Vappupohdintoja

 Vappukysymys: mistä ihmeen kaninkolosta aina vapunaatoksi ja vapunpäiväksi ilmestyvät sellaiset paperinharmaat vanhukset vaaleissa trensseissään ja kellastuneissa ylioppilaslakeissaan?

Sen nyt jotenkin ymmärrän, ettei ylioppilaslakkeja muulloin näy, mutta mistä ne trenssihiippailijat ilmestyvät?
Ja mihin katoavat?
Joka kadunkulmassa oli laumoittain vanhuksia ja trenssejä.
Ei ole tavallisena lauantaina tai tiistaina.

Ihan samalla tavalla kaikki punkkarihipit ilmestyvät festareiden alla.

Missä ihmeessä ne kaikki lymyilevät muun osan vuotta?

Onko jossain joku trenssivanhusten ja punkkarihippien säilyttämö mistä ne marssitetaan kerran vuodessa ulkomaailmaan?
Miksi?
Mikä salaliitto siinä on takana?

Meidän suunnittelematon ja spontaani vappu:

Aamulla uintia. Päivällä ruokaa.
Lehtori sanoi että menee illansuussa katsomaan futista ja että illalla otetaan kuohujuomaa ja syödään kakkua.
Minä sanoin että en varmana jää yksin kotiin jos sinä katsot futista, lähtee järki päästä.
Lähdin kaupungille vetelehtimään.
Missasin lakituksen muutamalla minuutilla.
Valkoinen Taidemuseonmäki on aina yhtä sykähdyttävä näky.
En nähnyt tuttuja.
Menin katsomaan futista Lehtorin ja kavereidensa kanssa.
Päädyimme johonkin ja sieltä johonkin ja sieltä grillille yöpalalle.
Emme ottaneet kotona kakkua ja kuohujuomaa.

Seuraavana aamuna menin omatoimikiipeilemään ja taas keskustaan kävelylle.
Lehtori ei ostanut minulle markkinapalloa muistatteko semmoiset? vaikka oli luvannut, kun bussi lähti ennen kuin ehdimme torille.
Myöskään emme syöneet jätskiä vaikka oli luvattu. 

Ja koska vappu on luonteeltaan myös poliittinen, tässä kannanotto:

geriatrinen raiteilukiertue lukuina ja luettelona

 

10 museota

- Pohjois-Karjalan museo Hilma (!!!) (Joensuu); valokuvanäyttely Suomen itä valokuvissa + museon oma, laaja Pohjois-Karjala kokoelma

- Joensuun taidemuseo Onni; Virginie, ikoneita

- Kuopion museo (!!!)

- Kuopion taidemuseo (yhteisnäyttely L3DNARDO DA VINCI)

- VB-valokuvakeskus (Kuopio) Valokuvanäyttely Martin Parr: Life’s a Beach

- Ortodoksinen museo Riisa (Kuopio) museon oma, laaja kokoelma + poimintoja ikonikeräilijä Risto Vilhusen kokoelmasta

- Pohjois-Pohjanmaan museo (Oulu) Palikka palikalta -legoharrastajien näyttely + museon oma, laaja kokoelma 

- Tiedekeskus Tietomaa (!!!) (Oulu) Kruuna vai klaava - sattuma ja todennäköisyys + tiedekeskuksen pysyvät kokeilupisteet

- Museokeskus Vapriikki (Tampere) Suomen Pelimuseo (!!!), Kivimuseo, Tampere 1918, Ritarit

- Vakoilumuseo (Tampere) museon oma kokoelma

3 kirjastoa

- Kuopio

- Oulu

- Tampere

7 kirkkoa 

Joensuu (ulkopuolelta)

Kuopion tuomiokirkko

Riisa

Oulun tuomiokirkko

Pikku-Sofian kirkko 

Tampereen tuomiokirkko (ulkopuolelta)

Finlaysonin kirkko (!!!)

 

3 paria puhkikäveltyjä sukkia

2 oluttastingia 

- Oulussa (!!!)

- Tampereella

1 uusi työpaikka, 1 irtisanoutumisilmoitus

*

Kerron kyllä kaikesta enemmänkin, kun saan ajatukseni ja muistiinpanoni johonkin järjestykseen :)

Huutomerkatut ovat huippukokemuksia

pyhiinvaelluksella kotinurkissa

Joskus ihmisen tekee mieli kokeilla kaikenlaista. 

En ole retkeilijä, mutta vaeltelija kyllä.

Turun Tuomiokirkolta lähtee suunnilleen neljänkymmenen kilometrin mittainen Jaakontien vaellusreitti kohti Rymättylän Pyhän Jakobin kirkkoa.

Pakkasin pikkureppuun pikkusimpukan, pikkueväät ja lähdin pikkuvaellukselle: teki mieleni kulkea naapurikaupunkiin Raisioon, noin neljännes koko pätkästä.
Ihan vain koemielessä.
Tunnustellen, mitä kroppa moiseen sanoo.

