjoittanut viimeisimmän purunvaihtopäivän. tarvitsen ehkä vielä yhden muistikirjan.


riittävä muistilappu: muista varata kirjastosta!
(kirjabongausta kirjakaupassa)


Kolmannekseenkin minusta tuntuisi tosi kummalliselta värittää ja teipata ja nykeröidä kun teen sitä muistikirjaa vain itselleni. Kun tuommoinen visuaalisuus ei ole yhtään minun juttuni, vaikka se onkin kivan näköistä. minulla on kokonainen pinterestillinen hienoja muistikirjaohjeita. kyllä en ymmärrä oikein koko pinterestiäkään. 


muistikirjasta: kivoja kirjoja
nää on kaikki jo luettu tai ainakin tsekattu


Neljännekseenkin en muista saattaneeni päätökseen yhden yhtäkään muistikirjaa tai päiväkirjaa.
Järjestelin viikonloppuna kaappeja ja laatikoita ja kasasin kaikki löytämäni ja aloittamani muistikirjat yöpöytäni kaappiini. Niitä tuli puoli metriä. Lyhyin oli Pikkusiskon sairaalapäiväkirja (n. 15 sivua), pisimmälle kirjoitetussa oltiin vähän yli puolivälin.
Oho, muistin juuri että vielä ainakin keittiön kaapissa on parin vuoden takainen kotimuistikirja.


Puolustuspuheenvuoro.

En olisi ikimaailmassa ostanut itselleni Moleskinea mutta Isoveljelle ostin.
Se valitsi tuomastani pinosta kumminkin halpiskaupan kolmen euron version, niin että nyt minulla on kaapissani ihan ikioma korkkaamaton Moleskine.
ja kaksi aktiivikäytössä olevaa keskeneräistä muistikirjaa. toinen arkimuistettaville ja toinen kirjallisille pyrkimyksille. ja sitten on vielä kotikalenteri.
ja puolimetriä käytöstä poistettuja keskeneräisiä muistikirjoja.


Kun pelkästään ajatus uudesta muistikirjasta sai luovuuden voimat minussa jyllertämään siinä määrin että  keksin kaksi hyvää visuaalista työjuttua ihan noin vain jo ennen kuin sain edes avattua sen uusimman muistikirjan paketistaan.

sen lisäksi rupesin haaveilemaan moleskinen muistikirja-kalenterista, kehvatsun kirjakaupanmyyjä. grr.

Ja koska minulla on tänään laifstailhenkinen bloggauspäivä, niin modernilla ajan hengen mukaisella otteella loppuheitto

Mitenkä on, rakkaat söpöhöpöpupuslukijani: muistikirjat - puolesta vai vastaan?
Mitä kokemuksia sinulla on?
Käytätkö?
Näytätkö?
Voiko muistikirjahulluudesta parantua?

muistikirjasta: reseptiikkaa
pieni yritys visuaalisuuteen: venkoilevat kehykset
"vaivaa kauan. vaivaa lisää" - ihan käypä ohjeistus


vinkkivitonen - kikkakolmonen?

On vähän tohinaa pitänyt, töitä ja sensemmoista.

Viikonlopun pitkän työrupeaman jäljiltä sain korvausvapaata keskiviikosta eteenpäin. Päätimme tehdä hraH:n kanssa extempore-lomareissun (koska vahvasti näyttää siltä ettemme saa aikaiseksi pitkää lomamatkaa vielä tänä kesänä) päiväksi Tukholmaan.

Tukholmassa voisi esim.
vaellella vanhassa kaupungissa, syödä hyvin, viettää aikaa ihan vain kahdestaan.

Voisi.
Jos ei sairastuisi niin, että joutuu samoin tein laivan lähdettyä varaamaan paluumatkan ja sen jälkeen nukkuu koomassa täyden vuorokauden.
Jaksoin juuri ja juuri hoiperrella aamiaiselle Tukholman satamassa ennen kooman kakkosvaihetta.
Se siitä Tukholmasta.

Grr.

No, Tukholmalaisen vinkkivitosen sijaan Rouva Kepposen kikkakolmonen


3 asiaa joita odotan... lomaa, kisua (!!) rippijuhlaa
3 asiaa joita haluan... asioiden selkeytymistä, seesteisyyttä, iloa
3 asiaa joita teen usein... ruokaa, luen, someilen

3 asiaa joista tykkään... hraH, lapset, kisut
3 asiaa joista en tykkää...tavaroiden järjestely, oikuttelevat ihmiset, toivoton tyhmyys
3 asiaa joita minun pitäisi tehdä... juhannussiivous (tai edes kesä-!), pitkän tähtäimen suunnitelma, ja ruokkia kissat (nyt heti, jos niiltä kysytään!)


3 asiaa jotka rauhoittavat minut... ulkoilu, hraH, kirjoittaminen
3 asiaa jotka saavat minut stressaantumaan... oikuttelevat ihmiset, kasaantuvat asiat (työt, tavarapinot...), epämääräisyys
3 asiaa mitä tein viikonloppuna... töitä, lasten lajittelua, töitä

3 asiaa mitä olen tehnyt viimeisen viikon aikana... sairastunut, potenut, toipunut


"mitenniin en saa auttaa gerbiilien hoidossa?"

