Lokakuussa paljon #tuijalehtismaratonia. Hyydyttää.
Kirjalista on yksitoikkoinen, eikä luetuista oikein nouse mitään suurta elämystä. Paitsi lue uusin Mhairi McFarlane! Ainakin jos tykkäät chicklitistä
Suoratoistopalvelu loppui aivan lokakuun lopulla, harmillisesti kesken jäi äänikirjana Lumotun metsän sisaret. Toivottavasti saan sen kirjana tai äänikirjana kirjastosta käsiini.
Lokakuun viimeisinä päivinä palasin äänikirjojen osalta kirjaston ellibs-palveluun. Heti ensimmäinen kirja alkoi jumittaa, ei suostunut liikkumaan sen pahemmin eteen- kuin taaksepäinkään, vaikka käynnistin, sammutin, päivitin ja lopulta asensin koko sovelluksen uudestaan. Päädyin pohtimaan sitä, olisiko minulla kuitenkin tarvetta jatkuvalle suoratoistopalvelulle, vai tulenko juttuun näiden julkisten palveluiden kanssa...
Toinen lainaamani kirja kuitenkin eteni sujuvasti ja normaalisti. Aloin pohtia, miten on mahdollista että digitaalisessa muodossa oleva äänikirja jumittaa kuin jokin ikiaikainen lp-levy.
Jotenkin ironista (huvittavaa? outo taiteellinen tehokeino? hämmentävää?) oli se, että yritin kuunnella Raisa Omaheimon tuoretta kirjaa Ratkaisuja läskeille. Kirja jumiutui lukuun, jossa ollaan jumissa.
Lokakuu 2022
Nimco Noor: Paratiisin tyttö - juuret Mogadishussa, koti Helsingissä.
Henkisesti ja fyysisesti pitkän matkan Somaliasta Suomeen kulkeneen
Nimcon omaelämäkerta. Päättäväisesti ilman tukiverkkoja elämäänsä
rakentavan kahdeksan lapsen äidin pitkäjänteisyyttä on pakko ihailla.
Kirja itsessään eteni paikoin vähän pomppuisasti, ja olisin mieluusti
lukenut enemmän Nimcon Suomessa järjestämistä kulttuuritapahtumista,
joista kuvaliitteessä oli vauhdikkaita kuvia.
Donna Leon: Haurasta lasia.
Välipalakirja työstressiin, lasinpuhaltamoon sijoittuva kertomus. Luen
näitä Leonin dekkareita yhä uudestaan, koska viihdyn niiden maisemissa,
ruuissa ja ihmisissä. Rikokset eivät ole liian monimutkaisia, eivät
liian pelottavia ja kirjojen hahmot sympaattisia.
Tuija Lehtinen: Traktori.
#tuijalehtismaraton. Nuortenkirja Rikistä, joka perii isoenoltaan
traktorin: roadtrip traktorilla halki kesäisen Suomen. Ensimmäinen
sellainen Lehtis-kirja, josta en ollut varma, olenko koskaan lukenut.
Kirjan ilmestymisen aikaan olen ollut jo varsin selvästi aikuinen, kirja
on siitä syystä saattanut jäädä lukemattakin. Muutama tuttu tekee
kirjan sivuilla comebackin. Kertomus eteni letkeän hyväntuulisesti.
Lucy Diamond: Uusien alkujen talo.
Nimensä mukainen tarina: kolme naista Rose, Georgie ja Charlotte ovat
jokainen saaneet siipeensä elämässään, ja päätyneet aloittamaan
uudestaan Brightonissa. Sattumalta he ovat päätyneet samaan vuokrataloon
(hiukan sekopäisen ja ankaran vuokraemännän alaisuuteen). Uusia alkuja,
haasteita, oman elämän uudelleen arviointia - ja hitaasti syntyvää
ystävyyttä. Oikein lempeä ja luettava (kuunneltava) kertomus. Suositus
jos kaipaat hyvää mieltä. Äänikirja.