Sää oli upea: aurinkoinen, ei liian lämmin, ei liian tuulinen.
Melkein keväinen, mutta ei ihan.

lähtöselfie: isolla kirkolla

Vähän jännitti, löydänkö reitille ensinkään, mutta melkein heti kirkon kulmalta löytyi ensimmäinen simpukka.
Reittikuvauksen olin löytänyt netistä, karttaa en katsellut etukäteen. Enkä reittikuvaustakaan kovin tarkasti, pelkäsin että tulee ramppikuume.

ensimmäinen löytämäni simpukka

Simpukoita ja reittikuvausta seuraten kävelin leppoisasti: muutamissa kohden reittiä teiden nimissä oli pientä horjuntaa, mutta pääosin reitti oli selkeästi merkitty ja mukava kulkea.

Kaupungista löytyi paikkoja joista en ollut tiennytkään. 

Ojanpiennarpolkua, sokkeloista puutaloaluetta, vain äänenkantaman päässä jostain suuremmasta tiestä.

Paikoin kuljettiin ihan kaupunkimaisemissa, paikoin leppoisaa varsinaissuomalaista kumpuilevaa joen vartta seuraillen.

Katselin maisemaa, kuuntelin iltapäivän ääniä, lintuja, autoja, ihmisiä.

mininreppu, minisimpukka ja minieväät

Minievästauon pidin, vaikka ei oikeastaan ollut edes nälkä.

Mutta pitäähän vaelluksella evästellä, se on selvä.

Muutama siemaus kahvia ja eväsleipä, vettä - ja matkaan ennen kuin kylmä ehtii iholle asti.

sielunmaisemaa: varsinaissuomalaista jokinotkoa naapurikaupungissa

Aivan loppumetreillä joko reittimerkinnässä tai minun ymmärryksessäni oli jotain väljyyttä ja kadotin itseni. Ajauduin jollekin työmaalle ja putosin pois reittikuvauksesta, mutta olin sentään henkisesti kartalla ja oikeaan suuntaan menossa. (se jos mikä on harvinaista, pystyn eksymään jopa suoralla, tutulla tiellä. Ja asunnossa sisällä. en tosin omassa kodissa, sentään) 

En yrittänyt enää löytää takaisin jokivarteen, vaan kuljin perille isompaa tietä seuraillen. (yksi arveluttava työmaa-aidan ylitys päivässä riittää!)

eksyin kartalta: löysin kosken

Raision kirkko

etappiselfie: päivän tavoite saavutettu ja neljännes koko reitistä kuljettu

Matkaa reittiselostuksen mukaan tuli vähän vajaat kymmenen kilometriä, puhelimen askelmittarin mukaan vajaat kahdeksan (käsittämättömän epäluotettava kapistus!)

Katselin vähän seuraavan taipaleen alkua (Raisiosta Naantaliin) ja hetken leikittelin ajatuksella jatkaa samoin tein (tai kahvikupillisen jälkeen) matkaa. 

Minulla ei kuitenkaan ollut ihan selvää visiota siitä, millaista reittiä matka olisi jatkunut, ja kotiinpaluu epäilytti vähän: löydänkö bussireitille - ja millä tiheydellä bussit sunnuntaina sen reitin varrelta liikennöivät - vai liikennöivätkö ensinkään. (Raisiosta laskeskelin jaksavani hätätilassa kävellä sivistyksen pariin, parikymmentä kilometriä Naantalista takaisin kotikaupunkiin olisi ehdottomasti ollut liikaa).

Seuraava tavoite on testikävellä Raisio - Naantali -väli: lähtöpisteeksi aion ottaa Raision kirkon.

Kroppa kesti, mitä nyt polvi vähän kommentoi jälkikäteen.

Niska ei ottanut pikkurepusta kovin pahasti niskoillensa, eikä muitakaan vaurioita ole havaittavissa.

Mikään laajamittainen pyhä käyskentely ei tällä hetkellä ole suunnitelmissani tai tavoitteenani, mutta tämän reitin kyllä kuljen. 

Kunhan ensin olen vähän harjoitellut.

hurvitteluraha ja uo-kriizi

Ajattelin vuoden vaihteessa että pitää olla joku teemavuosi. Mietin että olisi kiva pitää arpajaisvuosi. Voisin laittaa erillisen rahan kukkaroon ja ostaa joka viikko rapsutusarvan ja sitten katsoa vuoden lopussa, että olenko voitolla yhtään ja paljonko.
Sitten katsoin että halvoissa rapsutusarvoissa on aika vähän voittoluokkia.
Pistin arpajaisvuoden tauolle.
Sen sijaan päätin että rupean maksamaan itselleni hurvittelurahaa.

Sanoin siitä Lehtorille joka oli heti hyvin tukeva ja sanoi että joo ja sähän olet kohta menossa sinne laivallekin.

Heti huomasin että Lehtori on aivan väärin ymmärtänyt koko hurvittelurahan konseptin.

