Kesäisiä tarinoita, seikkailuja ja kohtaamisia 3 - juhannustuumailuja

 Myöhässähän tämä tietysti on. Juhannus tuli ja meni.

Mökittömän juhannus on kuulemma yhtä ankea kuin perheettömän joulu. 
En tiedä.

Miten osaisin mökkiä kaivata, kun en sellaista koskaan ole omistanut, tai sellaisella aikaani viettänyt. 
Minusta mökkeily on välillä vähän kummallinen konsepti, jossa on kaikenlaisia mökkikohtaisia outoja sääntöjä ja tapoja, joiden hetteikköön voi huomaamattaan valahtaa.

Minun kaupunkijuhannuksessani oli

- aamukävely hiljaisten lähiöiden läpi, kesämekossa ja sandaaleissa
- aamukiipeily hiljaisella hallilla
- oikutteleva tiskikone
- käsintiskiurakka
- korjaantunut tiskikone (tietysti vasta sitten kun tiskit oli jo tiskattu ja laitettu koneeseen kuivumaan!)
- uusia perunoita ja savukalaa
- englantilaista kuohuviiniä (!!!!)

Huomioita:
Onnistuin ostamaan itselleni oikein hyvät sandaalit ihan vahingossa. Ja kesämekon myös. 
Juhannusaaton aamu oli ensimmäinen sellainen aamu, jolloin laitoin ihan vain kesävaatteet ylleni.
Yhdellä työpisteistäni on niin viileä ilmastointi, että vallan pitää olla kunnon vaatteissa, ei missään kesämekossa. Nyt oli vapaapäivä! Ja kesä! Ja lämmintä!
Oli ihan käsittämätön nautinto lähteä maailmalle paljain käsivarsin ja säärin.
Ajattelin, etten käytä koko kesänä yhtään mitään muita vaatteita. Ikinä.

Englantilainen kuohuviini! Näimme uutisissa jutun englantilaisista viiniviljelmistä, ja minulle tuli älli että maistellaan mekin niitä.
Alkossa myyjä osasi suositella hyvänhintaista ja kuulemma aivan shampanjatasoista kuohujuomaa.
Oli kuulkaa hyvää. (vaikka en siitä shampanjahommelista ole ihan varma, kun olen niin vähän sitä juomaa maistellut. Ehkä kaksi kertaa.)

Smetana. Älkää hyvät ihmiset ottako uusien perunoiden kanssa voita. Ottakaa smetanaa.

 

Mitä voin sanoa toukokuusta?

 Mitä voin sanoa toukokuusta?

Keskimmäinen palasi huhtikuun lopulla takahuoneeseemme, melkein valmiina lapsenpäästäjänä.

Päivästä toiseen jännitimme valmistumisen hitaiden rattaiden etenemistä.
Milloin puuttui opettajalta jokin täppä klikkaamatta opinnäytetyöstä, milloin jäkitti se sama täppä jossain muussa instanssissa. 
Välillä piti odottaa oppilaitoksen täppää seuraavassa vaiheessa.
kaikki oli paperilla valmista, piti vain täppäillä ja aina joku oli lomalla tai kahvitauolla tai jotain.
Ja lopulta oli parikymmensivuinen todistus sähköpostissa.
Sen jälkeen alettiin odottaa valviran hyväksyntää.
Nuorella on kesätyö tiedossa ja kaiken tämän piti olla valmiina ennen työn vastaanottamista.
vähän tiukille meni, koko prosessi oli valmiina 4 pv ennen työn alkua
Kun nämä viralliset kuviot olivat valmiina, edessä oli kesätyöpaikan viikon mittainen omatoimiperehdytys lääke- ja muine laskuineen.

Olen suoraan sanottuna suurinpiirtein vatsahaavan partaalla jatkuvasta stressaamisesta.
ja onnittelemisesta, koska tietysti naiivina luulin aina että tämä on se viimeinen vaihe mikä pitää hoitaa. eipä ollutkaan, aina oli jokin uusi käänne. voitteko oppilaitoiksissa laittaa vanhemmille semmoisen ruksilistan mitä voisi seurata?

Jossain toukokuun puolivälin tuntumilla oltiin prosessissa niin pitkällä että uskalsimme jo viettää valmistujaisjuhlaa.
Juhlaan kutsuttiin viestillä: Sinulle on varattu aika kätilön vastaanotolle. 

Nuori valmisteli juhlaansa pöydän, jolla esitteli saavutuksiaan ja oppimiaan asioita.

Reiät paperissa havainnollistavat kohdunsuun avautumista synnytyksen aikana. 
Tungettuani nyrkkini suurimman reiän läpi päätin ryhtyä viipymättä synnytyslakkoon. 
On kertaikaikkisen luonnotonta että ihmisen sisällä on jotain joka voi laajeta tuolla tavoin.

Purkkiin kerätään syntyneet.

Todistuksessa on kaksikymmentä sivua. Ensin suomeksi ja sitten englanniksi. Englanninkielisessä versiossa selitetään suomalainen koulutusjärjestelmä ja kätilöopintojen osuus siinä.

Kakut nuori leipoi itse.

Koska nuori on kansantanssin harrastaja, muistimme nuorta juhlapuheen sijaan kansanmusiikkiyhtyeemme loisteliaalla lauluesityksellä, kalevalamittaan kirjoitetulla elämäkerrallisella laululla, jonka kertosäkeeseen kutsuimme mukaan koko juhlaväen.
"Joku kolkkaa kohdunsuulla / istukka on eteisessä / lapsiveden laineet loiskuu /vastassa on meidän XX!"
Tarkkaavainen lukija tietysti huomaa että vaikka kyseessä onkin  juuri ja juuri jonkinlainen horjahteleva nelipolvinen trokee, alkusointu ei aivan toteudu ja tavujaossakin saattaa olla paikoin epäselvyyttä.

Onnistuimme kuitenkin kompuroimaan läpi laulun, hetkittäin nuotin lähettyvillä pysytellen.
Jälkikäteen videolta tarkistettuna perheen lauluesitys kestää kuusi minuuttia. 
Vieraat tulivat kahdessa erässä, nuori itse pyysi hartaasti, että emme uusi esitystä ja mieluusti hävitämme nauhoitteen kokonaan.

Lakkaamatonta stressiä hälventääkseni olen nuoren sanoin kutonut maanisesti.

