Kirjastonilli - päivä nro neljäkymmentä lähestyy

...tai mistä minä tiedän monesko päivä poikkeustilaa on meneillään.
Laskut aivan sekaisin.

*

Kirjastonilli

Meidän oma e-kirjasto on surkea. Siellä on vain sellaisia vakavia teoksia - jotain oppikirjojen perusteiden jatko-osia- tai karmivia satanallisperverttejä humanoididekkareita.

Missä ovat kevyet kivat e-kirjat?
Ja kevyet kivat äänikirjat?

Kun nyt vihdoin pääsin äänikirjojen imuun, en todellakaan halua kuunnella mitään Sosiologisen tutkimustiedon hyödyntäminen sosiologisessa kentässä.
Enkä kyllä myöskään mitään Luurankotutkija ratkaisee kadonneen humanoidin arvoituksen.

Haluan kuunnella semmoista että hymyilyttää kun kävelee.

Onneksi yhden Hesareissun jäljiltä minulla on Helmet-kirjaston kirjastokortti.
Siitäs saatte Uusimaa!
Minä lainaan teidän ääni-chicklitinne ja e-hömppänne, lällikset sille!

*

Ruokalista - jo syöty

-couscousotto (sanotaan että "kusotto") - eli vähän niin kuin risotto mutta couscous-ryynistä

- kanajauhispihvit, perunamuusi, tabouleh-tyylinen salaatti (kun nyt sitä couscousryyniä oli)

- fish&chips

- tortillat

- nyhtölihaa ja perunaa ja kastiketta

- kanapihvit, lohkoperunat

- mureke, perunamuusi, kastike (aina vain sitä taboulehia)

- kylmäsavulohinuudelit tai pasta ja kalakastike

Aika paljon reippaammin teen taas pitkästä aikaa salaatteja ja kasvislisukkeita.
Olen keksinyt myös semmoisen, että lohkon aterialle omenoita salaatin lisäksi.
Jopa yök-en-syö rouskuttaa niitä satunnaisesti.

Olemme totaalisen riippuvaisia ranch-dippikastikkeesta. Sitä voi tarjoilla melkein minkä ruuan kyytipoikana vain.
Minulla on ranch-dippipusseja piilossa pitkin ja poikin kuin mitäkin salajemmoja ja aina on joku kaapissa kolppaamassa.

Kauppalistassa lukee heti vessapaperin jälkeen että kermaviiliä ja dippiä.

Ja sitten kannattaa myös pakastaa viinirypäleitä. Ne uppoavat nuorisoon iltapalalla.


*

Minulla on ennen vappua pari lomapäivää.
Haluan tehdä pyöräretken.
Ostin jo parasta herkkuleipää evääksi.
Kaiken varalta söin sitä jälkkäriksi, kun tulevaisuus näyttää niin sateiselta.

Ja vaatekaappi pitäisi järjestää ja oli jotain muutakin.

*





Sekalaisia kriizejä - jotakin päälle kolmenkymmenen




Minulla on pitämättömiä lomapäiviä, joita olin yrittänyt säästellä lakkiaisjärjestelyitä varten.
No päivät on pidettävä nyt ja lakkiaisista ei ole tietoa.

Se sinänsä ei ole kriizin aihe.
Juhlitaan kun on sen aika ja voi pojat, kyllä sitten juhlitaankin.
Ja kokataan yötä myöten jos ei muuten ole aikaa.

Mutta se kriizi.

Kriizi nro 1

Kun kukaan muu tässä taloudessa ei ole lomalla.
Vietän säälittäviä muutamia lomapäiviäni opehuoneessa.
Jee.

En voi mennä luokkahuoneeseen, koska pelkään että vastaan väärin johonkin kysymykseen. (esim. että kuka käyttää ylintä päätäntävaltaa ja mikä on virkamiehen vastuu tai mikä erottaa ihmisen eläimestä ja onko musiikki musiikkia jos se soi yksin metsässä)

Mitä ihmettä teen alkavalla viikolla muutaman lomapäiväni kanssa?
Rajansa se on kuulkaa silläkin, paljonko harjaantumaton ihminen voi syödä pullaa ja juoda kaffetta opehuoneessa, sanon vaan.

Siitä tullaankin kriiziin nro 2

Kriizi nro 2

Normaalioloissa syön lämpimän ruuan kerran päivässä.
Nykyään minulla on ihan alvariinsa nälkä ja olen kouluttautunut syömään lämpimän aterian kahdesti päivässä.

Kun kerran kaikki muutkin syövät.

Jos olin jossain vaiheessa tämän yleisen selkkauksen alussa sitä mieltä, että vietän retriittiä ja siivoan komeroitani, niin ei.
Kokkaan, siistin jälkiä ja syön.

Ja siitä päästään jouhevasti eteenpäin, kriiziin nro 3

Kriizi nro 3

Vaatekriizi.
Useat tahot hehkuttavat että vetelehtivät aamusta iltaan ja illasta aamuun pyjamassa tai jossain kotirönävaatteissa hiuksiaan kampaamatta ja kesannolla kaikin puolin.
Ei onnistu.

En kertakaikkiaan pysty tekemään työtä kotivaatteissa.
Ja ei, en ole toistaiseksi osallistunut yhteenkään videoneuvotteluun. 
Ei, meillä ei ole työpaikalla pukukoodia. Lähinnä semmoinen, että jotain pitää olla päällä.

Mutta en siltikään pysty tekemään töitä kotivaatteissa, saati pyjamassa.

Olen siis ajautunut kurimukseen, jossa ihan alvariinsa vaihdetaan vaatteita.

Käyn ensimmäiseksi aamulla koiranpissatuslenkillä - sen voi tehdä yöpaidan päälle vedetyissä ulkoilutamineissa. (minulla on mielikuvituskoira Brutus. Pääsimme Lehtorin kanssa jo suhteemme hyvin varhaisessa vaiheessa yhteisymmärrykseen sekä mielikuvituskoiran että -lasten nimistä. Meiltä puuttuvat Ossi, Totti ja Hilppa, ne ovat lapsia) (ja Brutus, chihuahua) (se onkin näköjään Horst, muistin väärin) (mutta niin muisti Lehtorikin) (no nyt se on jo sitä mieltä, että Horst tarvitsee kaverikseen Brutuksen)

Aamiaisen jälkeen työpaikkaistun: kampaan naaman ja väritän silmät päähän ja verhoudun työasuun. Vähän kasuaalimpaan kuin normaalina työpäivänä, mutta työasuun.