Ensinnäkin: se laivajuttu on työtä ja siellä ei hurvitella.
tai tietysti, mutta ei

Hurvittelurahasta on seuraavanlaisia sääntöjä:

ei mene hurvittelurahasta muistikirjat, kirjastosakot, kosmetiikka, vaatteet eikä mikään muukaan välttämättömyys.
minä pistän kosmetiikan uusiksi aina kun säilöntäpäivä menee umpeen. Tiedän, ei ole ekologista eikä ekonomista, mutta kyllä huomaan että jos tuote säilyy avattuna noin puoli vuotta, niin ei se kovin hehkeää enää sen jälkeen ole ja alkaa kirvistellä silmissä. 

ei mene hurvittelurahasta nuorison kanssa kaffella käynti
suunnittelin jo vuosi sitten, että rupean käymään nuorison kanssa kaffella aina kerran kuukaudessa. Arvatkaa monenako kuukautena onnistuin. Onneksi en sanonut kenellekään ääneen

ei mene hurvittelurahasta Lehtorin kanssa kaffella tmv käynti, jos sattuu olemaan minun maksuvuoroni.
olen sitä mieltä että harvemmin on minun vuoroni. mutta jos, niin ei mene hurvittelurahasta

ei mene hurvittelurahasta kavereiden kanssa kaffella tmv. käynti.

Vaan kaikki yllä oleva menee ihan yleisestä talousvarannosta.

Hurvitteluraha laitetaan erilliseen kukkaroon ja sitä käytetään vain yksityiseen hurvitteluun.
Yksityiseen kaffitteluun (tmv) ja muuhun semmoiseen mitä teen ihan itsekseni ja vain ja ainoastaan omaksi ilokseni.

Jotenkin veikkaan että ei ihan heti kulu hurvitteluraha.

hurvittelurahatilanne

*

Meillä oli eksistentiaalinen väittely viikonloppuna.

Lehtori lukee semmoista kirjaa mikä on kirjoitettu vahvalla Turun murteella. Hänen mielestään se on epäuskottavaa, koska hän ei kuulemma puhu sillä tavalla vaan yleiskielellä.

Minä sanoin että siltä se tietysti omasta mielestä kuulostaa. Ja että jos menee johonkin itään, niin kuoliaiksi nauravat itsensä tärviölle ne Lehtorin avonaisille diftongeille ja laulamiselle.
Lehtori vertaa itseään aina isovanhempiinsa - tai mammaan nyt enää - joka oikeasti puhuu niin vanhaa murretta etten aina meinaa kaikkea ymmärtää vaikka olen syntyjäni turkulainen. Heihin verrattuna Lehtori puhuukin niin kuin ylioppilaat vanhoissa filmeissä. Tietysti. Hänhän on Lehtori.

Ja sitten sanoin että minun mielestäni minä sanon tois pUOl joKe mutta jos sama asia pitää kirjoittaa, niin kirjoitan tois pUAl joKKe.
Koska semmoiselta se kuulostaa ulkopuolisesta.
Mutta omasta mielestä se näyttää tyhmältä, koska omasta mielestä kuulostaa toisella puolella jokea.

Lehtori oli sitä mieltä että juuri päinvastoin.

Kyllä oli sanasota kerrakseen.
Ei kinata meillä siivouksesta, pyykistä tai rahasta.
Kinataan toisesta puolesta jokea. (tai oikeastaan siitä UO:sta)
Jee.

toispualt

Määaamu

Kun on aikaa kokonainen päivä ja budjetti on nolla, mitä voi ihminen tehdä? 

Voi pakata pyörän ja lähteä seikkailulle maailmalle, tai ainakin kotikaupunkiin.

Fillaroin satamaan, niin pitkälle kuin tietä riitti. Siellä on hulppeita taloja, merenranta ja poukama jossa on mukava katsella merelle. 

Haaveilin että jostain sataisi paalikaupalla rahaa ja voisin muuttaa sinne, äärimmäiseen kerrostaloon sataman suuaukolla.

Katselisin merelle. Kuuntelisin kohinaa syksyisin.

Kulkisin kylmästä kaksinkerroin pimeänä iltana.

Kuulisin kuinka meri huokailee.

Vaihdoin puolta: tältpualt toispual.

Istuin linnan puistikossa kahvittelemassa ja lukemassa. 

Matkalukemisena tietysti matkakirja. 

Kirjan kirjoittaja on päässyt maailmanympärimatkallaan joulunviettoon Uuteen Seelantiin.

Minä istuin lämpimässä kesävarjossa, maistelin kahvia, unohdin kaupungin äänet ympärilläni.

Kahvin ja lukuhetken jälkeen oli kulttuurin hetki: Museokortilla Taidemuseoon katselemaan valokuvia.

Imogen Cunningham oli taiteen ja valokuvataiteen rajoja rohkeasti venyttänyt nainen: alastonkuvaaja, joka kuvasi itseään, naisia ja miehiä.

Kauniita, lähes geometrisia teoksia, joissa valot ja varjot leikkivät.

Vahva suositus tälle näyttelylle!

