Elokuun luetut

elokuussa oli paljon hyviä lukukokemuksia!
Lue elokuun kirjoistani melkein mikä vain - tai anna mahdollisuus ainakin seuraaville:

Vaikka aloitin Janakan Röyhkeyskoulun vähän ylimielisissä tunnelmissa, sain siitä aivan mainiot värinät. Osui niin hyvin yksiin vasta-alkaneen mentorointi-työnohjausprosessin kanssa. Kiitokset Sutkautuksille kirjavinkistä!

Essi Ihosen nuortenkirjamainen Ainoa taivas on henkäyksenherkkä tarina uskonnollisesta yhteisöstä. Tunnelmaltaan hyvin erilainen kuin alkukesän uskonnollisten yhteisöjen lukumaratonini. Pidin.

Kankimäen Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin - tästä ei ehkä voi sanoa mitään uutta - varsinkaan kun luin sen jo toistamiseen. Mutta jos et vielä ole tutustunut Kankimäen kirjoihin, tee se nyt! On vähän epäreilua, että joku osaa kirjoittaa noin mainiosti.

Elokuussa lukemani elämäntarinat  Tara Westoverin Opintie ja Shaun Bythellin Elämäni kirjakauppiaana - olivat kumpainenkin hyviä lukukokemuksia, keskenään toki kovin erilaisia. Jos kaipaat päiväkirjamuotoista puolisynkeää huumoria, lue antikvaarinpitäjän muistelukset. Jos taas uskonnolliset yhteisöt kiinnostavat, anna Tara Westoverille mahdollisuus.

Ja kuukauden helmi: Kimmo Ohtosen Karhu - voimaeläin. Se on tullut minulle jonkin e-kirjapalvelun maksuttomana sisäänheittotuotteena, latasin koneelleni ja unohdin koko jutun. Kunnes lomamatkalla lentokoneessa kaipasin varaamani supertylsän pokkarin sijaan jotain muuta luettavaa.
Mitkä kuvat! Ja tarina!

Ja jos nyt joku elokuun luetuista jäi hehkuttamatta, niin alla käänteisjärjestyksessä kaikki lukemani:



 Jenni Janakka: Röyhkeyskoulu. Löytyi blogisuosituksen perusteella ja sain kirjan jonottamatta e-kirjana. Meinasin unohtaa koko opuksen, sitten ajattelin että en taida jaksaa lukea. Luin muutaman sivun ja ajattelin että nääfst, tämä on niin nähty juttu jo ja diipadaapa. Luin vähän lisää. Ja sitten vasta luinkin. Sitten alkoi ottaa päähän kun laina-aika oli loppumassa: tätä kirjaa pitäisi lukea kynä ja paperi edessä ja kädessä, ajan kanssa ja kirjaan palaten. Tykkäsin. Antoi vinkkejä ja vihjeitä ja ohjeita. Lue ihmeessä; erityisesti jos olet kiltti tyttö! E-kirja.

 Essi Ihonen: Ainoa taivas. Nuortenkirjamainen, henkäyksenherkkä tarina uskonnollisessa yhteisössä, ankaran isän lapsena murrosikäänsä kipuilevasta Ainosta. Aino on kihlattu, vaikka hän ei tiedä, haluaako naimisiin. Hallitseva isä pitää koko perhettä, äiti mukaanlukien otteessaan, Aino pohtii ja etsii omaa tietään, omia ajatuksiaan, toiveitaan, seksuaalisuuttaan. Kaunis, koskettava, tummasävyinen tarina uskonyhteisöstä irroittautumisesta. Luin yhdeltä istumalta, melkein hengittämättä. Blogisuosituksen perusteella. E-kirja.

 Donna Leon: Unto Us a Son Is Given. Uusin komisario Brunetti alkuperäiskielellä. Rikas taidemesenaatti aikoo adoptoida aikuisen miehen pojakseen ja tehdä tästä perijänsä. Brunetin appiukko (kreivi) on asiasta huolissaan, samoin muu lähipiiri. Adoptiota suunnitellut mies kuolee yllättäen sairaskohtaukseen. Miehen ystävät saapuvat Venetsiaan viettämään surujuhlaa, miehen läheisin ystävä murhataan hotellilla. Varsinainen rikos tapahtuu kun kirjaa on edennyt lähes kaksi kolmasosaa, ehdin jo vähän ärsyyntyä valmiiksi, että edessä on kreikkalaisen tragedian deus ex machina -ratkaisu. Onneksi ei ollut. Tykkään Leonin kirjoista: ruuista ja italialaisesta ilmapiiristä, mutta toisaalta alkaa tuntua, että Venetsian kanaalit on moneen kertaan jo koluttu. Tässä kirjassa oli liian vähän Signorina Elettraa ja Vianelloa ja muita Brunetin työkavereita, toisaalta oli paljon hyvää ruokaa ja juomaa. Tällä kertaa englanniksi lukeminen oli poikkeuksellisen työlästä: luulen että luin melkein jokaisen lauseen vähintään kahteen kertaan. Omituista, koska kieli itsessään ei ole mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeaa. 

Jill Santopolo: Kun sanat eivät riitä. Aikuisten satu, vähän daniellesteelmainen viritelmä hotellidnastian perijättärestä, jonka vanhempien jäljiltä paljastuu koko elämään vaikuttavia tapahtumia ja tekoja. Lopussa oikeat tyypit saavat toinen toisensa ja elämä on auvoisaa. Herttainen rakkaussatu, mutta ei missään nimessä chicklitiä. Hyvässä chicklitissä on särmää, sanoma tai samaistuttava hahmo, jotain josta voi oppia, oivaltaa tai ymmärtää jotain. Tämä tarina oli vain satu. Sateiseen viikonloppuun sopiva satu. 

 Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Pitihän se lukea uudestaan! Otin mukaan lomareissulle tyynynaluskirjakseni, lohtulukemiseksi. Tämä kirja on tietokirja, matkakirja, elämäntarina, kertomus kirjan kirjoittamisesta, japanilaisesta hovielämästä tuhannen vuoden takaa...ja niin äärettömän kutsuva, ilmava ja puhutteleva. Kirjoitin vuosi sitten kirjalistaani Kankimäen toisesta kirjasta (Naisia joita ajattelen öisin): On epäreilua, että keksii näin hyvän idean ja kirjoittaa näin hyvän kirjan. Se vaan on epäreilua. Mutta mahtavaa. Rupesin ajattelemaan listoina, koska lukiessani käsillä ei ollut päiväkirjaa eikä muistivihkoa: asioita jotka.... Luin iltakirjana matkalla, luin lentokoneessa ja sain loppuun kotona aamupalalla, ihanasti teekupillisen äärellä. 

Kimmo Ohtonen: Karhu - voimaeläin. Upea kuvateos ja voimallinen elämäkerrallinen kertomus karhusta. Lue! E-kirja ei verottanut pätkääkään kuvien upeudesta. Hanki sohvapöytäkirjaksi, jos sellaisia harrastat, levähdä kuvissa ja ihastele niiden ilmeikkyyttä.

 Matti Rönkä: Yyteet. Tuntematon sotilas nykypäivän työelämään siirrettynä. Leppoisaa lomalukemista, tarkkaa ja sujuvaa kuvausta tämän päivän yritysmaailmasta. Kirjan intertekstuaalisuus jäi minulta vähän varjoon, aivot kesäterässä ja tuntematon on minulle kohtalaisen tuntematon. 

Lawrence Sanders: Seitsemäs käsky. Vanha tuttavani iltalukemisena lomalla. Rahakeräilijä antaa kokoelmansa myyntiin arvostetulle huutokauppakamarille. Kokoelman arvokkain kolikko katoaa. Rikosta ratkoo yhdessä poliisin ja vakuutusyhtiön tutkijan kanssa myös huutokauppakamarin numismaatikko. 

Tara Westover: Opintie. Harsomaisia muistoja oudosta lapsuudesta. Westoverin perhe elää syrjäisellä farmilla, lapset kotikoulutetaan, ja kaikessa olemisessa valmistaudutaan kohta koittavaan maailmanloppuun. Kaunista, sujuvaa kieltä, kirjoittaja on yrittänyt parhaan kykynsä mukaan todentaa tai vahvistaa muistojaan niiltä perheenjäseniltä, joiden kanssa hän vielä on tekemisissä. Raakuudessaan ja rankkuudessaan kuitenkin ymmärtävät ja omituisesti lempeät muistelukset. Westover ponnistautui ulos farmin ahtaasta elämänpiiristä huippukorkeakouluihin. Jäin pohtimaan, että huolimatta tavasta jolla kirjoittaja kuvaa kotikouluaan (tai lähinnä ettei sitä ole), hänen on täytynyt jollain tavalla saada lapsuudessaan ajattelemisen, oivaltamisen ja ymmärtämisen avaimia. Olen lykännyt tämän lukemista, kun ajattelin että on liian julma ja rankka; oli, mutta ei liian. Ostin alelaarista lomalukemiseksi, yritin ylipuhua teininkin lukemaan sitä.

 Katleena Kortesuo: Pakohuone. Tietokirja pakohuoneista: suunnittelusta, ratkaisemisesta. Humoristinen, napakka, selkeä tietoteos. En ehkä rupea pakohuonesuunnittelijaksi, vaikka olisi kyllä huikeaa kirjoittaa muita kuin pelottavia tarinoita. E-kirja lukemisena lentokoneessa.

