työstressinillitys

Työnilli: kun tulin elokuussa tähän paikkaan töihin, kysyin edeltäjältäni, että mitä on jäänyt kesken ja mitä pitäisi tehdä ja mitä ehkä on tulossa, hän sanoi iloisesti että ei mitään! 
Minä sitä jo silloin himppasen verran ihmettelin, koska olin vanhassa paikassani käyttänyt kolme viimeistä työviikkoani laatimalla kuukausisuunnitelmia, vuosikelloa ja ohjeita kaikesta siitä mitä pitää hoitaa, millä aikataululla ja mistä löytyy aiempi tieto asiasta. 
Enkä muutenkaan ole ikinä kuullut kenestäkään meidän alan työntekijästä, jolla on työlistalla ei-mitään.


Juupajuu.
Ihan en ole vuottakaan tässä pestissä ollut, mutta ihan on käynyt selväksi että kyllä-on-jotain

Pikkuisen on stressiä pukannut.

Kuluneiden kahden viikon aikana olen ollut järjestämässä neljää suurehkoa tapahtumaa, vähän silleesti ilman mitään pohjatietoa.
Neljä tapahtumaa kahteen viikkoon on minulle ja minusta aika paljon. 

Varsinkin ilman mitään muuta tietoa kuin päivämäärät ja joku epämääräinen kai se vähän niin on ollut, ei me oikeen tiedetä kun oli kulkutauti ja kaikki.

Tosi rohkaisevaa noin yleisesti ottaen yrittää saada aikaan jotain, ja sitten saa palautteena että aina ennenkin kyllä tehtiin .... /kyllä silloin viimeksi oli paljon paremmin...
No kylläpä hyvinkin, mutta tänä vuonna tehdään nyt näin.

Kaikkein masentavin juttu jo aiemmin keväällä oli se, että me ei olla ikinä kuultukaan tästä jutusta, mitenniin pitäisi osallistua.
Siihen tapahtumaan sentään löytyi pohja edelliseltä vuodelta, eivät voineet väittää että olisi ihan vieras tapahtuma.

Kahdessa tapahtumassa jouduin ex tempore juontamaan ja yhdessä meinasin joutua sellaisen halipehmohahmon sisään tuuraamaan.
Näiden tapahtumien välissä oli flunssa.
Yritin osuttaa vapaapäiville, vähän meni yliajalle.

Kaksi tapahtumista oli yhden päivän aikana: toinen aamupäivällä ja toinen illansuussa. 
Niissä kummassakin jouduin niihin juontohommiin.
Vähän oli ääni painuksissa illalla.


Yhdestä tapahtumasta pyysin palautetta.
Puolet vastanneista oli sitä mieltä että oli liian kilpailullista.
Puolet sitä mieltä että vähän lässyä kun ei kilpailtu kunnolla.
Yhden mielestä ei olisi saanut puhua voittajista ja häviäjistä.
Yksi oli sitä mieltä että olisi pitänyt olla pokaali voittajalle.
Ja yhdet olisivat tarvinneet enemmän evästaukoja.
Revi siitä sitten hyvä tapahtuma ensi vuodelle.
Jeepäjee.

Nuhan takia en ole päässyt lenkille ja kevään takia en uimaan, kun halli meni kesätauolle. 
Ainoa mihin olen kyennyt on kutominen ja true crime -podcastien kuuntelu Yle Areenasta. 

Mutta nyt ovat kaikki kevään isot tapahtumat pulkassa, tulevan vuoden suunnittelu aloitettu ja muutenkin olen ihan että jee. tai on elokuussa ja syyskuussa ja lokakuussa muutama juttu
Koska ensi vuonna voin tehdä kaikki semmoisella minun omalla tavallani ja aikataulullani eivätkä pääse yllättämään puskista nämä jutut. 

*

Semmoinen ovela juttu tapahtui että meidän pihassa oli pihatalkoot joihin en osallistunut kun anopilla oli synttärit jotka jäivät kaikkien näiden tapahtumien varjoon hyvä kun muistin edes osallistua koko synttäreihin.

No pihatalkoissa oli ryönälava jolle sai heitellä ryönää. 
Lehtori heitti fillarinsa.

Minä sanoin että saapa nähdä kauanko se siellä on ennen kuin sen joku vie mukanaan.
Lehtori ja Isoveli saivat nauruhepulin että kyllä katuu se uusi omistaja kun fillarista on rikki jarrut ja vaihteet ja ohjaustanko ja renkaatkin kai.
Kun Lehtori sen illalla vei, niin aamulla se jo oli takaisin meidän pyöräsuojassa.

Harkitsin että laitan siihen lapun että ei kannata huoltaa, osta ennemmin uusi.
Ja mietin että olisinko voinut heittää sen uudestaan roskalavalle.

Nyttemmin se on kadonnut. Toivottavasti joku ei aja sillä ojaan, kun se ohjaustanko on oikeasti vaarallinen kun siinä on joku joustoelementti hajonnut.


 


Yksi lapsistani toivoo että hiippailisin koulun purkutyömaalle ja korjaisin talteen tuon ässän kun kuvassa on.