Haaveilin kaikesta uudesta ja hienosta: pöytätuulettimista, pölynimureista, kukkaistutuksista, päiväkirjoista, työhakemuksista, sähköpyöristä, laukuista, ruuasta...

Päädyin kirjastoon lehteilemään kirjoja bonsai-puutarhoista.

Outoja juttuja ovat.

Pysyin sinnikkäästi nollabudjetissani - myös kirjastossa - en lainannut mitään.

En mennyt kahvilaan.

Enkä torille ostamaan mansikoita.

Enkä tavarataloon hakemaan salaattia.

Fillaroin tyytyväisenä kotiin ja join ainakin litran vettä.

Kokkasin, luin syödessäni.

Olin ihan mää kunnes nuorisoa alkoi lapata ovesta sisään: yksi pyykille ja toinen koska asuu vielä meillä ja kummallakin oli nälkä.

**

neljä tuntia, hiukan vajaat kaksikymmentä kilometriä pyörällä, reilut kuusituhatta askelta, termarillinen kahvia ja yksi herkkuvoileipä.

uudenvuoden hommeleita

Olen vähän huono suunnittelemaan vuodenvaihteen juhlia joten pistin googlettimeen hakuun että gaala, uusi vuosi ja Turku.

Ajattelin että löytyy joku semmoinen gaala, kalaasi tai muu juhla, mihin voisi pukeutua tiaraan ja iltapukuun ja mennä vähäsen  vaikka kuokkimaan uuden vuoden aattoiltana. 

Ei kumminkaan kovin myöhään, kun olen aika väsynyt kaikesta ylenpalttisesta joulunjuhlinnasta.

Epäilen että googlettimessa oli jotain vikaa, koska päädyimme korismatsiin. ja kaiken lisäksi yli vuorokautta ennen vuodenvaihdetta.

En ole koskaan käynyt korismatsissa. (*)

Oli kyllä hauskaa ja kelpoisa ajanviete. 

Ja samalla tuli katsastettua melko uusi palloiluhallikin, kun en ole saanut aikaiseksi vielä käydä siellä.

Ehdotin Lehtorille että rupeamme fanittamaan ja menemme uudestaankin.

Ja sitten kysyin yhdeltä teiniltä, että voinko ruksia nyt heti vuoden 2019 suunnitelmalistaltani yli että kokeile jotain uutta ja erilaista.

En kuulemma voi.

Mutta ehdin kuulemma lisätä sen vielä vuoden 2018 listalle ja ruksia yli. Että tuli hoidettua sitten sekin hommeli vielä tänä vuonna.

 Vähän ajattelin että haastan kaikkia kirjoittamaan tulevan vuoden listalle kokeile jotain uutta ja erilaista ja sitten kokeilemaan sitä.
Ei tarvitse olla korismatsi.

On aika metkaa joskus ajatella ja mennä vähän oman boksin ulkopuolelle.

Elma ajattelee boksin ulkopuolelta

(*) tai no hyvä on, olen kerran kun täydennysopiskelin ja menimme täydennysopiskeluporukalla katsomaan korista koska yhdellä oli joku nakkikiskavuoro siellä tai jotain.

Muistikirjallisuus

Koska useat teistä - rakkaat söpöhöpöpupulaislukijani -  olette tuumineet ja pohdiskelleet, mitä löytyy supersalaisen muistikirjani lehdiltä, näytänpä teille otteita hohdokkaasta vaikuttajapersoonaelämästäni.


Muistikirjani on elementaarinen osa kokonaisuutta, jonka muodostamme minä ja muistikirjani.
Rakkaan muistikirjani lehdiltä löytyvät vastaukset kaikkiin elämän suuriin kysymyksiin kuten

1. Mitä syötäisiin?

Random näkkäriresepti, ei koskaan testattu. Mutta jos tulee äkillinen näkkärihätätilanne..

2. Millaista musiikkia voisi kuunnella?

Tsaikkarin viulukonsertto vaan on niin hyvä. Mutta miksi ihmeessä olen kirjoittanut sen muistiin?

3. Millaisia asioita kannattaisi muistaa?

Muistin vastata. Vaikka melkein unohtui. Voisin muistaa paremmin, jos edes joskus vilkuilisin muistiinpanojani...

4. Lottonumerot?

äitihei, voiksä ladata mun bussikortin?

5. Tekeekö hän ikinä oikeita töitä?

Niinpä, mitkä rakenteet ovat jo olemassa. Mitkä vaikuttavat meidän tuotekehittelyymme?

Tästäkin voisi olla apua, jos se olisi työmuistikirjassa. Tai vielä paremmin, ihan vaan työmuistissa.

6. Mihin liittoon kuulut?

Pienen ihmisen pitää itse hoitaa kaikki.

7. En keksi mitään luettavaa, mitä teen?

Ihan siltä varalta että kirjaston sinua saattaisi kiinnostaa myös -automaatti lakkaisi toimimasta.