 Shaun Bythell: Elämäni kirjakauppiaana. Antikvaarinpitäjän päiväkirja vuoden ajalta: millaisia asiakkaita kirjakaupassa käy, kukoistaako bisnes, entä kannattavatko kirjafestivaalit? Kuivaa huumoria, outoja ja ärsyttäviä asiakkaita ja jatkuvaa kirjapinojen siirtelyä suurten ketjuliikkeiden varjossa. Kertakaikkisen mainio päiväkirja, lue jos tykkäät kirjoista, antikoista ja olet joskus ollut asiakaspalvelutehtävissä!  

 Minna Luoma: Minustako bloggaaja? Bloggaajan käsikirja. Silmäilin läpi ammattibloggaajan käsikirjan niissä toiveissa että löytäisin bloggaamiseeni jotain uutta inspiraatiota. Ei auta: olen mieluummin tällainen indiebloggari kuin vaikuttajapersoona. Mietin aina, miksi bloggaan? Bloggaan, koska kirjoittaisin joka tapauksessa - päiväkirjaa. Aika ajoin mietin mahdollisuutta blogata modernisti, puoliammattimaisesti. Pelkkä ajatus tuntuu siltä kuin myisin sieluni. Kirjoitan, koska tykkään kirjoittaa.

 Monica Kristensen: Amudsenin viimeinen matka. Luen mielelläni matkakirjoja, tosielämän seikkailuja ja extreme-urheilutarinoita. Naparetkikunnnat kiehtovat nekin. (muutamia vuosia sitten luin Bea Uusman kirjoittaman hyytävän kylmän, lähes dekkarimaisen kuvauksen heliumilmapallolla Pohjoisnapaa tavoitelleen retkikunnan katoamisesta, näen siitä vieläkin painajaisia). Tässä Kristensenin kirjassa annetaan takakansitekstin mukaan vastauksia siihen mihin katosi norjalaisen tutkimusmatkailija Amudsenin lentokone, jolla oli lähdetty pelastamaan kadoksiin joutunutta ilmalaivaa miehistöineen. Tämä kirja oli mielestäni suoraan sanottuna tylsä. Menin tavan takaa sekaisin vuosiluvuissa ja kuukausissa, päivistä puhumattakaan: olisin tarvinnut aikajanan. Ja kartan. Kansilehden ylimalkainen kartta ei auttanut minua hahmottamaan tapahtumia. Henkilöluettelo sentään löytyi lopusta. Pelkästään sillä, että kerrontajärjestys olisi käännetty alkamaan lopusta alkua kohti, olisi jännitettä saatu nostatettua. Ja retkikuntien varustamiseen liittyvät yksityiskohtaiset kuvaukset polttoainetankkien määrästä - huhheijaa! Kuvaliitteessä olisi voinut olla kuvia näistä koneista havainnollistamaan tekstiä. Kirjassa oli paljon hyviä aineksia, mutta ja mutta. Näin kirjan kirjakaupassa ja marssin kirjastoon lainaamaan sen. Luin loppuun, koska otti niin paljon päähän, elättelin koko ajan toiveita että tarina kääntyy huikeaksi seikkailuksi (no toki tässä oli niitäkin piirteitä, mutta ei Amudsenilla, valitettavasti)

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)


Koko vuoden luetut tästä

Jaa oma lukuvinkkisi syyskuuhun, pyytää nimimerkki mullaeioomitäänlukemista

Ja ps.
Muistathan että syyskuussa vietetään lukutuntia: Read hour 8.9.2019!


(ps.2 hurraa, postaus päivässä, koko elokuun. Jee ja jubilee!)

Vasarasta asiaa

Katselin yhtenä aamuna töihin pyöräillessäni työmaata matkan varrella.

Semmoinen kypäräpäinen kaveri tarkasteli nupu- ja mukulakiveyksen kaltevuuskulmia. 
Tepsutti ympäriinsä kädessään vasara ja kakkulapio.

Tunsin syvää sielujen sympatiaa: joskus minunkin kaffepöydässäni tarvitaan kakkulapion lisäksi vasaraa.

Liikunta-angst

Muistatteko kun suunnittelin että ylitän itseni, hankin ryhmäliikuntakortin ja menen mukavuusalueen ulkopuolelle jumppailemaan.
Olin jo valkannut kaksi kiinnostavaa tuntia lukujärjestyksestä.

Tulin sitten tuijottaneeksi myös kalenteriani.
Voi rumasana ja grr.

Syyskuun aikana saatan ehkä päästä suunnilleen kahdelle tunnille.
Eikä koko syyskuun iltaohjelma ole vielä tiedossa edes. (Oma lukunsa sitten vielä ovat ne tapaamiset jotka on nyt sovittu, ja jotka peruuntuvat kaksi minuuttia ennen tapahtumaa)

Vaihtoehdot

Hankin sen kortin ja menen ei-kivoille tunneille. Ja kivoille jos pääsen. Ja lokakuussa menen kun ehkä ehdin, vaikka kaikki muut osaavat jo. (Oikeasti, vaikka olisin käynyt siellä koko syyskuun, en osaisi yhtään sen enempää)

Katson onko jollain toisella palveluntarjoajalla sopivampi lukujärjestys.

En mene, vaan teen jotain muuta.

Harmitti niin vietävästi, että menin kostoksi uimahallille mököttämään.


**

Tähän työhön nyt vain ei tunnu sopivan mikään kiinteä ja säännöllinen harrastusaika.
Olen järjettömän kateellinen kaikille niille, jotka voivat laittaa kalenteriin ruksin tiistain klo 18-19 kohdalle että tuossapa on äidin luuttutunti/juoksukoulu/nypläyskerho/lukupiiri/ihanmikävaan.

Pääsin mukaan työnohjaukselliseen mentorointiin.
En ollut ainoa joka käytti sanaparia ”oikea työ” vastakohtana sille mitä teemme. On oikeita töitä ja sitten on tätä kaoottista tauhkaa.

**

Polskutellesani totesin, että pelkästään mielenterveyssyistä minun on syytä pitää kiinni edes niistä uinneista.
Kun olin polkenut hallille, lämmitellyt punttisalilla, mennyt hydrohexia, polskutellut hukkumatta ja pääsin saunaan (parasta koko touhussa), olin ainakin vähän paremmalla tuulella.
Aina voi uida ja pyöräillä ja kävellä.



Mitä kivaa voi tehdä syksyllä Turussa - osa2 lisää huvituksia

Messut

Ykköstapahtuma omassa kalenterissani on tietysti Turun kirjamessut.
Kirjamessut osuvat lokakuun alkuun (4.-6.10), ja vaikka en ole pitkiin aikoihin ostanut messuilta mitään kirjoja, tapahtuma kuuluu syksyyni olennaisella tavalla.
Samassa yhteydessä järjestetään myös ruoka- ja viinimessut.

Osaava nainen ja Terve olo -tapahtuma sijoittuvat lokakuun loppuun (25.-17.10).
Saatan mennä jos saan aikaiseksi.


Joulumarkkinat

Syyskausi huipentuu luonnollisesti Vanhan Suurtorin joulumarkkinoihin joulua edeltävinä viikonloppuina. (tai hard core -joulutyypeillä joulurauhan julistukseen jouluaattona)
Suurtorin sympaattiset puitteet ja pienet vanhanaikaisen henkiset kojut vievät suuren maailman joulumarkkinatunnelmiin. Markkinapäivinä Suurtorilla on erilaista ohjelmaa - joulupukista alkaen.

kuvan otti rva Kepponen joulukuussa ajat sitten


Ekumeeninen joulutervehdys nauhoitetaan Tuomiokirkossa joulukuun puolivälin tienoilla. Päivämäärää en vielä löytänyt sen paremmin seurakuntien kuin TFO:n sivuiltakaan.

Kahvilakulttuuria

Jokirannan Cafe Art ja sen oman kahvipaahtimon tuotteet sopivat sivistyneeseen kaupunkikierrokseen. Samalla voi tutustua pääkirjastoon ulkoa ja sisältä.

Ja tietysti täytyy muistaa myös kirjaston oma Sirius-kahvila ja sen italialaiset jäätelöt!
Lisää italialaisia jäätelöitä voit maistella Cafe Nuvolessa.

Gaggui-kahvila sijaitsee keskustan hulinasta ehkä vähän syrjässä, mutta on kakkujen ystävä mekka.
Suosittelen viiden kakun maisteluannosta. Jos siitä ei saa herkkuövereitä ja loistavan hyvää mieltä loppupäiväksi, niin ei sitten mistään.

Aboa vetus -museolta löytyy tilava M Kitchen & Cafe , jossa viikonloppuisin myös brunssi.

Sporttisen tyypin valinnat

Naisille kävellään ammattia 15.9.
Menen jos en ole töissä.
Olen ollut kävelemässä kerran aiemmin. Tälle vuodelle on luvassa kolme eripituista lenkkiä kummalki pual jokke.

Ruisrääkki juostaan siitä seuraavana viikonloppuna 21.9.
Ruisrääkki ja -riikki juostaan Ruissalon merellisissä lehtometsämaisemissa.
Juoksu ei ole lajini, mutta Ruissalossa voi toki ulkoilla ilman juoksutapahtumaakin.

Boulderliiga käynnistyy lokakuussa Turussa kotihallilla.
Boulderkisoissa tunnelma on yleensä mukavan letkeä. Turun halli ei ehkä ole kaikkein katsojaystävällisin, mutta ei missään nimessä myöskään huono halli kisojen seuraamiseen.
Jos et halua osallistua liigaan, mene seinälle muuten vain!