Aloitin huhtikuun puolivälissä kesämekon neulomisen ja toivoin että se valmistuisi edes suunnilleen tämän kesän aikana. 
Pukeuduin mekkoon toukokuun puolivälissä valmistujaisjuhlaan.
Saatuani mekon valmiiksi viimeistelin keskeneräiset hihat ja muutaman sentin keskeneräistä helmaa vuosi sitten aloittamani sommarklubb-skjortan.
Kesätyöt eli kesäkerho alkaa kohta, tänä kesänä minulla on kesäkerhopaita! 
Saatuani mekon ja kesäkerhopaidan valmiiksi päätin testata, miten nopeasti pystyn kutomaan peruspaidan ylhäältä alas. Siihen meni kahdeksan päivää.
Saatuani mekon, kesäkerhopaidan ja kahdeksan päivän paidan valmiiksi, otin puikoille uudestaan peruspaidan ylhäältä alas. se mekkoon käyttämäni lanka on ihana kutoa ja ihana päällä, toivottavasti se myös kestää käyttöä!
pitää ehkä laittaa kuvat?

*

Työrintamalla kausi tuli valmiiksi, nyt siirrytään kesätöihin.
Olen kolme viikkoa kesäkerhossa, sitten pari viikkoa vapaalla. Sen jälkeen olen kaksi viikkoa avoimessa olkkarissa ja taas pari viikkoa vapaalla. 
Menemme kesällä Vaasaan koska sen on siellä, Jyväskylään koska se on matkan varrella kotiin Vaasasta tai ainakin melkein ja Tallinnaan koska kaverit haluavat. Ja sitten menemme Kyprokselle siellä aion maata ja lukea-lukea-lukea. 

Toukokuu on mennyt siis stressatessa ja maanisesti kutoessa. 
En ole lukenut, liikkunut tai kirjoittanut.

Nuori muuttaa kesäkuun alussa kesäasuntoon. Ilmoitin hänelle, että nyt hän on kuluttanut hössötyskiintiönsä tältä vuodelta, minä sanoudun irti hössötyksestä ja häneen kohdistuvasta stressistä. 

* 

Kesä avautuu edessäni lukemattomien mahdollisuuksien kesänä.

Aion kutoa. Lukea. Ehkä pitkästä aikaa kirjoittaa päiväkirjaa jos löydän täsmälleen oikeanlaisen muistikirjan. 
Aion istua joka päivä parvekkeella ainakin vähän aikaa.

hymyilen vain

 Päivät ovat olleet pitkiä.

Työsuhteen alussa minulle sanottiin: lomat on pidettävä ennen työsuhteen päättymistä.
Syyslomaa minulla ei ollut. Harmitti vähän.
Talvilomaa ei tule. Se harmittaa paljon.
Työsuhde päättyy toukokuussa.
Jatkosta ei ole tietoa, puljussa YT:t käynnissä.
Tutkinto jäänee yhden näytön vajaaksi. olen työsuhteessa oppisopimusopiskelijana. Suoritin yhden näytön syksyllä, toinen on edessä keväällä ja viimeinen jää siis seuraavaan syksyyn.

Elma ja kuusonen

Olen ollut normaalia useampana päivänä "sulkija" - se joka jää odottamaan sen vihoviimeisen lapsen lähtöä.
Meillä on vaihtelevasti kaksi jotka haetaan lähes viime minuuteilla. Ja usein siten, että kaikki muut on haettu jo tuntia aiemmin.
Se viimeinen tunti on pitkä tunti.
Kerran meni yliajallekin.

Nettiyhteys katosi. joku remppaheikki oli katkaissut taloyhtiön puhelinkaapelin. olisiko siitä voinut tiedottaa iloisella heippa-lapulla rappiksessa?
En ole jaksanut käydä uimassa. 
Kiipeilykaveri on kipeänä.
Olkkarin pöydällä on jättiläiskaaos.
Keittiön tasot ovat hautautuneet. keittiöstäni näkee aina henkisen vointini tason, mitä kaoottisempaa, sitä huonommin voin. yksi lapsista laittoi minulle aikuisen adhd:n tuntomerkkejä: jättää jälkeensä loputonta kaaosta ja kasoja, vointi tulee entistä kaoottisemmaksi sen takia. Samaistun täysin; minulla ei ole adhd:ta.

On märkää, kylmää ja pimeää.

ruma ja kiikkerä mökki

Osa lähinuorista tuli meille leipomaan koristelemaan piparkakkuja.
Sanoin ensin että en tee mitään kun traumatisoiduin siitä hommasta töissä.

Sitten tein kumminkin.
Ensin tein pienen, ruman kiikkerän mökin.
Se olikin ihan hauskaa eikä yhtään traumaattista.

Ja sitten tein toisen.
Ja sitten ajattelin että ensi jouluna lyön leiville tekemällä sarjatuotantona pieniä, rumia, kiikkeriä mökkejä.

olen aika ylpeä kynttilöistä ikkunoilla

Raivasin vähän olkkaria.
Ja keittiötä.

Perjantaina viimeinen lapsi haettiin jo varttia yli.

Mentiin kavereiden kanssa aftereille.

Olkkarissa tuoksuu hyasintille.

Tein listan muistikirjaan.

Savolaistunut on tulossa joulunviettoon tänne rannikolle.

Maassa on juuri nyt hitu valkoista.

Minulla joululoma.

Hymyilen vain.

Make it double

Yleensä laitan seimen esiin ekana adventtina. 

Paitsi tietysti en päähenkilöä. Hän ilmiintyy vasta jouluna.

Hahmot olen saanut äidiltä ja isältä, joltain heidän Espanjan-reissultaan.

Tänä vuonna kun virittelin rakennelmaa, häkellyin totaalisesti:

Niitä on tuplat!
paitsi aasia, mutta se on niin kolossaalisen kokoinen että yksi riittää

Juttelin siinä pystytyshommia tehdessäni savolaistuneen nuoren kanssa ja totesimme että meillä on sekä Hesus että Hristos. 

On kyllä hieno hommeli.

Pistin sekä Hesuksen että Hristoksen odottelemaan tulevaa. Toivottavasti osaan sitten jouluna ottaa esiin sen oikean kaverin. 

tietenkin meillä on kakkiva paimen!

Joulunvietto- ja joulurauhapaine

 Meillä tai kait minulla on pienimuotoisia joulunviettopaineita.