Ensin en pystynyt kun olin liikkeellä koirien- ja lastenulkoilutusaikaan ja sitten olivat pönkittäneet suoja-aidan tukevammaksi ja nyt en ole moneen päivään ehtinyt että onko ässä tallella.


*

josko taas saisi kirjoitettua enempi.

Sydän täynnä

Junassa - Helsingistä Kuopioon


Valitsen usein paikan leikkivaunusta. Hyvällä tuurilla se on melkein tyhjä.
Huonolla tuurilla siellä on paljon lapsia ja lapsiperheitä, mutta aika vähän kovaan ääneen puhelimessa kailottavia ihmisiä.

Tällä kertaa oli jälkimmäistä: ihan rutosti lapsia ja lapsiperheitä.




 

Tällä kertaa Hesasta Jyväskylään asti oli kolmen-neljän korvilla oleva nassikka, joka sompaili minkä kerkesi ja jolla välillä olivat leikkitaidot vähän hakusessa. Vanhemmat etäopastivat kovaan ääneen, mutta eivät menneet mukaan leikkipaikalle.

Seurasin sitä puolikorvalla ja olin välillä vähän eri mieltä tyylistä, mutta se varmaan on tällaisen aikuistuneen kasvattajan etuoikeus.

Lähempänä Jyväskylää vaunu hiukan hiljeni ja yhtäkkiä takanani istuva ihminen otti kontaktia riehakkaan pikku-sompailijan vanhempiin:

Takana istuva: minkäs ikäinen hän on?
Sompailija-äiti: kohta neljä.
Takana istuva: ihana ikä. Se aika menee niin äkkiä. Kannattaa nauttia nyt. Mulla on kolme omaa lasta. Mun Nn-poika on jo aikuinen.
(höristin korviani. Nn? Sama nimi kuin Isoveljellä?)
Sompailija-äiti: niin kaikki sanoo et menee äkkiä
Takanani istuva: mun Nn oli ihan samanlainen pienenä kuin tuo teidän lapsi. Nyt se jo opiskelee.
(minä: siis en kai minä vahingossa puhu? ei kyllä ollut Nn tuollainen sompailija.)
Takana istuva: se meidän Nn on...
(minä pistän käden suun eteen, siis en kai minä nyt ihan oikeasti vahingossa puhu?)
Takana istuva: lukeminen on tosi tärkeää. Me luettiin aina sille meidän Nn:lle, nyt se on kova poika lukemaan ja niin fiksu
(minä kurkistan varovaisesti penkkien välistä, onko takanani joku tunnistamaton rinnakkaistodellisuus, jossa minä höpötän? Ei sentään, ihan vieraannäköinen tyyppi)

Todella outoa. Koska todellakin saattaisin vahingossa höpötelläkin. Tuli olo kuin olisin jossain rinnakkaistodellisuudessa.

junassa: tku-hki-kuopio-tku
hobittitossut ja neule


**

Yhdellä perheellä oli paikka samassa rivissä kanssani, perheessä oli alakouluikäinen tyttö ja vanhemmat. Puhuivat jotain slaavilaista kieltä.
Pystyin ymmärtämään noin suunnilleen mistä puhuttiin, mutta en tunnistanut kieltä varmasti. Ennakkoluuloisesti veikkaan, että oli ukrainaa, mutta saattoi olla myös jotain muuta slaavia. (eivät sanoneet shto vaan tsho; että venäjää ei ainakaan ollut)

Jyväskylän paikkeilla vaunu tyhjeni ja tyttö jäi yksin. Siihen asti hän oli jotenkin leikkinyt vaunussa olleiden suomalaislasten liepeillä ja heidän kanssaan. 

Hän heittäytyi lattialle makaamaan.
Skutshno (tyyylsää)

Tajusin että minullahan on repussa tussikynät.

Kaivelin ne esiin ja otin tiukkaa katsekontaktia tyttöön. Heristelin niitä hänelle.
Lapsen silmät laajenivat ja hän kävi näyttämässä niitä äidilleen.

Mietin kuumeisesti, mistä paperia.

Heureka!
Onneksi olin ottanut mukaan reissulle omia pokkareita luettavaksi.
Revin niiden kansilehtiä tytölle paperiksi ja tarjosin hänelle tussien kaveriksi.

Jossain Jyväskylän ja Pieksämäen välillä tyttö toi paperit minulle ja selitti kuvista jotain, mitä en ihan ymmärtänyt.


*

Junamatkailu on metkaa.
Ihan älyttömän väsyttävää kyllä - istuin la ja su junassa reilut 12 tuntia.
Mutta nautin siitä irrallaan olemisen tunteesta.

Viikonlopun jäljiltä sydän on täynnä.

Ihanat keksiäkäiset ystävät <3!
Askartelua ja paljon höpöttelyä, vakavista ja vähemmän vakavista.
Kiitos tsempeistä!


 

Arkista oleilua savolaistuneen nuoren kanssa.
Kävelimme kauppaan ja nuoren asunnolle, höpöttelimme vakavia ja vähemmän vakavia.
Söimme hyvin ja kilistimme synttäreiden kunniaksi.
Sanoin nuorelle: on ilo ja etuoikeus olla sun äiti, meillä on ollut melkoista seikkailua jo 21 vuotta.

