Vinkkejä rippi- ja lakkiaisjuhlien järjestämiseen

 Rippijuhlia vietetty
2014; ei selkeää postausta
2016; vinkkipostaus 
2019; ei varsinaista postausta; Puhe rippijuhlissa

Lakkiaisia
2018; vinkkipostaus ; Ylioppilaan epätavallisempi kukkakimppu; Puhe ylioppilaalle
2020; Vinkkipostaus - lakkiaiset poikkeuskeväänä; Hajahuomioita poikkeuslakkiaisista
2023

Järjestelyistä

Pikkusiskon rakas pikkunallekin sai juhlassa lakin

Kotona vai muualla? 
Neljät kotona, kahdet muualla.
Kaksiin lakkiaisiin saimme maksutta käyttöömme oman seurakunnan nuorisotilan.
se on tosin vaatinut melkoista osallistumisaktiivisuutta kaikilta kolmelta nuorelta ja vähän meiltä aikuisiltakin, homma on aloitettu vähintäänkin viisitoista vuotta sitten, ensin perhekerhoissa ja -leireillä, sitten joululeireillä, isostoiminnassa jne, jopa satunnaisissa työsuhteissa.

Kotona järjestettävien juhlien etuna se, että paikka on tuttu, omat tarvittavat tavarat lähellä, ei tarvitse roudata mitään ja tila on maksuton.
Koti on tuttu ja oleminen on siksi vaivatonta.
Kerrostalossa voi olla ahdasta ja aika lämmintä. 

Tiloista muualla joutuu todennäköisesti maksamaan.
Kuuluuko tilaan astioita? Miten hoituu catering?

Me veimme nuorisotilaan omat astiat ja sapuskat.
Nuorisotilassa oli tilaa ja avaruutta ja mahdollisuus halutessa olla myös ulkona.
Ja biljardipöytä!
ja näissä viimeisissä lakkiaisissa pomppulinna!

Varaa pienille ihmisille mihin tahansa juhlatilaan jotain puuhaa.

Kotibileet: siisti paikkoja ajoissa etukäteen; avaa pintoja.
Aikatauluta myös tämä.
Viikonloppu viikkoa ennen juhlia: siivous-/raivaus yhtenä päivänä, toisena viikonlopun päivänä levätään.
Juhlien aattona valmistellaan syömäpuolta.
Älä siivoa kaappeja ellei ole aivan pakko. 
Viimeiselle illalle vain imurointi ja wc-tilojen siivous! Kaikki muu täytyy tehdä ennen.

Omat tarjottavat vai ostopalvelu?

Olen pihi, olen valmistellut kaikki tarjottavat itse tai vähän avustettuna.
Varaa yksi kokonainen päivä juhlien tarjoiluiden valmistamiselle -  mieluusti se juhlien aatto.

Tee vain sellaisia juttuja joita osaat ihan varmasti tehdä ja jotka taatusti onnistuvat.
Tee vain sellaisia asioita, jotka pystyt tekemään yhden päivän (tai illan) aikana ennen juhlia.

Osallista päivänsankari: tee enimmäkseen sellaisia tarjottavia joista hän pitää.
Mikä on sankarin lempikakku tai lempisuolapala? Rakenna päivän tarjoilut niistä.
Jos lemppari on pakastepikkupizza, niin helpolla pääsee (testattu)

Tai hanki kaikki valmiina. Se vasta vaivatonta on!

Vähemmän on enemmän.
Olen kova stressaamaan tarjottavien määrästä.
Useampien juhlien kokemuksella: mitä vähemmän tarjottavaa on, sitä maltillisemmin vieraat syövät ja sitä vähemmän jää yli. 
Viimeisten lakkiaisten menu:
Pakastepikkupizzat 
Pakastepasteijat (tomaattimozzarella ja liha, vegaanipasteija)
cocktail-tikut (juustoa, lihapullia, nakkeja, viinirypäleitä, pikkutomaatteja, sama vegaanisena)
kuivakakkua, keksejä
amerikkalainen suklaajuustokakku (Valio) - ollut meillä monissa juhlissa, syntyy vaivattomasti, pystyy tekemään sarjatyönä, maistuu lähes poikkeuksetta ihmisille, on runsas, ei tarvitse uunia
Lähes täydellinen vegaanikakku - ystävän tekemänä ja hänen ohjeellaan. Juustokakku-tyyppinen kakku sekin.
Kahvipöydissä: karkkeja, pusuja, sipsejä

Omat leipomukseni ovat aina surkean näköisiä, mutta oikein syömäkelpoisia. koristelulla - jos sen tekee joku muu - onnistuu vähän hämäämään.

Panosta juomapuoleen - varsinkin jos sää on lämmin
kahvia tietysti ja teetä, vichyjä, pillimehuja pienille ihmisille, limuja myös
supermenekki on aina ollut alkoholittomalla sangrialla (1 osa rypälemehua, 1 osa spriteä, 1-2 appelsiinia puristettuna joukkoon) Tätä meni viimeisimmissä juhlissa 6 litraa.
jääkahvi (ja sangria) - jääkahvissa on tosin kova valmistaminen, sitä ei kannata tehdä varastoon, vaan litra kerrallaan, linkin takana olevan ohjeen voi moninkertaistaa litraiseksi

Apulainen!
Jos järjestät juhlat kotona - tai jos hoidat cateringin vieraissa tiloissa itse - pyydä apulainen. 
Ulkoista juhlapäivänä kahvinkeitto, tarjoiluastioiden täyttäminen ja kaikki tarjoiluun liittyvä jollekulle ystävälle, päivänsankarin sisarukselle, kummille, sisaruksen kummille, isovanhemmalle...kenelle tahansa kohtalaisen kykenevälle, läheiselle ihmiselle. Pääset itse edes vähän juhlahumuun mukaan. 
Minun on vaikea päästää ohjaksista irti, mutta on siinä vaiheessa kun juhlat ovat kunnolla lähteneet rullaamaan, eikä minua ole kokoaikaisesti tarvittu keittiössä, on kyllä ollut mukava ihan vain osallistua.
Kiitos siskolle kahvinkeitosta ja tiskaamisesta useiden juhlien osalta, kälylle samoin; kiitos viimeisten lakkiaisten kohdalla Isosiskolle ja tanskan-serkulle tarjoiluista huolehtimisesta (erityisesti kakkujen koristelusta) ja Hilu-kummille kakuista sekä yleisestä organisoinnista monien juhlien osalta!

Juhlien aikatauluttaminen
Rippijuhlat ja lakkiaiset ovat siitä metka juhla, että ensin on se virallinen juttu kirkossa tai lakituspaikassa ja sitten on sitä kahvinjuontia jossain muissa tiloissa.
Varaa kunnolla aikaa siirtymille. 
Aika usein saattaa olla, että siihen viralliseen osuuteen pääsee vain rajattu määrä osallistujia, esim. vanhemmat ja kummit tai joku vastaava suunnilleen viiden ihmisen lähetystö.