Olimme hetken verran joskus elokuussa haaveilleet Lehtorin kanssa semmoisesta mahdollisuudesta että livahtaisimme jouluksi karkuun jonnekin lämpimään ja jättäisimme koko revohkan oman onnensa nojaan.

Lehtorin siskonlapsi tai siis -aikuinen tuli kotoaan ulkomailta vaihto-opiskelemaan näille kulmille koko vuodeksi ja haluaa nyt kokea semmoisen suku-perhejoulun mitä meillä on viime vuosina vietetty.

Kysyin häneltä että mitä jouluruokia hän on kotonaan tavannut syödä ja mitä haluaa meillä nyt syödä ja mitä haluaa leipoa ja laittaa vai haluaako ja-ja-ja - ja niin jouluhenki Hannupekka valtasi minut jo marraskuun alussa. Tai saattoi se olla jo lokakuussakin.

Mutta onhan siinä tiettyä suorituspainetta että onko maassa herkät hanget ja riittävän jouluinen tunnelma kun joulurauha julistetaan ja onko riittävästi luumukiisseliä mitä kukaan ei ole koskaan aiemminkaan syönyt ja kaikkea muuta sentapaista. 

Lapsipolo ei ollut ikinä kuullutkaan joulurauhan julistuksesta.
Omat lapsipoloni ovat puolestaan ilmoittaneet että heitä ei pidä sotkea tähän juttuun, he aikovat vetelehtiä pyjamassa ja katsoa sitä telkkarista ja laulaa kovalla äänellä Porilaisten marssia kuten asiaan kuuluu. 
liikutun joka vuosi siitä kun ne istuvat rivissä sohvalla ja laulavat kovalla äänellä poooojaaat kansanurhokkaan.
Siis mitä, eivätkö teidän lapsenne osaa sitä? kauhistus!
En tiedä mistä ne sen ovat oppineet.

Yritin ehdottaa erityisesti savolaistuneelle nuorelle että hänen kuuluisi tulla paikan päälle livenä. Kun hän kumminkin on täällä vieraana savonmaalta eikä ole ollenkaan tuttu näin hienon perinteen kanssa. Voitaisiin tunkea eturiviin niiden rumpujen lähelle että soisi takapotku kunnolla korvissa.

Jukolan Jussin paikka

 Aika usein aloitan joulun koristeluhommat ekana adventtina. 

Jukolan Jussiksi nimeämäni omatekoinen ja rujohko himmeli löysi yllättävän paikan. 

Ajattelin että se ei mahdu ikkunan lähellä pyörimään, mutta mahtuu kumminkin. Ja on oikein jouluisa.

Juhannus lähiössä

Metsässä kukkivat vanamot.

Käki kukkuu.

Grilli tuoksuu pihassa.

Saunotaan.

On yötön iltahämärä.

Pääskyset sukeltamassa räystään alle.

Ahomansikkaa pivollinen.

On kesä.

hajanaista jouluista

Ollaan jo joulukuussa!

Pitkällä joulukuussa! 

Tuon joulua sisään vähitellen, vähän kerrallaan.  

 Itsenäisyyspäivän aamuna ripustin kepukkakuusen keittiöön. Ja virittelin siihen valot.
Latvatähti on kadonnut johonkin.
Ehkä kepukkakuusi toimii silti.

Meille ei pitänyt tulla mitään muuta kuusta.
Paitsi että tuli sittenkin, pikkuinen huonekuusi.
Saa nähdä, saanko pidettyä sen hengissä.

Kävin kurssilla opettelemassa himmelin tekoa.
Osasin ennestään peruskuvion ja olen muutaman pienen himmelin joskus tehnytkin.
En edistynyt yhtään monimutkaisempiin kuvioihin, sellainen millintarkka piperrys ei vain onnistu.
Jukolan Jussiksi nimeämäni himmelintapainen hakee vielä paikkaansa.

Joku ihana ihminen laittaa vuodesta toiseen meidän rappikseemme joulutoivotuksen.
Vuodesta toiseen se aiheuttaa minussa hampaiden kiristelyä ja viiltelyä ohimoilla. tiedän, on pikkumaista hermostua kieliasioista, mutta hermostun silti
Mikä helkkari on talo nasukas?
Tulimme Lehtorin kanssa siihen tulokseen, että se tarkoittaa luultavasti Elmaa. Elma totisesti on Nasukas.

Nasukas

Työelämä on ottanut päähän. Välillä enemmän, välillä ei ihan niin paljon.

Alkoi ottaa päähän niin paljon, että piti tehdä jotain.

 

Osallistuin pääsykokeeseen.
En ole vuosiin kirjoittanut yhtään mitään lyijykynällä - kuvassa näkyvästä syystä.
vasurina olemisen kiro
En muistanut enää, millainen kovuus kynässä pitää olla, että saan säädyllistä jälkeä aikaan. piti muutenkin ihan erikseen käydä ostamassa lyijykynä pääsykoetta varten.
Kirjoitan nykyään vain semmoisilla kynillä, jotka eivät tahraa, semmoisilla hyvälaatuisilla kuulamustekynillä yleensä. 
En kehdannut ottaa kuvaa siitä, millaiseksi valkoinen pöytä jäi jäljiltäni.
Näky oli suoraan sanottuna törkeä, olisi pitänyt jäädä kumittamaan pöytä puhtaaksi

Muistan vanhoilta hyviltä ajoilta ylioppilasreaalin. nuorisolle tiedoksi, että nekin kirjoitettiin ennen käsipelillä. Täydet kymmenen esseevastausta.
Jostain todella tyhmästä syystä olin pukeutunut valkoiseen paitaan.
Olin kyynärpäitäni myöden lyijykynäisen mustanharmaa.

Sain opiskelupaikan.
Nyt pelottaa ja huolestuttaa
1) myöntääkö työnantaja opintovapaata
2) miten rahoitan osan opintovapaasta. koulutus kestää kaksi vuotta, rahaa on kait 15kk.
3) myös hermostuttaa, huolestuttaa ja ahistaa kaikki muu

 

Kutomishommelit käynnistyivät pitkästä aikaa. Verryttelin nykertämällä Lehtorille sukat. värivalinnat ovat hänen.
En ole ikuisuuksiin kutonut sukkia, siihen nähden olen ylpeä, että sain ne edes aikaiseksi.
Ehkä en rupea kirjoneulekutojaksi.
Kärjet ovat rumat, seuraaviin pareihin tein paremmat.