Keskellä päivää kokkaan, pitää vaihtaa kokkausasuun.

Kun syön, pitää yleensä lisätä päälle joku pitkähihainen, kun minua alkaa paleltaa lyhythihaisessa kokkausasussa.

Jos menen päiväkävelylle, täytyy vaihtaa lenkkivaatteet.

Kun jatkan töitä, pitää vaihtaa työvaatteet.

Jos teen kotitöitä, pitää laittaa kotityövaatteet, jos taas menen kauppaan, pitää laittaa kaupassakäyntivaatteet.
Kun on kokkauksen vuoro, on laitettava kokkausvaatteet ja sen jälkeen taas syömispitkähihainen.
Ja voi hyvänen aika, jos illalla on joku kokous.
Kokousvaatteet! (ne ovat kyllä samat kuin työ-, ja vaikka ei olisikaan video- vaan ääni)

Ja jossain välissä tietysti pitää laittaa normaalit kotirönävaatteet ja lopulta pyjama.
Ja nyt lähestyvän kevään myötä olen joutumaisillani tilanteeseen jossa illalla pukeudun pitkähihaiseen ja -lahkeiseen yöpaitaan kun on vilu ja sitten yöksi vaihdan sen lyhyt- kun on niin lämmintä.

Koko päivä on yhtä helkkarin kokkailemista ja pukemista tai riisumista.
Joka päivä.



kokousavustaja Elma havahtui pohtimaan kanssani ruohonjuuritason asioita

ja vielä ps - bonuskriizi
En lue ollenkaan niin paljon kuin voisi kuvitella, kun kaikki aika menee pukemiseen, riisumiseen, kokkailuun ja syömiseen.

kolmekymmentäjotain

Kävin pitkällä kävelyllä ja löysin ihan meidän läheltä pienen kivan eväspaikan, pöydät ja kaikki.
Ajattelin että olisipa kiva mennä sinne yhdessä tai yksikseen ilta- tai aamukahville.

Tulin kotiin.
Kokkailin väliruokaa.
Teini soitti.

kun täs menee nyt vähän aikaa että ollaan kotona. kun me vähän niin kuin ajettiin kolari.

Lehtori ja teini olivat liikenteessä anopin autolla.
Kaikki muut ovat kunnossa paitsi anopin auto.
Hiulihei.

onneksionneksionneksi
1) ei henkilövahinkoja
2) Jonkun Toisen Syy



Minusta on yllättävän mukavaa olla kotona etätöissä. 
Leivon leipää enempi ja pyykkään niin että pyykkikori on ihan tyhjä.
Se johtuu kait enempi uudesta pesukoneesta.


Haluaisin nillittää vaikka mistä, mutta mikään ei kumminkaan tule nillittämisestä yhtään sen paremmaksi.
En sitten nillitä.
Siitäs saatte, koko maailmankaikkeus!

viime viikon liikut - tuuli niin ettei huvittanut pyöräillä

Sapuskaa /päivät 31-35 (ke-ma)

- bolognesesoossi, perunamuussi

- kotitekoiset nuggetit ja lohkoperunat

- lihapullat tomaatti-mozzarellakastikkeessa, pastaa

- kanakastiketta, riisiä tai pastaa

- jämät


Päivän kakkosaterioina mm.
riisipuuroa, kanapastasalaattia, pasta carbonaraa pussista, juustoinen pastasöösä pussista

Jälkkäreinä mm.
kotitekoisia pikkuleipiä
keksejä
karkkia


*

Vähän hiomista vielä ruokalistasuunnittelussa, mutta selkeästi menossa kohti parempaa.







kirjahyllyhaaste

Harkittujen herkkujen Emmalta kirjahyllyhaaste; rajattu vain pokkarihyllyyni ettei kävisi liian helpoksi.

1. Mikä/kuka olet? Eleganssi

2. Kuvaile itseäsi: Kukaan ei ole täydellinen

3. Mitä elämä sinulle merkitsee? All I ever wanted


4. Kuinka voit? Vielä on toivoa

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi: The pile of stuff at the bottom of the stairs.

6. Mihin haluaisit matkustaa? Määränpää tuntematon

7. Kuvaile parasta ystävääsi: Himoshoppaajan sisko

8. Lempivärisi: Kettusen kuudes aisti

9. Millainen sää on nyt? Kypsä poimittavaksi

10. Paras vuorokaudenaika: Hyvä sängyssä

11. Jos olisit TV-sarja, niin minkä niminen? Tyttö muiden joukossa

12. Millainen on parisuhteesi? Sinusta kaikki alkoi

13. Mitä pelkäät? Vauvatesti

14. Mitä toivot? Mitä nainen haluaa

15. Päivän mietelause: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

16. Miten haluaisit kuolla? Elämän tikapuilla

17. Minkä neuvon haluaisit antaa? En minä vaan sinä

osa pokkarikokoelmasta



Chorona Bondi

kuuntelin radiosta (*) ohjelmaa Chorona Bondista.

Onko hurjempi kaveri kuin Bondin Jaames?

Luulen että on, kun niin vakavaan sävyyn hänestä väittelivät ihan politiikkaradiossa.

Chorona Bondi puolustaa kreivi Serlakkiuksen ToiletPaper-linnoitusta ylhäällä vuorella hurjilta vihulaisilta.
Kasinolla pelaa uhkapeliä eikä yhtään vapise vaikka pahikset yskivät, aivastelevat, läiskivät poskisuukkoja ja räkivät sormiinsa. Ei, Chorona Bondi lykkää tuosta vaan lisää pelimerkkiä tiskiin ja ryystää hienostuneesti kuohujuomaa laajan soluttautuneiden vihollisten piirin keskellä.
Ei huoleta Chorona Bondia edes se kaunis naikkonen joka hyvin vähäisissä vaatteissa onnistuu kuljettamaan Chorona Bondin intiimiin kanssakäymiseen ja liialliseen läheisyyteen.

Sitten kun tulee lopputaistelu, Chorona Bondi spruittailee käsidesiä yltympäri ja spreijaa vihollisen kuoliaaksi asti desinfiointiaineella ja vielä ihan kitkeräksi lopuksi tikahduttaa sen käsidesinäljään.