Sekä lakitus että konfirmaatio ovat tilaisuuksina suhteellisen pitkiä, ja jos tarkoituksena ei ole viettää kunnon ruokakemuja, täytyy ainakin päivänsankari tukijoukkoineen ruokkia jotenkin - se tapahtuu tässä välissä ja sen pitää olla hyvin hyväntuulinen hetki.
Varaa siis jo kutsuja suunnitellessasi tähän väliin ihan kunnon siirtymätauko.

Jos voit, porrasta juhlaa.
Ota aluksi juhlaan mukaan vain kaikkein läheisimmät ja rakkaimmat vieraat, sellaiset joiden edessä ei tarvitse pingottaa, pönöttää tai pokkuroida. 
toivottavasti ylipäätään voit kutsua vain sellaisia ihmisiä, jotka tuovat energiaa, eivät varasta. juhla on sinun ja perheesi näköinen.
ja toivottavasti ainakin nuoren läheisimmät (kummit, mummit ja vastaavat) ovat pönöttämätöntä väkeä.

Näissä viimeisissä juhlissa kokosimme koko oman, kaikkein läheisimmän väen juhlapaikalle ajoissa ennen kutsussa ilmoitettua ajankohtaa.
Siinä jäi aikaa käydä vessassa, kohentaa ulkoasua, jutella ja ihan vain olla. 

Tässä välissä: lakituksen jälkeen ja ennen kunnon kahvittelua tarjosimme kaikille lähimmille hyvin epäviralliset hampurilaiset.
Se ei vielä ollut juhla-aikaa, emme kilistelleet, emmekä olleet yhtään juhlavia.

Tällä tavalla kaikki alhaisesta verensokerista väsähtävät (eli siis kaikki) olivat valmiita varsinaiseen juhlaan täysissä voimissa.
Näissä viimeisissä juhlissa tämän mahdollisti oma personal-volttikuskimme Isoveli, joka kävi tekemässä reilun parinkymmenen hampparin tilauksen läheiseen hampparipaikkaan riittävän hyvissä ajoin ja polkaisi noutamaan purilaiset juhlakansalle.
Ruoki ainakin itsesi ja päivänsankari millä tahansa keinolla siirtymän aikana.
Olet itsekin paremmalla tuulella, vaikka sitten olisikin majoneesitahra rinnuksilla.
juhlat alkavat kumminkin vasta kun päivänsankari on paikalla, niin että pieni kieppi hamppariluukun kautta ei aiheuta mitään häiriötä. älä ota ateriaa, hamppari riittää.

Kyydit
Autottomina olemme enemmän kuin riippuvaisia läheisten autoista ja hyväntahtoisuudesta. Aina on logistiikka toiminut, näissä viimeisissä juhlissa se oli hankalinta kun lakitus oli tuntia ilmoitettua lyhyempi.
Muualta tuleville autottomille on hyvä yrittää järjestää kyytejä tarvittaviin osoitteisiin. 
Käytä vähän aikaa siihen, että mietit kuka tarvitsee kyytiä ja mihin.

Kuvaa - tai ulkoista kuvaaminen
Mutta älä pakota sankaria poseeraamaan, siitä ei tule mitään.

Poikkeusvuodesta vinkki:
jos suinkaan mahdollista, porrasta juhlaa paljon. Kutsu ihmisiä pienissä erissä vaikka tunnin välein, tässä järjestelyssä sijoita nuoren omat kaverit viimeiseen aikaikkunaan.
Sillä tavalla kaikille jää aikaa kunnolla seurustella päähenkilön kanssa, tila ei lopu kesken, ja tilanne pysyy paremmin hallinnassa.
Varsinkin lakkiaiset ovat pistäytymisjuhla, niihin voi ihan hyvin antaa vieraille aikaikkunan tai useita aikaikkunoita.

Halju huomio:
nämä olivat viimeiset juhlat.

Ehkä tulee valmistujaisia, häitä, kasteita, konfirmaatiota, lakkiaisia, uusia valmistujaisia...mutta nämä olivat ihan selkeästi viimeiset lapsiperhejuhlat. 
Outoa

todennäköisesti vietämme tänä vuonna parit pienimuotoiset valmistujaiset, mutta ne varmasti ovat luonteeltaan hyvin erilaiset juhlat. pienemmälle piirille, pienimuotoisemmin

toukokuun luetut

 Toukokuu oli tohinainen työkuukausi. Aikaa ja jaksamista oli vähemmän ja jotenkin luettavana oli pelkkiä plääh-kirjoja, tai siltä ainakin lukiessa tuntui.
Ensimmäinen tuijalehtisetön kuukausi pitkään aikaan, vaikka jotain maratonista vielä puuttuukin.

Suosittelen Miriam Toewsin Pidä pintasi Swiw:ia.

Katja Lahti: Ei mitään vakavaa. Julian avioeron jälkeistä elämää: linnunpesämallissa vuoroasumista eksän kanssa, tinderiä, lähestyviä vaihdevuosia. Kun itse elelen parisuhteessa, on eronneiden deittailumaailma kovin vieras. Kirjassa on paljon nimettömiä henkilöitä ja tarina on jotenkin hiukan junnaava, ilman selkeitä käänteitä. Teksti etenee sujuvasti silti. Ihan ok lukukokemus, ehkä kirjasta saa enemmän irti jos on samaistumispintaa.

Johanna Schreiber: Rivien välissä. Kustantamomaailmaan sijoittuvaa hyvänmielenkirjallisuutta. Ei oikein puhutellut. Minulla on aiemminkin ollut vaikeuksia upota riksvenskasta käännettyyn kirjallisuuteen: tarinan täytyy olla poikkeuksellisen kiehtova ja hyvä, että pääsen yli kielen rytmistä. Joku nimenomaan riksvenskasta käännetyssä kirjallisuudessa, kielen tai lauseiden tai kerronnan rytmissä häiritsee minua. En ole kokeillut lukea alkuperäiskielellä; pitäisi ehkä yrittää. Tarina itsessäänkään ei oikein uponnut, tulipa luettua.

Henna Helmenmaa: Metsän hoitava syli - rohkeasti omalla polulla. Itseapuopas metsäsuhteen kehittämiseksi, oman hyvinvoinnin ja metsän parantavan, hyväätekevän voiman lisäämiseksi omassa elämässä. Lukiessani muistin, kuinka koronakeväinä kävin usein lähi(ö)metsässä isolla kalliolla makaamassa. Puiden halailu ei tunnu omalta jutulta, mutta lähi(ö)metsän pulkkamäen vahva vanha kallio maadottaa, rauhoittaa ja puhuu minulle. Aloin kaivata kalliolleni.