Kutomishuumassani järjestelin langat ja puikkelit.
Löysin muutamia keskeneräisiä töitä ja semmoisen kasan lankaa ettei hetkeen tarvitse mitään ostella.
Tarvitsee vain kutoa.

Nuoriso kriiziytyi koska Lehtorin mamma - heidän isomammansa, melkein 100vee - ei enää jaksa tai kykene paistamaan jouluksi kinkkua.

Tapani mukaan yritin, että muutamissa asioissa jouluna voi vähän vedellä mutkia suoraksi.
Joulupuristinen lapsukaiseni, jolle tähän asti laatikot ovat olleet sydämen asia, ilmoitti marttyyrin äänenpainoin että kait mää sitten sen kinkunkin paistan.
Muistin että minulla on jossain tallessa mamman sinappiresepti, koska se kuuluu kinkkuun, joka kuuluu jouluun.

Minä kriiziydyin siitä että on melkein ensimmäinen joulunalusaika ikinä, jolloin nuoriso ei osallistu joululeiriin.
En pysty tekemään mitään jouluvalmisteluja kun ne eivät ole leirillä.
Yhden mielestä joku leiri on kulkutautivuosina jäänyt väliin.

kakskytviis vee

 mitä osaan sanoa kahdestakymmenestäviidestä vuodesta?

Silloin oli lokakuu. Syysmyrskyn riepottama puhdas aamu, lehdet kaikki puista pudonneet.

Olimme ihan hirmu nuoria - ainakin kun kuvia katsoo.

Kerran kirjoitin siitä paremmin kuin tänään.

Aika on mennyt hirmu äkkiä. 
Ja hirmu hitaasti.

Sanoina se tuntuu enemmältä kuin kuluneena aikana.

Ja silti...se on kolme ihmisikää - nyt aikuisiksi omaan elämäänsä kasvaneita.

Ja se on kaksi vähän isompaa ihmisikää - puolet elämästä. Kumman vain elämästä.

Omituista.

Ja ihan valtavan hienoa.

Puhe ylioppilaalle

Nyt olemme tässä, juhlan äärellä - näinhän tämä puhe kuuluu aloittaa?
Ja kyllähän ylioppilaalle täytyy pitää puhe - vai mitä Pikkusisko?
Pitäisi antaa elämänohjeita, ja kun sinusta on kyse, pitäisi varmaan verrata elämää kallioon tai kiipeilyseinään tai jotain sentapaista. Mutta se kiipeilyjuttu on jo käytetty.

Sen verran kuitenkin pysytään siellä kiipeilyn maailmassa, että tämän puheen luonteeseen kuuluu tietenkin se, mistä itse kiipeilyssä pidän: kaveria saa kannustaa joo - joojoo! - aina sopivissa väleissä. Tai vaihtoehtoisesti eiiiii! /noouuuuu jos jotenkin ote lipsahtaa.
Osaako ja muistaako kaikki nyt nämä? Pitääkö harjoitella?

Me olemme olleet siitä onnekas perhe, että meillä on koko ajan ollut ympärillämme varsin mukava verkosto läheisiä ihmisiä jotka ovat eri tavoin osallistuneet ja olleet mukana elämässämme.
Niinpä nyt, kun olemme yhdessä juhlimassa Pikkusiskon lakkiaisia, tarvitsen vähän apua Pikkusiskon läheisiltä ihmisiltä.

Aloitetaan Pikkusiskosta itsestään.
Tulehan tänne ja ota hetkeksi se valkolakki päästäsi. 

Sitten aloitetaan - kaikkein tärkeimpiä ihmisiä meidän perheen elämässä ovat ehdottomasti olleet isovanhemmat, he ovat olleet kaikissa käänteissä aina mukana:

Mummi - tuletko tänne. (Joo, joojoo!) Aloittajan osa ei ole helpoin, mutta hyvin se menee (joojoo!)

Puhutaanpa tänään vähän päähineistä. Lakeista.
Tämän lakin mummi hankki Pkkusiskolle, ei tarvinnut silloin tyytyä isompien sisarusten jämiin.
Mummi on kaikkien näiden turkulaisten (ehkä myös tanskalaisten) lastenlastensa osalta ollut kovasti huolissaan siitä, pysyvätkö pienet lämpöisinä.
Tässä päähineessä meidän Pikkusisko aikoinaan kotiutui  - vieläkö mahtuu päähän? Kokeile mummi! (Lakki1)
Tämä lakki päässään Pikkusisko nukkui onnellisena vaunukopassa eteisessä keskellä meidän arkihulinaa ja kasvoi osaksi meidän perhettä.
MUTTA NUKKUUKO Pikkusisko  VAUNUKOPASSA JA SOPIIKO TÄMÄ LAKKI PÄÄHÄN TÄNÄÄN?


MURRI JA MOFA
Aivan valtavan tärkeitä hetkiä ovat olleet yhteiset matkat.
Ensimmäisellä matkalla Pikkusiskon sanavarasto kasvoi valtavaa vauhtia.
Yhdellä etelänreissulla hän oppi uimaan.
Ja se matka, jolloin Pikkusiskolle piti asettaa miesvartiointi, ettei hän karkaa hakemaan suloista kiliä vuoristosta, se ei varmaan unohdu ikinä.
Nuorimmaisen osa on kuitenkin vähän kova: vaikka kuinka pengoin kaikki mahdolliset kätköt, yhtään Pikkusiskolle kuulunutta lippistä ei tuolta ajalta löytynyt.
Mutta se taitaa tosiaan olla olla nuorimmaisten osa, välillä pitää tyytyä isommilta jääviin vanhoihin vaatteisiin. (Lakki2)
NIINPÄ, SOPIIKO TÄMÄ LAINALAKKI Pikkusiskon PÄÄHÄN TÄNÄÄN?

Yhdeltä reissulta kotimatkalle lähti mukaan myös Pikku-tiikeri - joka hänkin on täällä tänään.
Pikku-tiikeri, Pikku-nalle ja Pikkusisko - yhteisnimeltään Pikut - muodostivat yhdessä varsinaisen vauhtikolmikon. Pikut olivat vielä vähän villempiä ja hurjempia kuin Pikkusisko itse.
Pikkutiikeri on se, joka rymyää päiväkodissa, menee piiloon koululaukkuun ja käskee tehdä hulipumpeleita milloin vain. Ja kun Pikkusisko ja Pikkutiikeri lähtevät yhdessä matkaan, siinä on oksat pois ja hulipumpelit tilalle.
Ota Pikut tähän mukaan.