Loppukohtauksessa Chorona Bondi repäisee sitten M:n eikun mikä se heppu siellä luolassa onkaan tekemän kasvomaskin ja laskeutuu köyttä pitkin estradille ja nyppäisee pölyhiukkasen smokin liepeestä pois ja kumartaa keveän maailmallisesti pelastettuaan meidät ihan kaikki tylsistymiseltä, yksinäisyydeltä ja muulta kurjuudelta.

Semmoinen se on Jaameksen vielä vähän urheampi veli Chorona Bondi.


*

minun on pakko kuunnella radiota kaiken työpäivää, koska muuten minusta alkaa tuntua siltä, että pitää osallistua opetukseen vastailemalla mikä on ihmisen ja eläimen ero?
(luulen että neljä jalkaa on väärä vastaus)


tiistai - kaksysi

Olen aina tykännyt lukea matkakirjoja.
Erityisesti purjehdus-, vaellus- ja fillarimatkakertomuksia.

Oivalsin jotain: nämä uudet päivät ovat kuin noista matkakertomuksista.
Herätään, tehdään päivätaival, mennään nukkumaan.
Päivien samankaltaisuus hämmentää, päivät valuvat ohi keskenään samanlaisina ja kuitenkin oudosti uniikkeina, omanlaisinaan ja omituisina.
Arkisina ja erikoisina.
Ja joka välissä syödään.

Varsinkin purjehduskirjoissa päivän kokkailut korostuvat: mitä syötiin, kuka teki.
Vaellus- ja pyöräilykirjoissa samoin: edetäänkö kievarista kievariin vai tehdäänkö itse jossain kivenkolossa - ruokailut ovat silti toisteisten päivien kohokohtia, merkkipaaluja siinä päivän tavallisuudessa.

Melkein voin kuvitella itseni maailman meriä kyntävän purjeveneen messiin.
Ehkä köytän itseni turvavaljailla kiinni hellaan kun oikein myrskyää ja tyrskyää.

Lehtori vakaalla äänellään opastaa ruorissa että mikä erottaa ihmisen eläimestä ja mikä tekee musiikista musiikkia? on helkkarin vaikeaa olla kuuntelematta. nuoriso valittaa että sivistyy aivan huomaamattaan, ja minä rupesin yhtäkkiä arvostamaan meidän perustuslakia ihan valtavasti.

Minä veivaan ylijäämäporkkanaraasteesta sämpylätaikinaa, mietin ruohonjuuritason hommeleita ja jossain kaukaisessa horisontissa, siellä taivaanviivan takana, siintää ihana aurinkosaari jonne rantaudumme jonain lempeänä aamuna.


*

annoin itselleni synttärilahjaksi uusia keväänvärisiä lautasia ja mukeja ja ruokkosin kaapista sivummalle tummat mausteiset sävyt. Tuli keveämpi olo.



kevätmukit

kevätlautaset

viikon liikut

kaksikymmentäkahdeksan

...alkaa olla todella vaikea pysyä laskuissa mukana.

Onko tätä mennyt jo muka kuukausi?
Onko jo huhtikuukin liki puolivälissä?
Mielestäni on edelleen maaliskuu.

Pidin torstaina ylimääräisen vapaapäivän mämmi- ja muissa hommeleissa.
Torstaina hymyilin leveästi koko päivän ja olin ihan jee. Ja tein myös ahkerasti kaikenmoista.
Saatoin ilmoittaa (jo ennen viinilasillista, huom!) että en enää ikinä mene töihin vaan nösvään koko loppuikäni jotain pientä ja pidän huolta kodista.
Samaa mieltä olin perjantaina ja lauantaina ja jossain määrin sunnuntaina (näihin päiviin ei kuulunut viinilasillisia) (miten se on mahdollista?)
Maanantaina olin jo ihan että huh, onneksi on edes välillä normaalia arkea.

Minusta olisi aika hyvä rytmi semmoinen että kolme tai neljä töitä ja kolme tai neljä vapaata.

Koska sunnuntain sää oli surkea ja kaikki kivat jutut oli joka tapauksessa peruttu, päätimme että käymme läpi kaikki taloutemme lautapelit ja tutkimme, onko niissä mitään säästettävää.
Pelasimme Inkan aarretta ja Carcassonea ja ne päätettiin pitää.
Maanantaina jatkoimme Carcassonella - siitä voi hyvinkin tulla iltojemme ilo - ja sitten vain totesimme loppupeleistä että ei oikeastaan kiinnosta.


Kävin läpi poistettavat pelit ja totesin että yksikään ei ole täysin ehjä. Puuttuu noppaa tai tiimalasia tai nippeliä tai nappelia ja ohjeet ainakin puuttuvat. (ymmärrän että nippelit, nappelit ja ukkelit on omittu leikkeihin, mutta missä ovat ohjeet? mitä käyttöä niillä on ollut lasten leikeissä?)
Olin jo hyvän tovin säkenöinyt lahjoittamisen jaloa hyvää mieltä, mutta tajusin, että en taida haluta lahjoittaa kenellekään perheriitaa.
Sitten keksin että lahjoitamme pelit varaosiksi semmoiseen paikkaan missä pelataan paljon.

Minusta olisi kivaa olla pelaava ihminen, mutta
1. en ikinä muista miten pelit menevät
2. kukaan ei halua pelata kanssani.

Minusta kivoja ovat esim. Scrabble, mutta Lehtorista Shakki.
Lapsista Skipbo (miten se oikein kirjoitetaan), minusta Uno.
Meillä oli siskon kanssa erilaisia versioita Unosta, huijaus-Uno ja läpsy-Uno ja vaikka mitä kaikkia niitä oli.
Suloiset pulluraposkeni ahistuivat kun kuulivat että meillä oli huijaus-Uno. Heidän mielestään on aivan moraalitonta huijata pelikaveria.
Erityisen arveluttavaa se on, koska huijasin omaa pikkusiskoani.
Minusta meillä oli yhteisymmärrys.

25-26-27

pe-la-su

- testasin onnistuuko lenkkeily. Löntystelin vajaa puolet pururadasta eikä polvi tullut yhtään kipeäksi. Jee!
Kyllä menen uudestaan ja paljon.



- opettelin tekemään hienon pöytäkoristeen


- kylvin popcornpellon


- kokosin nuorisolle pääsiäisherkut. Sunnuntaina talouteemme laskeutui pyhä pääsiäismunahiljaisuus kun ne nassuttivat herkkujaan ja kokosivat lelujaan.