8. Millainen on ihmiskäsityksesi?

**

Onko sinulla muistikirjaa?

Mitä se kertoo sinusta?

*

(...ja kalenteri on siis ihan eri juttu, siellä on toisenlaiset muistettavat, ainakin minulla...)

(tunnustan, olen lievästi muistikirjahullu ja se tuntuu vain yltyvän. Minulla on nyt käytössä ainakin neljä eri muistikirjaa: kalenteri-/bujotyyppinen kalenterointiin, se on tärkein; työmuistikirja töissä; kirjoituksille ja päiväkirjalle omansa ja mummopiirille omansa)

Ja sitten siis tämä pieni musta muistikirja pienille mustille muistiinpanoille.

Romantillisen dinnerin kaipuu

Kiitos otsikosta ihana Pinkki!

Ja aiheesta myös. 

Nythän on niin, että lokakuu lähestyy kiitolaukkaa. 

Ja samaa tahtia lähestyvän lokakuun kanssa lähestyvät posliini/pronssihäät. 

Jee.

Jo ihan kauan sitten päätimme, että sitten mennään yhdessä romantilliselle matkalle ihan vain yhdessä ja trallalaa. 

Kesällä päätimme vielä enemmän että syksyllä sitten lentääletkautamme yhdessä jonnekin auringonlämpöön lokakuussa, tilulii.

Mutta ja mutta.

Kuten aina, emme pystyneet päättämään kohdetta.

Saati varaamaan yhtään mitään.

Notkuilemme vuoroin ihmeellisen intternetin uumenissa ja monenmoista löytyy, mutta mitään ei varata. 

Kas kun suuri juhlapäivämme osuu sesonkiviikoille. Ei ole halpaa se.
(ja sesonkiviikkojen ulkopuolella ei pysty, koska lehtorius)

Sitten tuli yhtä finanssinmenoa.

Heti sen perään toista.

Ja nyt pesukonekin on ruvennut vähän yskähtelemään.

Mitään ei ole varattuna, eikä suunniteltuna. 

Eikä enää oikein budjetoitunakaan.

Viime päivinä leikkineet ajatusleikkiä akselilla Tampere - Helsinki - Tallinna.

Kuten arvata saattaa, emme pysty päättämään.

Ajattelin salaa että Haikko, mutta sitten lopetin sen kun on liian romantillista, eikä siellä kumminkaan ole mitään tekemistä.

Päivänä muutamana pistin googlettimeen että romantiikka Suomi (koska googletinhan on ennenkin osannut kertoa että mitä kannattaa tehdä), mutta sain vastaukseksi vain jotain kansallisromantiikkaa ja oheistuotteena Turun romantiikkaa, mikä siis tavallaan on tietysti periaatteessa aivan totta ja lisäksi vielä hyvä juttu, mutta ei aivan ihan sitä mitä tavoittelen.

Niin kyllä näen, mihin tämä vielä johtaa.

Dinneriin, mallia Turun romantiikka.

Todennäköisesti tulee minulle iltahommia ja yhteisesti lisää finanssikriizejä ja huomaamme aikatauluttavamme minuuttitreffit johonkin Heselle että nyt ollaan sitten ällylällyromanttisia seuraavat viistoistaminuuttia, pidetäänkö ens kädestä vai siirrytäänkö suoraan pussailuun ja sulla on paprikamajoa naamassa. (aina paprikamajo! aina!) (ja Lehtorille pirtelö, suklaata)

Tämmöistä se on suunnitelmallinen (Turun) romantiikka pitkässä parisuhteessa, kun kerran kysyit.

ps. yritän kuumeisesti keksiä jonkun muun kaupungin tai paikan romantiikalle. Siellä voisi olla esim. hotelli ja vaikka panimokin tai teatteri tai ihan vaikka molemmat. Ja ehkä jotain missä voisi uida. 

En ole vielä saanut aikaiseksi googletoida että uima-allas panimo teatteri ja kaupunkiromantiikka.

Olisi kumminkin hyvä tietää että on vaihtoehtoja Turun romantiikalle.

ps2. silleesti kyllä uhkarohkeita suunnitelmia, koska en ole saanut kysytyksi lomaa itselleni.

tuplatreffit vai triangelidraama?

Lehtori oli hehkuttanut kollegoilleen lehtoraatissa meidän romantillista Helsingin-retkeämme, tai lähinnä kai sitä oluenmaisteluosiota.

Tämähän inspiroi lehtoraatin väkeä laajemmaltikin ja yhtenä päivänä kuulin, että olivat he yhden kollegan kanssa välituntipullakahvin siemailun sijaan varanneet yksissätuumin liput tuplatreffeille uuteen olutmaistelustapahtumaan.

Juupajuu.
En ole vieläkään muuttunut olutasiantuntijaksi (paitsi niiltä osin, että tiedän - olut menee hattuun siinä missä moni muukin tuote), mutta onhan tuota tuplatreffeilyn kutsua vaikea vastustaa.
Tällaisen laajamittaisen asiantuntemuksen edessä piti opiskella ripsakkaassa tahdissa pinta- ja pohjahiivat jos lehtorit vaikka päättävät pitää pistarit tai jotain.
Kohta kykenen varmaan pudottelemaan ihan tuosta vain sellaisia sanoja kuin kantavierre ja suutuntuma.