Hirmu monena kesänä meidän elämäämme ovat kuuluneet serkut
(muisto vuodelta 2013)
Nyt on tehty kaikki sellaiset asiat, jotka kesällä kuuluu tehdä - lasten mielestä.
Lapset ovat:
Syöneet ihan hirmu paljon herkkuja mummin pöydässä.
Käyneet uimassa.
Shoppailemassa.
Katsoneet roskaa juutuubista ja nauraneet.
Tanssineet diskoa mummin takahuoneessa.
Serkut ovat ajelleet hissillä
KAUNISTA JA KESÄISTÄ ON, JA SERKKU ON TÄÄLLÄ,  MUTTA SOPIIKO TÄMÄ PÄÄHINE Pikkusiskon PÄÄHÄN TÄNÄÄN?

Sisarukset:

Vuonna 2010 Pikkusisko oli eskarissa. Jo tuolloin ehkä oli nähtävissä ja kuultavissa hänen ymmärryksensä maailman moninaisuudesta. Pikkusisko on kasvanut fiksuksi nuoreksi aikuiseksi, ja minä olen oikeastaan aina nauttinut eniten meidän yhteisistä keskusteluistamme - niiden alut ovat siis jo olleet olemassa eskari-ikäisessä Pikkusiskossa.

”Pikkusiskolla oli aamulla kriisi, koska päiväkodissa on pikkujoulupäivä ja sai ottaa tonttulakin mukaan. Mutta voi! Isojen ryhmällä onkin uimakoulua, eikä ehdi yhtään olla tonttu!
Vakuutin hänelle, että tonttu on tonttu ilman lakkiakin ja tonttutytöt voivat kyllä mennä uimakouluun, myös ilman lakkia.
Äiti, ei tontut ole tyttöjä!
No okei, tonttupojat voivat mennä uimakouluun!
ÄITII, Ei tontut ole tyttöjä tai poikia, ne vaan on. Nyt jonkun pitää vielä palmikoida mun parta”

Isosisko - (koska tässä tarinassa on parta)
ONKO PARTA PALMIKOITU JA SOPIIKO TÄMÄ LAKKI Pikkusiskon PÄÄHÄN TÄNÄÄN?

Elokuussa 2011 Pikkusisko aloitti koulun
Seison huomenna koulun pihassa saattamassa ekaluokkalaista. Olen yhtäaikaa helpottunut ja surullinen. Päiviimme tulee koko ajan enemmän joustoa, enemmän mahdollisuuksia.
Ja samalla kokonainen elämänvaihe jää taakse.
Saksanpaimenpuput ja koirakeijut kumppaneineen piiloutuvat jonnekin matikanvihkojen ja aapisten väliin.
Upeaa.
Haikeaa.
Uskomatonta.
Isoveli - olit ekaluokkalaisen Pikkusiskon koulukummi - ja
KOMEA ON PÄÄHINE, MUTTA SOPIIKO TÄMÄ LAKKI Pikkusiskon PÄÄHÄN TÄNÄÄN?

KUMMIT
Pikkusisko on hyvin nuoresta iästä asti ollut varsin tiedostava ihminen. Ja siinä häntä ovat onnistuneesti tukeneet eri tavoin erityisesti kummit.
Tämä muisto on  syksyltä 2011 - ja kertoo karua tarinaa mahdollisen ilmaston lämpenemisen aiheuttamista kriiseistä pienessä ekaluokkalaisessa.
Löysin Pkkusiskolle ihanan talvipipon, tiikeripipon. Joka tietysti olisi pitänyt saada käyttöön heti.
Mutta tänään ei ole tarpeeksi kylmä.
”Eikä ikinä tietenkään enää tule kylmää vaan aina on lämmintä ja vaikka mä odotan neljä miljoonaa vuotta ja sit maanantaina se pipo on jo ihan ruma ja kulunut ja repsottaa ja se tiikeri kuolee eikä mahdu mun päätän enää ikinä. Enkä mä voi syödäkään kun tää aamupala on niin rumannäköinen!”
HIENO AJATUS, MUTTA SOPIIKO TÄMÄ LAKKI Pikkusiskon PÄÄHÄN TÄNÄÄN?


Pikkusisko on pienestä pitäen ollut aktiivinen ihminen monella tavalla. Harrastuksia on piisannut laidasta laitaan - ensimmäinen laji oli lehmäbaletti ja se kokoontui meidän keittiön pöydän alla.
Mutta myös muuta on ollut - vaikkapa viulunsoitto (Täti)
Joulu 2010
Katselen Pikkuriikkisiä enkeleitä, joiden sukkahousut ovat krympyssä nilkkojen ympärillä ja sädekehät vinossa punaisten hiuspompuloiden päällä.

Koko esiintyjäkaarti on yhtaikaa ylpeä ja ujo
Oma pieneni soittaa krihisevänkrahisevasti ja hätinä tunnistettavasti Heinillähärkien.
Niin rohkeasti.
Ja kauniisti.

MUTTA SOPIIKO TÄMÄ KENKELIPIPO Pikkusiskon PÄÄHÄN TÄNÄÄN?


Vuonna 2013 viulunsoitto sai jäädä
Se oli liian vaikeaa, liikaa harjoittelua ja pitää seistä. Ja soittotunti kestää liian kauan. Tilalle olisi pitänyt saada kitara-, rumpu tai laulutunteja. Kelvannut olisi myös sirkuskoulu, tai koirakoulu. Ja yleisurheilu. Tai uimahyppy. Kilpauinti. Tanssikin käy, mutta ei se missä Isosisko on. Jokumuu tanssi. Partiosta maapartio, kun niillä on kuulemma armeijanväriset kaulahuivit.

Lajiksi tuosta listasta valikoitui sirkus ja vielä joulukuun 2015 lopussa Pikkusisko oli karkaamassa kanadalaisen Cirque du soleilin matkaan.
Sitten tapahtui jotain.
 