- teimme Lehtorille jekun. Sillä on tapana hamstrata mignoneita. Viimeksi löytyi adventtina ja vielä joulun jälkeenkin Lehtorin mignonjemma. Mokoma ahmatti.
Ajattelin että haen pääsiäisalesta laarillisen mignoneita ja syötän niitä Lehtorille ensi jouluna.
Jos ei olis pääsiäistä ei olis jouluakaan.

- pelasimme pitkästä aikaa perheen kanssa yhtään mitään. Carcassonea. Minulla on semmoinen vinksa päässä että unohdan kaikki pelit. Mutta nyt muistin että tämä on kiva peli ja sanoin Lehtorille että tätä pelataan vielä.
Meidän piti oikeastaan testipelata kaikki vanhat pelit ja katsoa onko niistä mihinkään, mutta nuoriso kriiziytyi kun Pupun Loikka oli lahjoitettu jonnekin.


- Pienessä talossa preerialla linnut syövät maissisadon. Sama kohtalo näyttää uhmaavan myös minun maissikylvöstäni.


- ajattelin että tämmöistä on varmaan ollut elämä jossain, missä kristittyneisyys ei ole valtavirtaa. Omissa nurkissasi ilman yhteisöä viettelet vähän mitenkuten suurta juhlaa.
Oli kyllä hyviä hetkiäkin. Juhlavia.






kaksikymmentäneljä - nettiyhteysnillitys

...torstai

Pidin vapaapäivän.
Tästä keväästä piti tulla kiireinen kevät, mutta poikkeustilan myötä työkalenterini tyhjeni kertarykäisyllä. Ja työlista muutti muutenkin muotoaan.
Pääsiäisvapailla olen kuitenkin hekumoinut jo melkein tammikuusta asti, ja päättäväisesti päätin pitää tästä pienestä unelmansyrjästä kiinni.
Että edes joku asia olisi vähän sinnepäin kuin mitä keväästä olin kuvitellut.

Aamukävelylleni en päässyt, koska yh-luokassa (=olkkari) alkoi oppitunti.
Meillä on nimittäin nettiyhteydessä semmoinen vinksa, että kun kartanossamme avaa minkä tahansa oven, pakenee langaton yhteys jonnekin itäsiiven flyygelin taakse.
Jos olisin lähtenyt lenkille olisin riistänyt tiedonjanoisilta tulevaisuuden toivoilta oikeutensa oppiin, viisauteen ja sen tiedon lähteille, jonne Lehtori oli heitä johdattelemassa. Tai ehkä keskeyttänyt jonkin kriittisen tiedon jakamisen palatessani ja kuolemattomat sanat olisivat iäksi painuneet unhoon vastaanottavaisilta sieluilta.
Olin siis opehuoneen (keittiö) vanki.

Nettiyhteyden vinksan takia kartanossamme on rajoitettu kaikkea liikkumista huoneesta toiseen Tärkeiden Hetkien Aikana.
Kerran abiturus - jolla on kalenterissaan vain tyhjää ja vapaata - kävi kesken kaiken vessassa ja sai niskoilleen kolmen ihmisen vihat.
Kaikkein hanakoimmin nettiyhteys pakenee jos avaa kartanomme ulko-oven.
Nähtävästi yhteys ei viihdy kanssamme riittävän hyvin.
On todettu, että jo sisäoven avaaminen aiheuttaa kadotusta. (pakkoko oli kauppareissun jälkeen hinkuttaa ovenkahvoja kysyi kaveriyhteyden kadottanut teini suivaantuneena)

(muita kiellettyjä asioita Tärkeiden Hetkien Aikana: abiturus ei saa laulaa musikaalien tahdissa. Kissat eivät saa mouruta tai kerjätä leikkimään. Ei saa leikittää kissoja. Minulta kielletty kovaääninen käskyttäminen, kun kerran huusin teinille armeijaupseerin äänellä että do your daily exercises. Olen myös varmuuden vuoksi kieltänyt itseltäni vähäpukeisena hiipparoinnin yh-luokassa, vaikka Lehtori sanookin ettei käytä kamerayhteyttä.)

Eipä kyllä kovastikaan haitannut olla opehuoneen vanki, koska olin joka tapauksessa ryhtymässä mämmihommeleihin.
Ja niissä hommeleissa vierähti koko päivä.
Mämmihän on sellainen epatto, että sitä imellytetään ja lisäimellytetään ja imellytetään ja sitten sitä sekoitetaan raivokkaasti hetki ja sitten se työnnetään uuniin pitkäksi aikaa.
Niin että se vapaapäivä oli pyhitetty mämmille.

mämmihommeli alkamassa: maltaat ja rukiit yhdes koos

Siivosimme myös ja hoidimme mamman kauppa-asiat ja sitten alkoikin jo tuntua ihan mukavasti vapaapäivältä ja lähestyvältä juhlalta ja tuli hyvä mieli.
Siinä luultavasti auttoi lasillinen viiniä.

*

Aktiivisuuslaskuri

puhelimen askelmittarin mukaan 10414 askelta.
trackerin tahdissa kävelty 5,6 km
pyörilyä 0 km, koska oli niin tuulista ettei huvittanut lähteä fillarilla mihinkään.



*

ps. yritin selvittää nettiyhteyspalveluntarjoajalta, mistä voisi olla kyse - koska kyse ei todellakaan ole mistään uudesta ilmiöstä.
Tästä on valittanut Isovelikin kotona asuessaan, eli probleemi on ollut olemassa ainakin kaksi (isoveli on asunut muualla vuoden ja sitä ennen oli intti) tai viisi tai vaikka kuinka monta vuotta.

Minut lannisti 2,95 /min + pvm.
Niin kiinnostunut en langattomamme sielunelämän juurisyistä ole, että jonottaisin jossain linjalla kun pieni kähisevä poikanen sanoo että rouva käynnistää nyt sen boksin uudestaan.
Kyllä on käynnistetty.
Useita kertoja viime vuosien aikana.
Ei auta.

Nykyisellään nettiyhteys on ehkä vähän kerkeämpi pakenemaan ja se livahtaa karkuun pienemmästä raosta kuin ennen, mutta onpa tällä hetkellä kuormituskin tyystin toinen.