(Cynthia Voigt: Matkalla kotiin.  /Tuulta purjeisiin.  Yksi suosikki-nuortenkirjoistani /kirjasarjoista. Neljän lapsen äiti jättää lapsensa parkkipaikalle autoon, perhe on alunperin menossa äidin tädin luo. Äiti katoaa ja lapset lähtevät kävellen etsimään tietä isotätinsä luo, löytääkseen äitinsä tai edes jonkinlaisen kodin itselleen.  Kakkososassa lapset asettuvat aiemmin tuntemattoman isoäitinsä luo.  Näissä kirjoissa ja koko kirjasarjassa lauletaan paljon, ja olen jo jonkin aikaa suunnitellut kokoavani lauluista soittolistan. Alunperin idea soittolistan tekemiseen tuli aivan vahingossa. Kirjan laulut on suomennettu - aikakautensa nuortenkirjallisuuden käännöstyylin mukaisesti ja alkuperäislähdettä tai suomentajaa mainitsematta - enkä oikeastaan koskaan ole uhrannut lauluille sinänsä kovin suurta ajatusta, vaikka ne tarinassa ovatkin keskiössä. Kerran ihan aikuisena itse laulellessani oivalsin, että kakkososassa paljon laulettava Ihmeellinen armo on sama kuin Amazing Grace. Sitten vähän samalla tavalla sattumalta törmäsin Simon&Garfunkelin Peggy-O -lauluun - jota sitäkin tarinassa lauletaan useammin kuin kerran. Siitä lähti idea tunnistaa kirjasarjan laulut ja koota soittolista. Nyt on se hommeli aloitettu. Ihan vain huvikseni. Silmäilin ensimmäisen osan lauluja bongaillen - tuttuja kirjoja voi joskus ihan vain silmäillä - ja ryhdyin soittolistan tekoon. Kakkososan luin kunnolla, tykkään siitä. Tällä hetkellä lauluista vielä yksi on tunnistamatta; uskon että pääsen sen jäljille kun vähän mietin.) (ja lukulistassa nämä kirjat ovat suluissa kun en oikeastaan lukenut sitä sillä tavalla kuin kunnolla luetaan, mutta luin kumminkin)

Miriam Toews: Pidä puolesi Swiv. Yhdeksänvuotias Swiv on erotettu koulusta. Mummi on laittanut hänet kirjoittamaan kirjettä poissaolevalle isälle. Swivin tajunnanvirtamainen, hengästyttävä kirje kertoo varsin erikoisesta perheestä, jossa lapsi kantaa vastuuta asioista, joista hänen ei kuuluisi, mutta jossa opetetaan elämään elämä taistellen, periksi antamatta. Olin lukiessani välillä hyvin väsynyt, enkä koko ajan jaksanut keskittyä polveilevaan tarinaan, ehkä missasin jotain olennaista, mutta! Kiehtova, ilkikurinen (kuten takakansiteksti sanoo), hengästyttävä, polveileva kertomus kolmen sukupolven ihmisistä kamppailemassa omassa elämässään. Kirja olisi kannattanut lukea kertaistumalta, virkeänä ja hyvissä voimissa. Oikein oivallinen kertomus ja lukukokemus!

Jari Järvelä: Mozzarellakuu ja muita matkatarinoita. Pieniä pakinoita, hyvänmielen matkamuistoja useammalta vuodelta. Tarinoissa syödään ja juodaan hyvin, kohdataan sydämellisiä ihmisiä ja koetaan vähän tavallisuudesta poikkeavia asioita. Herkullista luettavaa.

Kaisa Pylkkänen: Räjähdysvaara. Televisiokasvo Miina Malvisto tyrii suorassa lähetyksessä oikein kunnolla, ja elämä heittää totaalisen täyskuperkeikan. Kirjaa kuvaillaan räävittömän hauskaksi, ja kai se sitten sitä oli. Minusta kumminkaan ei ollut erityisen hauska. Tapahtumia ja käänteitä - yleensä aina vain vielä huonompaan suuntaan - piisasi, oli nopeita leikkauksia ja suunnanmuutoksia, mutta jotenkaan tarina ei mielestäni pysynyt kasassa. Jotenkin toivoisin että vaihdevuosista ja keski-iästä voisi kirjoittaa aidosti hauskasti. Sinnittelin loppuun, kun en oikein löytänyt nurkistani ja pinoistani muka muutakaan luettavaa. Olin odottanut enemmän, en saanut tästä tarinasta otetta. 

Milly Johnson: Rakkauden ilmansuunnat. Pete ja Laurie kohtaavat sururyhmässä. Heidän elämänsä kietoutuvat toisiinsa omituisella, vastaansanomattomalla tavalla. Sympaattinen hyvänmielenkirja, ei mitään suurempaa teemaa tai sanomaa. Sopivaa luettavaa työstressin keskellä, parempi kuin saman kirjoittajan Auringonkukka-kahvila-sarja, ainakin minun mielestäni. Kepeä suositus jos olet perustyyppistä hyvänmielenkirjallisuutta vailla. 

Juha Hernesniemi: Aivokirurgin muistelmat. Huippuosaaja, työnarkomaani, kunnianhimoinen, vahva persoona ja osaaja, työ on kaikki, perhe katoaa ensimmäisen kolmanneksen jälkeen taustalle. Elämäkerralliset muistelukset pikkukylästä neurokirurgian huipulle. Kirja alkoi jutustelevasti lapsuusvuosista. Aikajänne oli välillä sekava, kirjassa oli paljon toisteisuutta (väitän että ainakin yksi kokonainen kappale oli vähintään kahteen kertaan!), ja kokonaisuudessaan se olisi kaivannut tymäkämpää toimitustyötä; ihminen itsessään on kyllä kiinnostava tyyppi. Tämä on lyhyen ajan sisään jo toinen kotimainen lääkärimuistelus, joka alkaa hyvin ja jutustelevasti ja jotenkin tysähtää paikalleenjunnaavaksi kun päästään varsinaiseen ammattiin. Ehkä suomalainen tapa ilmaista asioita ei ole samalla tavalla vetävä kuin maailmalla? Tietosuoja asettanee meillä myös omat hankaluutensa, pienessä maassa et pysty riittävästi naamioimaan tapauksia - jolloin potilaskertomukset jäävät ulkokohtaisiksi ja ohuiksi. Mitä pidemmälle kirja eteni, sitä päättäväisemmin sitä sinnittelin kohti loppua - olisi pitänyt jättää kesken jo alkupuolella. En oikein osaa suositella: useampi aneurysmaleikkaus toistaa itseään, vaikka aikakaudet, potilaat ja leikkausten tulokset vähän toisistaan eroavatkin. Toivon, että olisin pitänyt tästä kirjasta, kun tyyppi kuitenkin on melkoinen uranuurtaja ja kiinnostava hahmo. En oikein pitänyt.

Donna Leon: So Shall You Reap. Komisario Brunetti-sarjan uusin alkuperäiskielellä. Kaunis Venetsia, ei liian raju rikos, mukavaa ja leppoisaa viihdettä ja stressinpoistoa. Viime aikoina englanniksi lukeminen on ollut tahmeaa. Olin kuvitellut lukevani tämän viikonlopun aikana, vaan ei. Kun jokaisen lauseen lukee ainakin kahteen kertaan, tarina etenee hitaasti. Loppuratkaisu ei yllättänyt, mutta nautiskelin kerronnasta, maisemista ja hyvistä henkilöhahmoista.

värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

 

Lakkiaiset lähestyvät

 Kovin on töissä ollut tohinaa ja tekemistä koko toukokuun.