(kiipeilykaveri!)
Uutena vuotena 2016

Jostain omituisesta ja käsittämättömästä syystä, jota en pysty mitenkään hahmottamaan vieläkään, satuin selailemaan kiipeilyhallin nettisivuja ja siellä oli ilmoitus seinäkiipeilyn alkeiskurssista aikuisille.
Kysyin, kiinnostaisiko se Isoveljeä. (HUOM!)
Kiinnosti.
Ilmoitin sen sinne.
Samoilla sivuilla oli ilmoitus junnujen kiipeilykerhosta, ja kysyin, kiinnostaisiko se jompaa kumpaa tytöistä.
Pikkusiskoahan kiinnosti.
Ilmoitin sen sinne.
Siitä pitäen ei mikään ole ollut elämässä ennallaan.
Nimittäin Pkkusiskon elämässä.

Kiipeilykerhoa piti oleman kerran viikossa puolisentoista tuntia kerrallaan.
Ensin se lapsi tinki itselleen luvan jäädä treenaamaan kerhon jälkeen.

Se ei ehkä aivan täsmälleen ollut minun mieleeni - nimittäin ajatus siitä että hentoinen pikkutyttöni sompailee siellä kaikkien seiniltä putoilevien aikuisten miesten joukossa.
Mutta siellä se sompaili.
Kiipesi, sai kovettumat käsiinsä ja kiipesi lisää.

Pikkusiskon puheisiin hiipivät omat kiipeilytossut.
Minä tietysti että ne kuuluvat kerhon hintaan ja mitä sinä niillä ja diipadaapa.
Kohta sillä oli omat kirkkaankeltaiset tossut.

Sitten se halusi näyttää sitä touhua kavereilleen ja samoihin aikoihin se alkoi puhua, että olisipa kiva käydä salilla vähän useammin.
Me tietysti kypsän aikuisesti vastustimme asiaa: siellä ei taatusti kaivata pikkutyttöjä hihittämässä ja sekoilemassa. Ja et voi käydä siellä yksin ja kuka sua neuvoo ja ei kyllä ja ei.
Ilkku  kävi kuittaamassa - tuohon hommaan tarvitaan huoltajan lupa - lapsukaisen sisään yhtenä arki-iltana ja kun minä tulin kotiin, vastaani pomppi iloinen lapsi ja itseään lattian läpi kairaava aikuinen: Pikkusiskolle oli hankittu kymppikortti. Siis kymmeneen sisäänkäyntiin oikeuttava jäsenyys.
Siitä pitäen se rupesi käymään salilla kerran viikossa siinä laajennetussa kiipeilykerhossa ja toisen kerran arki-iltana.

Sitten se alkoi puhua kilpailuista.
Me tietysti kypsän aikuisesti vastustimme asiaa: sehän on harrastanut vasta pari kuukautta ja miten sinne edes pääsee ja onko lisenssiä ja kukamitähäh.
Se junaili itselleen kyydin - tässä vaiheessa sillä jo varsin kunnioitettavat hauikset, henkilökohtainen valmentaja ja jonkinsortin valmennusohjelma,  sekä hengenheimolainen, samanikäinen tyttö (vissiin A jos oikein muistan) - meni, kisasi ja sijoittuikin.



Sitten se alkoi puhua ulkokiipeilystä. Minä vaahtosin aikani, mutta tietäähän sen, kuinka siinä kävi.



MUTTA SILTI SOPIIKO TÄMÄ LAKKI Pikkusiskon PÄÄHÄN TÄNÄÄN?


Pikkusisko, tässä meillä on melkoinen kokoelma hienoja päähineitä. Kuten kuulit, ne kertovat monenlaisia tarinoita sinusta.
Näin mahtavalla ja merkityksellisellä taustajoukolla me isän kanssa emme millään voi ottaa edes pientä osuutta siitä kaikesta mitä olet oppinut tai siitä mitä sinusta on tullut.
Mutta kyllä mekin oman osamme tästä silti otamme, vähän kuitenkin - sen tämän päivän oikean lakin verran.
 

Lehtori!


SOPIIKO TÄMÄ LAKKI Pikkusiskon PÄÄHÄN TÄNÄÄN?

ONNEA!

*

jokaisen päähineen kohdalla joku taustajoukoista tuli lakittamaan Pikkusiskon juuri sillä päähineellä:
vauvamyssystä, retkilippiksenm ekaluokkapäähineen, tonttulakin, kukkaseppeleen, sädekehän, tiikerimyssyn ja kiipeilykypärän kautta ylioppilaslakkiin.

myös pikut saiva lakit

 

Vinkkejä rippi- ja lakkiaisjuhlien järjestämiseen

 Rippijuhlia vietetty
2014; ei selkeää postausta
2016; vinkkipostaus 
2019; ei varsinaista postausta; Puhe rippijuhlissa

Lakkiaisia
2018; vinkkipostaus ; Ylioppilaan epätavallisempi kukkakimppu; Puhe ylioppilaalle
2020; Vinkkipostaus - lakkiaiset poikkeuskeväänä; Hajahuomioita poikkeuslakkiaisista
2023: Puhe ylioppilaalle

Järjestelyistä

Pikkusiskon rakas pikkunallekin sai juhlassa lakin

Kotona vai muualla? 
Neljät kotona, kahdet muualla.
Kaksiin lakkiaisiin saimme maksutta käyttöömme oman seurakunnan nuorisotilan.
se on tosin vaatinut melkoista osallistumisaktiivisuutta kaikilta kolmelta nuorelta ja vähän meiltä aikuisiltakin, homma on aloitettu vähintäänkin viisitoista vuotta sitten, ensin perhekerhoissa ja -leireillä, sitten joululeireillä, isostoiminnassa jne, jopa satunnaisissa työsuhteissa.

Kotona järjestettävien juhlien etuna se, että paikka on tuttu, omat tarvittavat tavarat lähellä, ei tarvitse roudata mitään ja tila on maksuton.
Koti on tuttu ja oleminen on siksi vaivatonta.
Kerrostalossa voi olla ahdasta ja aika lämmintä. 

Tiloista muualla joutuu todennäköisesti maksamaan.
Kuuluuko tilaan astioita? Miten hoituu catering?

Me veimme nuorisotilaan omat astiat ja sapuskat.
Nuorisotilassa oli tilaa ja avaruutta ja mahdollisuus halutessa olla myös ulkona.
Ja biljardipöytä!
ja näissä viimeisissä lakkiaisissa pomppulinna!