Veikkaan että olemme jonkinlaisessa katveessa josta mothership kutsuu omaa pientä nettipoikastaan kotiin aina kun mahdollista on.
Anoppilassa - muutaman talon päässä meistä - netti ei toimi kaikissa huoneissa, ja pitkällisten selvitysten jälkeen kävi ilmi että talon lähistöllä oleva kallio (minähän olen sanonut että se on mysteerimetsä) tarvitsee anopin takahuoneen nettiyhteyttä kiivaammin kuin anoppi.
Palveluntarjoajan kartta väittää kuitenkin että tällä alueella on kertakaikkisen erinomainen tiesmikäG-yhteys.
Ei ole. Eikä ole kaikilla palveluntarjoajilla edes, vaan joillain vain.
Mutta olkoon. En jaksa välittää tarpeeksi.

testissä: popcorn-viljelmä







keskiviikko /23

Aktiivisuusseuranta
Sportstrackerin mukaan  pyöräillyt kilometrit: 10 km - keskustaan ja takaisin nuoren terveysasioissa;
kävellyt kilometrit: 4,7 km.
Askeleet puhelimen laskurin mukaan: 14729. (kävelyä trackerin lisäksi mm. kauppahommat ym)



*
En pystynyt hankkimaan ruokia koko pääsiäisen varalle. Jääkaappimme on ilmeisesti kutistunut samassa tahdissa kun nuoriso on kasvanut ja perhekoko pienentynyt.
Eivät mahdu maidot, eivät jugurtit ja lihakset.
Kai neljä aikuista sitten syö enemmän kuin viisihenkinen lapsiperhe.

Ei huvita tai en osaa suunnitella pääsiäisen juhlapäivällistä.

*


Aamulla aivan jumalattoman aikaisin, Lehtori herättää nykimällä peittoa:

Lehtori: mee kattomaan! se laatikko putosi. Se missä on keramiikkaa. Sieltä teinin kaapista.

Minä: mitä?

Lehtori: no se laatikko putosi. mee kattomaan

Minä: miten niin putosi? tuliko siitä joku ääni? mitä sä oikein puhut?

Lehtori: no se missä on keramiikkaa.

Minä: no en mene, kun teini herää. Kai siitä olis joku ääni tullut. Toivottavasti ne ei hajonneet kaikki. Kuulitko sä jonkun äänen? Mä en kuullut.

Lehtori: 'mmätiiä

Minä: oletko sä edes hereillä vai näetkö sä unta?

Lehtori: taitaa olla uni.


...ja taas vedätti unissakävelijä nukkuvaa ihmistä.
Pahinta on se, että tiesin heti mistä laatikosta se puhui.
Ja Lehtori ei taatusti hereillä ollessaan olisi edes tiennyt, että teinin kaapissa on joulukoristelaatikko, jossa on savinen joulukirkko ja keramiikkaenkeleitä.
Minä jo ehdin huolestua että jos se äidin antama keramiikkakirkko hajosi.

Ei ole ensimmäinen kerta kun jaamme yhteisiä unisekoiluja.

Kun esikoinen oli vastasyntynyt, etsimme häntä yhdessä välistämme peittojen alta ja vällyjen välistä. Vauva nukkui punaposkista autuaan unta viereisessä pinnasängyssä kun me hörhöilimme kadonneen lapsen jäljillä ympäri sänkyämme.


tiistai - kakskytkaks

Aktiivisuuskatsaus:

puhelimen askelmittarin mukaan vain 9675 askelta.
Niin vähän, miten se on mahdollista?
Kävin ulkona vaikka kuinka monta kertaa ja kävelin urheasti vaikka satoi.
Grr.

Trackerin mukaan käveltyjä kilometrejä 4,6 km. (kävelin myös ilman trackeria)
Pyöräiltyjä kilometrejä 6,8.

En tykkää pyöräillä ympyrää.
Pyöräilylle pitää olla jokin selkeä kohde.
Pyöräilin ympyrää. Plääh.

*

Alkoi tuntua siltä että elämä on yhtä ruuanlaittoa.
Ja jos ei ruuanlaittoa, niin sen suunnittelua, poiskeräilyä tai jotain siihen liittyvää.

Jollain tavalla tämä arjen toisteisuus on lohdullista.
Jollain tavalla taas ei.



kahdeksantoista

...maanantai.

minulla on ollut erilaisia teemoja:
ensin maalasin (no tuhertelin, jos ihan rehellisiä ollaan) joka päivä. Sitten yhtäkkiä en enää maalannutkaan.
sitten oli poikkeustilapeitto osa1 - tarvitsen lisää jämälankoja, että siitä tulee oikeasti peitto


ja nyt ajattelin että voisi olla ulkoilun teemaviikko

maanantain askeleet - puhelimen väittämän mukaan 11248
kävellyt kilometrit /sportstracker: 1,4 km, 16 min (laitoin trackerin päälle vain aamukävelylle)
pyöräillyt kilometrit /sportstracker 14; käytetty aika 51 min (kävin toimistolla)







*
muoks:
tämä on tietystikin päivä nro 21.
Siinä sen näkee.
Kun sormet (ja varpaat) loppuvat, humanisti menee laskuissa sekaisin.




Poikkeuviikonloppu (pe-la-su)

päivät 18-19-20

- Keskuskivillä; oli varmaan minusta mukavampaa kuin Kiipelistä. Luottamus on lujilla.

- virtuaaliviininmaistelussa: sympaattista

- jatkuvaa kokkailua, kokkailun purkua ja pöytien pyyhkimistä

- poikkeustilapeiton ensimmäinen pala valmiina, tarvitsen lisää jämälankoja. Äiti lupasi heittää minua lankapussilla päähän kun pyöräilen ohi.
Äiti lupasi heittää minua myös jauhopussilla päähän, kun pyöräilen ohi. En suostunut.

- tässä poikkeustilassa jokin sentään on pysyvää: sunnuntaiangst. Sunnuntai-iltana alkaa harmittaa se, että tulee maanantai.

- aika vinoutuu: olen edelleen maaliskuussa. Se on jotenkin lohdullista

- peipposet ja mustarastaat laulavat koko sielunsa kyllyydestä, melkein raivokkaasti. Taas kerran huomaa, kuinka hiljainen talvi on.









Huomioita - päivät 16 ja 17

keskiviikko ja torstai

- toimistopalaveriin ei kannata osallistua sängyllä istuen. Tulee selkä kipeäksi.
Palaverin loppusuoran makasin lattialla oikoisenani; onneksi ei ollut näköradioyhteys.

- huomattavan moni tuntuu työskentelevän saunassa. Mitä tekee ihminen jolla ei ole saunaa?
Makaa makkarin lattialla, nähtävästi.