 



Haastepläjäytys

Kähvelsin Emmalta Harkituista herkuista Nopeat sanat -haasteen.

Kulkuneuvo - jalat ja julkiset.
Kotikaupungissa kävelen ja fillaroin ja pidemmät matkat kuljen bussilla. Jos kauemmas pitää mennä, niin juna, perillä kohteessa jälleen jalat.


Unelmamatkakohde - haluan nähdä miekkavalaan (jos uskallan) ja sitten olla joskus jossain luksuslomalla.

Musiikkilaji - kuuntelen musiikkia todella-todella-todella vähän. Lempparibändini on Semmarit. Konsertteihin menen yleensä kuuntelemaan klassista musiikkia. 

Kukka - vanamo

Jälkiruoka - suklaa. Missä muodossa vain.

Keittiöväline - uunivuoka. Tai sitten veitsi. Ilman kumpaakaan ei tässä huushollissa valmistu yhtään mitään. (ja ruoka-aineista sipuli.)

Lempivaate - rötvähtänyt marjapuuronvärinen kotihuppari.

Kosmetiikkatuote - shampoo? käsirasva?

Lempikaupunki - Turku. Tietysti. Turkulainen ei varmaan voi vastata mitään muuta. 



Lempikirja - mikä genre? Ei ihminen voi millään valita vain yhtä kirjaa. Ajatuksia lempikirjoista vaikka TÄSSÄ. miksi musiikissa kysytään genreä mutta kirjallisuudessa lempikirjaa?

Juoma - kivennäisvesi /kuplavesi, joskus myös sitruunalla maustettuna.

Tuoksu - ulkoa kuivumasta otetut, juuri sänkyyn pedatut lakanat.

Iltarutiini - iltasuihku - iltapala (ruisleipää, turkkilaista jogurttia, pakastevadelmia) - iltalukuhetki ensin lukunurkkauksessa ja  sitten vielä sängyssä.

Jäätelö - en juurikaan välitä jäätelöstä, liian makeaa. Sitruunasorbetti ehkä. Kahvijätski mahdollisesti.

Flunssankarkoituskeino - sinkki kait.

Aamupala - Ruisleipä; päällä juustoa ja keitetty kananmuna. Turkkilaista jogurttia ja vadelmia. Ja kirja.

Huonekalu- lukunurkkaustuoli

lukunurkkaustuoli



Vuodenaika - kevät ja kesä. Elokuu.

Juhlaruoka - no vaikka mämmi. tänä vuonna en tainnut syödä sitä kuin kerran. 

 


 

en vietä vol2

 Äitienpäivä on minulle ja minusta tosi problemaattinen juhlapäivä. 

"tosi on"

Minusta se on kasautuneempi ja latautuneempi kuin joulu, enkä oikeastaan halua niin kovinkaan kovasti viettää sitä.
Kun en oikein tiedä mitä ja miten viettäisin.
Kenen takia ja keiden kanssa.
Ja miksi.

pikkusämpylät


Äitiys on ihmeellisintä, ihaninta, vaikeinta, työläintä, omituisinta, upeinta, raskainta, väsyttävintä, uskomattominta, hienointa, kamalinta, mahtavinta mitä minulle on ikinä tapahtunut.
Mitä ikinä tulee tapahtumaan.
Sen viettämiseen ei yksi päivä riitä.


katalonialainen perusruoka
- jos työkaveria on uskominen -
tomaattia, paprikaa (pitäisi olla vihreää), sipulia
oliiviöljyä ja mausteita


 

Onnellista tänään on ollut se, kun täydessä hiljaisuudessa ihan itsekseni sompailin kokkausflowssa ties kuinka pitkästä aikaa. 
Leivoin kakun ja sämpylöitä.
Sosekeittoa tein ja paistettuja gnoccheja.
Arkiruokaa.
Mutta itsekseni, kiireettä, omassa rauhassani.
Söimme puolihuolimattomasti, alleviivaamatta, jokainen kotona oleva omissa mietteissään.


*


En saanut äitienpäivälahjoja tai kukkia.

Mutta synttärilahjan sain pari viikkoa sitten.

Nuorimmainen kysyi, mitä haluaisin lahjaksi. Sanoin että tuo jotain sun töistä (niillä kaikilla on töitä!).

t-paita


Melkein yhtä mainio kuin lahja itsessään, oli seuraava päivä.

Meillä oli toimistopalaveri.
Yleensä olen töissä firman vermeissä niin kuin kaikki muutkin mutta jossain välissä palaveria avasin hupparia - aurinko paistoi kokoushuoneeseen ja sensellaista.
Huomasin kun työkaveri alkoi tavata paidan tekstiä.
Sen naamalle levisi ovelan kurmuileva ilme, ja näin että kohta on kommentti tulossa.
Sanoin että joo-o.
Ja että sain tän lapselta lahjaksi.
Sitten piti näyttää paita tietysti kaikille ja todeta että lapsukainen kyllä tiesi mitä paidassa lukee.

Nuoriso tietää että huumorini venyy. 


*