 

 

Lähestyvät lakkiaiset ovat painuneet pitkin toukokuuta koko ajan kauemmas ja kauemmas mielen perukoille.
Olen puskenut arkea.

Yhtenä iltana tuli keksiäkäisen naisen purskahdus: haluaisin nauttia lakkiaisten ja meidän 50+50 synttäreiden valmisteluista.
Haluaisin nauttia.
Suunnitella ruokalistoja, ohjelmaa. Miettiä vieraita ja ihan vain iloita siitä että meillä on tällaiset ihanat juhlat tulossa.
Vaan ei.
Olen puskenut arkea, työtä.
Pusken arkea, työtä. Päivästä toiseen, viikosta toiseen, tapahtumasta toiseen. 

viime postauksesta puuttui muodonmuutoksen kokenut parveke
erityisesti ällistytti talven yli selvinnyt viiniköynnös

Kaivoin esiin puikot ja kutomuksen. En ole kutonut kuukausiin.
Istuin taas yhden pitkän työpäivän jälkeen edes muutamaksi minuutiksi aloilleni, kudoin muutaman haparoivan silmukan, kerroksen.
Ja mieli lepäsi.
Juhlaideoita!
Juhlailo!
Juhlapuhe!
Ilo!

Pitäisi vissiin opetella meditoimaan tai jotain.
Tai sitten vain kutoa jatkuvasti jotain.

tästä - tähän aka sisustuspostaus

kovin on ollut haipakkaa koko toukokuu.

Kohta juhlitaan Pikkusiskon lakkiaisia (4xm, 1xc).
Juhlat järjestetään muualla kuin kotona, mutta jälkijuhlina vietämme eksklusiivisia 50+50 -päiviä. Piti saada koti kuntoon.

Kirjahyllyä on urakoitu koko alkuvuosi, ja siitä löytyy dokumenttia enempikin.

kirjahylly ennen - jälkeen

Siitä tuli tämmöinen.
Ja minua lakkasi pelottamasta että hylly kaatuu niskaan tai muuten vain tukehdun sen alle.

Eteinen siistiytyi matoilla: sekalaisen väriset matot yhteen ja samaan väriskaalaan ja keskiympyrän paluu eteisen keskelle. Sisääntulo rauhoittui.

eteinen ennen-jälkeen

Takahuone jossa myös kirjahylly sijaitsee muuttui kesähuoneeksi savolaistuneelle. Hän on tulossa kesähommiin näille nurkille ja majoittuu siis kesähuoneeseen. 

Siinä missä kirjahylly oli tukahduttava, oli itse asiassa koko huone vähän tukehtunut

 

kesähuone ennen - jälkeen
Ennen kaaos. Nykyään vähemmän kaaos.

Kun vielä saan rustattua toisen punasävyisen päiväpeiton, muuttuu takahuonekin vielä vähän yhtenäisemmäksi.

Olkkarissa ei tapahtunut suuria muutoksia; paitsi että siirsimme telkkarin omaan telkkarihuoneeseen ja olkkarista tuli oleiluhuone, lukusalonki, radiohuone.

olkkari ennen - jälkeen
Nykyään lukuhuone, seurusteluhuone, oleiluhuone, työtila.

Sohva siirtyi eri paikkaan ja uusi matto muutti huoneen ilmettä aika mukavasti.

 Pienestä makuuhuoneesta tuli telkarihuone

Pikkuhuone ennen-jälkeen
Ennen meidän makkari, nykyään telkkarihuone

Keskihuoneesta teimme oman makuuhuoneemme. Makuuhuoneen ulkoasu säilyi muuten ennallaan, mutta tilaa tuli enemmän.

 

 ennen-jälkeen
Nuoren muuttokaaoksesta makuuhuoneeksi.

Paljon on vielä keskeneräistä, mutta nyt koti hengittää.
Siellä on tilaa olla ja ajatella. Viettää aikaa, rauhoittua ja nauttia.

rantakuntoon ja muuta sentapaista

 Muistanette kauhistuttavan uikkarikriizin?
Sehän meni niin, että yhtäkkiä olin kasvanut liian pitkäksi normaalisti jo vuosia käyttämäni uikkarimallin jo vuosia käyttämääni kokoon.
en vieläkään voi käsittää, miten voi ihminen yhtäkkiä venyä senttikaupalla niin että henkselit painuvat ihoon.

No, sitkeys peri voiton lopulta.
En luovuttanut tutun merkin suhteen, vaan kiersin urheasti kaupasta toiseen sovittamassa aina vain uudestaan ja uudestaan Addun uikkaria, kokoa 40.
Ilmeisesti se firma valmistaa useita eri malleja mustaa uikkaria, koska yhtäkkiä sitten löytyi sopivan mittainen pukine.
Minä en huomannut enimmäkseen mitään muuta eroa kuin sen henkselihomman, paitsi että yksi semmoinen malli oli, missä raidat olivat tosi epäpukevat, ja toisessa oli jotenkin lörpsöttävät henkselit.
henkseleillä on merkitystä kun ui, ei ole kiva nousta altaasta jos lörpsöttää
Tällaisen vaatesokean ihmisen kannalta on todella-todella hämmentävää että yhdellä merkillä on olemassa ilmeisesti ainakin seitsemän erilaista samanlaista (vaiko samanlaista erilaista?) mustaa uikkaria.

No, joka tapauksessa ostin sen sopivan kiireesti ja juoksin ulos kaupasta ennen kuin sekin ehti kutistua, ja nyt olen ehkä kuukauden päivät puljannut siinä uudessa uikkarissa ja hyvin polskii.

 

Vaan nyt on edessä rantakuntokriizi, koska olemme alkukesästä lähdössä lomareissuun ja muutenkin.

Nyt pitää hommata rantakuntouikkari, koska musta uimapuku on auringossa löhvöttämiseen aika epämiellyttävä.
Siellä rannalla uimisen kannalta taas on kaksiosainen uikkari epämiellyttävä koska napa ei ole tottunut paljauteen eikä kylmään veteen
älkää yrittäkö, vesi on aina ja kaikkialla kylmää.
muistin juuri minulla on jossainpäin vaatekaappia puolet kaksiosaisesta uikkarista. en vaan muista kumpi puoli.
ja mitä ihmettä sille toiselle puolelle on tapahtunut, kysyn vaan.

Nyt pitää siis jostain löytää rantakuntouikkari - ei musta, rantakuntoinen, ei kaksiosainen, ei pehmustettu
herrajjestas, kuka nyt haluaa hautoa itseään jossain vaahtomuovityynyissä rannalla?
Semmoista kysyn vaan, että kestääkö sielu?
Ei.
Pelkkä ajatus kiristää.