Varaa pienille ihmisille mihin tahansa juhlatilaan jotain puuhaa.

Kotibileet: siisti paikkoja ajoissa etukäteen; avaa pintoja.
Aikatauluta myös tämä.
Viikonloppu viikkoa ennen juhlia: siivous-/raivaus yhtenä päivänä, toisena viikonlopun päivänä levätään.
Juhlien aattona valmistellaan syömäpuolta.
Älä siivoa kaappeja ellei ole aivan pakko. 
Viimeiselle illalle vain imurointi ja wc-tilojen siivous! Kaikki muu täytyy tehdä ennen.

Omat tarjottavat vai ostopalvelu?

Olen pihi, olen valmistellut kaikki tarjottavat itse tai vähän avustettuna.
Varaa yksi kokonainen päivä juhlien tarjoiluiden valmistamiselle -  mieluusti se juhlien aatto.

Tee vain sellaisia juttuja joita osaat ihan varmasti tehdä ja jotka taatusti onnistuvat.
Tee vain sellaisia asioita, jotka pystyt tekemään yhden päivän (tai illan) aikana ennen juhlia.

Osallista päivänsankari: tee enimmäkseen sellaisia tarjottavia joista hän pitää.
Mikä on sankarin lempikakku tai lempisuolapala? Rakenna päivän tarjoilut niistä.
Jos lemppari on pakastepikkupizza, niin helpolla pääsee (testattu)

Tai hanki kaikki valmiina. Se vasta vaivatonta on!

Vähemmän on enemmän.
Olen kova stressaamaan tarjottavien määrästä.
Useampien juhlien kokemuksella: mitä vähemmän tarjottavaa on, sitä maltillisemmin vieraat syövät ja sitä vähemmän jää yli. 
Viimeisten lakkiaisten menu:
Pakastepikkupizzat 
Pakastepasteijat (tomaattimozzarella ja liha, vegaanipasteija)
cocktail-tikut (juustoa, lihapullia, nakkeja, viinirypäleitä, pikkutomaatteja, sama vegaanisena)
kuivakakkua, keksejä
amerikkalainen suklaajuustokakku (Valio) - ollut meillä monissa juhlissa, syntyy vaivattomasti, pystyy tekemään sarjatyönä, maistuu lähes poikkeuksetta ihmisille, on runsas, ei tarvitse uunia
Lähes täydellinen vegaanikakku - ystävän tekemänä ja hänen ohjeellaan. Juustokakku-tyyppinen kakku sekin.
Kahvipöydissä: karkkeja, pusuja, sipsejä

Omat leipomukseni ovat aina surkean näköisiä, mutta oikein syömäkelpoisia. koristelulla - jos sen tekee joku muu - onnistuu vähän hämäämään.

Panosta juomapuoleen - varsinkin jos sää on lämmin
kahvia tietysti ja teetä, vichyjä, pillimehuja pienille ihmisille, limuja myös
supermenekki on aina ollut alkoholittomalla sangrialla (1 osa rypälemehua, 1 osa spriteä, 1-2 appelsiinia puristettuna joukkoon) Tätä meni viimeisimmissä juhlissa 6 litraa.
jääkahvi (ja sangria) - jääkahvissa on tosin kova valmistaminen, sitä ei kannata tehdä varastoon, vaan litra kerrallaan, linkin takana olevan ohjeen voi moninkertaistaa litraiseksi

Apulainen!
Jos järjestät juhlat kotona - tai jos hoidat cateringin vieraissa tiloissa itse - pyydä apulainen. 
Ulkoista juhlapäivänä kahvinkeitto, tarjoiluastioiden täyttäminen ja kaikki tarjoiluun liittyvä jollekulle ystävälle, päivänsankarin sisarukselle, kummille, sisaruksen kummille, isovanhemmalle...kenelle tahansa kohtalaisen kykenevälle, läheiselle ihmiselle. Pääset itse edes vähän juhlahumuun mukaan. 
Minun on vaikea päästää ohjaksista irti, mutta on siinä vaiheessa kun juhlat ovat kunnolla lähteneet rullaamaan, eikä minua ole kokoaikaisesti tarvittu keittiössä, on kyllä ollut mukava ihan vain osallistua.
Kiitos siskolle kahvinkeitosta ja tiskaamisesta useiden juhlien osalta, kälylle samoin; kiitos viimeisten lakkiaisten kohdalla Isosiskolle ja tanskan-serkulle tarjoiluista huolehtimisesta (erityisesti kakkujen koristelusta) ja Hilu-kummille kakuista sekä yleisestä organisoinnista monien juhlien osalta!

Juhlien aikatauluttaminen
Rippijuhlat ja lakkiaiset ovat siitä metka juhla, että ensin on se virallinen juttu kirkossa tai lakituspaikassa ja sitten on sitä kahvinjuontia jossain muissa tiloissa.
Varaa kunnolla aikaa siirtymille. 
Aika usein saattaa olla, että siihen viralliseen osuuteen pääsee vain rajattu määrä osallistujia, esim. vanhemmat ja kummit tai joku vastaava suunnilleen viiden ihmisen lähetystö.

Sekä lakitus että konfirmaatio ovat tilaisuuksina suhteellisen pitkiä, ja jos tarkoituksena ei ole viettää kunnon ruokakemuja, täytyy ainakin päivänsankari tukijoukkoineen ruokkia jotenkin - se tapahtuu tässä välissä ja sen pitää olla hyvin hyväntuulinen hetki.
Varaa siis jo kutsuja suunnitellessasi tähän väliin ihan kunnon siirtymätauko.

Jos voit, porrasta juhlaa.
Ota aluksi juhlaan mukaan vain kaikkein läheisimmät ja rakkaimmat vieraat, sellaiset joiden edessä ei tarvitse pingottaa, pönöttää tai pokkuroida. 
toivottavasti ylipäätään voit kutsua vain sellaisia ihmisiä, jotka tuovat energiaa, eivät varasta. juhla on sinun ja perheesi näköinen.
ja toivottavasti ainakin nuoren läheisimmät (kummit, mummit ja vastaavat) ovat pönöttämätöntä väkeä.

Näissä viimeisissä juhlissa kokosimme koko oman, kaikkein läheisimmän väen juhlapaikalle ajoissa ennen kutsussa ilmoitettua ajankohtaa.
Siinä jäi aikaa käydä vessassa, kohentaa ulkoasua, jutella ja ihan vain olla. 