Uinnista innostuneelle suosittelen kaupungin isoa uimahallia, Impivaaran uimahallia. Se on lähes kylpylätasoinen ja tarjoaa liikkujalle monenlaisia mahdollisuuksia. Voit käydä punttisalilla ennen uintia, ja halutessasi (jos olet riittävän nopea vaatteiden vaihdossa) pääset myös lenkille. Hallin vierellä kulkee hyväprofiilinen pururata.

Heti kun säät sallivat - eli Länsirannkolla todennäköisesti vasta joulun jälkeen - avautuvat Kupittaan luistelumato ja Parkin tekojää. Luistelumadolla pääsee ennen rospuuttokautta rullaluistelemaan. Madolla on talvikaudella ollut välinevuokrausta.


Penkkiurheilijan valinnat

Katsomon puolelta voit tulla vaikka katsomaan futista:
Fc Inter pelaa Veikkausliigaa ja TPS ykköstä.
Kumpaisenkin joukkueen edesottamuksia pääsee seuraamaan Kupittaalla Veritaksella, ja ainakin tällä hetkellä sarjataulukot näyttävät joukkueiden kannalta ihan hyviltä.
Kun esikoinen oli vielä pulluraposkinen pikkuihminen, hän ilmoitti, että hänestä tulee isona interturkuhuutaja. Ultrat tekivät ilmeisesti vaikutuksen pikkukaveriin.
(kääk, tämä kuulostaa siltä kuin olisimme alvariinsa käyneet katsomassa futista; ehkä kahdesti)

Koriksen puolelta kaupungin omat pojat Kristika pelaa koriksen ykköstä, kausi alkaa lokakuussa.
Joku peli mennään taatusti katsomaan.
Samaa kotihallia käyttää myös Korisliigaa pelaava naapurikaupungin Ura.





Mitä kivaa voi tehdä syksyllä Turussa 1 - mitä itse aion tehdä

Elokuun postaus päivässä sarjan tiimoilta pyysin postausehdotuksia.
Nyt luvassa kokonainen toivepostaussarja rva Kepposen ehdotuksesta: mitä kivaa voi tehdä syksyllä Turussa.

No selvähän tietysti on, että Turku on yleisen kivuuden mekka syksyisin - ja aina muulloinkin.

Sarjan ensimmäisessä osassa käsittelen sellaisia kivuuksia, jotka ovat vahvasti omassa syysohjelmistossani.

Mikään allamainituista ei ole kaupallista yhteistyötä, vaan esittelen semmoisia kivuuksia, joihin aion itse henk.koht. investoida (tai pistän Lehtorin investoimaan meidän kummankin puolesta)

Konsertit
Turun Filharmoninen orkesteri on viime vuosina onnistunut brändäämään itseään mallikkaasti, ja konsertit ovat melkolailla hyvin loppuunmyytyjä. Ohjelmistoon kannattaa siis perehtyä ajoissa ja liput hankkia kutakuinkin heti.
Tänä syksynä TFO:lla on tarjolla monenlaista ja monipuolista, kiehtovaa ohjelmistoa.

Heti kun saan raahauduttua Talolle, tarkoituksenani on varata minulle ja Lehtorille Uteliaat Aloittelijat -konserttisarja Sarja koostuu kolmesta erillisestä konsertista ja muodostaa kohtalaisen helpostikuunneltavan kokonaisuuden, jonka kaikki konsertit vaikuttavat mielenkiintoisilta.
Sikäli kun saan nämä liput hankittua, niin ehdottomasti eniten odotan sarjan viimeistä osaa, jossa kapellimestarina ja solistina vierailee Julian Rachlin. (ooh!)

TFO:n ohjelmistossa on syksyn mittaan luvassa myös mm. kantaesityksensä saava Flyover Beatbox ja elokuvakonsertti Laulu tulipunaisesta kukasta, jossa orkesteri soittaa elokuvan musiikit ja taustalla pyörii itse elokuva.

Teatteri
Lehtori on enemmän teatteri-ihmisiä, ja nimenomaan vakavan tragedian ystävä. (minusta teatterissa parasta ovat farssit) Turun kaupunginteatterin ohjelmistosta meillä on aikomus varata liput kahteen vierailunäytökseen: Don Quijote ja Riivaajat.

Keväältä ohjelmistossa jatkavat Komisario Palmun erehdys (nuoriso on menossa katsomaan sitä), Katoavaa maa (nähty; uskallan suositella) ja Näytelmä joka menee pieleen (kelvollisehko farssi, ongelmat käsikirjoituspuolella, ei niinkään itse esityksessä; se oli loistava!)
Ensi-iltoihin tulossa Amélie ja Pukija.

Museot
Museokorttia käyttäville - ja muille museoiden ystäville - suosittelen Taidemuseolta vielä syyskuun puoliväliin jatkuvaa Imogen Cunninghamin valokuvanäyttelyä.

Turun Linnassa olisi suotavaa vierailla syksyllä tai viimeistään lopputalvesta. Muutama sananen naisista -näyttely jatkuu maaliskuun alkupäiviin asti.
Halutessaan voisi täydentää näkemyksiään naiseudesta osallistumalla luentosarjaan kirjastolla. (tämä olikin kiinostava löytö! täytyy laittaa kalenteriin!)

Ruokakulttuuri
Aivan varmasti jossain vaiheessa syksyä päädymme syömään  suosikkiravintoloihimme E.Ekblomille ja Sergio's:iin.

Ekblomilla syömme Jannen kattilamenun - kolme ruokalajia; viineineen jos oikein villiksi heittäydymme. Jannen kattilamenu on parin viikon välein vaihtuva kolmen ruokalajin mietitty kokonaisuus, joka ei ole kertaakaan pettänyt. Ruoka on maukasta, huolella tehtyä ja harkittua.

Sergio's on rento, kotoisa italialainen ravintola. Ruoka on rohevaa ja maukasta. Jos olet nälissäsi ja listalla on lasagne, ota se! Tai risotto. Ja grappa jälkiruuaksi.

Suunnitelmissa on myös ilta Smörissä. Muutaman vuoden takainen neljän ruokalajin yllätysmenu kihelmöi edelleen muistoissani, ja odotan samanlaista makujen ja elämysten ilotulitusta.

Juomakulttuuri

Oluen ystäville erityisesti ja muuten vain uteliaille legendaariset Apteekki, Pankki, Koulu ja Vessa  -tai ainakin jokin näistä - kuuluu Turun must see -kohteisiin, kaikkina vuodenaikoina, myös syksyisin.

Koulussa voi lounastaa tai illallistaa, seillä on tarjolla tuhtia oluen kyytipojaksi sopivaa ruokaa.
Apteekissa vierailevat Vares-fanit.
Oma valintani näistä on Apteekki, ilman mitään sen kummempaa perustelua. Se vain on sympaattisin.

Drinkkejä ja tyyliä kaipaaville taas taivaita hipova WaloRooftop on uusin ja ensimmäinen näköalaravintola kaupungissa tässä seitsemän kukkulan kaupungissa.
Tällä hetkellä näköala avautuu paitsi kukkuloille, myös avonaiseen torimonttuun.
Kunnon turkulaiset tapaavat Wikken kulmalla, josta kulku käy luontevasti Waloon.






talouskurikurimus - päivitys sunnuntai-iltana


Tilanne sunnuntaiaamuna: viisikymppiä käteistä, edessä työviikko, jääkaapissa ihan hyvä perusvalikoima. 
Oiva hetki talouskurihaasteelle, vai mitä?



Tilanne sunnuntaina illansuussa: inventaari ruokakaapeissa paljasti heikkoja kohtia. Esikoinen tuli pyykkikassin kanssa leiriltä, saattelimme hänet omaan kotiinsa kaupan kautta.




Lopputulos: omat ostokset -18,26e; Isoveljen ostokset 11,84e

Meille ostettiin: juustoa, makkaraa, fetaa, jauhoja, sokeria, leivinjauhetta, toisenlaista juustoa, pizzaa, pensasmustikoita, pätkispatukka.
Esikoiselle ostettiin: juustoa, mättöainekset (jauhelihaa, makaronia, pakastekasviksia, tomaattimurskaa) nenäliinoja maitoa, suklaapatukka.

Olin jotenkin kuvitellut että selviän ainakin tiistaihin asti astumatta jalallanikaan kauppaan.
Kaikenmoista sitä ihminen pienessä mielessään kuvittelee.

*

elokuun postaus päivässä -kurimus jatkuu jatkumistaan

budjettikurihetki

Käytän nykyään äärettömän harvoin käteistä rahaa. 

Nyt jostain syystä minulla oli kukkarossani muutakin kuin kärrypoletti, ja päätin oitis haastaa itseni:
miten pitkälle alkavaa viikkoa pääsen käteisvarannoillani?

Inventoin: minulla on 50e.
Ja viisisenttinen, sen taidan lykätä kolikkopurkkiin, niin on mukavan pyöreä tasasumma. 




Jääkaapissa on tällä hetkellä kaksi avaamatonta (isoa) maitoa, vähän perunoita, porkkanoita, sipulia ja joku kanafilemikälie-paketti. 
Jogurttia on ja kaikenmoista muuta pientä sälää ja roipetta (salaattiaineksia, omenoita, mansikoita, mitä nyt satuinkaan lauantaina ostamaan)
Puuttuu ainakin juusto ja luultavasti kerma.

Miten pitkälle tätä viikkoa pääsen käyttämättä korttia?