Rantakuntoa varten pitää vissiin hommata myös uudet uimalasit.
tai oikeastaan alentaa nykyiset uimalasit rantakuntoon ja hommata tilalle uima-uimalasit.

Joku rantakuntoalusta voisi myös olla missä voisi köllötellä.
Ja jos kotimaassa meinaa harjoittaa rantakuntoa, voisi olla ehkä myös joku kylmäkassi mihin voisi sälyttää eväitä.
tarkemmin ajatellen sen kylmäkassin voisi ehkä pakata maailmallekin mukaan, johan olisi rantakunto kunnossa

Hirveästi on ihmisellä valmistautumista rantakuntoon.

paitsi ps.
sen homman olen rantakunnosta hoitanut, että olen uimataitoinen.
paitsi että minä olen sisäuimari, en todellakaan aio luonnonvesissä uida. siellä on kumminkin märkää-kylmää-pimeetä ja syvää.
se jos mikä on pelottavaa.
merissä ja järvissä lillitään
mihin edes rahat ja kaikki semmoiset laitetaan uimisen ajaksi?

pelastautumissuunnitelma

 Tilanne:

Luksusristeily eteläisellä lämpimällä merellä.
kohtalaisen haittomalla, kiitos!

tämä symboloi luksusta

Hups! Laiva alkaa upota!
en tiedä miksi, se nyt vaan uppoaa. jotenkin vaarattomasti kuitenkin, kiitos!

Eipä hätiä mitiä. Pelastaudun urheasti pelastussoutuveneeseen ja lähden soutelemaan kohti horisontissa siintävää saarta tai riuttaa tai atollia tai mikälietä.

Hups! Kilometrin soudettuani pelastussoutuvene alkaa upota!
no en todellakaan tiedä miksi, se nyt vain uppoaa. kohtalaisen vaarattomasti. ei haita ympärillä.

Eipä hätiä mitiä. Alan uidapolskutella urheasti eteenpäin kohti nyt jo vähän lähempänä horisontissa siintävää saarta tai riuttaa tai atollia tai mikälietä.

Onnekkaasti saarelle riutalle atollille millelie on matkaa enää vähän vajaa kilometri. 

Mutta hups! Saari onkin kallosaari! Pitää kiivetä kalliolle että pääsee turvaan. Onnekkaasti kallio on vajaat neljä metriä korkea ja siinä on ihan kahvat ja hyvät jalat.
älkää nyt sekaantuko tähän, tämä on minun pelastautumissuunnitelmani, täytyy olla hyvät jalat ja kahvat käsille.
onnekkaasti pelastauduin luksusristeilijältä jalassani kiipeilytossut.

näköjään minulla on mukanani myös mankkapussi
ja juomapullo.

Niinpä kiipeän kalliota ylös.
Ja kas! Olen pelastautunut ihanalle saarelle odottamaan suhteellisen miellyttävää, lihaksikasta pelastushenkilöä noutamaan minut turvallisesti takaisin kotiin.

Ja onnekkaasti sillä saarella ei kasva kookospähkinöitä, koska macheteveitsi, joka minulla taisi olla mukana vielä pelastussoutuveneellä, upposi kummikin.
Saarella on semmoisia hedelmiä, joita voi syödä ilman veistä.
tai ehkä se pelastushenkilö vie minut sittenkin mieluummin jatkamaan sitä risteilyä, se laiva onkin vissiin ponnahtanut takaisin pintaan. 

Ja näin ymmärrämme, miksi ihmisen kannattaa harjoittaa uintia ja kiipeilyä.
Tarkkaan harkitut lajit varmistavat sen, että ihminen pystyy pelastautumaan alle kahden kilometrin päässä rannasta haittomalla, lämpimällä eteläisellä merellä kalliosaarelle.
juu, tiedän, juoksu puuttuu. pitää kait ruveta sitä myös, että voin sitten juosta täyttä laukkaa sen lihaksikkaan miellyttävän pelastusmiehen syliin. esim. alle 100 m olisi ihan kohtalainen tavoite. ei tarvitse mennä lujaa, kevyt hölkkä riittää varmasti.

esim. kuvan oikeassa reunasta alkava pinkki
on semmoinen mikä minun saaren kalliolla on

 

 

Onhan sinullakin henkilökohtainen pelastautumissuunnitelma?
voi olla esim. että laskettelee karkuun pahaa rikollista vrt. jamesbond tai heittää kahvakuulalla jotain tai jotain

 

 Ainiin. Jotenkin onnekkaasti saarelle edellisen kerran oli pelastautunut kirjastoauto, täynnä hyvänmielen kirjallisuutta odotteluajaksi.

 

 

Vappupohdintoja

 Vappukysymys: mistä ihmeen kaninkolosta aina vapunaatoksi ja vapunpäiväksi ilmestyvät sellaiset paperinharmaat vanhukset vaaleissa trensseissään ja kellastuneissa ylioppilaslakeissaan?

Sen nyt jotenkin ymmärrän, ettei ylioppilaslakkeja muulloin näy, mutta mistä ne trenssihiippailijat ilmestyvät?
Ja mihin katoavat?
Joka kadunkulmassa oli laumoittain vanhuksia ja trenssejä.
Ei ole tavallisena lauantaina tai tiistaina.

Ihan samalla tavalla kaikki punkkarihipit ilmestyvät festareiden alla.

Missä ihmeessä ne kaikki lymyilevät muun osan vuotta?

Onko jossain joku trenssivanhusten ja punkkarihippien säilyttämö mistä ne marssitetaan kerran vuodessa ulkomaailmaan?
Miksi?
Mikä salaliitto siinä on takana?

Meidän suunnittelematon ja spontaani vappu:

Aamulla uintia. Päivällä ruokaa.
Lehtori sanoi että menee illansuussa katsomaan futista ja että illalla otetaan kuohujuomaa ja syödään kakkua.
Minä sanoin että en varmana jää yksin kotiin jos sinä katsot futista, lähtee järki päästä.
Lähdin kaupungille vetelehtimään.
Missasin lakituksen muutamalla minuutilla.
Valkoinen Taidemuseonmäki on aina yhtä sykähdyttävä näky.
En nähnyt tuttuja.
Menin katsomaan futista Lehtorin ja kavereidensa kanssa.
Päädyimme johonkin ja sieltä johonkin ja sieltä grillille yöpalalle.
Emme ottaneet kotona kakkua ja kuohujuomaa.

Seuraavana aamuna menin omatoimikiipeilemään ja taas keskustaan kävelylle.
Lehtori ei ostanut minulle markkinapalloa muistatteko semmoiset? vaikka oli luvannut, kun bussi lähti ennen kuin ehdimme torille.
Myöskään emme syöneet jätskiä vaikka oli luvattu. 