Tässä välissä: lakituksen jälkeen ja ennen kunnon kahvittelua tarjosimme kaikille lähimmille hyvin epäviralliset hampurilaiset.
Se ei vielä ollut juhla-aikaa, emme kilistelleet, emmekä olleet yhtään juhlavia.

Tällä tavalla kaikki alhaisesta verensokerista väsähtävät (eli siis kaikki) olivat valmiita varsinaiseen juhlaan täysissä voimissa.
Näissä viimeisissä juhlissa tämän mahdollisti oma personal-volttikuskimme Isoveli, joka kävi tekemässä reilun parinkymmenen hampparin tilauksen läheiseen hampparipaikkaan riittävän hyvissä ajoin ja polkaisi noutamaan purilaiset juhlakansalle.
Ruoki ainakin itsesi ja päivänsankari millä tahansa keinolla siirtymän aikana.
Olet itsekin paremmalla tuulella, vaikka sitten olisikin majoneesitahra rinnuksilla.
juhlat alkavat kumminkin vasta kun päivänsankari on paikalla, niin että pieni kieppi hamppariluukun kautta ei aiheuta mitään häiriötä. älä ota ateriaa, hamppari riittää.

Kyydit
Autottomina olemme enemmän kuin riippuvaisia läheisten autoista ja hyväntahtoisuudesta. Aina on logistiikka toiminut, näissä viimeisissä juhlissa se oli hankalinta kun lakitus oli tuntia ilmoitettua lyhyempi.
Muualta tuleville autottomille on hyvä yrittää järjestää kyytejä tarvittaviin osoitteisiin. 
Käytä vähän aikaa siihen, että mietit kuka tarvitsee kyytiä ja mihin.

Kuvaa - tai ulkoista kuvaaminen
Mutta älä pakota sankaria poseeraamaan, siitä ei tule mitään.

Poikkeusvuodesta vinkki:
jos suinkaan mahdollista, porrasta juhlaa paljon. Kutsu ihmisiä pienissä erissä vaikka tunnin välein, tässä järjestelyssä sijoita nuoren omat kaverit viimeiseen aikaikkunaan.
Sillä tavalla kaikille jää aikaa kunnolla seurustella päähenkilön kanssa, tila ei lopu kesken, ja tilanne pysyy paremmin hallinnassa.
Varsinkin lakkiaiset ovat pistäytymisjuhla, niihin voi ihan hyvin antaa vieraille aikaikkunan tai useita aikaikkunoita.

Halju huomio:
nämä olivat viimeiset juhlat.

Ehkä tulee valmistujaisia, häitä, kasteita, konfirmaatiota, lakkiaisia, uusia valmistujaisia...mutta nämä olivat ihan selkeästi viimeiset lapsiperhejuhlat. 
Outoa

todennäköisesti vietämme tänä vuonna parit pienimuotoiset valmistujaiset, mutta ne varmasti ovat luonteeltaan hyvin erilaiset juhlat. pienemmälle piirille, pienimuotoisemmin

Lakkiaiset lähestyvät

 Kovin on töissä ollut tohinaa ja tekemistä koko toukokuun.

 

 

Lähestyvät lakkiaiset ovat painuneet pitkin toukokuuta koko ajan kauemmas ja kauemmas mielen perukoille.
Olen puskenut arkea.

Yhtenä iltana tuli keksiäkäisen naisen purskahdus: haluaisin nauttia lakkiaisten ja meidän 50+50 synttäreiden valmisteluista.
Haluaisin nauttia.
Suunnitella ruokalistoja, ohjelmaa. Miettiä vieraita ja ihan vain iloita siitä että meillä on tällaiset ihanat juhlat tulossa.
Vaan ei.
Olen puskenut arkea, työtä.
Pusken arkea, työtä. Päivästä toiseen, viikosta toiseen, tapahtumasta toiseen. 

viime postauksesta puuttui muodonmuutoksen kokenut parveke
erityisesti ällistytti talven yli selvinnyt viiniköynnös

Kaivoin esiin puikot ja kutomuksen. En ole kutonut kuukausiin.
Istuin taas yhden pitkän työpäivän jälkeen edes muutamaksi minuutiksi aloilleni, kudoin muutaman haparoivan silmukan, kerroksen.
Ja mieli lepäsi.
Juhlaideoita!
Juhlailo!
Juhlapuhe!
Ilo!

Pitäisi vissiin opetella meditoimaan tai jotain.
Tai sitten vain kutoa jatkuvasti jotain.

Täytin tasavuosia

Täytin tasavuosia.

Siirryin uudelle vuosikymmenelle. 

En oikeastaan olisi halunnut juhlia kun ainoa mahdollinen hetki oli arkena työpäivän jälkeen.
Eikä koskaan voi tietää, mitä työpäivä tuo tullessaan.
Syntymätyöpäivä toi tullessaan liian pitkäksi venyneen työpäivän ilman eväitä tai välipalaa ja aika rapsakkaan nälkäkiukun siinä vaiheessa kun laahauduin kotiin.

Olen iloinen että juhlittiin.
Olen iloinen että juhlittiin juuri omalla porukalla. yksi etänä Savonmaalta.

Ehkä ekan kerran elämässäni maistelin oikeaa shampanjaa kiitos isä! ja veikkaan että se ihanuus oli omalta osaltaan vastuussa myös koko illan suloisuudesta.

Sain läheisiltä lahjaksi yhteistä aikaa ja  pelottavia kiipeilyelämyksiä. Ja isältä vielä puheenkin.

 

ulkokiipeilyä

köysikiipeilyä

elämysretkipäivä

 

kulttuuria

Ja nuoriso oli senkin huomannut että olen käynyt tasaiseen tahtiin hiplailemassa pellavalakanoita.
Seuraavaksi saan tai tarvitsen uuden lakanan vasta 101-vuotispäivänä.
Lakana on tiivis, lämmin ja painava, mutta ei hiostava.

petaushomma: lakana on niin tiivis ja painava ettei sitä
pysty yksin petaamaan paripeittoon
muutoin kuin rullaamalla

Minulla ei alun alkaenkaan ole ollut mitään sitä vastaan että täytän vuosia. Mutta juhlia kyllä.

Tällä kertaa olen enemmän kuin iloinen siitä että juhlimme.