Kyllä oli mukava ilta.

Kyllä en ole ollut valmistautunut siihen, että 1) bloggaisin tämmöisistä aiheista tai 2) elämässäni olisi mitään syytä blogata tämmöisistä aiheista tai edes 3) pitäisin yhtään minkään asian maistelemista elämässäni mitenkään olennaisena tekijänä. 

Hetikohta muistin, että olemme maistelleet joskus kauan sitten, vaikka kyllä silloin vain plutkauteltiin. (traaginen yksityiskohta muuten tuon linkin takana; olen sittemmin tullut allergiseksi tonnikalalle, enkä voi syödä sitä yhtään.)

Vastapainoksi olutkulttuurille harjoitimme toisena viikonlopun päivänä korkeakulttuuria, eli kävimme teatterissa.

Kävimme katsomassa Ray Cooneyn farssin Koukussa.

Suuret draamat ja Shakespearet ovat tietysti hieno juttu, mutta farssi on silti ihan parasta, mitä teatteri voi tarjota, se on jotenkin niin armotonta. 

Nauroin ripsivärit poskilleni ja seuralaisenamme ollut teini varasi itselleen heti liput uudelle kierrokselle, vaikka totesimmekin näytelmän jälkeen, että teksti itsessään oli vähän ohut. 

Paikallinen harrastajateatteri on ollut aiemmin tuttu vain nimenä, mutta veikkaisin että jatkossa visiteeraamme uudestaankin heidän esityksissään: taitavaa ja hyvin tehtyä farssia!

ps.

Jos tuplatreffit on semmoiset missä on kaksi pariskuntaa, niin onko triangelidraamaa sitten se, kun mennään teatteriin yhdessä teinin kanssa?

ad absurdum

Kävin illalla kävelemässä.

Yhdellä nurmikonlämpäreellä sorhotti perhe taskulamppujensa kanssa: isä ja äiti ja pari isompaa koululaista - melkein teinejä jo -  sekä koira.
Mietin että onkohan joku lapsista kadottanut avaimensa tai jotain muuta tärkeää.

miehen ääni: onks toi meidän kakka? otanko mä sen?
*epäselvää mutinaa*
miehen ääni: niin-niin mut mikä noista on meidän kakka?
*lisää epäselvää mutinaa*
miehen ääni: no minkä mä noista otan? höyryääkö se? hei, näättekö, mikä noista höyryää?

Pitäisiköhän koirajalostustoimikuntien keskittyä yhdistelmiin, jotka tuottavat pimeässä hehkuvaa, monogrammein koristeltua kikkaraa?

Ihmiskunnan Suuret Keksinnöt 2.

Muistatte varmaan Ihmiskunnan Suuret Keksinnöt?

Komiteetille tuli lukuisia erittäin merkittäviä ehdotuksia lisättäväksi Ihmiskunnan Suurten Keksintöjen listalle.
Komiteetti kokontui yhtenä yönä kun uni ei tullut silmään pohdiskelemaan näiden ehdotusten oikeutusta päästä listalle, ja kas!

Tässäpä tarkoin pohdittu ja täydennetty Ihmiskunnan Suurten Keksintöjen Lista

1-4; leipä, pehvanlämmitin, frappe ja vartalonkuorinta säilyttävät edelleen vankkumattomat asemansa Ihmiskunnan Suurten Keksintöjen listalla.

5. pyykinpesukone. Tiskikonetta ei huolita, koska tiskaamaan pystyy ilman konettakin. pyykkääminen on paljon työläämpää ja tyhmempää, ja sitä paitsi suomalaisilla on hieno astiankuivatuskaappikeksintö.

6. jääkaappi-pakastin on ehkä vähän turhan itsestäänselvä valinta listalle, mutta hyväksyttäköön kuitenkin koska nykymaailman tietämys on siunannut meitä oivallisilla näkemyksillä kylmäketjuista ja ruokamyrkytyksistä ja muista kurjuuksista jotka vaanivat ihmistä.

7. pakastecroissantit, maustetut pähkinät ja muu valmisruoka hyväksytään listalle varauksin. Kannatan lämpimästi kaikkia puoli- ja täysvalmiita sapuskoita, mutta ovatko ne sellaisia elähdyttäviä keksintöjä, joiden keksijän jalkojen juureen tekee mieli langeta ja suudella hänen hikisiä keksijänvarpaitaan? En ole aivan varma.

8. suklaa ja kaakao. Näiden puuttuminen alkuperäiseltä listaukselta on merkki komiteetin työskentelyn huolimattomuudesta. Suklaan pehmeänrasvainen ja makoisa koostumus, itse asiassa kaakaopavun reitti puusta aistilliseen tummaan suklaaseen on selvästi lähes leivän veroinen suurkeksintö.