Ja koska vappu on luonteeltaan myös poliittinen, tässä kannanotto:

Huhtikuun luetut

 Huhtikuu oli monipuolinen lukukuu. 
Pääsiäisen aikaan - kun pidin päättäväisesti sometaukoa ja puhelimen muutenkin enemmän poissa ulottuvilta - luin kirjan päivässä. En muista milloin viimeksi. Se oli ihanaa. 

Lue ainakin Julia Korkmanin kirja muistista - se on selkeä ja kiinnostava. Tämän jälkeen suhtaudut muistiisi, muistikuviisi ja muistoihisi toisella tavalla!

Uusin Jojo Moyes yllätti. Olen välillä ollut jo jättämäisilläni Moyesit kokonaan lukematta. Useammin kuin kerran on käynyt niin, että olen lainannut kirjan, mutta en ole lukenut alkua pidemmälle. Tai olen lukenut mutta pettynyt.
Tämä uusin yllätti positiivisesti - lue jos kaipaat hyvänmielen luettavaa!

#tuijalehtismaraton lähestyy loppuaan, nämä uudemman pään tuotannot eivät todellakaan puhuttele. Omituisia nimiä ja sekavia sukulaisuussuhteita, joilla on tarinan kannalta hyvin vähän merkitystä. 
Nyt kun lehtismaratoni on melkein valmis (ei, emme ole lukeneet kaikkia Lehtisen kirjoja. Lukematta on muutamia alakouluikäisille suunnattuja sarjoja sekä dekkarisarja ainakin) vapautuu tilaa kirjastossa seikkailemiselle.
Täytyy miettiä, löytyisikö joku kiinnostava teema johon uppoutua. Tai kirjailija. Tai sitten ihan vain seikkailla.

en voi lakata ihailemasta kirjahyllyä
Matala hylly oikeassa reunassa on minun hyllyni
se siirtyy toiseen huoneeseen kunhan 
huonepalapeli etenee riittävän pitkälle

Huhtikuu 2023

 

Mhairi McFarlane: Hulluna sinuun. Tajusin heti aloittaessani, että tarina oli minulle tuttu, mutta teksti tuntui vieraalta. Mietin, olinko ehkä kuunnellut kertomuksen? Tai lukenut englanniksi? Omien muistiinpanojeni mukaan olen lukenut tämän ihan suomeksi ja perinteisenä kirjana lokakuussa 2022. Ei haitannut tahtia, McFarlane on luotettava ja taitava chicklit-kirjoittaja. McFarlanen kirjoissa tapahtuu alusta loppuun, ja kertomuksissa käsitellään aina myös vakavia aiheita. Tässä tarinassa häävalokuvaaja Harriet joutuu vastaamaan puolivahingossa kyllä poikaystävänsä näytösluonteiseen kosintaan ja päätyy väistämättömän eron jälkeen kimppakämppään omassa elämässään epäromanttisista käänteistä toipuvan Calin kanssa. Lue!

 

Jari Koskinen: Sydämen muotoinen peruna - syöpäsairaan päiväkirja. Parantumatonta syöpää sairastavan Jarin päiväkirjaotteita koronavuosilta; kiitollisuutta, ahdistusta, elämää. Pieniä hartausmaisia kiitollisuuden hetkiä, ajatuksia ystävistä ja ystävyydestä. Koskettava, lempeä.

 

 Jojo Moyes: Lainakengissä. Olipa vauhdikas, elokuvamainen ja hyväntuulinen kirja! Sam löytää salikassistaan jonkun toisen upeat punaiset merkkikengät. Itse asiassa koko kassi on väärä. Nisha löytää salikassistaan jonkun toisen ällöttävät avokkaat. Itse asiassa koko kassi on väärä. Kummankin naisen elämä on keikahtamaisillaan kokonaan kumoon; Samin mies vain torkkuu sohvalla, Nishan mies hakee eroa - ja ne kengät. Nisha kaipaa kenkiään, Samin elämää ne boostaavat. Kepeä, hyväntuulinen, etenevä, ystävyydestä ja yhteistyöstä kertova todellinen hyvänmielen kirja. Luin ja luin, en malttanut lopettaa.

 

 Tuija Lehtinen: Sumulaakson salatut suhteet. #tuijalehtismaraton. Jatko-osa Sumulaakson kartano-sarjassa. Kartanosarja on kaikkinensa vähän outo väkerrys: kenelle ja miksi sarja on kirjoitettu, ja mihin kirjailija pyrkii - kartanoromantiikka nykyajassa istuu vähän huonosti suomalaiseen mielenmaisemaan. Hyvä viihdekirja on aina sen verran uskottava, että sen tapahtumat ovat jotenkin mahdollisia. Tässä kertomuksessa yliopiston tutkijatohtori Leaa pyydetään selvittämään Sumulaakson kartanon vanhan herran isän siskopuolten (?!) kohtaloita siltä varalta että siskosten elämässä olisi ollut jotain salattavaa. Siskosten kirjeet olivat säilyneet siskosten äidin läheisen ystävän tyttärentyttären pojanpojalla (?!!) Tätä sekavaa sukulaisuussoppaa selvitellään; siskokset, heidän kirjeensä ja päähenkilö jäävät ohuiksi rakennelmiksi, joista en ainakaan minä saanut minkäänlaista otetta. Erilaisia puolisukulaisia ilmaantuu vähän joka nurkan takaa.  Kirjailijan omin sanoin: "(...)Mitä oikein ajattelin tästä urakasta? Äkkiseltään nousi mieleen sana teflon. Mikään ei oikein tuntunut tarttuneen (...)"

 Donna Leon: Kuolema väärissä vaatteissa. Leonin tuotannon alkupäätä: signorina Elettra liittyy poliisivoimiin ja Pattalla on aviokriisi. Mietin, pitäisikö lukea suurennuslasi kourassa ja tarkistaa, mikä kaikki on matkan varrella muuttunut - kenen toimisto on ylhäällä, kenen alhaalla. En jaksanut, luin vain.

 Sophie Kinsella: Yllätä minut. Kahdeksan onnellista yhteistä vuotta takana, edessä yli kuusikymmentä vuotta. Sylvie ja Dan ajautuvat aviokriisiin, jota lisäksi varjostaa Danin erikoinen ja välttelevä käytös Sylvien perhettä, erityisesti menehtynyttä isää kohtaan. Kinsellan kirjojen sankarittaret ovat suloisesti elämässään eksyksissä, kevyesti myötähäpeää herättäviä, ehdottoman sympaattisia höselöitä ja kirjat itsessään melkein parasta stressiluettavaa. 

 

India Knight: Elämäni tarjottimella. Hersyilevä tarina Clarasta, jolla on suloiset lapset ja kelpo mies - ja jotenkin vajavainen elämä. Yksinäisyys, välimatka puolisoon, epämääräinen arjen laitamilla väijyvä tyytymättömyys ja elämän keskeneräisyys vaivaavat. Tarina etenee hersyillen ja hyväntuulisesti, loppuratkaisu on harmillisen lopussa (en vain tykkää siitä, että koko paketti menee uusiksi viimesillä viidelläkymmenellä sivulla, se jättää jotenkin henkilöt ja tarinan liian keskeneräisiksi.). Bongattu P:n sivuilta lempikirjavinkeistä. Suositus.