*

elokuun postaus päivässä.

Mistä ihmeestä oikein voisin kirjoittaa?
Kaikki ideat otetaan ilolla vastaan!

Tankotanssin alkeet

...eli näin pyöräillään

1. noudata liikennesääntöjä
Pyöräile kevyenliikenteen väylällä tai ajoradalla. Jalkakäytävä kuuluu jalankulkijoille.
Kun ajat ajoradalla käytät autoilijoiden sääntöjä.
Ole ystävällinen ja vältä loivia tosta vaan koko risteyksen yli -kurveja.

2. käytä suuntamerkkiä 
Opettele hyvä ihminen irroittamaan käpälä tangosta sen verran pitkäksi aikaa, että voit näyttää suuntamerkkiä kun käännyt. Pieni huiskaus tai vilkaisu kääntymissuuntaan ei ole suuntamerkki.
Eikä pääsi yläpuolella leiju ajatuskuplaa saati karttasovellusta joka kertoisi mihin olet menossa.
Käytä suuntamerkkiä! Käytä sitä reilusti, isosti ja riittävän pitkään.
Jos et uskalla irroittaa kättäsi tangosta, sinun ei pitäisi pyöräillä ensinkään.

3. peräkkäin
Pyöräkaistat ovat yleensä aika kapeita. Fillaroi kaverin kanssa peräkkäin kun on muuta liikennettä.
Juoruilulle on varattava aikaa muualta, tai pyöräreitti jossa ei ole vastaantulevaa liikennettä.

4. oikeanpuoleinen liikenne
Emme ole koskaan milloinkaan ikuna kuuluneet brittiläiseen imperiumiin. Aja tien oikeata laitaa.

5. järkevä tilannenopeus
hidasta koirien, lapsukaisten ja mummoryppäiden kohdalla. Kilauta vähän merkiksi että olet tulossa, jätä kohteliaasti riittävästi säikähdysvaraa ja ohita maltillisella nopeudella.
Sen pahemmin pyörällä kuin autollakaan ei kaupunkien nykivässä liikenteessä menetetä merkittäviä aikoja kohteliaisuuden vuoksi. Jos kiirettä pitää, lähde vähän aiemmin.
Vilkkailla ja sekavilla väylillä (Turussa jokiranta) kannattaa nopeus pitää suosiolla maltillisena ja välitykset riittävän kevyinä.



*
Vinkkejä autoilijoille ja jalankulkijoille  henkilökohtaisen pyöräilyraivon laannuttamiseksi

1. kolmio
Kun sinä autoilija tulet kolmion takaa, olet väistämisvelvollinen ihan kaikkiin nähden.
Työmatkasi kestää huomattavasti pidempään jos joudut setvimään pyöräkolaria, kuin jos pysähdyt muutamaksi sekunniksi sen kolmion taakse.
Ai juuri sopivan tyhjä kohta eikä autoja tulossa? Olen pahoillani, mutta pyöräilijällä on silti etuajo-oikeus.

2. oikeanpuoleinen liikenne
myös jalankulkijat: me emme kuulu brittiläiseen imperiumiin. Käytä tien oikeata laitaa.
Vilkkaasti liikennöidyillä väylillä mummoryppäät, sinkoilevat naperot ja liukuhihnakoirat ovat turvallisuusriski.
Mummorypäs voi kulkea hetken hanhenmarssia, naperot, koirat ja muut vähäväkiset pidetään suojan puolella, tien oikeimmassa laidassa. Silloin ei tarvitse heristellä sormimerkkejä eikä huudella perään.

3. ne väistämissäännöt
Esitetään ihan tajuttoman monimutkaisesti. Käytännössä: autoilija, sinä väistät.
On yksi ainoa tilanne, jossa pyöräilijä väistää: kun ei ole kolmiota ja kun pyöräilijän ja autoilijan tiet risteävät.
Kun pyöräilijä taluttaa, hän on jalankulkija: ähäkutti autoilija, sinä väistät!

*

Vinkkejä ihan kaikille

Yleinen huomaavaisuus:
Liikenne olemme ME.

Niin kiire ei saa olla kenelläkään, ettei voisi noudattaa liikennesääntöjä.
Matkanteko hidastuu huomattavasti tai voipi kokonaan katketa jos samaan soppaan työnnetään auto, pyöräilijä ja jalankulkija liukuhihnakoiran kanssa.
Tai ainakin monelle tulee todella paha mieli.











simppeli vuokaruoka

1 rs (n. 400g; voi olla vähän enemmänkin, tai vähemmän) kanasuikaleita, mieluisalla tavalla marinoituja
pari sipulia
1 1/2 pr kermaa
1 ps (750g) valkosipulikermaperunoita

Ruskista suikaleet ja pilkottu sipuli.
Laita vuokaan perunat, suikaleet ja kermat, sekoita vähän.
Pistä uuniin, 200 asteeseen vajaaksi tunniksi.

Halpaa-helppoo-melko nopeeta.
Hinnaksi tuli alle 10e.

Ja koska tämä on yök-en-syö -kategoriaa, siitä riittää vaikka kuinka monelle syöjälle ja vaikka kuinka pitkäksi aikaa.

Jee.

Jos uskallat kikkailla, niin laita joukkoon kasvikunnan tuotteita, vaikka porkkanaa paloteltuna.
Tai paprikaa.
Kanasuikaleet voi vaihtaa jauhelihaan.
Tai vaikka johonkin tofusuikaleeseen. Tai en tiedä, millaisia niistä tulee, en ole testannut.



*

elokuun postaus päivässä -putki jatkuu ja jatkuu.



Vinkkivitonen: liiku!

Yhtenä päivänä päätin mennä uimaan isolle hallille - kun oma lähihalli on vielä kesätauolla.
Sitten kesken matkan muistin, että maauimala on oikeastaan sopivammin matkan varrella, ja päätinkin mennä sinne.
Se oli mokoma kiinni.
Harmitti vietävästi.

Tein uuden yrityksen myöhemmin kotimatkalla, ja maauimala oli auki ja solahdin altaaseen hups vain ja vesi oli suloista ja lohdullista ja kroppa löysi tutun rytmin ja mieli lepäsi.
Tai melkein lepäsi, kun aloin pohtia liikuntaa ja liikkumista.

Ihan ensin ajattelin, että varmaan ensimmäisen kerran ikinä elämässäni ihan oikeasti huomaan tarvitsevani ja myös kaipaavani liikuntaa.
Voittopuolisesti olen nimittäin ollut pikemminkin runojenrustailusta ja lauseenjäsennyksestä kiinnostunut nörtintapainen, jonka mielestä liikunta on lähinnä ihmisten kidutukseen tarkoitettu poikkeuksellisen raaka ja raadollinen metodi.

Näin aikuistuessani nimittäin huomaan, että kroppa pistää herkästi hanttiin.
Eikä tokeennu laisinkaan kovin helposti mistään.
Päivän verran sohvannurkkaa ja ihanaa kirjaa mutkistaa ja jäykistää minutkin sohvanmuotoiseksi.

Miten lauseenjäsennykseen taipuvainen nörtintapainen voi oppia liikkujaksi?

1. loputtomasti toistoja.
Loputtomasti.
Aloin pitää pyöräilystä vasta kun olin pyöräillyt työmatkoja usean vuoden ajan.
Sama pätee uintiin. Se on kaikista liikuntalajeista se jota aina olen inhonnut vähiten. Ja siitä tulee vähiten lihaskipuja.
Mutta se, että uinnista on tullut elämässäni olennainen juttu, on vaatinut vuosia. Näihin vuosiin mahtuu myös taukovuosia, jolloin vesi on ollut liian märkää, kylmää ja pimeää, enkä ole uinut ollenkaan.

2. kokeiluja
Olen kokeillut vaikka mitä. Siltikin etten sanottavasti pidä liikunnasta.
Afrotanssia, irkkutanssia, tai chita, uintia, lenkkeilyä, sauvakävelyä, pyörätuolitanssia (helkatan paljon tanssia siihen nähden, että olen kroonisen vasenjalkainen), jotain jumppaakin joskus
Selvästi omia lajejani ovat uinti ja kävely, sauvoilla tai ilman.

3. Oivallus
Useina päivinä minut pitää käynnissä paitsi kourallinen lääkkeitä myös syväänjuurtunut haave siitä, että jonain unenomaisena päivänä istun jossain ihanassa etelän lämmössä viettämässä eläkepäiviä ja minulle kaataa jotain prosenttipitoista juomaa Horge, joka on verhoutunut vain lannepyyhkeeseen ja on lämmintä ja lempeää.
Kannattaa pitää itsensä senvertaisessa kunnossa, ettei Horgen tarvitse riisua villahousujani, vaan saan ne ja mummoalkkarit riisuttua ja puettua itse. (höh! naiset elävät pidempään. Mutta jos Lehtori on hengissä, niin saa kaikin mokomin verhoutua lannepyyhkeeseen, katselen mieluusti)
Kun nuorilta urheilijoilta kysytään tavoitteita, ne tähyävät usein parin olympiadin päähän.
Minulla tavoite on kukaties hieman kauempana (kaiketi neljä olympiadia?) mutta selkeä sporttitavoite on.
Pitää taipua riisumaan ja pukemaan itse ja pitää olla niin hyvässä kunnossa että voi rauhassa rupsahtaa.