9. lukot ovissa (erityisesti vessan). Tarkemmin ajatellen itse asiassa oven pitäisi olla listalla. Lukko ovessa on jo silkkaa hienostelua. Korjaamme siis listalle oven (sis.lukko)

10. päänsärkylääke hyväksytään varauksin, koska se on luultavasti saanut jo jotain muita palkintoja.


varasijoille kilvoittelussa jäävät toistaiseksi korvatulpat, jalkapallo, tennarit, blogit. Ihan vain pedagogisista syistä, koska heti ei kuulu kaiken päästä listalle, vaan pitää pohtia perusteluita tarkemmin.

Kunniamaininnan ansaitsee ilman muuta kirjastolaitos, mutta se nyt varmaan on palkittu jossain muussakin instanssissa. Toivottavasti ainakin on.

.

Kaupunkiloma Korfulla

Vietimme hraH:n (aka Lehtori) kanssa viikon kahdenkeskisen lomapätkäsen Korfun saarella ja Korfun (Kerkyran) kaupungissa.
Edellisestä noin suunnilleen kahdenkeskisestä reissustamme on kulunut tovi, ja ennen lapsiakaan emme opiskelijabudjetilla mitenkään tolkuttomasti matkustelleet - halpalentoyhtiöitä ei oltu vielä kunnolla keksitty, eikä oikein ihmeellistä intterwebbiäkään. (no oli ehkä vähän)

Kaikelle lomasuunnittelullemme tyypillistä on, että haaveilemme ensin Italiasta ja päädymme lopulta Kreikkaan - niin kävi tälläkin kerralla. Ja koska olemme mukavuudenhaluisia keksiäkäisiä kääkkiä, selaamme ensin tee-se-itse -matkoja ja, kuten niin usein ennenkin, päädymme lopulta käyttämään matkatoimistoa.

Korfu valikoitui kohteeksi koska siinä osassa Kreikkaa emme vielä olleet lomailleet ja Korfun kaupunki, koska halusimme viettää yhteisen aktiiviloman kaikkien uima-altailla nojuttujen kesäreissujen sijaan.

Hotelli Cavalieri sijaitsee Korfun kaupungissa, yhden keskuskadun päässä, vanhassa aatelisperheen palatsissa. Se oli yleisilmeeltään mukavan vanha ja ajaton, menneiltä vuosilta. (hotelli jossa on aamiaishuone! tuli bertiewoostermainen olo!)

Muutamassa minuutissa pääsi kävellen kaupungin tärkeimmille nähtävyyksille ja kiertelemään vanhan kaupungin kujasokkelikkoa.

Ensimmäisinä päivinä tutustuimme kaupunkiin ja kiertelimme useaan otteeseen nimenomaan vanhassa kaupungissa.

Seikkailimme ensimmäisen illan pimeydessä kaupungin vanhassa linnoituksessa.

Kuten paikallinen nuorisokin <3

näkymä hotellin kattoterassilta

Ihailimme hotellin kattoterassilta avautuvia näköaloja.

Vanhassa kaupungissa huumannuin lauantain pyykkipäivän pesuaineen tuoksusta

Etukäteen varasimme päiväretkipaketit Albaniaan ja saarikierrokselle, tarkoituksena oli varata lisää retkiä paikallisilta matka-agenteilta, mutta heillä oli tarjonnassaan täsmälleen samat retket kuin matkanjärjestäjälläkin ja suunnilleen samaan hintaan.

Albaniassa vierailmme historiallisessa Butrintin rauniokaupungissa ja vietimme muutaman tunnin Sarandan rantakaupungissa ihmettelemässä rantaelämää.

Butrint

Bysantin aikainen kastekirkko; Butrint

Butrint

Albanialaista rantaelämää Saranden kaupungissa

Albanian retki oli yksi matkan kohokohdista: kun odotuksemme olivat selvästi neuvostoajan lampaita ja leninin patsaita -tasolla, yllätyimme enemmän kuin positiivisesti siitä, mitä Albanialla jo oli ja tulevaisuudessa on turistille tarjota.

Matkatoimiston järjestämä saarikierros kuljetti meidät Sissin palatsiin, kumkvattitislaamoon ja Paleokastritsan luostariin. Saarikierrokselle oli mahdollista ostaa ylimääräinen veneretki Paleokastritsan rantakaupungin merellisille luolille - se oli tämän retken huimaava kohokohta: kirkkaan sininen meri, horisontti ja meren keinunta.

näköalapaikka Bella Vista

veneretkellä

Paleokastritsan luostari

luostarin kissa

Sissin palatsi; palatsilla toiminut kasino on kuulemma esiintynyt James Bond -elokuvassa kasinona

Omatoimisesti teimme kävelyretken Korfun kaupungista läheiseen Kanonin kaupunkiin ja eksyimme puolivahingossa ihailemaan kuuluisaa Pontikonissin saarta. Saaren lähellä olevassa kirkossa vietettiin parhaillaan häitä.
Istuimme hyvän tovin näköalapaikan kahvilassa katselemassa saaren ainoan lentokentän ja sen ainoan kiitoradan tulo- ja lähtöhulinaa.