Jill Mansell: Ja sitten tulit takaisin. Didi ja Shay rakastuvat nuorina Venetsiassa - ja sitten Shay katoaa Didin elämästä kolmeksitoista vuodeksi. Selvittämättömät asiat heidän välillään kaipaavat selvittämistä, vaikka kumpainenkin on rakentanut elämänsä uusiksi. Herttainen viihdekirja, jossa vaikeitakaan asioita ei kypsytetä kovin syvälle. Nopeasti luettua suloista ajanvietettä, ei anna eikä ota. Suositus kumminkin ennemmin Mansellin kirjoille kuin Colganille. 

Jenny Colgan: Aamuruskoja ja uusia alkuja. Mt Polbearnen majakkasaarelle sijoittuva tarina. Pakollinen myrsky, ärsyttävä lunni (ja miksi jokaisen kappaleen välissä piti olla sen lunnin kuva? Säikähdin joka kerta että kirjan välissä on torakka tai muu hyönteinen, ällöttävää), leipomo ja onnellinen loppu. Höttöä, josta tiesin jo etukäteen että ei anna eikä ota; sopi luettavaksi pääsiäsiyönä oikeuslääketieteen päälle. Ahdistuneisuushäiriöstä kärsivä Marisa muuttaa turvaan majakkasaarelle ja saa naapurikseen ärsyttävän pianistin. Liikaa taitekohtatapahtumia aivan loppusuoralla.

Ursula Vala: Kuoleman monet kasvot. Totuus oikeuslääkärin työstä. Jutustelevaa sävyä tavoitteleva kirja suomalaisesta oikeuslääketieteestä. Siinä missä maailmalla myös kirjallisuudessa debytoineet lääkärit kertova aidoista tapauksista, suomalainen salassapito ei siihen anna mahdollisuuksia - ja se jossain määrin vaikuttaa kirjan luonteeseen. Kirja on kuitenkin perusteellinen ja jutustelevan sävyinen kuvaus suomalaisesta oikeuslääketieteestä ja asioista joita tapahtuu kuolemassa tai kuoleman jälkeen. Oli paikoin henkisesti vaikeaa luettavaa: kun oma kuolevaisuus tulee liki, on pysähdyttävä hengittämään. Suosittelen silti.

Julia Korkman: Muistin varassa - oikeusprosessi ja totuus. Muistista ja muistamisesta oikeusprosesseissa kertova tietokirja, jota yksi (aikuisista) lapsistani suositteli voimakkaasti. Erittäin luettava ja etenevä ja todella kiinnostava kirja muistista. Mitä havainnoimme ja miten? Miten tulkki vaikuttaa muistikuviin ja sitä kautta oikeusprosessiin? Kuinka lasta kuullaan, mitä lapsi voi muistaa, voiko lapsen muistoja manipuloida? Kirjoittaja ottaa kantaa voimakkaasti ja tyylikkäästi myös suomalaiseen oikeuskäytäntöön. Lue!

Tuija Lehtinen: Studio Thora. #tuijalehtismaraton . Dia (?) työskentelee valokuvaajana, elää aktiivista liikunnallista elämää ja pohtii tulevaa: onko isotädin /tädin (menin sekaisin hahmoissa) yritys oikea työpaikka, vai voiko oman työn merkityksellisyys löytyä jotain muuta kautta? Kesäiseen maalaismaisemaan sijoittuva vähän hajanainen kertomus, kummallisen nimisiä hahmoja ja nopea loppuratkaisu. Tulipa luettua.

Tuija Lehtinen: Saimi, Selma ja salainen ihailija. #tuijalehtismaraton Saimi ja Selma -sarja on Rebekka-sarjan spinoff Rebekan vauhdikkaista pikkusiskoista. Kirja noudattelee pitkälti ensimmäisen Rebekka-kirjan juonta teatteriesityksineen ja muistuttaa toisaalta myös vauhdikkuudessaan Lehtisen tuotannon alkupään Masa-tarinoita. Ala- ja yläkoulun välimaastoon sijoittuva kepeä varhaisnuorten kirja. Tarkoitus ei ole lukea koko sarjaa, tämä oli kelpo maistiainen. (kirja nro 81)

värikoodisto
chicklit (viihde /feelgood/hömppä)
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
tietokirja 
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

kirjahylly ja muistoja

 Kirjahyllyn järjestelyurakka tuli vihdoin valmiiksi. 

Pari kuukautta siinä meni.

Hyllyssä oli vaikka mitä, ja aivan erityisesti siinä oli silkkaa kaaosta.
Pahimmillaan minusta tuntui etten voi mennä koko huoneeseen kun hylly kaatuu niskaan, tai kriiziyttää muuten.

lähtötilakaaos sivuhyllyissä
huom. esim. rikkinäinen tuuletin

kaoottinen lähtötilanne hyllyn pääosiossa
esim. käyttökelvoton pyöräkypärä

tämäkin on vielä keskeneräisestä
mutta jo selkeämmästä vaiheesta

Viimeisenä urakkana istahdimme sunnuntai-iltana setvimään mappeja ja valokuvakansioita. Kävi ilmi että kirjahyllymme mappihyllyssä oli tyhjiä, käyttämättömiä mappeja, puolitäysiä mappeja ja uskomaton määrä muistoja.

joskus kauan sitten suunnittelin jatkotutkimusta, ehkä väitöskirjaa
yhdestä mapista löytyi taustatyötä
olenko ihan oikeasti käyttänyt sanoja subjektin häälyvyys?

 

Olin jo heittämässä väitöskirjan tynkää menemään, mutta Lehtori ehdotti että säilytän kumminkin hyllyssä. Kansiosta  löytyi englanniksi pitämäni (?!?) esitelmän kalvosulkeiset ja varsinainen teksti. Outoa. Minulla ei ole siitä minkäänlaista muistikuvaa.
Enkä varmasti ole puhunut englantia.
Esitys on päivätty kuukautta ennen Isoveljen syntymää, siis noin 24 vuotta sitten. Ilmeisesti raskaus on pöperöittänyt pääni niin tehokkaasti että koko esityksestä hyvä kun edes tutkimustyöstä on mitään muistikuvaa.
En kaipaa sitä.
Jäi mukava fiilis penkoa papereita.
Paitsi siinä kohden kun yhdessä paikassa luki että Fukuyaman ja Baudrillarin näkemyksiä ja siinä kohtaa olin että ihan taatusti ei ole minun tutkimustyötäni.
Tarkemmassa luennassa paljastui, että olen printannut säästäväisenä ihmisenä omia luonnoksiani Lehtorin gradun luonnosten kääntöpuolelle.