4. Oivallus2
Säännöllisyys: liikkua pitää säännöllisesti. Mieluiten melkein päivittäin. Tässä auttaa askeltavoite.
Silloin kun vielä hölköttelin, kävin lenkillä ulkokaudellani lähes päivittäin.
Tänä kesänä olen yrittänyt ehdollistaa itseni päivittäiseen kävelyyn.

Säännöllisyys on helpompaa, kun liikunnan saa ujutettua luontevasti arkeen: työpäivän jompaankumpaan ääreen tai jonkun toisen asian yhteyteen.
Jos ehdin sohvannurkkaan istumaan ja saan kirjan käteeni, en pääse enää ylös.
Uimassa käyn mieluiten aamulla ennen töihinmenoa tai heti töiden jälkeen.
Kävelyn yritän tehdä niin, että kotiudun sopivasti päivän pääuutisille.

5. Oivallus3
Tunti on keinotekoinen keksintö. Minkään liikunnan ei tarvitse kestää tuntia.
Ruuhkavuosissa - ja vielä niiden jälkeenkin - aika voi olla kortilla.
On parempi tehdä vähän ja säännöllisesti kuin yrittää ahtaa täyttä tuntia muutenkin täyteen ohjelmaan.
Jos ehdit kävelylle kolmeksi vartiksi, ota ja kävele.
Jos nuoriso selviää omillaan vain puoli tuntia, tee jotain silloin.
Yhdistä oma liikuntasi keskenkasvuisten liikuntaan: joillain toimijoilla on rinnakkaistunteja. Lapsen treenien aikaan voi aikuinen liikkua: kävellä, hölkätä.

Tämän syksyn tavoitteitani:
- askeltavoite noin suunnilleen päivittäin. Se tarkoittaa melkein joka päivä sitä, että jossain käänteessä on varta vasten käytävä kävelyllä. (ja sitten on sellaisia päiviä, kuin yksi päivä tällä viikolla: kun vihdoin raahauduin töistä kotiin, en kyennyt enää mihinkään muuhun kuin vähän niiskuttamaan silkasta väsymyksestä, ottamaan kuuman suihkun ja ruokalusikallisen konjakkia. Mutta sellaista se toisinaan on, elämä)
- uinnit 2-3 krt /vko
- tutustun ryhmäliikuntaan: meillä on tässä kaupungissa ihan älyttömän hieno kuntoilutuote: työikäisten naisten oma kausikortti vaikka minkämoiseen liikuntaan. (Leidit liikkeellä). Olen käyttänyt sitä joskus vuosia sitten, ja nyt olen päättänyt hommata kortin taas uudestaan. Siinä on melkein joka päivälle joku laji, joka sopii aikatauluuni ja on riittävän sopivassa paikassa.


Jos tarvitset motivaattoria omaan liikuntaasi, saat kaikin mokomin lainata Horgea lannepyyhkeessä (minä voin pitää Lehtorin, hyvinkin mieluusti).
Liiku, edes jollain tavalla, useimpina päivinä.
Se pitää mielen virkeänä ja kropan kunnossa sinne muutaman olympiadin päähän.

*

elokuun postaus päivässä -purskahdus




Pieni arjen ylistys

Maanantai oli luultavasti viikon paras päivä.

Olen melkein aina maanantaisin tehokas ja jotenkin reipas ja toimelias, oikein semmoinen arkkiäiti.

Sunnuntaina toinen teineistä ilmoitti, että kaveri tulee maanantaina meille.
Maanantaina Isoveli ilmoitti tulevansa syömään ja pyykille.
Olin ihan että Jee!
Arkkiäitiylikierrokset lähtivät heti käyntiin: takana mukava lököloma ja heti pääsee superäiteilemään.

Kokkasin bolo-pastaa ja salaattia ja koska en ollut varautunut niin moninaiseen määrään syöjiä, piti tehdä väliruoka eli Ihan Melko Syömäkelponen Marjapuuro. (muistin ensin että sen nimi on Melkein Erittäin Hyvä Marjapuuro)

Ja jälkipalaksi tein

Äpölpai without äpöls.
(no minkäs minä sille mahdan, että se sanotaan noin!)
 (enkä mahda sillekään mitään että minun ruuilleni tulee omituisia nimiä)


Eli ensin piirakkapohja:
4 kananmunaa
2 dl sokeria
vatkataan kuohkeaksi
100g /1 dl sulatettua rasvaa
1 dl maitoa (tai mehua)
sekaan
5 dl jauhoja
2 tl leivinjauhetta
kanelia ja kardemummaa n ½ tl
Kaadetaan uunipellille
Päälle kauratoska-seos: kaurahiutaleita, sokeria, voita ja vähän vehnäjauhoja, tehdään muruseos ja murustellaan piirakkapohjan päälle.

Paistetaan uunissa 200 asteessa kunnes kypsä (ehkä 20min; en katsonut kellosta)

Tarjoillaan vaniljakastikkeen kanssa.
Todellinen valejälkkäri: se on valeomenapiirakka tai valetoskakakku tai valepulla. Sen kun valetset vain!

Yksi nuorista oli sitä mieltä että siihen olisi voinut lisätä ne omenatkin.
Olin samaa mieltä, mutta kun taloudessa ei ollut ompun omppua, niin ei.

*
Ja keittiöhekuman jatkeeksi tein kaksi (kyllä vain, kaksi!) kävelylenkkiä. Ensin oman yksityisen kuntoradalla ja sitten Lehtoroidun citymaastossa.
Ja vielä imuroinkin.

Kyllä on maanantai viikon paras päivä usein.




*
elokuun postaus päivässä se senkun jatkuu vain!

Matkakohteena Malta - osa 2, kivuudet

Ei pidä tehdä vääriä tulkintoja edellisestä tekstistä.
Vaikka turhauttaakin se jatkuva ja lakkaamaton kauniina altaalla oleminen (uskokaa pois, tarjosin vaikka mitä sukelluskurssia, kaupunkiretkeä sinne ja tänne ja vaikka matkaa Sisiliaan tai edes naapurisaarelle, niin ei. Ja ei, en viitsi lomalla riidellä tai pakottaa, enkä myöskään jättää teiniä yksin. Erinäisistä syistä.) niin olihan meillä hienoja juttuja kosolti.

Kivuus 1.
Meidät upgreidattiin.
Saimme de luxe -huoneen, mikä tarkoitti sitä että meillä oli sininen tekonahkasohva, kaksi satunnaisesti toimivaa televisiota (niillä oli kummallakin outo ja oikukas sielunelämä!) ja kaksi kylpyhuonetta.
Toisessa kylpyhuoneessa oli vessa lasiseinän takana ja suihku (teinistä kriizi)
Toinen vessa oli isompi kuin makuuhuoneeni täällä kotona ja siellä oli normaalinkokoinen amme ja wc-istuin eikä mitään muuta. Tai siis tietysti käsienpesuallas, mutta se ei toiminut.
Huone oli maanpinnan tason alapuolella, mutta jos varpisti parvekkeella, näki kyllä meren.
(miten minusta alkaa tuntua että oli aika nimellinen upgreidaus?)
Pääsimme syömään ateriat paremmalla puolella, mikä muistutti aika lailla ruotsinlaivojen perusbuffaa ruualtaan.
Päivälliselle oli pukukoodi, että ei hihattomissa paidoissa.



Kivuus 2.
Koska olimme vain kauniina rannalla, minulla oli aikaa lukea.
Luin.
Luin.
Kuuntelin musiikkia ja podcasteja ja luin.
Olisin kirjoittanut päiväkirjaa, mutta huone /paikallinen ilmasto oli niin kostea, että päiväkirjasta tuli ällöttävän nihkeä.

Kivuus 3.
Kissat.




Kivuus 4
Uimaretki Crystal Lagoon + Blue Lagoon
Näistä varsinkin tämä Kristallilaguuni oli kertakaikkisen hieno paikka!
Pääsimme puoliksi vahingossa vielä pienelle perämoottoriajelulle laguunin luoliin.
Blue Lagoon on saaren the Ranta, jossa ilmeisesti jokaisen itseään kunnioittavan turistin tulee käydä.
Ja siltä se myös näytti.
Rannassa vaelsi väkeä kuin muurahaiskeossa. Totesimme teinin kanssa yksimielisesti, että mehän emme sinne rantaan mene. Jäimme lillimään veneen lähituntumaan ja se oli oiva ratkaisu.

Blue Lagoon oli kuin muurahaispesä


Kristallilaguuni

retken elämyshetki: jätskivene!

Kivuus 5.
Meri.
Meri tekee sielulle hyvää, silloinkin kun se on pomppuinen.




Kivuus 6.
Kyllähän se lakkaamaton yhdessäolo hermostutti välillä meitä kumpaakin.
Mutta ehdimme jutella, olla vain ja jutella.

Matkakohteena Malta 1 - nillitysosio

tämä voisi olla todella kiehtova bloggaus ainutlaatuisesta saaresta, jolla on kiehtova historia keskellä Välimerta, monen kulttuurin puristuksessa.

tämä voisi olla todella kiehtova bloggaus kiipeilystä Maltalla.

No, eipä ole.
Tämä on hyvin aneeminen matkabloggaus.

Päätimme joskus talventaitteessa että kesän lopulla minä ja jäljellä oleva teini (ne kaksi muutahan ovat jo aikuisia) lähdemme yhdessä viettämään tokenemislomaa; on ollut vähän rankanpuoleinen kevät yhdessä ja erikseen.

Annoin teinille vapaahkot kädet matkaohjelman, -kohteen ja -hotellin suhteen.