Julistin samalla frappe-kahvin yhdeksi ihmiskunnan suurista keksinnöistä.

Omatoimisesti löysimme Gerald Durrelin muotokuvan; Gerald-pololla on ilmeisesti onnea tuottava nenä; se on hangattu aivan kiiltäväksi. 

Onnistunein omatoiminen löytömme oli Korfun Aasialaisen historian ja taiteen museo. Kolmessa kerroksessa toimiva laaja museo esittelee perinpohjaisesti aasialaista taidetta ja kulttuuria. 

Japanilaiset piirrokset ja samurai-kulttuurin esittely olivat todella kiinnostavia.

yksityiskohta piirroksesta: kabukiteatterin yleisöä

yksityiskohta piirroksesta: teatterin backstage

samurai

naissamurain itsemurha-ase; käytettäväksi jos kunniaa on loukattu

Aasia-museo osuu samaan absurdiuden kategoriaan kuin kohtaaminen eräässä ortodoksikirkossa. (emme noudata museot-maanantaisin-kirkot-ulkoa -periaatetta)

Vanhassa kaupungissa kierrellessämme osuimme taas kerran yhden kirkon portaille ja päädyimme (tietysti!) myös sisälle. Vähän tehtäväänsä jo ryytynyt kirkon valvoja taisi puolella korvalla kuunnella juttujamme ja kysyi, mistä olemme tulleet. Kerroimme tietysti.

Samassa opas jo kysyikin puhummeko venäjää (?!) ja minä ällistyneenä että toki ja tottakai, mutta vain vähän.

Siinä silmänräpäyksessä opas järjesti meille kiehtovan ja yksityiskohtaisen esittelyn läpi kirkon historian ja aarteiden, esitteli ikonit ja maalaustekniikat ja takahuoneen aarteet kaikkinensa ja minä olin ensin että oo ja sitten että onpa muuten tosi kummallista olla Kreikassa puhumassa venäjää. 

Harmitti ihan vietävästi, että joku on vuosien varrella varastanut venäjän sanavarastoni; ymmärsin kyllä, mutta en oikein puhunut. Olisin halunnut kysyä vaikka mitä mutta en vain kyennyt, sillä kadotin sanat kaikilla mahdollisilla kielillä. Vähän pystyin sentään Lehtorille tulkkaamaan.

Samalla tavalla kiehtovan ristiriitainen kokemus oli Aasia-museo: jotain niin käsittämättömän hienoa ja kiehtovaa ja aivan omituisessa paikassa.

Lähdimme hakemaan lämpöä, erityisesti pehmeitä etelän iltoja ja yhteistä kahdenkeskistä aikaa.

Kuvaavinta lienee se, etten koko matkan aikana lukenut yhtään kirjaa ennen kuin vasta paluumatkalla junassa ja lentokoneessa.  

kaupungissa oli meneillään jazz-viikko. improilua Aasialaistaiteen museoaukiolla

kujilla

kansantanssin jumalten kosto: koko viikkona emme nähneet tai kuulleet zorbaksia,
paitsi sinä iltana ja suunnilleen samaan aikaan kun
koto-Suomessa oli menossa se kansantanssishow, jossa oma lapsi oli mukana
tuli hirveä koti-ikävä.

Korfun filharmonian nuoriso-osaston
puhallinsoitinorkesteri jazz-viikoilla
lähes satapäinen seurue!
Korfun yliopistolla on kuulemma maan paras musiikkiakatemia

Kerkyran kommunistit tervehtivät
niillä oli kokoontumisajot kulmakuppilassa joka ilta

puufillari <3

kaupunki linnoituksesta käsin

satama

his&hers

etäisyys Korfusta Albaniaan on lyhimmillään alle 30km

Totesimme päivää ennen matkan päättymistä, että hieno reissu, ja sillä tavalla täyteläinen, että teki jo mieli lähteä kotiin. Mitään keskeneräistä saarelle ei jäänyt.

Omasuhe ja parisuhe elpyivät, tuntui lomalta.

Uimarantoja tai uima-allasta emme koko viikkona kaivanneet, vaikka tarkistimmekin kaupungin uimamahdollisuudet; viimeisenä päivänä teimme hätävaralaivaretken, johon sisältyi pari pulahdusta Välimereen

Tutustu myös rouva Kepposen uimarantojen Korfuun!

Seuraavaksi haaveissa Madeira.

Tai Sisilia.

Tai Portugal.

(luultavasti siis Rhodos)

ps. söin joka päivä horiatikin ja join viiniä tai mythosta. 

Tein raittiuslupauksen ja ravintolassasyömättömyyslupauksen paluulennolla.

Rikoin molemmat heti kotiintultuani. Mutta en kumminkaan syönyt enää kotimaassa horiatikia, jotain rajaa sentään.