Tänään on suuri lastenvaihtopäivä: yksi lähtee, kaksi tulee.

teinivanhemmuuden ilo

mitä enempi asiaa mietin, sitä enempi tykkään teini-ikäisvanhemmuudesta.

Yksi teineistä on nyt mököttänyt aina muistaessaan jo toista viikkoa siitä, että kultakenkä puristaa ja elo ei suju täsmälleen omien askelmerkkien mukaan.
Me kuulemma suosimme hänen kustannuksellaan muita.

Asiaa on vatvottu ja vatuloitu, olen puhunut mustaa valkoiseksi vakavasti ja vitsillä.
Muistuttanut niistä kerroista, kun lapsukaista ei ole syrjitty, olen naurattanut, hyvitellyt, silittänyt myötäkarvaan.
Tänään ja jälleen kerran.

"aiotko sä koko kesän mököttää tätä juttua? voitko sä kiinnittää pääs päälle pienen mustan pilven, varoittamaan meitä muita? mä en jaksais koko kesää vääntää tätä. ja aiotko sä joka kerta tässä samassa yhteydessä nostaa esiin ton melkein kymmenen vuotta vanhan jutun?"

"no kun se on niin helppo epä!"

meitä molempia alkaa naurattaa.

*

Pakotan sen kaveriksi oikein kunnon pyöräreissulle, sellaiselle parin tunnin hyötylenksalle.
Se mutisee ja puolimurjottaa. Pyöräily on tyhmää. (mutta se lähti silti!)

"kiitos, kiva kun lähdit mulle kaveriksi. Vaikka olikin vastatuulta ja ylämäkeä. Oli kiva mennä yhdessä, vaikka ei tässä paljoa pystytty juttelemaan ja pylleröinenkin tuli kipeeksi"

"no oli se ihan ok."

Menemme vielä illalla metsään ottamaan valokuvia.

Niistä tulee sellaisia voimaannuttavia valokuvia: "mä oon niin kaunis tossa kuvassa"


*

Näissä teineissä on jotain niin mahtavan kirkasta ja aitoa. Vaikka skarppina saa tällainen keskiäkäinen väsynyt äiti-ihminen olla.

Kun maailma potkii  teiniä päähän, se tekee sitä kaksin jaloin.
Ja kun paistaa, loistavat auringon lisäksi kuut, tähdet, sateenkaaret ja valonheittimet.
Niille totisesti kuuluu paikkansa auringossa.


Mikään ei käy sydämeen niin voimallisesti kuin sen elämänsä auringossa paistattelevan teinin avoin, rento ja levollinen katse.












mansikkasuu

Ensimmäinen lapsukainen lähti tiistaina ja tulee takaisin tänään, perjantaina.
Toinen lähtee tänään, perjantaina ja tulee takaisin viikon kuluttua perjantaina.
Kolmas lähtee parin päivän kuluttua maanantaina, palaa viikon kuluttua perjantaina.
Se ensimmäinen lähtee seuraavaksi viikon kuluttua perjantaina ja palaa samana sunnuntaina.
Kolmonen lähtee sen jälkeisenä maanantaina ja palaa torstaina.

Onni yksillä, kesä kaikilla - niin se on.



Olen viime vuodet - noin 10v tarkalleen ottaen - ollut siinä vakaassa uskossa että rakas pulluraposkinen esikoispoikani käy poikakoulua. 
Tai tällaiseen johtopäätökseen olen hänen puheitaan kuuntelemalla päätynyt. 
Poikakoulu, aivan selvästi.

Nyt alkaa vaikuttaa siltä, että lapsukainen on siirtymäisillään yhteiskoulun ihmeelliseen maailmaan.
Yhtenä lukuvuoden viimeisistä päivistä se tuli kotiin hiukset letitettynä, suupielissään mansikkainen hymy. 
onneksi onneksi onneksi sillä on utelias, kuulustelemiskykyinen ja periksiantamaton sisko, joka minuutissa lypsi kuuluville ne yksityiskohdat, jotka stalkkaamista harjoittavalta isältään olivat jääneet huomaamatta 


kesäkuu?

Olen toukokuussa ollut vähän laiska lukija.

Toukokuussa olen löytänyt paljon monenmoista.


**

Yksi suloisista pulluraposkista kerii kierroksia kesäleirisäännöistä: leirille ei saa viedä energiapurkkaa.
Mä en tiedä mitä se energiapurkka on, mitä jos mä otan sitä vahingossa mukaan?
Ehdotin, ettei leirille otettaisi mitään purkkaa.
Mut jos se on vaikka jotain mitä on kiinnitetty vaatteisiin niin kuin varanapit?

Sama lapsukainen on myös huolissaan siitä, että hän vahingossa rupeaa kesäleirillä kiroilemaan ja polttamaan piippua (?!).


Sain vakuutella lapselle hyvän tovin, että kyllä hän nyt normaaleja sääntöjä pystyy ihan hyvin noudattamaan.
Enpä ole turhaan opiskellut puheviestintää.

**