Työnilli: kun tulin elokuussa tähän paikkaan töihin, kysyin edeltäjältäni, että mitä on jäänyt kesken ja mitä pitäisi tehdä ja mitä ehkä on tulossa, hän sanoi iloisesti että ei mitään!
Minä sitä jo silloin himppasen verran ihmettelin, koska olin vanhassa paikassani käyttänyt kolme viimeistä työviikkoani laatimalla kuukausisuunnitelmia, vuosikelloa ja ohjeita kaikesta siitä mitä pitää hoitaa, millä aikataululla ja mistä löytyy aiempi tieto asiasta.
Enkä muutenkaan ole ikinä kuullut kenestäkään meidän alan työntekijästä, jolla on työlistalla ei-mitään.
Juupajuu.
Ihan en ole vuottakaan tässä pestissä ollut, mutta ihan on käynyt selväksi että kyllä-on-jotain.
Pikkuisen on stressiä pukannut.
Kuluneiden kahden viikon aikana olen ollut järjestämässä neljää suurehkoa tapahtumaa, vähän silleesti ilman mitään pohjatietoa.
Neljä tapahtumaa kahteen viikkoon on minulle ja minusta aika paljon.
Varsinkin ilman mitään muuta tietoa kuin päivämäärät ja joku epämääräinen kai se vähän niin on ollut, ei me oikeen tiedetä kun oli kulkutauti ja kaikki.
Tosi rohkaisevaa noin yleisesti ottaen yrittää saada aikaan jotain, ja sitten saa palautteena että aina ennenkin kyllä tehtiin .... /kyllä silloin viimeksi oli paljon paremmin...
No kylläpä hyvinkin, mutta tänä vuonna tehdään nyt näin.
Kaikkein masentavin juttu jo aiemmin keväällä oli se, että me ei olla ikinä kuultukaan tästä jutusta, mitenniin pitäisi osallistua.
Siihen tapahtumaan sentään löytyi pohja edelliseltä vuodelta, eivät voineet väittää että olisi ihan vieras tapahtuma.
Kahdessa tapahtumassa jouduin ex tempore juontamaan ja yhdessä meinasin joutua sellaisen halipehmohahmon sisään tuuraamaan.
Näiden tapahtumien välissä oli flunssa.
Yritin osuttaa vapaapäiville, vähän meni yliajalle.
Kaksi tapahtumista oli yhden päivän aikana: toinen aamupäivällä ja toinen illansuussa.
Niissä kummassakin jouduin niihin juontohommiin.
Vähän oli ääni painuksissa illalla.
Yhdestä tapahtumasta pyysin palautetta.
Puolet vastanneista oli sitä mieltä että oli liian kilpailullista.
Puolet sitä mieltä että vähän lässyä kun ei kilpailtu kunnolla.
Yhden mielestä ei olisi saanut puhua voittajista ja häviäjistä.
Yksi oli sitä mieltä että olisi pitänyt olla pokaali voittajalle.
Ja yhdet olisivat tarvinneet enemmän evästaukoja.
Revi siitä sitten hyvä tapahtuma ensi vuodelle.
Jeepäjee.
Nuhan takia en ole päässyt lenkille ja kevään takia en uimaan, kun halli meni kesätauolle.
Ainoa mihin olen kyennyt on kutominen ja true crime -podcastien kuuntelu Yle Areenasta.
Mutta nyt ovat kaikki kevään isot tapahtumat pulkassa, tulevan vuoden suunnittelu aloitettu ja muutenkin olen ihan että jee. tai on elokuussa ja syyskuussa ja lokakuussa muutama juttu
Koska ensi vuonna voin tehdä kaikki semmoisella minun omalla tavallani ja aikataulullani eivätkä pääse yllättämään puskista nämä jutut.
*
Semmoinen ovela juttu tapahtui että meidän pihassa oli pihatalkoot joihin en osallistunut kun anopilla oli synttärit jotka jäivät kaikkien näiden tapahtumien varjoon hyvä kun muistin edes osallistua koko synttäreihin.
No pihatalkoissa oli ryönälava jolle sai heitellä ryönää.
Lehtori heitti fillarinsa.
Minä sanoin että saapa nähdä kauanko se siellä on ennen kuin sen joku vie mukanaan.
Lehtori ja Isoveli saivat nauruhepulin että kyllä katuu se uusi omistaja kun fillarista on rikki jarrut ja vaihteet ja ohjaustanko ja renkaatkin kai.
Kun Lehtori sen illalla vei, niin aamulla se jo oli takaisin meidän pyöräsuojassa.
Harkitsin että laitan siihen lapun että ei kannata huoltaa, osta ennemmin uusi.
Ja mietin että olisinko voinut heittää sen uudestaan roskalavalle.
Nyttemmin se on kadonnut. Toivottavasti joku ei aja sillä ojaan, kun se ohjaustanko on oikeasti vaarallinen kun siinä on joku joustoelementti hajonnut.
Yksi lapsistani toivoo että hiippailisin koulun purkutyömaalle ja korjaisin talteen tuon ässän kun kuvassa on.
Ensin en pystynyt kun olin liikkeellä koirien- ja lastenulkoilutusaikaan ja sitten olivat pönkittäneet suoja-aidan tukevammaksi ja nyt en ole moneen päivään ehtinyt että onko ässä tallella.
*
josko taas saisi kirjoitettua enempi.