- koko ajan vakavassa, huolestuneessa puntarissa nuorison mielenterveys vs. sosiaalinen eristäytyminen. Kun vakavasti oireillut nuori alkaa oireilla uudestaan, alkaa äiti-ihmisen kuuppa käydä ylikierroksilla. Eristäytyminen aiheuttaa vakavaa riesaa. Eristäytymättömyys aiheuttaa vakavaa riesaa.

- ostin vuoden alusta hienot langattomat nappikuulokkeet.
Olen addiktoitunut vanhoihin langallisiini.
Olen kuin teini, koko ajan luurit korvilla.
Kun Lehtori aloittaa oppituntinsa, lykkään luurit korviin ja kuuntelen radiota.
Kun lähden kävelylle, soitan rakkaat läpi, luurit korvilla.
Kun menen illalla nukkumaan, laitan luurit taas korville.
Voisiko edes jonkun näistä luurittaa niillä hienoilla langattomilla?
Korvat tuntuvat orvoilta ilman luureja.

- yhdessä meidän lähellä olevassa kaupassa on talon puolesta käsidesit tarjolla.
Kävin kaupassa ja yritin struutata sitä hienosti käsivarrella niin kuin terveysammattilainen.
Motoriikkani oli sitä mieltä että myös se vastaanottopuoli pitää tehdä käsivarrella.
Tulin sitten käsidesanneeksi takkini kyynärpäätä myöden.
Silleesti ihan hyvä, koska olin juuri aivastanut allergia-aivastuksen hihaani.


En oikeastaan tykkää tulppaaneista - minusta ne löyhkäävät - mutta tulppaanit nyt vain kuuluvat kevääseen.
Olen kuin Komisarius Brunettin Signorina Elettra, työpöydälläni on elegantti kukkakimppu.
Signorina kylläkin hankkii kimppunsa valtion varoin Venetsian hienoimmilta kukkakauppiailta, minä riistän leivän lapsukaisteni suusta ja investoin alelaarin kympillä kolme -kimppuihin.

Rohevaa ruokaa - poikkeuspäivä 15

Ruokalistaehdotus yhdelle aterialle:

- lohkoperunat
-  kanapyörykät
- vihreät (herkkusienilisuke, kasvislisuke, vihersalaatti)
- sämpylät
- pikkuleivät

Pahoitteluni kasvisruokailijoille.
Pahoitteluni kaikille niille, jotka haluavat ns. täsmällisiä ohjeita.
Elän ihan kaikessa "lahjattomat harjoittelee, amatöörit venyttelee"(*) -ideologian mukaisesti.
Ei se ole niin turhan päälle.

Muista pestä käsiä, työvälineitä ja käyttämiäsi tasoja koko ajan työskennellessäsi.
En laita näitä työvaiheita listaan - mutta on varmaan selvä, että jokaisen työvaiheen jälkeen siistitään sekä kädet että käytetty taso.

Työjärjestys
1. sämpylätaikina
2. preppaus
3. sämpylöinti
4. pikkuleipätaikina
5. lisää preppausta
6. lisää leipomishommeleita
7. uunitus ja paistelu

Sämpylätaikina
n. 3-4 dl lämmintä nestettä (minulla vajaat 3dl vettä, 1 dl appelsiinimehua)
1/2 tl suolaa, pari rkl sokeria
2-3 dl kaurahiutaleita (tai muuta karheaa)
n. 3tl kuivahiivaa
vehnäjauhoja niin paljon kuin tarvitaan
rasvaa
Taikina saa jäädä puolilöysäksi; sellaiseksi että pystyy käsittelemään, mutta pehmeäksi.
Jätä nousemaan.

(tässä välissä voit hoitaa päivän viimeisen nopean työasian 15-20min)

Laita uuni kuumemaan (n.200astetta)

Preppaus nro 1
Lohkoperunat: pese perunat ja leikkaa lohkoiksi. Laita uuninkestävään laakeaan astiaan.
Öljyä ja mausta.

perunalohkot jonossa
Kanapyörykät 
Ota 2 pkt kanajauhelihaa (broilerjauhelihaa, n.800g) lämpeytymään
Riko 2 kananmunaa kulhoon jossa valmistat kanapyörykkätaikinan
Hienonna sipuli (tai kaksi, jos tykkäät siitä että asioissa on joku mielle) (inhoan sanaa hienonna, se kuulostaa jauhamiselta, ei veitsenkäytöltä)
1 pss sipulikeittoaineksia (kyllä voi laittaa myös kanapyörykkätaikinaan), laita kulhoon myös. 1 pss riittää, ei tule niin hyökkäävän makuista, vaikka kaikkea muuta onkin 2.


Herkkusienilisuke
1 rs herkkusieniä
1 sipuli
Siisti sienet ja pilko. Pilko myös sipuli. Laita paistinpannulle tilkka rasvaa ja jätä helahoito pannulle odottamaan.
(tähän tarvitaan myös tippa kermaa tmv, mutta vasta myöhemmin)
(EI, älä paistele vielä!)

herkkusienilisuke odottaa paistovuoroa

Laita perunalohkot uuniin.

Sämpylöinti
nosta kohonnut taikina jauhotetulle pöydälle, vaivaa kevyesti ja muotoile tuhti pötkö.
Leikkaa siivuiksi, nosta pellille leikkauspinta ylöspäin.
Minulla tuli kymmenkunta sämpylää, yksi pellillinen.
Laita uuniin.

ei pyörittelyä, leikkauspinta ylös  - tulee rohevia sämpylöitä

Pikkuleipätaikina 
100g voita
1/2 dl sokeria
2,5 dl jauhoja
vajaa 1 tl leivinjauhetta
reilu 1/2 tl vanilliinisokeria
Nypitään sekaisin.
Riko 1 kananmuna lasiin, sekoita, lisää noin puolet taikinan joukkoon.
Rouhi karhealla veitsellä pari riviä (leivonta-)suklaata karheaksi rouheeksi. (saa käyttää myös valmiita suklaahippuja, jos niitä kuuluu karanteenivarastoosi). Heitä suklaarouhe taikinaan.
Kokoa taikina tiiviiksi, pistä jääkaappiin vetäytymään.

Preppaus osa 2
Kanapyörykät
Lisää jauheliha keittoaines-kananmuna-sipulihässäkän joukkoon. Voit heittää sekaan myös sen pikkuleipätaikinasta ylijääneen munan. Sekoita lihapullataikinaksi.
Pyörittele kostutetuin käsin uunipellille /laakeaan uuninkestävään astiaan kanapulliksi.
Minulla tuli parikymmentä rohevankokoista pyörykkää.