Kohteeksi valikoitu minulle tuntemattomasta syystä Malta, josta iloisesti kaivelin esiin kaikenlaista jännittävää tietoa ja yritin yllyttää teiniäkin niistä kiinnostumaan.

Suunnittelin henkilökohtaista kuntoilumissiota, aamulenkkejä hiekkarannalla ja auringonlaskussa, kuntoiluhuonetta ja allasvesijumppaa ja ehdottelin teinille kalliokiipeilyä.

En vieläkään tunne lapsukaisiani riittävän hyvin.
Suloisen kullannuppuni ainoa tavoite oli olla kauniina altaalla.
Tai itse asiassa rannassa, koska siellä oli vähemmän ihmisiä ja enemmän rauhaa.

Olimme sitten kauniina rannalla.
Tai ainakin toinen meistä oli kauniina, minä kärsin sieluntuskia bikinissäni.

Aamulenkit rantaviivalla sai unohtaa oitis.
Hiekkarantaa oli ehkä kymmenen metriä ja loppuosa oli säröistä, terävää kiveä eikä kulkureittejä ensinkään.
Aamulenkit tien piennarta sopi samoin unohtaa. Toinen tie ei tuntunut vievän mihinkään ja toinen vei naapurihotelliin.

Kuntoiluhuonetta emme löytäneet etsimisestä huolimatta ja kun sitä kysyimme, yksi työntekijä ei oikein sitä suositellut. ("ounli baik")

Kiipeli halusi pitää kiipeilylomaa, paitsi meriretkellä se hiukan kampusteli, mutta eihän semmoisella siivoamattomalla, teräväreunaisella kalliolla oikein mitään turvallisesti voi.

Melomassa kävimme ja uimassa tietysti.
Hotellin altaat olivat suolavesialtaita, mikä oli minusta vähän hämmentävää, noin niinkuin kuntoilumielessä uimiseen.
Ja ovathan ne tietysti kovin täynnäkin kuntoilumielessä.

Meressä en oikein ole aiemmin osannut uida kun minua jotenkin hermostuttaa sen syvyys ja rajattomuus, mutta laguuniretkellä kyllä jotenkin huumaannuin siitä. (ihan outoa, tiedän varsin hyvin että pystyn uimaan pitkiä matkoja ja ajallisestikin ihan hyvän tovin pohjaamatta kertaakaan, mutta meressä se tieto jotenkin unohtuu ja muutun uimataidottomaksi)
Snorkkeloimaan en ole vielä oppinut mutta uiskentelen sen verran sujuvasti pitkin pintaa että monenmoisia kaloja ja pohjia näin ja ne muistot kyllä siivittävät koko tulevan syksyn uimisiani. Kaunista oli.

Päivämme kuluivat hyvin simppelisti kaavalla: aamiainen, rantaan, välikuolema + lounas, rantaan, päivällinen, huoneelle.

Että suosittelenko Maltaa?
En tiedä.

Ilmastoaktivistibloggaus

Kerroin Lehtorille, että minulla on tämmöinen joka päivä blogikirjoitus -tavoite, ja kysyin että mistä kirjoittaisin seuraavaksi.
(se ei kuulemma seuraa blogiani)

Pitää kuulemma kirjoittaa Gretasta, siitä ilmastoaktivistista. Varmaan siksi kun olin juuri mouhannut aiheesta.

No hyvä on.
Kirjoitetaan se mouhaus.

Että kun joka paikassa toitotetaan että Kreetta reissaa sinne Nyyjorkin ilmastopaneeliin purjeveneellä, mutta missään ei sanota että millä kulkupelillä se tulee takaisin.

Niin että millä?


Matkamuisto

Varasimme hotellilta sunset-retken.
Ohjelman mukaan piti venheellä ajella pitkin Maltan länsirannikon pittoreskejä lahdelmia ja lopuksi pysähtyä ihailemaan auringonlaskua horisonttiin.

Kutumusiikki soi laivan soittolistalta ja aurinko kumotti heleänä ja meri turkoosin kirkkaana, raikkaana ja kuultavana.

Vaan taival muuttui hetki hetkeltä kuoppaisemmaksi.
Ylämäkiä oli, ja alamäkiä myös eikä tasapintaa lainkaan koko meressä.

Näköalakannelta tyhjennettiin yleisöä pois ja messipoika jakeli pieniä paperipussukoita matkalaisille.
Baarin myynti rajoittui lähinnä vesipulloihin, ja niihinkin niukalti.
Kamerat sujahtelivat laukkuihin ja kaikenmoisia jumalia rukoiltiin, jos ei ääneen, niin rystyset valkeana kuitenkin.

Aurinko sentään vajui kohti kuoppaisaa horisonttia luvatussa tahdissa.
Kunnes se oli enää kullanpunaisena hohtava pallo muutaman sormenleveyden päässä aaltoilevasta taivaanrajasta.
Vene hidasti, pysähtyi kyljittäin aallokkoon.

Puoli laivalastillista itki, käänsi sisälmyksiään ulos ja rukoili kiivaasti matkan päättymisen puolesta.
Laivan kaiuttimista - tarkkaan laskettuna aikana, juuri minuutilleen oikealla hetkellä, alkoi soida kutumusiikkisovitus My heart will go on.

Minä ja vieressäni istunut ranskalainen nuorimies saimme sekopäisen naurukohtauksen.





Aurinko laski.
Oli kaunista.



**

Enkä millään muotoa naura heille, jotka kärsivät pompuista ja pahoinvoinnista, taivas tietää että kärsin niistä toisinaan itsekin.
Jotenkin sekopäistä kumminkin.

Laulukysymys

Oltiin kahden lahden laivakierroksella.
Matkan päätteeksi laivan poppikone soitti kaikenmoista musiikkia.
Kun tuli YMCA puoli laivallista brittejä - myös ne hiljaiset keskiluokkaiset - alkoi hytkiä ja laulaa mukana ja tanssikoreografioida.
Meille heräsi kysymys: mikä olisi sellainen suomalainen tai suomenkielinen biisi, joka saisi jäyhät suomalaiset laulamaan yhteislauluna ja ehkä jopa jammaamaan mukana?

Sen pitäisi olla jotenkin ylisukupolvinen, siinä pitäisi olla kunnon kertsi ja siinä pitää voida hytkiä tai koregrafisoitua mukana?

Mikä on sinun ehdotuksesi suomalaiseksi sukupolvia yhdistäväksi laivayhteislauluksi?

Pikkukakkosen posti?
Olen suomalainen?
Eput, Dingo, Metri-Helena? Matti ja Teppo, Juice, Gösta vai Irvin?
Lentäjän poika? Syksyn sävel?

Auta askarruttavassa kysymyksessä!


Elokuun postaus päivässä jatkuu aina vaan...

Suhteellisuuksia osa 2

Vinkkivitonen nuorelle parille:

Olet joskus itse valinnut tämän ihmisen rinnallesi; sinulla on ollut vapaus tehdä juuri tällainen valinta. Arvosta itseäsi ja tekemääsi valintaa. (paitsi jos suhteessa on väkivaltaa millään tasolla tai tavalla)

- olkaa kavereita keskenänne, olkaa samalla puolella

- puhukaa tärkeät asiat auki jo suhteen alkuvaiheessa: puhukaa rahasta, kasvatuksesta, kasvattamisesta, kotitöistä, siisteydestä, uskonnosta, politiikasta, perheestä...

- puhukaa silloinkin kun olette väsyneitä ja puhukaa muutakin kuin perhettä

- suhtautukaa toisiinne aikuisina: aikuinen ihminen tekee itse valintansa. Ne voivat joskus olla kipeitä ja vaikeita valintoja, ja niiden valintojen nostattamista tunteista voi kertoa, mutta valinta on kuitenkin jokaisen oma valinta.

- kunnioittakaa ja arvostakaa toisianne; käyttäytykää toisianne kohtaan arvostavasti ja kunnioittavasti ja yrittäkää omalla toiminnallanne ansaita toisen arvostus ja kunnioitus.

- vain itseään voi muuttaa. Voit kertoa miltä sinusta tuntuu toisen jokin tekeminen tai tekemättä jättäminen, mutta muutosta et voi saada aikaan, ellei toinen sitä itse halua. Mistä palaammekin takaisin arvostukseen: arvostakaa toinen toisianne.
Voit itse valita, miten johonkin asiaan asennoidut.
Valitse taistelusi viisaasti. (tämä on yksi vaikeimmista läksyistä ikinä, ja pätee ihan kaikkiin ihmissuhteisiin)

Kouluvinkki

Olen täällä kaukana maailmalla, enkä pääse kommentoimaan.

Kouluvinkki osa 2 on komentti taannoiseen postaukseen

Lisää vinkkejä toisen asteen opiskelijan vanhemmalle: pysy erossa nuoren valinnoista!

Saat ihan vapaasti olla niistä vaikka mitä mieltä, mutta sinne kouluun menee (tai jättää menemättä, jos tylsemmin käy) se nuori.
Anna sen tehdä omat kurssivalinnat ilman paineita.

Ja luota niihin aikuisiin jotka siellä jatko-opintopaikassa tönivät nuorta eteenpäin.

Lääkis/oikis/kauppis -kolminaisuuden tielle voi osua joku Lehtorin tapainen ope, joka pistää nuoren ajattelemaan kaikenmoista kerettiläistä. Ja sen jälkeen se pistää nuoren tekemään töitä tosissaan.