Mhairi McFarlane: Hulluna sinuun. Häävalokuvaajana työskentelevä Harriet ei halua naimisiin, ja joutuu omituiseen tilanteeseen kuin poikaystävä kosii häntä koko suvun edessä. Eron tiimellyksessä Harriet päätyy kimppakämppään omassa elämässään romanttisista käänteistä toipuvan Calin kanssa. McFarlanen kirjoissa tapahtuu alusta loppuun asti, kepeän pinnan alla puhutaan vakavista ja vaikeista asioista. McFarlane on ylivoimaisia suosikkejani tämän hetken chicklitissä: päähenkilöt ovat hyvänikäisiä, tapahtumat sijoittuvat muualle kuin Lontooseen, tarinoissa on aina tummempia ja syvällisempiä sävyjä, kertomuksissa tapahtuu koko ajan ja ne etenevät sujuvasti - kertakaikkiaan! Luin suunnilleen yhdeltä istumalta.
Tuija Lehtinen: Sumulaakson kartanon salatut suhteet. Tutkijatohtori Leaa pyydetään selvittelemään kartanon kadonneiden siskosten kirjeiden perusteella kartanon elämää Suomen kuohuvina vuosina. Tässäkin kirjassa Lehtinen marssittaa lukijan eteen valtavan joukon ihmisiä, ja siskosten kohdalla jouduin moneen otteeseen tarkistamaan, mikä heidän suhteensa tähän omalaatuiseen kartanoon oikeastaan olikaan. Koko kartanosarjan henkilöhahmot ovat olleet mielestäni jotenkin kylmiä ja etäisiä (tarkoituksellista?), hahmoja on jotenkin liikaa ja koko kartanomaailma vähän omituinen. Vähän vetelä yritelmä - kuten mielestäni koko kartanosarja. En laske tätä #tuijalehtismaratoniin, kun ei mene tämänhetkisessä järjestyksessä.
Anne Booth: Pieniä ihmeitä. Pikkukaupungin luostarissa on jäljellä enää kolme sisarta; luostari kärvistelee talousvaikeuksissa ja pientä uskonkriisiäkin lienee ilmassa. Koko yhteisö elää luostarin ympärillä, etsii ja kaipaa rakkautta. Herttainen, hetkittäin hiukan paikallaan junnaava tarina pienistä ihmeistä ja erilaisista rakkauksista. Ihan lukukelpoinen pikkukertomus.
Donna Leon: Kultamuna. Brunettin käyttämän pesulan työntekijä kuolee oudoissa olosuhteissa. Miehestä tiedetään että hän on kuuro ja jälkeenjäänyt. Käy ilmi, että häntä ei löydy mistään rekistereistä, että häntä ei ole olemassakaan ja Brunetti ryhtyy selvittämään miehen kohtaloa. Mukavaa sairauspäivien luettavaa.
Tuija Lehtinen: Mies taskussa. #tuijalehtismaraton Annilla ei ole miestä, mutta suvun harmaa hiirulainen Lilli on puolestaan pääsemässä komeisiin naimisiin. Koko suku lyö vetoa, ettei Anni löydä miestä unikeon päivään mennessä. Anni valmistelee serkkunsa häitä, saa töitä oudoissa olosuhteissa kohtaamaltaan uppo-oudolta mieheltä ja seikkailee kartanon mailla kartanon tallirengin liepeillä. Kirjassa olisi aineksia vielä räväkämpäänkin irroitteluun, mutta letkeä tarina kaikkinensa. Sellainen ihan kiva. Hybridiversio e-kirja - äänikirja.
Donna Leon: Verikivet. Yöpöytäkirjana, eteni sivun-pari illassa eli varsin hitaasti. Komisario Brunettin seikkailuja Venetsiassa. Tässä kirjassa yllättävä murha kohdistuu satunnaiseen katukaupustelijaan - mutta miksi ihmeessä? Miksi katukaupustelijan asunnolta löytyy outoja sormenjälkiä ja miksi tiedot katoavat Signorina Elettran koneelta?