Tässä välissä (noin suunnilleen) vaihdoin keittiöpyyhkeen puhtaaseen.

Tee vihersalaatti - esim. jäävuorisalaattia, tomaattia, kurkkua.

vihersalaatti

Pilko lämpimän kasvislisukkeen ainekset odottamaan. Esim parsakaalia, sipulia, porkkanaa. (voisi olla vielä paprikaa lisäksi, mutta kun ei ollut)

kasvislisuke

Pikkuleivonta
kauli pikkuleipätaikinaa pienissä erissä jauhotetulla pöydällä.
Ota muotilla pikkuleipiä
Minulle tuli tästä määrästä parikymmentä pikkuleipää - yksi pellillinen.
(teen tarkoituksella pieniä määriä leipomuksia, ei ole tarkoitus syödä itseään tainnoksiin herkuista, vaan nauttia ja leipoa hallitusti. Leipätuotteita ei meillä myöskään mene puolen litran taikinallista kerrallaan, teen pienempiä annoksia jotta maistuvat tuoreilta)

pikkuleipämuotin puuttuessa oluenmaistelulasi ajaa saman asian


Sämpylät todennäköisesti valmiit.
Ota ne pois, laita tilalle pikkuleivät.

Laita kanapyörykät uuniin samalla ovenavauksella pikkuleipien kanssa. (taivaalle kiitos kiertoilmauunista!)

Paista herkkusieni-sipulihässäkkä pannulla, miedossa lämpötilassa kunnes nesteet. Mausta suolalla, pippurilla ja pienellä aavistuksella kermaa.
Laita tarjoiluastiaan odottamaan, yritä pitää lämpimänä.

Pikkuleivät todennäköisesti valmiit.

Paista kasvislisuke niin ikään miedolla lämmöllä al dente. Mausta suolalla ja pippurilla.
Laita tarjoiluastiaan, yritä pitää lämpimänä.
Ota kanapyörykät ja lohkoperunat uunista - jos ne näyttävät valmiilta. (jos ei, notku hetki netissä)

Toivottavasti muistin kaikki uunitukset ja paistelut.

Kata pöytä.
Syö.





 (*)
anoppini hepuloitui huolettomasta elämänasenteestani kun pari viikkoa sitten esittelin kutomani  Poikkeustilapeiton ensimmäisiä kierroksia.
minkä ohjeen mukaan teet? (no ihan omasta päästä tempaisin)
Siis et laske silmukoita? (miksi pitäisi)
Mistä sä tiedät milloin se on valmis? (sitten kun se on)
Mistä sä tiedät milloin pitää vaihtaa väriä? (sitten kun tekee mieli, tai kun jämäkerästä loppuu lanka)
Mut sun raidat on erikokoisia! (niinpäs ovatkin. se on tarkoitus)
Entä jos sun kappaleissa on eri määrä silmukoita? Tai eri määrä kerroksia? (no voivoi)

Yritin selittää että siitä tulee Roheva Poikkeustilapeitto, ei se ole niin justiinsa.
Sitten sanoin että Lahjattomat harjoittelee, amatöörit venyttelee.
Käly (joka siis silloin vielä oli täällä eikä kotimaassaan) sai naurukohtauksen.
(ja Lehtori nauroi äitinsä kauhujärkytystä vielä monta päivää jälkikäteenkin)

Onneksi  fiksasin samalla kerralla jonkun tieto- tai kodinkoneteknisen ongelman.
Sain vähän koottua pistekoppaani kuntoon taas.


kuukauden luetut

Maaliskuu oli sekava lukukuu: kaipasin lohtulukemista paljon, toisaalta luin pari todellista helmeä.
Kuun puolivälissä siirryin bussista fillariin, bussilukemiset jäivät siis kokonaan pois. Karanteenielämä hämmensi aluksi, en oikein päässyt kotonakaan lukemisessa vauhtiin.

Kuukauden suositukset:
Jos saat käsiksi, lue ainakin: Heidi Mäkinen - Ei saa elvyyttää ja Celeste Ng: Olisi jotain kerrottavaa.
Ja jos kaipaat ihan vain jotain kepeää, lue Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja - ihana satu!


Kaikki luetut käänteisjärjestyksessä:

Sari Luhtanen: Murusia. Aloitin tämän kirjan bussikaudella työmatkalukemisena, luin pieniä pätkiä öisin kun valvoin murehtimassa. Sitten alkoi pyöräkausi ja bussilukeminen jäi, e-laina vanheni ja ajattelin jättää koko kirjan kesken. Kun sitten tuli tieto, että kirjastot suljetaan, kävin hakemassa kasan kepeää lohtulukemista: otin myös tämän puoleksi lukemani suloisen tarinan. Ystävykset Emmi ja Lili kokkaavat yhdessä, kumpikin kokee elämässään tyhjyyttä ja onttoutta, jota yrittävät tahoillaan täyttää sisustamalla, kokkaamalla, etsimällä uusia suuntia. Suloinen höttö, täydellisen sopiva viikonlopuihin, iltoihin jolloin vähän ahdistaa ja öihin jolloin uni ei tule. Lainasin Luhtasen muitakin kirjoja, niihin kohdistuvat terapiaodotukset ovat kovat. E- ja perinteinen käyttöliittymä. Jotain katosi välistä kun siirryin lukutavasta toiseen, mutta tarinan kulkua se ei haitannut.

Donna Leon: Ansionsa mukaan. Viikonlopun välipalakirja, ja keväinen seikkailu Venetsiassa. Kirjaston kokoelmista on kadonnut kirjoja ja osasta kirjoja on viety arvokkaita kuvasivuja. Komisario Brunetti selvittelee asiaa. Tuikitarpeellinen hyvänmielen viikonloppukirja, jonka nappasin sattumalta e-kirjastosta. 

A.J Jacobs: Raamatullinen vuosi. Ensimmäisiä lukemiani realityproosaopuksia, ja aivan ehdoton suosikkini. Jacobs kirjoittaa sarkastisesti, humoristisesti, piikikkäästi ja pistää itsensä toden teolla likoon. Tämän kokeiluvuoden tarkoituksena on elää mahdollisimman kirjaimellisesti Raamatun mukaan. Parta kasvaa, rukoileminen tuntuu kummalliselta ja Raamatusta löytyy tusinoittain käskyjä, joita noudattaa vain jokin pieni marginaalinen ryhmä. Suosittelen myös muita Jacobsin kirjoja, jos satut käsiisi saamaan. Viimeinen kirja jonka paniikkireaktiona kävin kirjastosta hamstraamassa ennen koronasulun alkua, ja ensimmäinen jonka kasastani luin, hyvänmielen kirja.