*

Elokuun postaus päivässä uima-altaan reunalta, ilman kuvia

Annos kehopositiivisuutta!

olen objektiivisilla mittareilla ihan keski-
Keskimittainen tai himpun alle
Keskiluokkainen, -ikäinen ja -äkäinen
Painoni asettuu siististi painoindeksin hyväksyttyyn haarukkaan.

Kun katson rannalla tai altaalla ympärilleni, näen pelkkiä komparatiivejä.
Ihmisiä jotka ovat minua lyhyempiä tai pidempiä, litteämpiä tai kaarevampia, karvaisempia tai karvattomampia, miehempiä, naisempia, kaikenlaisempia.

Miksi minusta tuntuu kuin olisin rantaan ajautunut viiksekäs albiinomursu, jonka pötsi venyy päivä päivältä suuremmaksi ja viikset karvaisemmiksi?

Missä on minun annokseni kehopositiivisuutta, kysyn vaan?


viestimispohdinto

Taannoin oli naistenlehdessä juttua nuorison viestinnästä (Me naiset)

Nuoriso viestii yksin ja kaksin kirjaimin, hymiöin ja kuvin, sydämiä ja rakkaudentunnustuksia jaellaan avokätisesti.

Miksi me aikuiset emme tee niin?
Miksi emme kykene valloittamaan tätä vierasta maailmaa itsellemme?

Silloin ennen - kun kaikki oli lähtökohtaisesti paremmin...

- no itsestään selvästi: ei ollut kännyköitä

- puhelimen käyttö oli kallista ja siksi ankarasti luvanvaraista. Tai ainakin rajoitettua

- kun se kännykkä sitten keksittiin, tekstari maksoi en-muista-enää-mitä-mutta-paljon.
Ihan varmana niillä hinnoilla piti käyttää kaikki 160 merkkiä, koska kuka hullu maksaa puolet päivän budjetistaan yhden kirjaimen lähettämisestä?
Jos nyt jotain piti tekstarilla sopia, se piti tehdä niin aukottomasti ettei nyt ainakaan kahta viestiä tarvitse lähettää.

Vähemmästäkin ihmiselle tulee säästäväisyysangst ja paniikki.
Puhuminen on hopeaa ja vaikeneminen kultaa ja muuta sentapaista. Ei niitä härveleitä ja viestejä nyt noin vain pidä ilmoille suoltaa.

Tiedollisesti tajuan tietysti, että jokainen lähetetty viesti nykypäivänä on tietysti säästöä, koska maksan netin kokonaispaketista, mutta silti.
Akkuakin kuluu, voi vaikka mennä alle viidenkymmenen prosentin, hyvänenaikasentään.

Vähän samalla säästäväisyydellä suhtaudun sydämiin ja muihin rakkaudentunnustuksiin.
Ei niitä nyt pidä aivan mitenvain löyhäpäisesti jaella, on sen verran arvokas asia.
Kuluu pois vaikka koko rakkaus ja sydän myös.



Kannattaisikohan kuitenkin keskittää ne säästäväisyysangstit johonkin ihan muualle kuin rakkausviesteihin?





*
elokuun postaus päivässä -tavoitekiintiötä
Vieläkö jaksat lukea?





hörluurikriizi

Nuori osti itselleen semmoiset korvasojotinluurit omilla rahoillaan.

Heti alkoi mieleni minun tehdä langattomia luureja minunkin.

Etsin tietoa ihmeellisestä intternetistä ja vertailin ja tutkailin, ja menin hörluurikauppaankin tutkailemaan niitä.
Pankkitiliä tutkailin myös kovasti.
Ja uhmakas olin, että kyllä voin ja saan itselleni semmoiset ostaa.

Mitä väliä sillä, että en oikeastaan lainkaan kuuntele mitään - paitsi öisin niitä äänikirjoja, ja siihen aparaattiin, iankaikkisen vanhaan podiin, eivät langattomat kuulokkeet käy.
Langalliset luuurit nyt joka tapauksessa tarvitsen, koska nykyiset ovat rikkoutuneet.
Että kahdet luurit, hyvät mieluusti.

Ihan selvästi jos minulla olisi langattomat hörluurit niin johan kuuntelisin musiikkia lakkaamatta.

Olin jo koriini semmoiset poiminut ja melkein kassajonossa elektroniikkaliikkeessä kun tulin katumapäälle.
Vein ne takaisin naulakkoon ja lähdin tyhjin toimin liikkeestä ja päätin että vertailen vielä vähän.

Menin toiseen kauppaan.
Ja ruokakauppaan.
Ja nettikauppaan.
Ja voi sitä vertailun määrää!
Ja taas menin sinne elektroniikkaliikkeeseen, ja olin melkein kassajonossa, enkä kumminkaan ostanut.

Menin uudestaan ruokakauppaan ja plokkasin hyllystä halvimmat ja rumimmat langattomat luurit, en semmoisia kuin olisin oikeasti halunnut.
Langalliset poimin koriini myös.
Ja olin kassajonossa ja sitten kävin palauttamassa ne langattomat kun olivat niin rumat.
Langalliset ostin halvimmat, mutta ne olikin sitten jo ihan pakko ottaa koska yöäänikirja ei enää helise ja soi korvissani.

Kyllä voi ihan käsittämättömän vaikeaa vatkaamista olla ihmiselle hankintojen tekeminen.

Ainoa asia, minkä pystyn ostamaan ihan tuosta noin vain vips! on maito. (no ehkä muutama muu ruokatarvike myös)

Ymmärtänette, että vaatevalikoimani on pienehkö, koska en vain pysty päättämään.
Kuinka kauan voi ihminen arpoa sukkien tai kalsarien tarvetta?
Viikkotolkulla.
Ja sitten minulla on kaikkia ihmeellisiä sisäisiä rajoitteita niin kuin että ei voi ostaa yhtä paitaa ellei löydy toista myös tai jotain, joka vaihtelee aina sen mukaan miten häiriintyneessä tilassa pääkoppani kulloinkin on.
Esim että en ota sukkia koska tässä kaupassa ei ole semmoisia paitoja kuin haluaisin.
Tai en osta luureja kun vaan en osta.

Yhtään en ymmärrä semmoisia, jotka pitävät ostoslakkoa.
Minun pitäisi pitää ostamattomuuslakko.
Paitsi maidosta, leivästä ja vessapaperista, niitä voisin ostaa vähemmän.





*

postaus päivässä elokuussa
jaksaa-jaksaa

Suhteellisuuksia

Tahdon asioissa oli pohdintaa parisuhteesta pikkulapsivuosina.

Meillä ihan todistettavasti pikkulapsivuodet ovat takana.
Olemme eläneet yhdessä liki neljännesvuosisadan, aviossa olemme kohta olleet 21 vuotta. Omituisen pitkä aika, kun sen kirjoittaa numeroiksi.
Nuorimmainen alkaa olla jo teinivuosissaan (toivottavasti) niiden seesteisemmällä ja selväjärkisemmällä puolella. Ja kaksi vanhinta ovat (ainakin lain silmissä) vastuullisia aikuisia.

Ihminen voi olla asiantuntija vain omassa parisuhteessaan, siinä viitekehyksessä joka itsellään on, niissä reunaehdoissa, joita elämä asettaa.

Kysyin Lehtorin mielipidettä: mikä on pitänyt meidät yhdessä? Miten selvisimme pikkulapsivuosista tänne asti?
Pohdimme asiaa yhden iltakävelyn, muutaman kotihommelin ja perjantaisaunan verran.

Iltakävelyllä Lehtori lähti liikkeelle perhekeskeisyydestä, siitä että kumpikaan meistä ei ole tavoitellut suurta uraa jossain maailman toisella laidalla, vaan olemme kaikissa valinnoissa aloittaneet perheestä.
Lenkin takakaarteessa minä näin tämän arvokysymyksenä: jaamme pitkälti samat arvot - joista perhe toki on yksi olennaisen tärkeä.

Lenkin pitkälle suoralle tullessa olin kehitellyt ajatusta niin pitkälle että yhteinen arvopohja on helpottanut elämää sikäli, ettei meillä ole mitään kestoriidanaiheita. Näkemyksemme rahasta, kasvatuksesta, kodinhoidosta, elämisen tavoista ovat riittävän samanlaisia niin ettei arjessa ole syntynyt suunnattoman suuria ristiriitoja.

Askelmittarin tarkistuspisteessä, lenkin viimeisessä kaarteessa, olimme hyvin yksimielisiä siitä, että parisuhteelle tärkeää on ollut myös se, että me puhumme.
Me puhumme paljon ja puhumme muutakin kuin perhettä.

Toki niinä uniseen sumuun kadonneina pikkulapsivuosina, kun jotkut päivät ainakin minulla olivat vain rämpivää selviytymistä kohti nukkumaanmenoaikaa, ovat todella syvälliset keskustelut olleet vähissä.

Mutta silti olemme koko ajan puhuneet ("kurkut vasta lämpeävät" on yhteinen sisäpiiriheittomme tästä aiheesta) - puhumme, kyselemme, joskus hyvinä hetkinä yritämme kuunnellakin.
Keskustelemme vaikkapa politiikasta ja yhteiskunnasta (enimmäkseen Lehtori), kirjoista (minä; erityisesti chicklit), työelämästä (kumpainenkin) ja jaamme myös näitä asioita.
Keskusteluissa olemme enemmän eri mieltä kuin arjessa.