 

Opiskelin myös kaiken muun ohessa (puhe)viestintää. Kun aloitin opintoni, Turussa oli mahdollista suorittaa tiedotusopin perusopinnot silloinen appro, niihin kuului myös jonkin verran puheviestintää ja se puheviestinnän joku muutaman opintoviikon kokonaisuus taisi olla kieltenopiskelijoille pakollistakin.
Jossain 1990-luvun puolivälin tietämillä olin silloin jo aika pitkällä opinnoissani tiedotusoppi laajeni viestinnän aineopintojen (cumu) kokonaisuudeksi ja oli mahdollista valita joko tiedotusopin tai puheviestinnän linja, tai erikoistuminen tai mikä sen nimi nyt sitten ikinä olikaan.
Semmoista olen veivannut ja nauttinut siitä suunnattomasti.
Väittelimme ja opettelimme oikeaa äänenmuodostusta ja vaikka mitä kaikkea.

lopputyö Parkkinen&Parkinson

 

Useampia teatteriesityksiä teimme lopputöinä. Oli työryhmä Parkkinen&Parkinsonin Suvi Kinos -dramatisointi, sitten teimme joulukalenterin muistan että oli ainakin sikabaletti ja humanistin itsenäisyyspäivälaulu ja sitten oli Puuhka.

 Puuhka - kolmiulotteinen naistenlehti

Multimediallisuutta ennen multimediaa: muistan että teimme ainakin lukijamatkavideon naapurirakennuksessa ja sitten meillä oli keskiaukeamapoika ja voi hyvänen aika mitä kaikkea! Käsikirjoitusta en löytänyt, mutta kaikenlaista taustamateriaalia - siis ihan tieteellistä sellaista aikakaus- ja naistenlehdistä.

Tuli metkan nostalginen fiilis. 

 

Täytin tasavuosia

Täytin tasavuosia.

Siirryin uudelle vuosikymmenelle. 

En oikeastaan olisi halunnut juhlia kun ainoa mahdollinen hetki oli arkena työpäivän jälkeen.
Eikä koskaan voi tietää, mitä työpäivä tuo tullessaan.
Syntymätyöpäivä toi tullessaan liian pitkäksi venyneen työpäivän ilman eväitä tai välipalaa ja aika rapsakkaan nälkäkiukun siinä vaiheessa kun laahauduin kotiin.

Olen iloinen että juhlittiin.
Olen iloinen että juhlittiin juuri omalla porukalla. yksi etänä Savonmaalta.

Ehkä ekan kerran elämässäni maistelin oikeaa shampanjaa kiitos isä! ja veikkaan että se ihanuus oli omalta osaltaan vastuussa myös koko illan suloisuudesta.

Sain läheisiltä lahjaksi yhteistä aikaa ja  pelottavia kiipeilyelämyksiä. Ja isältä vielä puheenkin.

 

ulkokiipeilyä

köysikiipeilyä

elämysretkipäivä

 

kulttuuria

Ja nuoriso oli senkin huomannut että olen käynyt tasaiseen tahtiin hiplailemassa pellavalakanoita.
Seuraavaksi saan tai tarvitsen uuden lakanan vasta 101-vuotispäivänä.
Lakana on tiivis, lämmin ja painava, mutta ei hiostava.

petaushomma: lakana on niin tiivis ja painava ettei sitä
pysty yksin petaamaan paripeittoon
muutoin kuin rullaamalla

Minulla ei alun alkaenkaan ole ollut mitään sitä vastaan että täytän vuosia. Mutta juhlia kyllä.

Tällä kertaa olen enemmän kuin iloinen siitä että juhlimme.

Neljä ällää - pääsiäisplään

Vähän ollut haipakkaa työelämässä.

 

Elmalla ei ole haipakkaa

 

Uusi kahden aikuisen arki on väistämättä jäänyt sivurooliin.
Useimpina päivinä olen ihan että jee! mitäs kaikkea voitaisiin yhdessä tehdä ja sitten laahaudun kotiin väsyneenä, pottuuntuneena ja kaikin puolin kuluneena.
Siitä on kuulkaa jeet! kaukana.
Ja jos nyt minä satunkin olemaan kotona kohtalaisen aikaisin tai edes virkeänä, on Lehtorilla jotain.

tältä tuntuu usein:
kulku kielletty ja muutenkin mahdotonta

Joka tapauksessa.
Olen viime päivinä keskittänyt kaiken käytettävissä olevan energiani kiirastorstain odottamiseen.

Aion toteuttaa vahvaa neljän ällän suunnitelmaa koko alkavan viikonlopun:

Luen - minulla on vino pino kirjoja jotka huutavat luetuksi tulemista.

Liikun - kävelen, kiipeilen, uin, hölkkään - ihan mitä tahansa. Olen erityisen vakuuttunut siitä, että vaikka olen lopen poikkipuhki tällä hetkellä, olen kuitenkin kohtalaisen hyvällä tuulella nimenomaan säännöllisen liikunnan ansiosta.
Haaveilin jopa pienestä metsäretkestä kahvin ja voileivän kanssa, mutta metsätien varrella tajusin, että metsä on tietysti vielä aivan umpihankea.

Luon - en ole koko keväänä kutonut. Ei vain ole tehnyt mieli. En ole kirjoittanut oikeastaan mitään, edes blogia. En ole riipustellut. Kaivoin tiistai-iltana varovaisesti puikot esiin ja nykersin pitkään puikoilla ollutta työtä muutaman kerroksen eteenpäin. Hyvä niin.

Lepään - kaikilla mahdollisilla tavoilla: erityisesti lukemalla, liikkumalla ja luomalla.
Aion pistää somen tauolle, ja kaikki laitteet mahdollisimman hyvin myös. Viikonloppuisin olen aika hyvin onnistunut olemaan somesta irrallaan, mutta minulla on paha tapa katsoa vain tämä pieni juttu esim. joku resepti ja jäädä pyörimään uutisiin tai johonkin muuhun aikasyöppöön. 

Tämän tiedän tulevasta pitkästä viikonlopusta:
savolainen tulee torstaina
illalla on kiirastorstain koskettava messu
perjantaina pitää tehdä kauppareissu grr
lauantaina on koko nuoriso saman katon alla meillä pitää vissiin ruokkia ne
sunnuntaina on pääsiäinen ja tällä tiedolla olemme enimmäkseen kaksin kotona
maanantaina savolainen lähtee kotiinsa ja olemme taas kaksin kotona
Ihan kaikkiin väleihin sijoitetaan neljää ällää 

Tällä hetkellä pelkään melkein hysteerisesti, että saan sydänkohtauksen tai muuten vain sairastun tai joku muu saa sydänkohtauksen tai muuten vain sairastuu tai tulee joku muu torpedo ja hurrikaani joka sekoittaa minun suloiset neljä ällääni.

Silleesti taas kaikki on vielä ihanampaa odotettavaa koska vielä tätä seuraavankin tulevan viikonlopun pitäisi olla pitkä ja rentouttava. sen suhteen vasta pelkäänkin että saan sydänkohtauksen tai muuten vain sairastun.

 

metsärakkautta