Jenny Colgan: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja. Todellinen hyvänmielen kirja! Tässä ei tapahdu mitään kamalaa, odottamatonta tai pelottavaa - silkkaa eskapistista hattaraa. Nina irtisanotaan rakkaasta työstään kirjastonhoitajana, mutta ei hätiä mitiä: hän perustaa puolirämään pakettiautoon oman liikkuvan kirjakauppansa ja muuttaa Skotlannin ylämaille pikkuriikkiseen kylään myymään kirjoja. Kirjassa vietetään puolipakanallista juhannusjuhlaa, kätilöidään karitsoja ja rakastutaan minkä ehditään. Herttainen hengähdystauko arkeen. Vaikka hyvässä chicklitissä pitäisi mielestäni olla myös jotain sanomaa, on tällaisille satukirjoillekin aikuisessa elämässä välillä tarvetta.

Charla Muller: Unohtumaton syntymäpäivälahja. Realityproosaa - Charla antaa miehelleen nelikymppislahjaksi lupauksen seksistä vuoden ajan jokaisena päivänä. Sympaattinen kirja. Amerikkalaisen häveliäs ("lahja" /"harjoitamme läheisyyttä"), eikä kirjallisilta ansioiltaan mikään suurteos. Tarinan ydin on lopultakin parisuhteessa, asioissa jotka vaikuttavat parisuhteeseen ja ihmisen elämään. Ihan kiva välipala.

Celeste Ng: Olisi jotain kerrottavaa. Kirkas, kaunis tarina siitä, kuinka ääneenlausumattomat toiveet, odotukset, tunteet ja toisaalta lausumatta jäävät rakkauden- ja arvostuksen osoitukset kaivavat ihmissuhteiden välille kuilun. Tarina siitä, jossa yksi ihminen muistaa sen kuinka hän palasi takaisin ja toinen kokee saman siten että toinen osapuoli lähti pois. Kohtuuttomalta tuntuvista odotuksista, hirvittävästä rakkaudennälästä. Surullinen, koskettava kaunis tarina kahden kulttuurin perheestä. Perheen keskimmäinen lapsi katoaa ja löytyy hukkuneena: kuka on syyllinen - tai mikä? Tarina keriytyy hiljalleen auki takaumien, muistelujen ja keskeneräisyyden kautta. Löytyi blogisuosituksen perusteella, olin jo palauttamassa lukemattomana kirjastoon, mutta parin ensimmäisen sivun jälkeen en kyennyt laskemaan käsistäni. Ilmava, hengittävä, herkkä.

Anneli Vehkoo: Rakkausturistit. Minämuotoinen (autofiktiivinen??) tarina keski-ikäisen naisen elämästä: kun mies lähtee nuoremman matkaan ja perustaa uuden perheen, kun tytär muuttaa kotoa - mitä jää jäljelle? Jää ankea yksiö Pariisissa, jonne päähenkilö pakenee elämäänsä, kaipuu varattuun mieheen (sekä entiseen puolisoon että uuteen rakastettuun), kateus tyttären elämänilosta. Surumielinen, sujuvasanainen omakustanne, bussilukemisena. Löytyi e-kirjastosta kun etsin mitä tahansa luettavaa. E-kirja.

Heidi Mäkinen: Ei saa elvyttää. Synkeän hauska, hetkittäin makaaberi, vanhuuden ja kuoleman ympärillä kiertävä mainio tarina ikälopusta Aurista - hammaslääkäri-professori emerita - joka haluaa kuolla. Keski-ikäänsä kipuileva tytär ("vain terveyskeskuslääkäri") haluaa pitää äitinsä hengissä, elää kunnollisesti ja sietää työuupumusta. Auri tutustuu nuoreen Nataliaan, ja päättää tilata kuolinapua häneltä. Natalia puolestaan päättää kupata vanhaa rouvaa urakalla. Ystävyyssuhteessa kumpainenkin yrittää hyötyä toisesta, omalla omituisella tavallaan. Pidin kirjan lakonisesta kielestä, kieroutuneesta Aurista ja tarinan synkeästä huumorista. (muutamaa kohtaa ei olisi kannattanut lukea aamukahvin äärellä). Kirjasta on vaikea sanoa oikeastaan yhtään enempää pilaamatta tarinaa. Eukkolit (seniorlit?) on uusi chicklit, ihan selvästi. Jo nyt uskallan veikata, että nousee yhdeksi vuoden parhaista lukukokemuksista. (tiedän lukeneeni saman kirjailijan Ei saa mennä ulos saunaiholla, mutta en löydä siitä mitään muistiinpanoa itseltäni.)

 Donna Leon: Anteeksiannon houkutus. Olen lukenut tämän hiukan toista vuotta sitten alkuperäiskielellä. Sympaattinen perustarina, ei kovin kammottavaa rikosta, jonkin verran (mutta ei tarpeeksi!) hyvää ruokaa, juomaa ja Venetsiaa - ja mitä ihmettä Signorina Elettra häärää? Ihana päiväretki kuitenkin Venetsiaan. Luin bussissa matkalla Helsinkiin ja takaisin kotiin. Totaalinen pako arjesta, teki hyvää sielulle!

Tuija Lehtinen: Tornin naakat. Tuija Lehtisen dekkarisarjaa: Erja Repo on eläkkeellä oleva rapsakka (=kärttyisä) poliisinainen joka tuntuu kompastuvan kaikenmoisiin rikoksiin melkein kotiovellaan. Lomalla Ateenassa tapahtuu onnettomuus, jota Erja epäilee rikokseksi, jäljet johtavat sylttytehtaalle eli omaan asuintaloon jonka oudot seniorit ovat kytkyissä rikokseen. En oikein lämmennyt tälle tarinalle. (enkä aiemmillekaan Repo-stooreille) E-kirja bussissa lukemisena.

värikoodisto
chicklit
dekkari
selfhelp
elämäntarina
matkakirja
keittokirja
tietokirja
muu (proosa, klassikko, nuortenkirja tmv. kaunokirjallinen)

Koko vuoden luetut