Tuija Lehtinen: Liisan blogi. #tuijalehtismaraton Humoristinen ja etenevä nuortenkirja. Liisan vanhemmat ja pikkusisarukset muuttavat isän työn perässä Ruotsiin, Liisa jää käymään lukiota pikkupaikkakunnalle. Hän kirjoittaa blogia, jonka kommenttiboksissa riehuu sekalainen seurakunta - Liisa epäilee että ainakin osa kommentoijista on luokkakavereita. Sutjakkaa sanailua, hauskat hahmot, sijoittuu kiihkeisiin blogivuosiin vuosituhannen alkupuolella, ja on siinä mielessä hiukan ajastaan jäänyt. Ihan luettava nuortenkirja, jossa seikkailee kosolti hahmoja Lehtisen aiemmista kirjoista, lasten ja nuortenkirjallisuudessa oli yhdessä vaiheessa vallalla melkoinen intertestuaalisuuden buumi.
Tuija Lehtinen: Mopo. #tuijalehtismaraton. Pienelle maaseutupaikkakunnalle sijoittuva kymmenen mopotarinan kokoelma paikkakunnan nuorisosta ja elämästä mopojenrassaushallin liepeillä. Jokaisella nuorella on vapauden kaipuuta, rosoja elämässään ja tarve näkyä, olla olemassa. Pienissä ympyröissä elämä löytyy yhteisestä tekemisestä. Tarinat nivoutuvat yhteen ja jatkuvat edelleen seuraavassa nuortenkirjassakin. Aiemmista kirjoista tuttuja tyyppejä vilahtelee näissä novelleissa; eräässä mielessä Mopo on avainasemassa sitomassa yhteen "Käpykylän" ja "Big Cityn" elämiä ja ihmisiä. Sujuva nuortenkirja.
Tuija Lehtinen: Ruutukuningatar. #tuijalehtismaraton. Ruusumadonnasta tutun Islan tarina jatkuu. Isla on palannut Roomasta Suomeen, ja työskentelee Luksus-tv:ssä persoonallisten ja vähän hankalien työkavereiden kanssa, ja kuka onkaan se oikea? Kepeää perushömppää. Nopeasti laskettuna tämä on vuoden 38, ja kaikkiaan 48.. #tuijalehtismaratonin kirja (siskon ja minun yhteinen lukukamppis alkoi marraskuussa 2021, joitakin kirjoja on jätetty välistä yhteisellä sopimuksella). Rehellisesti sanottuna hyydyttää, mutta sisko etenee kuin juna. Hybridi äänikirja - e-kirja.
Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin. Lohtukirja, stressinpoistokirja, yöpöytäkirja. Vähän epää, että joko osaa kirjoittaa näin kekseliäästi (ja se joku en ole minä!). Tykkään aina kaikkein eniten tutkimusmatkailijanaisista, taiteilijaosuus taas on kirjan nahkein osuus minusta. Ja tutkimusmatkailijoista suosikkini on se tyyppi (Alexandra), joka mennä paukkasi naimisiin, ei sopeutunut avioliittoon ja maailmanympärimatkaili miehen rahoilla seuraavat neljätoista vuotta.
Pia Sievinen: Näkymätön. Mitä elämällä pitäisi tehdä, millaista on olla keski-ikäinen yksineläjä? Aluksi pidin tästä kirjasta ihan valtavasti. Sitten alkoi häiritä kirjan loputon ehkä tarkoituksellinen? toisteisuus, ja kohta myös se, etten tiennyt onko tämä elämäkerta, autofiktio vai fiktio. Olisin pitänyt enemmän, jos olisin tiennyt, ja vielä enemmän, jos olisi ollut selvästi elämäkerrallinen. Ensimmäisen kolmanneksen jälkeen pitkästyin, ja pohdin onko kyseessä omakustanne. Tarinasta puuttui särmä. Jotain koukuttavaa tässä loputtomassa aamukahvien ja meditaatioiden rytmittämässä kirjassa kuitenkin oli, kun sinnittelin sen loppuun. Vaikka keski-ikäinen olenkin, en löytänyt samastumispintaa - enkä myöskään tunnistanut yksineläviä tuttujani tästä kirjasta (tosin voi olla että he kokisivat asian aivan toisin)
värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)