Kun petasimme puhtaita lakanoita sänkyyn, Lehtori totesi, että me muuten teemme valtavan paljon asioita yhdessä.
Minä pidin tärkeänä sitä että jonain kaukaisena selväjärkisyyden tuokiona pieni ikuisuus sitten sovimme raamit kotihommeleiden jakamisesta. Pystyimme tekemään jaon ilman ekselitaulukoita ja metatöiden rasittavaa kuormaa (*) ja olemme oikeastaan aivan viime vuosiin asti varsin orjallisesti myös pitäneet kiinni näistä alunperin sovituista.
Lehtori puolestaan näki parisuhteelle eduksi sen, että kumpikaan meistä ei suhtaudu kotihommiin rangaistuksena, vaan asioina joita nyt vaan pitää hoitaa.
Minusta olennaista on myös se, että siivousnormit ovat riittävän yhtenäiset.

Saunan lauteilla olimme jo hyvin samaa mieltä: me teemme paljon asioita yhdessä, ja aika usein valitsemme yhdessä tekemisen mieluummin erilliset kuin tyttöjen illat ja poikien illat.
Se tosin johtuu ainakin osittain siitä, että monissa tapauksissa olemme saman kaverin kavereita.




Keskellä lauantaiaamua Lehtori sanoi: se kun me ollaan kasvettu yhdessä.


Niin se taitaa olla.








*
henk.koht. pidän osaa näistä metatyöjutuista vähän saivarteluna.
Mitenniin wilmaviestit ja valokuvalappujen allekirjoittamiset ja muut sellaiset täytyisi jotenkin jyvittää tai ekselöidä? Nehän nyt menevät yhdellä rykäisyllä ja hetkessä.

Luultavasti meille on jotenkin hiljaisessa yhteisymmärryksessä syntynyt laajempi konsensus siitä, että lasten kouluasiat ovat minun vastuullani (lukuunottamatta muutaman oppiaineen koekuulusteluja ja preppauksia). Vuosien mittaan on homma on käytännössä mennyt niin, että alakouluvuodet olivat selkeästi minun vastuualuettani, yläkoulu on ollut harmaata vaihettumisvyöhykettä jossa vastuu lainehti vähän joka puolella ja lukiovaiheessa nuoriso on omaehtoisesti hakenut taustatukensa nimenomaan Lehtorilta.

*
ps: elokuun tavoitteena on postaus melkein joka päivä - vieläkö jaksat?

Välihuutelu

En pääse täältä maailmalta vastaamaan kommentteihin, enkä kommentoimaan muille, mutta 💜

matkaanlähdön tuskaa

Riittääkö lukeminen?
Muistavatko kotijoukot ruokkia kissat?
Iskeekö paha ikävä?
Riittäkö lukeminen?
Jaksaako teini seurassani?
Pystynkö rentoutumaan - kollega antoi lomallelähtölahjaksi lievästi aivoissa kuohuvan semiaggressiivisen kriizin.


Riittääkö lukeminen?


Koulu alkaa

Abituruksella Abituralla alkaa koulu näinä päivinä: vinkkejä ekan, tokan ja kolmannen luokan hallintaan.

tiedon jyrkät portaat

1. koulukirjat
Älä hyvä ihminen osta kaikkia kirjoja kerralla vaikka saisit mimmoisen luettelon koulusta.
Kirjat eivät maailmasta lopu ja isommissa kaupungeissa käytetyt kirjat kiertävät aika mallikkaasti.
Jos nuori päättää vaihtaa opinahjoa tai kurssiensa järjestystä, sinulla on nurkissasi kilokaupalla lukematonta materiaalia.
Hanki käytettyjä, lainaa tai pistä opiskelija lainaamaan ainakin sellaiset opukset, joille ei ole käyttöä kuin hetken verran. (esim. kuviksen ja musiikin kirjat!)

2. muu materiaali
noudata ehdottomasti oppilaitoksen ohjeita. Jos sanotaan että laskimen pitää olla tällainen, ota juuri sellainen, vaikka hammaspaikkoja kuinka kiristäisi.
Hanki riittävän pitkät lisenssit e-kirjoihin, e-laskimeen ja vastaaviin.

3. kompuutteri
hanki juuri sellainen kuin yo-lautakunnan ohjeissa sanotaan. Huomaa, että koneessa on oltava 2-3 usb-paikkaa, ulkoinen hiiri (Abitti-järjestelmä lamauttaa kosketushiiren) ja ethernet-paikka (tai usb myös sille).
Abittia päivitetään lakkaamatta: sille tarvitaan oma muistitikkunsa.
Suosi koulukäytössä pc:tä. Omppukoneen järjestelmä oli vähän huonosti synkassa abitin kanssa.

4. koulukirjat taas
Päällystä tai pistä lukiolainen päällystämään (valitan, tämä kirjojen päällystely ei lopu ikinä!) itse: hyväkuntoisella kirjalla on jälleenmyyntiarvoa.
Kannattaa myydä /laittaa kiertoon kirjat niistä aineista, joita ei todellakaan aio kirjoittaa.
Äikkä, matikka, vieraat kielet: ne ovat säilytettäviä kirjoja.

5. tärkeät päivämäärät
lukion ekaluokkalaisella ei vielä ole kovin suuria kohtalonpäiviä
tokaluokkalaisella: vanhojen tanssit ja kirjoituksiin ilmoittautuminen: kevään (jos aloittaa urakkansa jo tokan keväällä) kirjoituksiin ilmoittaudutaan marraskuulla ja syksyn kirjoituksiin kesäkuulla. Tarkista ajankohdat Ylioppilastutkintolautakunnan sivuilta!
Lasku osallistumisesta tulee omituiseen ajankohtaan, mutta tulee kuitenkin.
kolmasluokkalaisella: edelleen kirjoituksiin ilmoittautumiset ja penkkarit. Nykymuotoisessa systeemissä penkkareidenkin ajankohta voi vaihdella kaupungista toiseen.

Bonusvinkki abiturusten ja abiturain vanhemmille:

Yhteishaku jatko-opiskelupaikkoihin
- tammikuussa haetaan korkeakoulujen ja ammattikorkeakoulujen vieraskielisiin koulutusohjelmiin  sekä taideyliopistoihin
- maaliskuussa haetaan suomen- ja ruotsinkielisiin ammattikorkeakoulu- ja korkeakouluopintoihin.


*
elokuun tavoitteena on postaus päivässä - tai melkein joka päivä. Vieläkö jaksat tätä tahtia?




metabloggaus

Ei pitäisi ihmisen huonolla hetkellä lukea hyväätarkoittavia urasuunnittelu- ja bloggaamisopuksia. Saattaa iskeä pieneen ihmiseen hyökyaaltona epäterve epäkunnioittavuus.

Urasuunnitelmakirjassa kysyttiin että mitä olet tehnyt aina ja mitä tekisit joka tapauksessa?
- vetkoilen kotona, luen ja kirjoitan satunnaisesti luokattomia kirjoituksia.
- joskus tykkään kokata tai käydä kävelyllä

Tämähän johtaa luonnollisesti siihen, että elämäntehtäväni on pitää luokattoman huonoa luku-kokkaus-kävelyblogia, eli olen aivan suorittamiseni ja urani ytimessä





Ei muuta kuin rahaa kehiin! 



Jee! 




*

postaus päivässä - vieläkö jaksat tätä samaa luokatonta sanavirtaa?

Laatikkokokki

Tilattiin viime viikoksi Ruokaboksi.

Tykkään ihan älyttömästi siitä, että joku muu on miettinyt ruokalistan ja -ohjeet puolestani.
Ohjeet ovat selkeitä ja maukkaita, aika lailla tutuista perusraaka-aineista valmistuvia arkisia ruokia. 
Lievästi ennakkoluuloisina ruokailijoina olemme päässeet jo parin boksin kokemuksella kokeilemaan yllättäviä ja hauskoja uusia makuja. 
Tähän mennessä testaamistamme kuudesta ruuasta ainakin neljä on jäämässä pysyväksi osaksi omaa ruokalistaamme.

Viime viikon kolme ruokalajia olivat kylmäsavulohinuudelit, murskatut perunat ja broilerleikkeet ja fenkolitomaattipasta.
Ihania, maukkaita ruokia!


työn alla fenkoli-tomaattipasta


tomaatti-fenkolipasta valmiina
kuvan nurkassa kurkistaa kasvis-feta-hässäkkä jonka tein vähän kaiken varalta kakkosruuaksi

Annokset ovat mukavan kokoisia: meitä on ruokapöydässä neljä aikuista ja kaikille riittää. 

työn alla kylmäsavulohinuudelit



Loma-arjessa haastavaa on ollut se, että ainakin yksi syöjistämme tarvitsee ehdottomasti kaksi lämmintä ateriaa päivässä (ja hän ei oikeastaan missään olosuhteissa suostu syömään kahta kertaa peräkkäin samaa ruokaa, tai ei ainakaan jämiä)

Ruokaboksi ei tällaisessa arjessa valitettavasti pelasta kuin osalta suunnittelua ja kustannuksia. Jos pärjäisimme yhdellä aterialla päivässä, ei kustannus olisi millään muotoa liian suuri, mutta kun on budjetoitava kahdelle aterialle, aletaan olla siinä rajapinnoilla.

Veikkaan kyllä, että boksit ovat tulleet jäädäkseen.
Säännöllisiä viikottaisia laatikkokokkauksia tuskin teemme, mutta kuukausittaisia kumminkin.




*

ei ole kaupallista yhteistyötä, omalla rahalla ostettu ja omasta syystä tykätty


*

elokuun postaus päivässä -tavoitepostaus