Meillähän on kaksi kissaa.
Kaksi varsin nirsoa ja herkkävatsaista kissaa.
Herkkävatsaisudessaan ne ovat toistensa vastakohtia: toinen tukkeutuu ja toinen ei niinkään.
Se, joka ei tukkeudu, hallitsee ilmatilaa voimakkaasti. Ja hiekkalaatikkoa myös.
 |
| Elma tunnetaan myös nimellä e (vähän niin kuin Jamesbondilla on M) (mutta Elma on e, pienellä) |
Niillä oli hyvä kissojen kuivamuona, joka jotenkaan ei lyönyt läpi Suomen markkinoilla. Vastaavaa koiranruokaa vissiin menee säkkitolkulla, mutta brexitin-pahus teki siitä kissanruuasta kannattamatonta meidän markkinoillamme.
Sitä ruokaa ei sitten yhtäkkiä enää saanutkaan mistään. Tämä tapahtui muutamia vuosia sitten.
Kovalla työllä ja vaivalla, ja vahvojen haittavaikutusten siivittäminä onnistuimme löytämään jokseenkin kelvollisen uuden ruuan tilalle. Herkkävatsaisille, nirsoille, sensitiivisille kissoille tarkoitettua, antiallergista ja ties mitä kaikkea.
Kissat rouskuttivat sitä ja olivat kaiketi edes suunnilleen tyytyväisiä elämäänsä.
Kuivaruoka meni sujuvasti, aamuin-illoin tarjottua märkäruokaa saattoi jäädä kuppiin syömättä.
Nyt, jossain vaiheessa talventaitteessa, avasin taas uuden kuivamuonasäkin ja ihmettelin sieltä tulevaa oudon tunkkaista katkua.
Ja rakeen kokokin oli erilainen.
Katsoin pussia, mutta oli ihan tuttu pussi, sama tuotteen nimi, sama pussin ulkonäkö, oletettavasti siis sama tuote.
Paitsi että selvästikään ei ollut.
Kissat menivät nälkälakkoon. Eivät syöneet mitään.
 |
| Arppu (tunnetaan myös nimellä Butski) (älä kysy, en pysty selittämään) |
Ihmettelin asiaa eläinkaupassa, ja kertoivat, että tuotteen resepti on muutettu.
Että tässä pussin kyljessä, huomaatko, lukee pienellä että new recipe.
Vaihdoimme lennossa saman valmistajan eri tuotteeseen, nopeasta vaihdosta johtuvista haittavaikutuksista kärsien.
Raekoko on hyvä.
Eväänä se on pitkin kevättä näyttänyt menevän kissoille niukinnaukin.
Kissat nyt eivät suorastaan nälkälakkoile, mutta syövät nahkeasti.
Aamu- ja iltapalan märkäruoka on kelvannut paremmin kuin hyvin, kupit on aina nuoltu niin että pohja melkein kurmuilee.
Nyt kun olen enempi kotona, olen tajunnut, että ne ovat itse asiassa nälkiintyneitä.
Ne syövät papanaa aivan minimimäärän ja elävät aamu- ja iltapalan märkäruokaa odotellen.
Ne kinastelevat keskenään, toisen turkki on aivan pilalla ja ilmapiiri kissajoukkiossa on huono.
Itseäni saan tietysti syyttää, olenhan havahtunut ruokatilanteeseen aivan liian hitaasti.
Ja ottaa päähän ihan käsittämättömän paljon: millä ihmeen tulokulmalla lähdetään seuraavaa sopivaa kuivaruokaa etsimään?
Aina täytyisi malttaa sen vatsatunkkaisen ylimenovaiheen yli, ainakin viikko-pari, ennen kuin voi oikeasti päätellä, sopiiko ruoka kissoille vai ei. Ja vielä pidempään, sopiiko se oikeasti, tuleeko syödyksi, miten vaikuttaa kissan olemukseen.
Isolle kissalle olisi hyvä olla isompi raekoko.
Vatsaherkälle vatsaystävällistä.
Ja mieluusti sellaista, jota saa kauppareissulta tai sen varrelta, ettei tarvitse erikseen lähteä mistään kaupungin laidalta hakemaan, ja kohtuullisella hinnalla.
Eläinkaupassa ne yrittävät kovasti tarjota saman valmistajan jotain vielä parempaa ruokaa, mutta nyt tässä nälkiintymisen kurimuksessa luotto tähän ruuanvalmistajaan taisi mennä.
Semmoista kysyn, että onko oikein muuttaa ruuan reseptiä ja koostumusta ja myydä sitä samalla nimellä, samana tuotteena?
Varsinkin kun tuote oli sensitiiviselle, allergiaherkälle eläimelle tarkoitettu?
 |
| Elma ajattelee boksissa, ei boksin ulkopuolella |
 |
| Elma osallistuu luovaan kirjoittamiseen |
 |
| Arppu juo kahvia (meillähän kissat eivät ole pöydällä) (ainakaan silloin kun ihminen syö) |
 |
| Arppu on hurjana |
 |
| Kissat apustavat kirjahyllyn järjestelyssä |
 |
| Arppu kurkkaa |
